Materiaalina muovi

Asetin kässäopintojeni yhdeksi tavoitteeksi materiaalituntemuksen lisäämisen. Sitä on tullut muun muassa korujen tekemisen myötä, nyt viimeisimpänä muovin muodossa.

En kylläkään voi esitellä mitään valmista, koska materiaalina muovi vaikuttaa olevan minulle hankalaa. Tähän saakka olen lähinnä tehnyt erilaisia kokeiluja ja korun osia, joita voin myöhemmin jatkojalostaa esimerkiksi nahan kanssa. Opin siis työstämään erilaisilla tavoilla tavallista muovia, mitä ympäriltämme niin paljon löytyy. Esimerkiksi ensimmäisissä kuvissa oleva sininen muovi on rakennusmuovia, missä eräs kangaskauppa aikoinaan lähetti tilaukset. Sitä olen säästellyt vuosia ilmeisesti tätä hetkeä varten. 😉

Muovia työstettiin eritoten lämmöllä, kuten silittämällä ja kynttilän liekillä. Sitä varten piti opetella, millaista muovia on turvallista lämmittää ja mitä ei. Materiaalituntemus siis lisääntyi roppakaupalla, mutta miten mikäkin muovi reagoi lämpöön, vaikuttaa olevan aina lähes ennalta arvaamatonta.

Materiaalituntemuksen lisäksi ovat lisääntyneet myös kaikenmaailman korutavarat: aikaisemmin minulla ei ollut mitään, mutta nyt löytyy pihtejäkin kuin hyvin varustellusta Motonetistä tai muusta vastaavasta kaupasta. Ja sotkun määräkin vaikuttaa olevan vakio, teinpä siten mitä tahansa. 😀 Tosin yksi hyvä puoli muovin työstämisessä oli se, että tuli käytyä läpi kempparikaappeja ja käytettyä pois sellaisia pulloja, joissa oli jäljellä ehkä vielä tippa tai kaksi. Nyt nämä jämät tuli käytettyä pois, koska ensinnäkin muistin ne ja toisekseen sillä tavalla sain työstettäväksi mm. mustaa muovia. ♥

Mikä muovissa minulle on sitten niin hankalaa?

Yksinkertaisesti se, että se on muovia eli en pääse yli muovisuudesta, vaikka miten olen yrittänyt. En kuitenkaan ole vielä valmis luovuttamaan, sillä osa opiskelijakavereistani pääsi asian yli yhdistelemällä muoviin ketjuja ja helmiä. Sillä tavoin muovi menetti tietynlaisen halvan ominaisuutensa ja näytti elegantilta ja kauniilta korun osalta.

Minä en – ainakaan vielä – ole löytänyt minulle luontaista tapaa häivyttää muovin muovisuutta riittävästä. Sen sijaan yhä vahvana on tuntemukseni, että työstän muoviroskasta vain erinäköistä muoviroskaa. Että saapas nähdä, miten tämä asia minulle vielä avautuu vai avautuuko koskaan…

Mutta tähän loppuun esittelen vielä vähän lankoja, mikä on tuttu ja turvallinen aihe. Tällä hetkellä eniten inspiroivat muun muassa yllä olevat Preselit, mitkä ostin Nurjan vinkkilistan mukaan. Nurjan vinkkilistassa on listattuna värejä, mitä sopivat eri värityypeille. Preseli-vyyhdit ovat talvelle sopivassa Spearmint-värissä, mikä puolestaan sopii viime talvena neulomaani mohairpipoon. Jonkinlaisen tuubikaulurin ajattelin pipon kaveriksi tehdä.

Toiseksi mielen päällä ovat olleet Saga Woolin pienet neonväriset vyyhdit, koska löysin jemmoistani aivan ihanat aarteet näiden rinnalle – kaksi vyyhtiä Hedgehog Fibresin grafiitinharmaata sinkkua. Näistä pitää kehitellä jotain, missä voin käyttää viimeisillä Neulefestareilla oppimaani taitoa, intarsiaa pyörönä -tekniikkaa.

