Katinka jacquard-kankaasta

Kesällä ompelukerhossani oli useamman viikon kestänyt ompeluhaaste, mikä omalta kohdaltani jäi puolitiehen koronan vuoksi. Suunnitelmat olivat toki suorittajaluonteeni mukaisesti valtavat, mutta sairastamisen pitkittyessä ne jäivät – suurin osa – leikattuna odottamaan parempia ompeluaikoja. Jotain sain kuitenkin ihan valmiiksi asti, joista yritän postailla tulevien viikkojen aikana ( tosin koronan jälkitaudit yhä hidastavat oloa ja eloa kaikin puolin 😖).

Yksi valmistuneista on tämä PuuhakasPajan Katinka-neulostakki. Kangas on jacquardia, minkä ostin itselleni ns. lahjaksi keväällä kesälomalle jäätyäni ranskalaisesta Églantine & Zoé -nettikaupasta. Ihastuin siihen, että kankaan langoista 72 % on kierrätettyjä. Myös vihreäsävyinen väritys oli niin mieleinen, että halusin kangasta, vaikka siinä on talvityypille sopimatonta lämpimän sävyistä kuparilankaa kuteessa.

Isommista kuvista nuo kimaltelevat kuparilangat eivät tule oikein esille, mutta lähikuvissa auringonpaiste saa raidat loistamaan.

Kangas oli alkuihastukseeni verrattuna pienoinen pettymys. Usein tietokoneen näytöllä värit eivät toistu oikein, mutta siitä ei tällä kertaa ollut kysymys. Pettymyksen aiheena oli kankaan tuntuma: paksuudesta, täkkimäisyydestä ja tönkköydestä johtuen siitä tuli mieleen enemmän verhoilukankaat kuin vaatetuskankaat. Oletin siis kankaan olevan ohuempaa ja laskeutuvampaa, koska nettikaupassa siitä oli ommeltu malliksi esim. korkeavyötäröiset shortsit laskoksilla. Hämmentävää.

Itse yritin miettiä mallia, missä ei ainakaan laskoksia olisi, vaan pikemmin jotain hyvin yksinkertaista. Toisekseen mallin piti olla sellainen, missä paksuus olisi edukseen. Kolmanneksi mietin, mikä vaatekappale ei joudu kovin suurelle kulutukselle eikä altistu jatkuvalle pesulle, sillä ne kimaltelevat kuparilangat vaikuttavat valitettavan herkästi löystyvän ja nousevan epäsiististi kankaan pinnalle nypyiksi. Näillä kriteereillä päädyin siis Katinka-takkiin. Sitä voisin pitää syksyn viilenevillä keleillä ja talven tullen paukkupakkasilla sisällä.

Kaikista hyvistä puolista huolimatta, Katinkan ompelu tästä kankaasta vaati heittäytymistä, sillä siinä on useampi moninkertainen sauma ommeltavana. Esimerkiksi taskujen kohdalla sivusaumoissa jo itsestään paksu kangas on nelinkertaisena ja reunakaitaleen puolella jopa kuusinkertaisena. Myös Katinkan kapeiden hihojen toimivuus mietitytti kankaani joustamattomuuden ja paksuuden vuoksi. Niitä hieman levensinkin, mutta valitettavasti en riittävästi.

Hihat olisivat siis saaneet olla vielä hieman reilummat kauttaaltaan, mutta muutoin – jopa paksujen kohtien – ompelu onnistui. Hihatkin menevät tuollaisinaan (ja mentävä onkin, kun kangasta ei ollut enempää 😉 ), mutta takin alle ei mahdu mitään, missä on reilummat hihat.

Onneksi sekään ei ole ongelma, sillä minultahan löytyy jo valmiina siihen yhdisteltäväksi muun muassa Ommellisen kapeahihainen Lea-tunika, Kamoon-mekko ja Mekkotunika. 🙂


Ompeluvinkki:

  • Jotta ompelemani vaatteet sopivat toinen toisiinsa eli ne tulevat käyttöön eikä hyllyjen täytteeksi, yritän miettiä aina ennen ompeluprojektiin ryhtymistä, mihin jo olemassa oleviin vaatteisiin uuden kuosi ja vaatteen voisi yhdistää.
  • Pyrin miettimään ainakin kolme vanhaa vaatetta yhdistelmien pohjaksi. Tämän kikan kuulin Seamwork Radion englanninkielisistä podcastisista. En enää muista varmuudella, missä jaksossa kyseinen vinkki mainittiin, mutta oletan sen tulevan esille jaksossa 35 How to Use the Rule of Three Outfits. Suosittelen aiheeseen liittyen myös 87. How Can I Get More Wear Out of the Things I Sew? -jakson kuuntelua.
  • Ja löytyy tuolta monta muutakin hyvää podcastia ompeluharrastukseen liittyen, että vink vink, suuntaa sinne siis, jos ompelusanasto taittuu myös englanniksi. Itse ajattelin seuraavaksi täällä kotona sairauslomalla ollessa kuunnella jakson 101., kuinka siivota ompelutila 15 minuutissa. 😅

Emppu-hupparimekko ja messukuulumisia

Viikonloppuna ovat olleet kuudennet käsityömessut netissä. Tämä on tapahtuma, joka on minusta ollut korona yksi hyvä puoli: messuille on voinut osallistua ilman tungosta ja aivan rauhassa tuoksuyliherkkänäkin.

Messujen myötä näytteilleasettajat tuottavat myös monenlaista innostavaa sisältöä, kuten tänä viikonloppuna Ommellisen Liisa. Huh, mitä menoa oli tuossa Facebookin ompelulivessä, jossa Liisa ompeli näytösluontoisesti heidän hupparimekkonsa. Hänen työskentelyä on aivan ihana seurata: hän on selkeä ja rempseä sekä antaa hyviä ompeluvinkkejä ylipäätään. Eli todella lämmin suositus tuon liven katsomiseen sekä heidän kaavoihin, joiden mukana tulee myös liven kaltaiset ompeluvideot sähköpostiin. ♥

Liven innostamana itsekin intouduin pitkästä aikaa ompelemaan monta viikkoa valmiiksi leikattuna odottavan Ommelkuplan Emppu-hupparimekon.

Tein sen samoilla tuunauksilla kuin aikaisemman kanervanpunaisen, mitä viime viikolla olen pitänyt ensimmäisiä kertoja tälle syksylle ja todennut nuo sivusaumojen taskut ihanan syviksi ja ah, niin tarpeellisiksi. Vyötärön noston ja takasauman lisäämisen lisäksi tällä kertaa kuitenkin jätin hupun pois, koska minulla ei ollut Hellinin Poniletti-joustocollege riittävästi. Se ei riittänyt ihan kaulukseenkaan saakka, vaan sen sisäpuoli oli tehtävä mustasta trikoosta. Tämä kaulus on siis kaavaan kuuluva, valmis vaihtoehto hupulle.

Tykkään, että siitä tuli oikein kiva sekä mukavan kevyt ja sulava vaihtoehto hupun sijaan esimerkiksi takin alle.

Neulomisen suhteen innostuksesta pirskahtelemaan minut sai puolestaan Ihastu suomalaiseen villaan! -live, jonka pitivät Jenni Vanhanen ja Anni Laitinen. He jakoivat vinkkejä ja esittelivät syksyn uutuuslankoja. Jos et heidän liveä innostu katsomaan, mutta suomalainen lanka kiinnostaa, niin käy tutustumassa Suomalainen Villa -sivustoon. Sieltä löytyy esimerkiksi ostopaikat, mistä suomalaista villaa on saatavilla sekä tietoa suomalaisesta langasta yleisesti. Tiedon puutteesta ei siis enää suomalaisen langan suosiminen voi olla kiinni!

Itselle mielen päälle pyörimään jäivät ainakin Myrksyluodon Villa sekä Wetterhoffin Wanja -langat. Kunhan nyt saisin ensin entisiä vähemmäksi… Ylipursuavien varastojen vuoksi nyt en ostanutkaan mitään muuta kuin tarpeeseen mustaa trikoota ja Ommellisen uutuuskaavoja, jotta se entisten vähentäminen onnistuisi paremmin.

Miten sinun messuillut sujuivat? Vai sujuivatko lainkaan? Mikä ostos ja/tai live sai sinun silmäsi säihkymään?

Ulpu-treenishortsit

Viime kesänä ompelin ensimmäiset PuuhakasPajan Ulpu-treenishortsit. Tänä vuonna tein toiset, sillä nämä shortsit ovat osoittautuneet täydelliseksi kesävaatteiksi niin kävelylenkillä kuin muutoin vaan oleskellessa.

