Käsityövuosi 2022 aakkosin

A niin kuin Aika. Vuoden 2021 koosteaakkosissa totesin, että aikaa ei koskaan ole käsitöitä varten riittävästi. Kuinka väärässä olinkaan! Vuonna 2022 neulonta-aikaa oli vähän liiankin kanssa, koska olin kipeänä jatkuvasti. Siksi toivon tältä uudelta vuodelta enemmän terveyttä ja vähemmän puikkojen kilinää. Uskomatonta, että näin, mutta jatkuva sairaana oleminen alkaa olla jo melko kuluttavaa.

Vuoden 2022 aikana sain siis valmiiksi neuloen paljon: 18 puseroa/toppia, viisi pipoa, kaksi huivia sekä sukkaparia. Lisäksi virkkasin jotain pieniä juttuja, kuten tiskirättejä.

Ompelun suhteen puolestaan oletin, etten tehnyt juuri mitään. Ehkäpä aikaa myös siihen oli kuitenkin ollut, sillä vuonna 2022 ompelin kolmetoista mekkoa, neljä hametta, kolme pooloa, kahdet housut, neljät leggingsit, kolme neulostakkia, kolme t-paitaa ja seitsemän hupparia/tunikaa. 😉 Lisäksi ompelin epämääräisen kasan toppeja ja alusvaatteita sekä koristelin kirjomalla neljä ompelustani.

Ajanpuute ja väsymys näkyy siinä, että täällä blogissa postauksia ei kaikesta tekemästäni löydy. Itseasiassa 2022 postauksia oli puolet vähemmän kuin aikaisempana vuonna, mikä selittyy esimerkiksi joulukalenterin puutteella. Sen viimeistelyyn ei yksinkertaisesti ollut voimia syksyllä, vaikka sisältöäkin olisi löytynyt. Mutta onneksi joulu on joka vuosi. 😊 Itselleni kalenterin tekeminen on iso osa jouluun valmistautumista, niin ilman sitä joulu ja uusi vuosi tulivat kuin varkain ja menivät myös ohi melko huomaamattomasti.

B niin kuin Bingot. Kuluneen vuoden aikana otin osaa useampaan bingoon ja niissä menestyin melko hyvin: Hommahuoneen neulebingoruudukon sain täyteen kolme kertaa ja ompelubingon kerran sekä viittä vaille valmiiksi muutaman muunkin bingon. Kaikkia valmiita ruutuja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suurimman osan tekemistäni tallensin Instagram-tilini kohokohtiin. Toki niitä olen vuoden mittaan esitellyt myös täällä blogin puolella.

C niin kuin Cumulus Blouse. Vuosi sitten neuloin tämän suosikkineuleeni huurteisen värisenä. Siitä oli Instagramissa tykätty niin paljon, että kuva siitä nousi #bestnine-kollaasiin eli yhdeksi viime vuoden tykätyimmistä kuvistani.

D niin kuin Design eli suunnittelu. Nyt näyttää olevan trendikästä suunnitella omia neulemalleja. Viime vuonna koosteessani totesin, että minä en kuulu sellaisten velhojen joukkoon, mutta joudun sen – kuten ajankäytön – suhteen kääntämään takkini. Aikeissani ei ole vieläkään suunnitella malleja toisten iloksi, vaan itselleni tärkeästä aiheesta, mistä ei neulekuvioita vielä ole tehty (kyllä, luit aivan oikein, niitäkin aiheita vielä on olemassa, joista ei ole kaaviota tehty 😀 ). Sitä varten olen vähän kurssejakin käynyt, mutta kovin työläältä suunnittelua tuntuu tällä hetkellä. Joten etenen rauhassa pikku hiljaa: kerron lisää, kun kerrottavaa on.