Mielessä kuplii monta muutakin asiaa, mitä olisi ihana tehdä ja kokeilla. Yhtenä uutena asian olisi akryylimaalaus, mitä pääsin kokeilemaan opettajien virike-illassa. Tauluni jäi hieman kesken, joten (näitäkin) maaleja joudun investoimaan jossain vaiheessa… 😅Asetelmani taulussa on kovin avoin eli aihe niin sanotusti jatkuu kehysten ulkopuolella, minkä vuoksi ainakin Uunimiehen oli vaikea hahmottaa, mitä olen maalannut. Hoksasitko sinä? 🙂

Syringa

Viime kesän neulefestareilla osallistuin Meiju K-P:n pitämälle neulesuunnittelukurssille. Siellä toivoimme Meijun suunnittelevan perusneuleen, missä olisi meistä monelle sopiva v-pääntie. Toiveemme myös toteutui viime kuussa, sillä Meiju julkaisi Syringa-ohjeen, joka on ostettavissa mm. Ravelrysta suomeksi tai englanniksi. V-aukkoinen Syringa neulotaan ylhäältä-alas ja ohje on suunniteltu neulottavaksi yhtä aikaa kahdella langalla, fingering-vahvuisella ja mohairilla.

Kuten kuvista näkyy, poikkesin ohjeesta jonkin verran. Suurin muutos oli se, että etukäteen suunnittelin tämän sopivan viime postauksen Serene-mekon kanssa. Mutta mekon helman mittaan neulepusero ei oikein sopinut, joten ompelin ompelukoneella keskelle neuletta ompeleet sur-sur ja leikkasin etukappaleen kahtia nips-naps. Näin sain puserosta neuletakin rennosti mekon päälle heitettäväksi eli alkuperäinen ajatukseni mekon ja neuleen yhdistämisestä on turvattu.

Nyt oli vaan liian kylmä poseerata mekon kanssa. Ei oikein onnistunut edes farkut jalassa, koska oli niin kylmä. Toki tiesin ulos lähtiessä, että on melko paljon pakkasta, mutta yleensä silloin on myös tuuletonta. No, ei ollut, ei, vaan aamun rapsakka – 14 astetta tuntui tuulen kanssa reilulta 20 asteen pakkaselta. Siksi neuletakki näyttää ikään kuin se olisi päälle vain heitetty, kun en kyennyt sitä yhtään oikomaan.

Toinen muutos oli se, että neuloin Syringan pelkästään fingering-vahvuisesta langasta, Louhittaren Luolan Väinämöisestä, koska en löytänyt sille riittävän kirkasta mohairlankaa kaveriksi. En halunnut mohairlangalla haalistaa bysantista tummanviolettia väriä, joten tein mallitilkun ja sen mukaan valitsin suuremmat silmukkamäärät ohjeesta.

Kolmas muutokseni koski hihoja, joiden kavennukset aloitin myöhemmin, jotta ne olisivat riittävän leveät alle tulevan mekon hihoja varten. Ne – kuten takki muutoinkin kokonsa puolesta – onnistuivat hyvin, vaikka kuvissa takki jääkin vähän bombertakkimaisesti kiinni alla olevaan pooloon enkä kylmyydeltä ymmärtänyt sitä oikoa. 😀

Neuletakin alla olevaan poolon olen tehnyt aikaisemmin Ottobren kaavalla. Pipo on puolestaan Anna Tanskasen The Silk Mohair Beanie eli Silkkimohairpipo, minkä voi ladata suomenkielellä ilmaiseksi Ravelrysta.

Pipossa lankana on Filcolanan Tilia, värissä Rime Frost. Nämä mohairit jäivät yli aikaisemmasta Cumuluksestani. Pipo on mukavan muhkea ja pehmeä, sillä se neulotaan viidellä mohairsäikeellä yhtä aikaa.

Vaikka ei ole koiraa karvoihin katsominen, nyt joudun itseäni vähän moittimaan: vaikka onnistuin muuttamaan ohjeen ohuemmalle langalle sekä muotoilemaan sievästi pääntien sekä nappilistan lyhennetyillä kerroksilla, vyyhtien keskinäisässä häivyttämisessä epäonnistuin.

