Knit Love Unite -huivi

Viikonloppuna pääsee kahden vuoden tauon jälkeen Jyväskylän Neulefestareille. \o/

Festareita olen fiilistellyt kesäkuun aikana neulomalla Knit Love Unite -etkoiluhuivia. Ohje siihen on ilmaiseksi ladattavissa esimerkiksi Titityyn sivuilta täältä, klik (ohje sisältää myös videolinkit eri tekniikkojen opettelun tueksi).

Huivissani on 100 % suomalaista, fingering-vahvuista, Tukuwool-villaa väreissä humu (vaaleanharmaa) ja haave (violetti). Musta lanka on Retrosarian Mondim-lankaa, mikä on puolestaan 100 % portugalilaista villaa.

Huivin neulominen eteni melko vauhdilla, koska suositeltu puikkokoko oli neljä ja neuletiheys melko reilu ohuesta langasta huolimatta. Minä neuloin huivini 3,5 mm puikoilla, jotta sain tiheyden täsmäämään. Huivista tulikin lähes ohjeessa annettujen mittojen mukainen, taisi jäädä viisi senttimetriä pienemmäksi kaikin puolin.

Neulomista jonkin verran hidastivat raitojen väliin tehtävät latvialaiset letit, mutta ne toivat mukavaa piristystä muutoin niin yksitoikkoiseen aina oikean neulomiseen. Olihan tuo mukava oppia myös uusi tekniikkakin!

Huivin reunaa kiertävät tekstit neuloin mosaiikkineuleena. Sitä olen joskus kokeillut, mutta hieman eri tapaan kuin tässä. Tämäkin tuntui siis ihan uudelta tekniikalta, mutta varsin mutkattomalta sellaiselta. Näin kirjoittaminen oli niin helppoa, että ensin olin aikeissa muuttaa huivin sanomaa toisenlaisesi, oman mieleni mukaiseksi, mutta se vain kumisi tyhjyyttään: en millään keksinyt mitään nokkelaa sanottavaa, niin koin paremmaksi pysyä alkuperäisessä. 😀 Ja onhan tuo teksti hieno ja osuva niin monin eri tavoin, että mitäpä sitä muuttamaan. ♥

Huivin reuna viimeisteltiin i-cord-päättelyllä. Kärkeen pitäisi lisätä vielä tupsu, mutta sen lisään siihen myöhemmin: violettia Tukuwoolia jäi vielä vähän, mistä pitää tehdä vielä koristeraidat kämmekkäisiin. Sen jälkeen näen, jääkö sitä vielä tupsun verran. Jos ei, niin sitten on tyytyminen mustaan.

Kaikenlaista kesätohinaa on tässä viime päivinä ollut, niin kokonaan on jäänyt miettimättä reissuneule. Mitä sitä siis kannattaisi ottaa työn alle? Mikä on sinusta hyvä neule matkalle mukaan otettavaksi?

Halibut

Hrrr… Olipa hyytävän kylmä tuuli, kun tänään kuvasimme Caitlin Hunterin suunnitelmaa Halibut-puseroa. Vielä ei aurinko lämmittänyt.

Päälläni on siis Halibut Sweater, minkä neuloin Jojosta ylijääneistä Retrosarian Vovo-langasta: mustaa pohjaväriä jouduin tilaamaan lisää, mutta harmaa lanka löytyi omista jemmoista. Harmaa tosin ei enää ole harmaa, vaan huomasin nyt sen muuttuneen aikaisemman tilaukseni jälkeen Nurjan verkkokaupassa harmaasta vaaleaksi lemmikiksi (nro 25).

Halibut-neule neulotaan ylhäältä-alas. Ohje on englanninkielinen ja maksullinen Ravelyssä täällä, klik.

Ohjeessa on kolme eri vaihtoehtoa pääntielle: korkea poolo, matalampi kilpikonnakaulus sekä tavallinen matala ja pyöreä pääntie. Minä tein kilpikonnaversion ja neuloin puseron koossa 3 muutoin ohjeen mukaan, mutta helmalla on lisäpituutta viisi senttimetriä sekä neuloin kaikki 1o, 1n -resorit kierrettynä ja hihan kavennukset aloitin ohjeesta poiketen myöhemmin, vasta kyynärpään yläpuolella.

Halibut-pusero on unisex-malli. Sen pääntie muotoillaan takaa istuvaksi lyhennetyin kerroksin. Kaarroke puolestaan kokonaisuudessaan on melko reilun oloinen, mistä johtuen pusero tuo mieleeni v-kirjaimen. Erityisesti tuo muoto tulee esille miehelleni tehdyssä vihreässä pidemmässä puserossa. Puserossa on siis hyvin tilaa hartioille, ja sopii siten Uunimiehelleni minua paremmin (siitä postaus myöhemmin).