E niin kuin Entiset. Niihin entisiin, keskeneräisiin, töihin ajattelin panostaa tänä vuonna. Käyttövaatteita tulee toki tehdä jonkin verran, mutta erityisesti kesältä jäi koronan takia läjä valmiiksi leikattuja odottamaan. Myös moni haave viime vuodelta, kuten vohvelikankainen kylpytakki ja tilkkutyöt, jäi sairastelujen vuoksi toteuttamatta. Niihin on nyt tänä vuonna palattava, tehtävä jemmoja pois jo ihan tarpeen vuoksi. Neuleista puolestaan keskeneräisenä on yhä, jo viime vuoden koosteessa päivitelty Caitlin Hunterin Galisteo, mutta nyt myös Annan Johannan Juxtaposition sekä muutama sukanraato…

F niin kuin Fiilikset ovat toiveikkaan rauhalliset viime vuoden jälkeen. Vielä en ole tehnyt mitään suunnitelmia tämän vuoden suhteen, mutta aikeissani on osallistua muutamaan testineulontaan sekä suunnitella ompelujuttuja varten #makenine-kollaasi. Keskeneräisten lisäksi ajatuksissani on siis toteuttaa yhdeksän haavekaavaa, joiden kunkin avulla opettelisin yhdestä kolmeen uutta ompelutekniikkaa.

G niin kuin Ghost Horses oli viime vuoden suosituin blogipostaus. Kovin luettu oli myös siihen liittyvä Liukuvärjättyä-postaus.

H niin kuin Halibut ja Helene. Nämä neuleet olivat myös Instagramin suosituimpia kuvia. Halibut-neuleitahan neuloin kaksi, hänelle ja minulle. Erityisen ylpeä olen Uunimiehen neuleesta, koska se istuu miehelleni niin hyvin ja on ollut kovalla käytöllä. Näin on ollut omani kanssa sen korkean kauluksen ja kapeutensa vuoksi. Sen vuoksi se sopii hyvin ulkoilutakin alle.

I niin kuin Ilya. Harvemmin osallistun testineulontaan, mutta sitäkin tuli viime vuonna sairasteluturhautumisen keskellä tehtyä. Eipä siinä, se on ihan hauskaa hommaa. Nyt varsin kutkuttavaa vielä oli, kun pääsin testaamaan neuleidolini, Caitlin Hunterin, uusinta kuvioneuletta Ilyaa. Neuloinkin niitä heti pari: toisen orjallisesti ohjeen mukaan ja toisen soveltaen. Puseroihin liittyvät blogipostaukset kiinnostivat kovasti teitäkin.

J niin Jyväskylän Neulefestarit. Tätä kohtaa ei varmaan tarvitse selittää. ♥

K niin kuin kirjonta. Ihan mahtavaa hommaa! Siinä on vaan niin jotain mieltä rauhoittavaa, kun kuviot syntyvät pisto pistolta. Lisäksi tein yhden onnistuneen kirjontakokeilun myös ompelukoneella t-paidan rintaan, mutta se on jäänyt vielä – toistaiseksi – pitämättä ja kuvaamatta.

L niin kuin Louize-pusero, minkä neuloin merinon venymistä murehtien. Lopputulos oli kuitenkin varsin valloittava ja blogipostauksinkin yksi vuoden luetuimmista.

M niin kuin Mukava-collegemekko. Tämäkin ompelus oli yksi viime vuoden Instagramin tykätyimmistä, #bestnine-kuvista.

N niin kuin Nova Midi Dress. Tällä kaavalla tein kolme mekkoa, yhden pitkän ja kaksi lyhyttä, mitä käytin kesällä todella paljon. Loistava hellevaate. Erityisesti käytin pitkää mustaa, mikä sai myös Instagramin kaikista kuvistani eniten huomiota viime vuoden aikana. Itse pidin siitä, että sen alle tarvittaessa pystyi lisäämään leggingsit ja se sopi monien cropattujen neuleideni, kuten esim. Nordiskan, kanssa. Varsin monikäyttöinen siis.

O niin kuin oma raitapaita. Sorvasin omasta päästä oman kesäisen raitaneuleen, kun epäonnistuin niin kovin Veera Välimäen Maijan teossa. Oma raitapaita onnistui oikein hyvin, mutta projekti on vielä kesken Maijan suhteen. Aion ensi kesänä pitää sille purkajaiset, kastelen ja kuivatan langat merituulessa. Tavoitteenani on kierrättää langat villahousuihin, Stephen Westin Marled Mania -legginseihin.