Lankaa kului takkiin noin 360 grammaa eli lähes kaikki neljä vyyhtiä, mitkä minulla oli. Kaikki vyyhdit eivät olleet samaa värjäyserää, mutta siitä ajattelin selviäni niin, että neulon hihat ja yläosan saman värjäyserän vyyhdeillä ja loput häivyttelen raidoittamalla. Mutta takista tuli kovin laikukas, koska ne kaksi saman erän vyyhtiä olivat ihan eri väriset (mikä on toki ihan mahdollista käsin värjätyn langan kanssa) enkä – tietenkään – ollut varannut lankaa hihojen raidoitusta varten. Siitä johtuen hihoissa on selvä tumma raja, missä hihat on eroteltu vartalo-osasta.

Toisaalta ulkona valo on tällä hetkellä niin kirkas ja raaka, että värjäyserot näkyvät ulkokuvissa kovin selvästi osittain sen vuoksi. Sisällä otettuihin kuviin sain aikaiseksi pehmeämmän valon, mikä on selvästi armollisempi tasoittaen eri sävyt yhteneväisemmäksi.

Huomasitko muuten, että Syringassa on kauniina yksityiskohtana nurjat kerrokset ennen kierrettyjen resoreiden aloittamista? Ne näkyvät aina tuollaisina sievinä kumpareina resoreiden alussa.

Käsityövuosi 2022 aakkosin

A niin kuin Aika. Vuoden 2021 koosteaakkosissa totesin, että aikaa ei koskaan ole käsitöitä varten riittävästi. Kuinka väärässä olinkaan! Vuonna 2022 neulonta-aikaa oli vähän liiankin kanssa, koska olin kipeänä jatkuvasti. Siksi toivon tältä uudelta vuodelta enemmän terveyttä ja vähemmän puikkojen kilinää. Uskomatonta, että näin, mutta jatkuva sairaana oleminen alkaa olla jo melko kuluttavaa.

Vuoden 2022 aikana sain siis valmiiksi neuloen paljon: 18 puseroa/toppia, viisi pipoa, kaksi huivia sekä sukkaparia. Lisäksi virkkasin jotain pieniä juttuja, kuten tiskirättejä.

Ompelun suhteen puolestaan oletin, etten tehnyt juuri mitään. Ehkäpä aikaa myös siihen oli kuitenkin ollut, sillä vuonna 2022 ompelin kolmetoista mekkoa, neljä hametta, kolme pooloa, kahdet housut, neljät leggingsit, kolme neulostakkia, kolme t-paitaa ja seitsemän hupparia/tunikaa. 😉 Lisäksi ompelin epämääräisen kasan toppeja ja alusvaatteita sekä koristelin kirjomalla neljä ompelustani.

Ajanpuute ja väsymys näkyy siinä, että täällä blogissa postauksia ei kaikesta tekemästäni löydy. Itseasiassa 2022 postauksia oli puolet vähemmän kuin aikaisempana vuonna, mikä selittyy esimerkiksi joulukalenterin puutteella. Sen viimeistelyyn ei yksinkertaisesti ollut voimia syksyllä, vaikka sisältöäkin olisi löytynyt. Mutta onneksi joulu on joka vuosi. 😊 Itselleni kalenterin tekeminen on iso osa jouluun valmistautumista, niin ilman sitä joulu ja uusi vuosi tulivat kuin varkain ja menivät myös ohi melko huomaamattomasti.

B niin kuin Bingot. Kuluneen vuoden aikana otin osaa useampaan bingoon ja niissä menestyin melko hyvin: Hommahuoneen neulebingoruudukon sain täyteen kolme kertaa ja ompelubingon kerran sekä viittä vaille valmiiksi muutaman muunkin bingon. Kaikkia valmiita ruutuja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suurimman osan tekemistäni tallensin Instagram-tilini kohokohtiin. Toki niitä olen vuoden mittaan esitellyt myös täällä blogin puolella.

C niin kuin Cumulus Blouse. Vuosi sitten neuloin tämän suosikkineuleeni huurteisen värisenä. Siitä oli Instagramissa tykätty niin paljon, että kuva siitä nousi #bestnine-kollaasiin eli yhdeksi viime vuoden tykätyimmistä kuvistani.

