itsetehtyvaatekaappi

Manarola

7.3.2026by MaarItse2 kommenttia

Pitkästä aikaa en säveltynyt omiani, vaan neuloin valmiista ohjeesta. Lankajemmoistani löytyi kauniita viileitä sävyjä, joista riitti Caitlin Hunterin suunnittelemaan Manarola-neuleeseen. Ostin tämän neuleohjeen jo vuosia sitten, kun hurmaannuin mallin kauniista v-pääntiestä sekä tietenkin lempisuunnittelijani upeista kirjoneulekuvioista.

Neulominen eteni kuitenkin vähän omalla twistillä. Alkuperäinen malli on lyhythihainen ja helmastaankin lyhyempi. Lisäksi olin tällä kertaa vähän kapinallinen: en tehnyt tyylilleni uskollisesti mallitilkkua. Olin vielä niin villi, etten edes sitonut pitkiä langanjuoksuja. Huh, kuinka hurjaa menoa. 😂

Onneksi lankani suhtautuivat kapinallisuuteni armollisesti. Viimeistelykastelussa ne avautuivat niin, että ne ikään kuin sitoivat itse itsensä toisiinsa kiinni. Minttu pohjalankani oli Garthenor Organic Preseli (väri Spearmint). Musta kuviolanka Bc Garn Bio Shetland, ja muut kuviovärit Tukuwool Fingering – lankaa väreissä Syringa ja Kajo (poistunut väri). Puseroon kului yhteensä 300 grammaa jemmalankoja.

Neuleen koko on jotakin kolmosen ja nelosen väliltä. Nelonen olisi ollut rennompi, mutta tähän on nyt tyytyminen, kun sitä mallitilkkua ei tullut tehtyä. Lopputuloksena syntyi tällainen lyhyehkö pikkupaita, joka yltää juuri vyötärökaitaleelle.

Yritin ensin neuloa puseroon lisää pituutta, mutta miehustan kapeus ei sopinut pidempään mittaan. Ylimääräinen pituus pussitti selän puolelle ikävästi. Jotta mitta olisi toiminut, olisi pitänyt purkaa kainaloihin saakka ja leventää miehustaa helmaa kohti. Siihen pohjalankani ei ehkä olisi riittänyt, enkä rehellisesti sanottuna muutenkaan ollut kovin innokas purkamaan. Nykyinen mitta on kuitenkin osoittautunut toimivaksi esimerkiksi leveälahkeisten suorien housujen kanssa. Sitä yhdistelmää on tullut käytettyä jo aika monta kertaa.

Loppuun vielä yhdet sukat, jotka valmistuivat tällä viikolla. Aikaisemmin postasin sukkavillityksestäni, yhdestä tavasta yrittää pienentää lankavarastojani. Tämä pari jatkaa sitä samaa teemaa (aikaisemmat postaukset ovat Palkkiraitaa sekä Vuodenvartijat ja körttiset). Minähän en varsinaisesti ole mikään sukanneuloja, mutta tämä pari on tälle vuodelle jo neljäs sukkapari!

Nämä neuloin Rva SilmuSolmun Villa Sukkis -langasta värissä Sinivuorten yö. Malli on Footnote Socks, joissa oli minulle ihan uudet kantapäät ja kärkikavennukset. Kiva perusmalli, joten toiset on jo puikoilla.

LankaSorvari

Paljettineule

23.12.202523.12.2025by MaarItseLeave a Comment

Syksyn ajan olen inspiroitunut jo olemassa olevista langoistani, neulonut niitä vähemmäksi tavalla tai toisella: viime postauksessa yhdistin uutta mohairia Bio Shetland -jemmoihin ja nyt vaaleanharmaaseen Kos-lankaan paljetteja.

Molemmat langat ovat siis Sandnes Garnin: Kos 1021 vaaleanharmaa ja Paljett 1120 Silver Spoon.

Paidasta tuli ihana! Neuloin sen yläosastaan ja hihoistaan istuvaksi. Hihat neuloin lyhyiksi ja helmaa levensin kevyesti a-malliseksi. Olen tätä nyt pitänyt niin housujen kuin hameiden kanssa. Istuvasta yläosasta huolimatta se toimii myös kerrospukeutumisessa (alla oleva paitamekko on aikaisemmin ompelemani Nepeta).