P niin kuin Poetria. Osallistuin tänä vuonna ensimmäisen kerran Instagramissa järjestettyyn viikon mittaiseen neulemaratoniin. Taisin olla silloinkin sairaana, ja maraton toimi hyvänä piristeenä, kun jotain sain aikaan ja sain osallisuuden kokemuksen, mitä kotona kipeänä ei omasta normilaumastaan, työyhteisöstä, saanut. Neulemaratonin aikana sain vihdoin viimeisteltyä muun muassa tämän kauniin vihreän Poetrian, mitä olin veivannut edes takaisin useamman kuukauden eli minun mittapuullani lähes ikuisuuden. 😀

Q niin kuin Querencia on Meiju K-P:n suunnitelma neule, minkä ohje löytyy hänen Kontrasti-kirjasta. Tämän neuleen neuloin jo kesällä Meijun kurssin innoittamana, jolle osallistuin Neulefestareilla. Blogipostaus tästä neuleesta on jäänyt, koska hukkasin siitä otettu kuvat hetkellisesti. Luulin kadottaneeni ne kokonaan, mutta luulin väärin. 😀 Ehkäpä postaan myöhemmin, jossain vaiheessa, mutta tiedoksi nyt tässä vaiheessa, että lanka on Tukuwool DK värissä kajo. Todella kaunis väri. ♥

R niin kuin Rohkelikko-asusteet, mitkä neuloin lähes vuosi sitten suvun nuorelle syntymäpäiväsankarille. Niihin liittyvä blogipostaus on ollut yksi viime vuoden luetuimpia.

S niin kuin Sukkalaatikkohaaste, mikä on tehnyt comebackit vuoden tauon jälkeen! Tammikuun haasteena olisi neuloa sukat jostakin jemmalangasta. Saattaapa olla, että ainakin tammikuun osalta lähden haasteeseen mukaan, sillä Uunimies tarvitsisi uusia ohuempia villasukkia. Entisiä on kuitenkin sen verran, etten taida ihan koko laatikkoa eli kahtatoista paria vuoden aikana neuloa.

T niin kuin Talvinen, mikä on varmaan kaunein neule, mitä ikinä olen neulonut. Olitte varmaan samaa mieltä kanssani, sillä se oli toiseksi luetuin blogipostaus viime vuodelta.

U niin kuin Unelmien Uunimies on kannustava mieheni, joka toimii blogin taustalla muun muassa kuvaajana. ♥

V niin kuin Virkkaus, mikä on viime aikoina pyörinyt mielen päällä. Syyllisenä taitaa olla kätköistäni löytämäni puuvillalangat. Olen varmaan aikoinani jemmannut niitä kirjovirkkauspussukoita varten, mutta nykyään olisi saatavia ihania virkattuja yläosiakin. Eikä vain kesätoppeja, vaan muutakin. Esimerkiksi Linda Skujalla olisi monta ihanaa mallia.

W kuin Wafflepatterns, jolla olisi monta hyvää takkikaavaa toteutettavaksi. Useamman vuoden olen jemmannut villankangaspalaa, mikä riittäisi johonkin yksinkertaiseen malliin. Tuolta kaavafirmalta löysin pari hyvää vaihtoehtoa, mutta pitää ajan kanssa vielä varmistaa niiden vaikeusaste eli selvittää, mitä taitoja kaava vaatii ja mitä niistä minä jo osaan ja mitä pitää opetella. Projektin onnistumiseksi uusia taitoja kaavan toteuttaminen ei saisi vaatia kuin kahdesta kolmeen. Muutoin riski, että keskeneräisten töiden kasani kasvaa, on sitä suurempi.