D niin kuin Design eli suunnittelu. Nyt näyttää olevan trendikästä suunnitella omia neulemalleja. Viime vuonna koosteessani totesin, että minä en kuulu sellaisten velhojen joukkoon, mutta joudun sen – kuten ajankäytön – suhteen kääntämään takkini. Aikeissani ei ole vieläkään suunnitella malleja toisten iloksi, vaan itselleni tärkeästä aiheesta, mistä ei neulekuvioita vielä ole tehty (kyllä, luit aivan oikein, niitäkin aiheita vielä on olemassa, joista ei ole kaaviota tehty 😀 ). Sitä varten olen vähän kurssejakin käynyt, mutta kovin työläältä suunnittelua tuntuu tällä hetkellä. Joten etenen rauhassa pikku hiljaa: kerron lisää, kun kerrottavaa on.

E niin kuin Entiset. Niihin entisiin, keskeneräisiin, töihin ajattelin panostaa tänä vuonna. Käyttövaatteita tulee toki tehdä jonkin verran, mutta erityisesti kesältä jäi koronan takia läjä valmiiksi leikattuja odottamaan. Myös moni haave viime vuodelta, kuten vohvelikankainen kylpytakki ja tilkkutyöt, jäi sairastelujen vuoksi toteuttamatta. Niihin on nyt tänä vuonna palattava, tehtävä jemmoja pois jo ihan tarpeen vuoksi. Neuleista puolestaan keskeneräisenä on yhä, jo viime vuoden koosteessa päivitelty Caitlin Hunterin Galisteo, mutta nyt myös Annan Johannan Juxtaposition sekä muutama sukanraato…

F niin kuin Fiilikset ovat toiveikkaan rauhalliset viime vuoden jälkeen. Vielä en ole tehnyt mitään suunnitelmia tämän vuoden suhteen, mutta aikeissani on osallistua muutamaan testineulontaan sekä suunnitella ompelujuttuja varten #makenine-kollaasi. Keskeneräisten lisäksi ajatuksissani on siis toteuttaa yhdeksän haavekaavaa, joiden kunkin avulla opettelisin yhdestä kolmeen uutta ompelutekniikkaa.

G niin kuin Ghost Horses oli viime vuoden suosituin blogipostaus. Kovin luettu oli myös siihen liittyvä Liukuvärjättyä-postaus.

H niin kuin Halibut ja Helene. Nämä neuleet olivat myös Instagramin suosituimpia kuvia. Halibut-neuleitahan neuloin kaksi, hänelle ja minulle. Erityisen ylpeä olen Uunimiehen neuleesta, koska se istuu miehelleni niin hyvin ja on ollut kovalla käytöllä. Näin on ollut omani kanssa sen korkean kauluksen ja kapeutensa vuoksi. Sen vuoksi se sopii hyvin ulkoilutakin alle.

I niin kuin Ilya. Harvemmin osallistun testineulontaan, mutta sitäkin tuli viime vuonna sairasteluturhautumisen keskellä tehtyä. Eipä siinä, se on ihan hauskaa hommaa. Nyt varsin kutkuttavaa vielä oli, kun pääsin testaamaan neuleidolini, Caitlin Hunterin, uusinta kuvioneuletta Ilyaa. Neuloinkin niitä heti pari: toisen orjallisesti ohjeen mukaan ja toisen soveltaen. Puseroihin liittyvät blogipostaukset kiinnostivat kovasti teitäkin.

J niin Jyväskylän Neulefestarit. Tätä kohtaa ei varmaan tarvitse selittää. ♥

K niin kuin kirjonta. Ihan mahtavaa hommaa! Siinä on vaan niin jotain mieltä rauhoittavaa, kun kuviot syntyvät pisto pistolta. Lisäksi tein yhden onnistuneen kirjontakokeilun myös ompelukoneella t-paidan rintaan, mutta se on jäänyt vielä – toistaiseksi – pitämättä ja kuvaamatta.

L niin kuin Louize-pusero, minkä neuloin merinon venymistä murehtien. Lopputulos oli kuitenkin varsin valloittava ja blogipostauksinkin yksi vuoden luetuimmista.

M niin kuin Mukava-collegemekko. Tämäkin ompelus oli yksi viime vuoden Instagramin tykätyimmistä, #bestnine-kuvista.