Paljettilanka oli minulle uusi tuttavuus. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi neulonut siitä uutta mallia omin mitoin. Tätä oli melkoisen mahdotonta purkaa, koska sommat paljetit jäivät silmukoihin kiinni, joten tätä ei niin vain purettu auki vetämällä. Totuus on, että helman levennykset eivät onnistuneet ihan kerrasta, niin leikkasin surutta helmasta kaistaleen, poimin silmukat takaisin puikolle ja neuloin sellaisen helman kuin halusin. Se leikattu osa odottaa yhä kärsivällistä purkajaa…

Purkamishaasteiden vuoksi viimeistelyt on myös tehty vähän sinne päin. Ne näyttää ihan hyvältä, mutta mielessäni oli ihan jotain muuta: muistelin somessa näkemääni kapean päärmeen ohjetta, mutta muistini petti ja tein ihan omiani. Jätin kuitenkin epäonnistuneen päärmeen paikalleen ja neuloin helmaan lyhyen resorin, jotta se asettuisi aloilleen.

Hihansuihin ja pääntiellä tein puolestaan muistini mukaiset – omanlaiset – päärmeet, jotta ne yhdistyisivät jollakin tapaa helman kupruun. Resorin jätin niistä pois, koska ne asettuivat hyvin sellaisenaan ja näin ilme säilyi kevyempänä, vähemmän villapaitamaisena.

Alla on kuvista koostamani videonpätkä, minkä julkaisin mm. YouTube-kanavallani. Näitä tulee nyt tehtyä, koska jatkoin syksyllä valmiiksi saamiani käsityöntekijä-opintoja käsityömestari-opintoihin. Tutkintotavoitteessa on mm. oman osaamisen portfolio, minkä tekeminen on minulle sujuvinta tällä tavoin pitkin matkaa. Ensi tammikuussa aloitankin viikonloppuopintoina graafisen suunnittelun perusteet, jolloin näihin somesisältöihinkin saan lisäoppia.

Mutta ennen vuoden vaihdetta palaan vielä kahden jemmalankaneuleeni kanssa tänne (jos vain hovikuvaajani, Uunimieheni mun, on vapailla yhtä aikaa minun ja riittävän luonnonvalon kanssa 😉 ).

Käsityöt

Nepeta-mekko

21.1.2025by MaarItse2 kommenttia

Jihuu! Tänään on tiistai, mutta ei mikä tahansa tiistai, sillä tänään on Tauko Magazine nro 14 julkaisupäivä! 😀

Olin kolmatta kertaa mukana lehden Make & Share -ryhmässä eli sain etukäteen valita tulevan lehden malleista yhden ommeltavaksi. Aikaisemmin valinnan tekeminen on ollut helpompaa ( ei helppoa, mutta helpompaa), mutta nyt oli todella hankala tehdä päätös, sillä lehden kymmenestä mallista voisin ommella heittämällä seitsemän. Päädyin lopulta tekemään Malena Hjerpen suunnitteleman Nepeta-mekon, koska tarvitsen kipeästi tällä hetkellä ompelujumin aiheuttaman vaatepulan vuoksi mutkattomia arkivaatteita, mitkä vaan vedetään päälle ja mennään. 😀

Koska kukallinen kankaani vaikeuttaa mallin hahmottamista, erityisesti kaulusten näkemistä, otin kuvakaappauksen lehden piirroskuvasta (yllä). Nepetassa on siis taskut (jeij!), laskos niin edessä kuin takana ja pyöristetty helma. Hihavaihtoehdoista tein pitkät hihat.

Lehden teemana tällä kertaa on farkku, mutta minä tein oman Nepetani kevyestä viskoosista, mikä toimii mallissa myös erinomaisesti. Alkuperäinen ajatukseni oli ommella mekko itse suunnitelmastani kuosista, mutta se ei ollutkaan hyvä ajatus etukeskisauman vuoksi. Koin, että se ei minun kuosiini sopinut. Toisekseen kainalon kaari edestä oli niin suuri, että epäilin sen toimivuutta, joten en halunnut haaskata siihen omaa kangasta.

Mutta ei, huoli pois. Sen kaaren vuoksi kapeiden hihojen istuvuus on todella hyvä ja käsien liikkeet vaivattomat. Muutenkin mekon istuvuus on ihan kymppi: valitsin koon mittataulukon ja ohjeen väljyyssuosituksen mukaisesti, enkä muuttaisi mitään. Tai ehkä lyhyenä ihmisenä taskut voisivat olla inasen ylempänä, mutta kyllä noihinkin voi kätensä piilottaa, sillä eihän näin kevyen mekon taskuissa oikein voi muuta pitää. 😉

Mekon ompelu otti oman aikansa, joten ihan aloittelijan työ tämä ei ole, mutta jos et pelkää haasteita, niin anna mennä. Make & Share -ryhmässä osalle haastetta aiheutti kauluksen ja takakappaleen yhdistäminen sekä viimeistely, mutta omalla kohdalla vaikeinta oli etulaskoksen tekeminen. Mutta edestakaisin englanninkielisiä ohjeita tavaamalla sekä kaavamerkkejä ja ohjeen piirroskuvia seuraamalla sain kun sainkin sen tehtyä. Ja sen jälkeen kauluksen tekeminen näytti ihan selvältä, että miksi en tätä heti tajunnut….