X niin kuin X-määrä kässätavaroita. Kesällä oikein kunnolla alkanut sairastelukierre laittoi arjen niin sekaisin, ettei keskittymiskykyni riittänyt enää seuraamaan grammojen ja metrien menoja ja tuloja. Mutta pitää yrittää tänä vuonna olla sitkeämpi, koska tilanteen tasalla pysyminen pitää mielihalut paremmin kurissa ja käsityöhuoneen järjestyksessä. 😉

Y niin kuin Yhteensopivat värit. Tänä vuonna aion vahvasti pysyä ns. omissa talviväreissäni. Yritin loppuvuodesta repäistä ja valitsin itselle epätyyppillisiä värejä todetakseni, ettei niihin silmäni totu. Ja jos ei totu, nehän jäävät pitämättä. Onneksi nämä värivirheet tein neuloen, niin langat voi aina uudelleen käyttää jollain tapaa. Toisekseen, otin opikseni, en yritä enää repäistä. 🙂 Tuttu ja turvallinen musta-harmaa-valkoinen tyylini vihreällä höystettynä siis jatkukoot tästä eteenpäinkin.

Z niin kuin Zen. Sitä tulevalta vuodelta odotan ja sitä kaikille toivotan – ajatuksenjuoksun rauhoittamista, suorittamisen vähentämistä ja enemmän hetkestä nauttimista! Lisäksi lämmin kiitos menneestä! Odotan innolla tulevaa yhdessä inspiroitumista, kuplivan kipinän sytyttämistä. ♥

Poetria

Tämä vihreä ihanuus on Sari Nordlundin suunnitelma Poetria, minkä englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä. Tänään ja huomenna eli 14.-15.12.2022 ohjeesta saa 24 % alennuksen koodilla POETRIA. Tämä teille ilmaisena vinkkinä, ei siis maksettuna, kun satuin asian suunnittelijan Instagram-tililtä huomaamaan.

Ihan orjallisesti en ohjetta seurannut, vaan neuloin kaikki resorit 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Muistaakseni kaikki resorini ovat myös ohjetta lyhyemmät, kuten hihojen pituus ylipäätään. Helma on puolestaan pitempi.

Lankani on luomuvillaa Nurjalta, BC Garnin Semilla GOTSia värissä 21 kylmä vihreä.

Semilla on vahvuudeltaan sporttia, ohjeen DK-suositusta ohuempaa, joten jouduin säätämään silmukkamäärien kanssa. Niiden laskeminen sopivaksi onnistuu helposti Punomon ohjeella.

Olen samaa mieltä Nurjan luonnehdinnan kanssa, että Semilla on muun muassa hauskan pyöreä, kaksisäikeinen ja pehmeä lanka. Pyöreyden vuoksi käsialani oli neuloessa minulle epätavallisen epätasaista, mutta silottui hyvin kastellessa. Pituuksia miettiessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että pitsineule vetää kovasti työtä kasaan. Lisäksi merinon kanssa olen tuskaillut ennenkin (kuten esimerkiksi täällä, klik), koska se tuppaa venymään kastuessaan. Sen vuoksi tein tätä pikku hiljaa osissa ja kastelin sekä kuivatin tuon tuosta, jotta sain haluamani lopputuloksen.

Neuleesta tuli kaiken veivaamisen arvoinen ja näen tälle monta käyttömahdollisuutta. Ehkä siitä tulee yhtä suosittu kuin vuonna 2016 neulomani Veera Välimäen Looking Ahead -tupsupipo, mikä tuppaa menemään päähän päivästä toiseen, vaikka kaapissa olisi varaa valita vaikka ja mitä. 🙂

Ilya II

Kokeilunhaluisena valitsin ensimmäiseen Ilyaan minulle ei-tyyppillisiä värejä, mitkä tuntuvat yhä vierailta. Siksi neuloin toisen Ilyan niin sanotusti omissa väreissäni. Koska olin jo yhden neulonut testineulonnan henkeen ohjetta orjallisesti seuraten, tämän kanssa vähän hulluttelin, sovelsin kuvioiden ja helman pituuden kanssa.