N niin kuin Nova Midi Dress. Tällä kaavalla tein kolme mekkoa, yhden pitkän ja kaksi lyhyttä, mitä käytin kesällä todella paljon. Loistava hellevaate. Erityisesti käytin pitkää mustaa, mikä sai myös Instagramin kaikista kuvistani eniten huomiota viime vuoden aikana. Itse pidin siitä, että sen alle tarvittaessa pystyi lisäämään leggingsit ja se sopi monien cropattujen neuleideni, kuten esim. Nordiskan, kanssa. Varsin monikäyttöinen siis.

O niin kuin oma raitapaita. Sorvasin omasta päästä oman kesäisen raitaneuleen, kun epäonnistuin niin kovin Veera Välimäen Maijan teossa. Oma raitapaita onnistui oikein hyvin, mutta projekti on vielä kesken Maijan suhteen. Aion ensi kesänä pitää sille purkajaiset, kastelen ja kuivatan langat merituulessa. Tavoitteenani on kierrättää langat villahousuihin, Stephen Westin Marled Mania -legginseihin.

P niin kuin Poetria. Osallistuin tänä vuonna ensimmäisen kerran Instagramissa järjestettyyn viikon mittaiseen neulemaratoniin. Taisin olla silloinkin sairaana, ja maraton toimi hyvänä piristeenä, kun jotain sain aikaan ja sain osallisuuden kokemuksen, mitä kotona kipeänä ei omasta normilaumastaan, työyhteisöstä, saanut. Neulemaratonin aikana sain vihdoin viimeisteltyä muun muassa tämän kauniin vihreän Poetrian, mitä olin veivannut edes takaisin useamman kuukauden eli minun mittapuullani lähes ikuisuuden. 😀

Q niin kuin Querencia on Meiju K-P:n suunnitelma neule, minkä ohje löytyy hänen Kontrasti-kirjasta. Tämän neuleen neuloin jo kesällä Meijun kurssin innoittamana, jolle osallistuin Neulefestareilla. Blogipostaus tästä neuleesta on jäänyt, koska hukkasin siitä otettu kuvat hetkellisesti. Luulin kadottaneeni ne kokonaan, mutta luulin väärin. 😀 Ehkäpä postaan myöhemmin, jossain vaiheessa, mutta tiedoksi nyt tässä vaiheessa, että lanka on Tukuwool DK värissä kajo. Todella kaunis väri. ♥

R niin kuin Rohkelikko-asusteet, mitkä neuloin lähes vuosi sitten suvun nuorelle syntymäpäiväsankarille. Niihin liittyvä blogipostaus on ollut yksi viime vuoden luetuimpia.

S niin kuin Sukkalaatikkohaaste, mikä on tehnyt comebackit vuoden tauon jälkeen! Tammikuun haasteena olisi neuloa sukat jostakin jemmalangasta. Saattaapa olla, että ainakin tammikuun osalta lähden haasteeseen mukaan, sillä Uunimies tarvitsisi uusia ohuempia villasukkia. Entisiä on kuitenkin sen verran, etten taida ihan koko laatikkoa eli kahtatoista paria vuoden aikana neuloa.

T niin kuin Talvinen, mikä on varmaan kaunein neule, mitä ikinä olen neulonut. Olitte varmaan samaa mieltä kanssani, sillä se oli toiseksi luetuin blogipostaus viime vuodelta.

U niin kuin Unelmien Uunimies on kannustava mieheni, joka toimii blogin taustalla muun muassa kuvaajana. ♥

V niin kuin Virkkaus, mikä on viime aikoina pyörinyt mielen päällä. Syyllisenä taitaa olla kätköistäni löytämäni puuvillalangat. Olen varmaan aikoinani jemmannut niitä kirjovirkkauspussukoita varten, mutta nykyään olisi saatavia ihania virkattuja yläosiakin. Eikä vain kesätoppeja, vaan muutakin. Esimerkiksi Linda Skujalla olisi monta ihanaa mallia.