Mäenkestä kuinka kiva tästä tuli! Ja tähän sopii todella monet neuletakit niin värien kuin hihojen kapeuden vuoksi. Vuodenaikojen mukaan myös alaosia voi vaihtaa kapeista leveisiin lahkeisiin tai sitten vain olla ilman, pitää mekkona.

Nyt pitää vain lähteä ostamaan koko lehti itselleen, jotta saan vähintään haaveilla jäljelle jäävien mallien toteuttamisesta: siellä on hapsuja, kolmiulotteisuutta, geometrisiä muotoja, struktuuria ja käytännöllisiä taskuja. ♥

Käsityöt

Tilaihme-olkalaukku

1.12.2024by MaarItseLeave a Comment

Parisen viikkoa sitten ompelukerhossani ommeltiin yhdessä Onnistuvan Tilaihme-laukkuja. Kyseinen laukku on kaavoitettu kolmeen eri kokoon, joista minä ostin kaikista suurimman W&W-version (Work and Weekend). Se on kaavoitettu työ- ja viikonloppukäyttöön. Reilun kokoisen laukun koot ovat: 46 cm leveys, 34 cm korkeus ja 12 cm syvyys.

Laukun ompelu jännitti, koska en ole aikaisemmin tehnyt näin suurta laukkua. Ajatukset pyöri vetoketjun ja kulmien ompelussa, materiaalien paksuuden käsittelyssä ja tukimateriaalien riittävyydessä. Ennen kaikkea hermostutti, kuinka tarkkaan saan kaikki osat leikattua, jotta päällinen ja vuori yhdistyisivät sujuvasti. Että huh heijaa… Mihin sitä tuli taas itsensä pistäneeksi.

Muutamat jännityksen aiheet osoittautuivatkin melkoisiksi haasteiksi, mutta lähdetään liikkeelle onnistumista.

Näyttävä laukku syntyi vakosametista, afrikkalaisesta puuvillasta (?), puuvillapalttinasta ja valmiista laukkuremmistä. Tukikankaana käytin tavallista puuvillapohjaista tukikangasta ja Eurokankaasta saatava liimapintaista laukkuhuopaa. Tavallista tukikangasta tarvitsin samettiin, koska siinä oli hieman joustoa. Silitin sen ensin kiinni koko kappaleelle ja sitten laukkuhuovasta ohjeen mukaiset osat ilman saumanvaroja. Laukkuhuovalla tuin myös vuorin. Tällä tuen määrällä koen, että hyvä tuli.

Ennen ompelua pitikin tehdä paljon valmisteluja. Tukikankaiden kiinnittämisen lisäksi oman aikansa ottivat myös sisätaskujen ompelut sekä kuminauhat läppärille ja juomapullolle. Ylläolevassa kuvassa on nähtävissä vuorin päällitasku ja alakuvassa vetoketjullinen tasku ja läppärin kuminauha. Lisäksi taskun vetoketjun yläpuolella on pieni karabiinilukko esimerkiksi avaimille, mitkä voi halutessaan sujauttaa vielä taskun sisälle.

Kaikki edellä onnistui hienosti, jopa sivulle tulleiden D-lenkkien kiinnittäminen, vaikka niiden kohdalla kangasta ja laukkuhuopaa oli monin kerroin ommeltavana.

Mutta sitten oli vuorossa vetoketjun ompelu. Sitä hinkkasin useamman kerran edes takaisin, purin ja ompelin. Lopulta sain sen ommeltua kiinni kaarevaan ylälippaan jokseenkin siedettävästi, niin annoin olla. Se menee kuitenkin kivuttomasti kiinni ja auki, niin silloinhan se täyttää tehtävänsä. 😀

Tuskastuin vetoketjun ompelusta kuitenkin niin paljon, että en edes yrittänyt ommella koneella vuoria ja päällistä toisiinsa kiinni. Sen sijaan ompelin hela hoidon käsin, koska halusin niin kovasti saada laukun valmiiksi enkä tärvellä siihen asti tehtyä huolellista työtä yhtään enempää. Menihän siihen toki aikansa, mutta eipä ole sisällä eikä päällä rytyn ryttyä.

Ja tulihan siitä kaunis. Ja toimivan kokoinen koululaukuksi, kuten halusin. Ja kaikesta jännityksestä toipuneena sisuunnuin, että täytyy tehdä vielä toinen, sillä minuahan ei vetoketjut pelottele. 😉