Pusero on siis Caitlin Hunterin uusin malli, Ilya. Neuloin tämän Cascade 220 -langasta väreissä Forest Heather, Silver Bruce ja Silver Gray. Pusero neulotaan ylhäältä-alas, aina kauluksesta helmaan. Kauluksesta tuli langallani aika paksu, joten se ei laskeudu kovinkaan kauniista (ainakaan näin uuden karheana ), joten sen olen näissä kuvissa kääntänyt kaksin kerroin sisälle päin.

Neuloin puseron koossa kolme. Tämä on suunnittelu alun perinkin niin, että kaikkia pituuksia voi muuttaa tarvittaessa paremmin sopimaan omiin mittoihin. Esimerkiksi kaarrokkeeni on noin viisi senttiä pitempi kuin ohjeessa, sillä neuletiheyteni oli suurempi korkeuden osalta. Mutta tämä mitta sopii minulle, suurille hartioilleni, erittäin hyvin.

Hihojen mittaa jouduin puolestaan lyhentämään viisi senttiä, mikä on melko tavallinen muutos, minkä joudun tekemään neuleen kuin neuleen kanssa. Helmaa puolestaan venytin eli sillä on mittaa hihojen alta mitattuna 50 cm resorin kanssa. Lisäsin myös kuvioneuletta ennen hihojen ja helman resoreita. Se idea tuli siitä, että halusin tuhota tummanvihreän langan loput. Idea osoittautui toimivaksi ja käytännölliseksi: tummanvihreää jäi jäljelle loppujen lopuksi ihan pienen pieni jämä ja kokonaisuuden kannalta lisäripaus kirjoneuletta näyttää hyvältä.

Resorit neuloin 1 oikein takareunasta ja 1 nurin. Neuloin ne myös pari senttiä ohjetta pidemmäksi eli seitsemän sentin korkuiseksi.

Muutin myös helmaa a-linjaiseksi niin, että vaihdoin 3,5 mm pyöröpuikot 10 senttisen helman jälkeen 4 mm pyöröön ja jälleen 20 senttiä korkean helman jälkeen 4,5 mm pyöröön.

Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin, kaunis, rento ja lämmin, vaikka kuvaa ottaessa kädet puristuivatkin kylmyydestä nyrkkiin. 🙂

Ilya-testineulonta

Vauhti ei korjaa virheitä, vaan tekee minusta impulsiivisen ja harkitsemattoman. Eli olen sairastelut viimeisen vuoden aikaan paljon kaiken maailman tauteja, mistä johtuen vähän sitä sun tätä olisi rästissä. Niin mitä teen. Kerään tekemistä lisää. Esimerkiksi syyslomalla, kun yritin ottaa ihan loman kannalta, ilmoittauduin Caitlin Hunterin testineulojaksi.

Että näin nyt meni. 😀 Kaikenlaista muutakin tässä taustalla on ollut vireillä, jotta ei pääse vapaa-aika liian vapaalta tuntumaan. 😉

Tässä vaiheessa en saa näyttää kuvaa koko neuleesta, mutta sen vilauttelu on kuulemma suotavaa. Eli tässä niitä nyt olisi, pilkahduksia tulevasta Ilya-neuleesta.

Lankanani on Tukuwool DK:ta, mikä pehmenee vielä käytössä. Siten kaulus tulee vielä asettumaan paremmin paikoilleen, muuttuu laskeutuvammaksi, mutta nyt yritin kuvata sitä sen kummemmin asettelematta, jotta malli tulee näkyviin.

Kaulus saattaa siis nyt näyttää vähän hassulta, mutta ei päällä tunnu mitenkään erikoiselta. Itseasiassa esimerkiksi takin kaulusten alla tuntui se kivalta. Kivalta tuntuu myös koko pusero istuvuudeltaan, mutta minulle epätavalliset värit saavat aikaan epävarmuuden, onko tämä sittenkään minun neule. Siksi etukäteen kävin jo Äiti Armaalla sitä sovituttamassa, josko se päätyisi hänelle ja minä voisin tehdä itselle uuden… 😀