Minun päällä pusero puolestaan hukuttaa vyötärönlinjan ja korostaa jo entisestään suoraa hartialinjaani (erityisesti se näkyy ensimmäisissä kuvissa, koska puserossa on vielä ns. prässit viimeistelypesun jälkeen olkapäiden sivuilla) niin kokonsa kuin kuvioinnin vuoksi. Se ei tosin haittaa, koska tämän puseron neuloin ulkoilupuseroksi ja siihen se sopii äärimmäisen hyvin: korkea kaulus sekä kapeat hihat ja miehusta sujuvat hyviin takin kuin takin alle. Että well done minä! 🙂


Tällä neuleella osallistun HommaHuoneen neuleaiheiseen bingoon rastittamalla ruudun Viimeistele keskeneräinen työsi. HommaHuoneen Instagram-tililtä huomasin tänään myös uuden juhlapäivän, sillä nyt on kuulemma keskeneräisyyden päivä. Hip Hei! Luulen, että tähän juhlintaan voivat kaikki kässäilijät tavalla tai toisella osallistua. Minä ainakin vahvasti. 😉

Kuulumisia

Blogijoululoma venähti pidemmäksi kuin ajattelinkaan, koska harmillinen flunssa on vaivannut jo joulukuun alusta lähtien eikä loppua oikein näy. Tällä viikolla pääsin tosin palaamaan jo töihin, mutta hieman nilkuttaen arki on edennyt. Siksi myös blogi on jäänyt taka-alalle.

Lankalaihikseni on kaikesta huolimatta voinut oikein hyvin: nyt jo olen tuhonnut jemmojani lähes 800 gramman verran.

Tilastoani vähän huijaa joulukuussa aloittamani Halibut-puserot miehelleni ja minulle, mutta magnetan värinen No Frills -pusero on ihan tämän vuoden puolella aloitettua ja Lankalaihis-ryhmän tammikuun tavoitteen mukaisesti neulottu. Facebookissa on siis ihan tällä nimellä oleva ryhmä, jossa saa vertaistukea lankojen vähentämiseen. Ryhmässä voi siis hengata vain mukana ja/tai osallistua mukaan erilaisiin haasteisiin. Esimerkiksi aloitushaasteessa tuli valita työn alle lanka, mitä ei ole raaskinut käyttää tai ohje, jonka on kokenut liian hankalana.

Minä valitsin aloitushaasteekseni purkaa keskeneräisen neuletakin, minkä olin aloittanut jo pari vuotta sitten Arwetta-langasta. Se oli jäänyt ärsyttävästi kesken, kun en ollut varma mallista. Langan väri, Deep Orchid, on kuitenkin niin ihana, että päätin nyt tehdä sen vihdoin ja viimein vaatteeksi asti. Haasteellisin osuus minulle tässä projektissa oli siis keskeneräisen työn purkaminen, lankojen kastelut ja uudelleen keriminen, mitä olin siirtänyt ja siirtänyt. Helpon puseron neulomisessa ei puolestaan mennyt aikaakaan, kun löysin vielä Arwetta-langan kaveriksi Dropsin pörröisen ja pehmeän Alpaca Silk-langan.

Vaikka lankalaihis on edistynyt hyvin, ihan ilman uusien lankojen ostoa en ole selvinnyt. Esimerkiksi sain toiveen Harry Potter-neuleista eli piti hankkia viinipunaista ja okraa. Mutta lahjalangoissa on se hyvä puoli, että ne tulee neulottua pois saman tien eikä ne jää nurkkiin pölyyntymään.

Nämä kaikki neuleet ovat kesken vielä viimeistelyjen osalta. Siinä näkyy se, että olen vähän heikolla hapella, kun päättelyt ja kylvettämiset ei ole kiinnostaneet. Olen vain hypännyt aina yhden työn jälkeen seuraavaan. Kuten esimerkiksi nyt minulla on työn alla, testineulonnassa, alla olevassa kuvassa olevat Aalto-sukat.

Ompeleminen ei puolestaan ole oikein edistynyt. Tavoitteenani oli tehdä tässä kuussa keskeneräisten ja valmiiksi leikattujen pinoa pienemmäksi, mutta se ei kovin hyvin ole sujunut ja nekin, mitä olen tehnyt, ovat joltain osin epäonnistuneet.

Esimerkiksi ompelukerhossani oli vuoden alussa haasteena ommella mustaa mustalle. Minä kokeilin uutta paitakaavaa ja siihen alikeompeluna koristelin mustan timantin selkäpuolelle (sinne piiloon, jos se ei onnistuisi). Alikeompelu onnistui kyllä, mutta paidasta tuli liian pieni. Ainakin sen verran, ettei sitä voi julkisilla paikoilla yksinään pitää.

Toinen mustaa mustalle -työ puolestaan oli ihan liian suuri: yritin ommella kahdesta eri mustasta farkkujämäpalasta Cap Sleeve -mekon. No, postailen myöhemmin näistä sovituskuvien kera, niin kerron tarkemmin näiden molempien – trikoopuseron ja mekon – hopeareunukset. Eli ei nyt mennyt ihan maaliin, mutta uusien taitojen kannalta molemmat olivat hyvä ommella…

Tälläistähän tämä kässäilyharrastus on, että aina ei vaan onnistu. Varsinkaan ommellessa, kun kaikki pitää ensin testata, kuten tänään uutta poolokaavaa: testiversion mukaan ainakin olkasaumaa pitää siirtää eteenpäin ja pääntietä korottaa edestä. Onneksi on kuitenkin joitakin asioita, mihin voi aina luottaa, kuten Ommellisen Taskutunikaan ja siihen, kuinka ideat eivät (ompelumerkinkään mukaan) lopu koskaan kesken. 😀

Tonttu

Viime vuoden tonttupaidat, tämän vuoden pienet tonttulakit ja henkarit

sekä ripustuslenkki henkarin kautta piposta läpi. Näin syntyy neulottu tonttukoriste (mistä valonpuutteen vuoksi en saanut nyt hyvää roikkuvaa kuvaa) joulumieltä tuomaan.

Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.

Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.

Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.

Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.

Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!

Hyvää ja rauhallista joulua!