W kuin Wafflepatterns, jolla olisi monta hyvää takkikaavaa toteutettavaksi. Useamman vuoden olen jemmannut villankangaspalaa, mikä riittäisi johonkin yksinkertaiseen malliin. Tuolta kaavafirmalta löysin pari hyvää vaihtoehtoa, mutta pitää ajan kanssa vielä varmistaa niiden vaikeusaste eli selvittää, mitä taitoja kaava vaatii ja mitä niistä minä jo osaan ja mitä pitää opetella. Projektin onnistumiseksi uusia taitoja kaavan toteuttaminen ei saisi vaatia kuin kahdesta kolmeen. Muutoin riski, että keskeneräisten töiden kasani kasvaa, on sitä suurempi.

X niin kuin X-määrä kässätavaroita. Kesällä oikein kunnolla alkanut sairastelukierre laittoi arjen niin sekaisin, ettei keskittymiskykyni riittänyt enää seuraamaan grammojen ja metrien menoja ja tuloja. Mutta pitää yrittää tänä vuonna olla sitkeämpi, koska tilanteen tasalla pysyminen pitää mielihalut paremmin kurissa ja käsityöhuoneen järjestyksessä. 😉

Y niin kuin Yhteensopivat värit. Tänä vuonna aion vahvasti pysyä ns. omissa talviväreissäni. Yritin loppuvuodesta repäistä ja valitsin itselle epätyyppillisiä värejä todetakseni, ettei niihin silmäni totu. Ja jos ei totu, nehän jäävät pitämättä. Onneksi nämä värivirheet tein neuloen, niin langat voi aina uudelleen käyttää jollain tapaa. Toisekseen, otin opikseni, en yritä enää repäistä. 🙂 Tuttu ja turvallinen musta-harmaa-valkoinen tyylini vihreällä höystettynä siis jatkukoot tästä eteenpäinkin.

Z niin kuin Zen. Sitä tulevalta vuodelta odotan ja sitä kaikille toivotan – ajatuksenjuoksun rauhoittamista, suorittamisen vähentämistä ja enemmän hetkestä nauttimista! Lisäksi lämmin kiitos menneestä! Odotan innolla tulevaa yhdessä inspiroitumista, kuplivan kipinän sytyttämistä. ♥

Poetria

Tämä vihreä ihanuus on Sari Nordlundin suunnitelma Poetria, minkä englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä. Tänään ja huomenna eli 14.-15.12.2022 ohjeesta saa 24 % alennuksen koodilla POETRIA. Tämä teille ilmaisena vinkkinä, ei siis maksettuna, kun satuin asian suunnittelijan Instagram-tililtä huomaamaan.

Ihan orjallisesti en ohjetta seurannut, vaan neuloin kaikki resorit 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Muistaakseni kaikki resorini ovat myös ohjetta lyhyemmät, kuten hihojen pituus ylipäätään. Helma on puolestaan pitempi.

Lankani on luomuvillaa Nurjalta, BC Garnin Semilla GOTSia värissä 21 kylmä vihreä.

Semilla on vahvuudeltaan sporttia, ohjeen DK-suositusta ohuempaa, joten jouduin säätämään silmukkamäärien kanssa. Niiden laskeminen sopivaksi onnistuu helposti Punomon ohjeella.

Olen samaa mieltä Nurjan luonnehdinnan kanssa, että Semilla on muun muassa hauskan pyöreä, kaksisäikeinen ja pehmeä lanka. Pyöreyden vuoksi käsialani oli neuloessa minulle epätavallisen epätasaista, mutta silottui hyvin kastellessa. Pituuksia miettiessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että pitsineule vetää kovasti työtä kasaan. Lisäksi merinon kanssa olen tuskaillut ennenkin (kuten esimerkiksi täällä, klik), koska se tuppaa venymään kastuessaan. Sen vuoksi tein tätä pikku hiljaa osissa ja kastelin sekä kuivatin tuon tuosta, jotta sain haluamani lopputuloksen.

Neuleesta tuli kaiken veivaamisen arvoinen ja näen tälle monta käyttömahdollisuutta. Ehkä siitä tulee yhtä suosittu kuin vuonna 2016 neulomani Veera Välimäen Looking Ahead -tupsupipo, mikä tuppaa menemään päähän päivästä toiseen, vaikka kaapissa olisi varaa valita vaikka ja mitä. 🙂