Viime vuotiset ovat olleet alkukesän kovassa käytössä, mutta näistä tuli kyllä kertaheitolla vielä paremmat. Ensimmäiset olivat pikkasen liian suuret ja kangas oli paksumpaa mattapintaista lycraa, mikä ei tuntunut päällä kovin mukavalta. Lisäksi tuo kangas ei palautunut eikä venynyt niin hyvin kuin liukas ohuempi lycra yleensä tekee. Paksu lycra olikin vahinkonettiostos. Tosin hyvä testaukseen, niin näistä Poniletti-shortseista tuli kerrasta hyvät.

Jalat on niin runnotut hyttysten ja paarmojen ansiosta. Kuvassakin verenhimoinen inisijä lentää kohti vasenta reittä. 😣Näiltä ei tänä kesänä ole rauhaa saanut.

Ulpu-kaavassa on siis shortsit joko yksinään tai kolmella eri helmalla. Koon valitsin mittataulukon mukaan, mitä nyt pienensin saumanvarojen verran sekä lisäsin pituutta niin shortsien lahkeisiin kuin hameen helmaan. Muistaakseni lisäsin mittaa jo viime vuonna, mitä en ollut kaavaan kirjoittanut, niin eihän sitä enää muista, minkä verran… Valistunut veikkaukseni on, että shortseissa on viiden sentin pidennys ja hameessa kymmenen.

Helman viimeistelin saumurin rullapäärmeellä.

Poniletti-lycra on vanhoja jemmojani, mikä on ostettu silloin, kun Hellinillä oli vielä oma nettikauppa. Nykyään Hellinin Ponilettejä saa ainakin Kimmiltä (trikoota ja joustocollegea ainakin, mutta lycrasta en tiedä), mistä olen ostanut lahkeissa olevan mustan lycran. Sitä jäi sen verran, että taidan tehdä vielä kolmannen, paremman kokomustan viime vuotisen tilalle. Ja kai tätä ponilettistä pitää pestäkin joskus. 😀


Ompeluvinkki:

  • Rullapäärmeen ompelu on onnistunut ne kaikki muutamat kerrat 😉 , joita olen kokeillut Lankaa ja kaksi kättä YouTube-videon avulla, mikä löytyy täältä, klik.

Hope Woven Dress

Aina ei ompelut eikä kuvaamiset helpolla onnistu, mutta tässäpä tämä nyt on eli Hope Woven Dress Mereenin tuplaharsosta.

Kuvaaminen oli vaikeaa, koska päivä oli hyvin tuulinen: helmat ja hiukset olivat karata koko ajan. 😉

Ompelun suhteen puolestaan haasteena oli pääntie, mikä olisi kaavan mukaan pitänyt tehdä alavaralla. Olin aikaisemmin tehnyt jo tällä kaavalla yhden mekon, mutta silti, tähän samalla kaavalla tehty alavara ei yllätyksekseni sopinut. Lopulta kaivoin jemmoistani vihertävän kukikkaan kanttinauhan ja käänsin sen avulla, koska alavara ei kaiken sorvaamisen jälkeen istunut paikalleen. Niin monta kertaa kuitenkin yritin, että kangas hieman venyi, niin jouduin korjailemaan raglansaumoja suoriksi ja leikkaamaan hieman pääntietä suuremmaksi, jotta sain venyneen ja haperon kankaan pois.

Kanttinauhalla sain siis pääntien viimein onnistumaan, joten nyt minulla kevyesti peittävä hellemekko, missä on taskut! ♥

Hihat ovat 3/4-hihat, mitkä on kasattu kapean kuminauhan avulla pussimaiseksi.

Vaikka yritin pitää helmoista kiinnikin, ei mekosta oikein kunnollista kuvaa saanut. 🙂

Siksi otin kuvakaappauksen mekosta kaavafirman Style ARC -sivuilta. Ehkä piirustukset tukevat paremman mielikuvan muodostamista mekosta.

Kuvasta voi päätellä, että taakse pääntielle olisi pitänyt tulla nappi. Mutta mekko sujahti ihan hyvin pään yli ilman sitä, niin jätin sen pois. Lisäksi lyhensin kaavaa noin 15 senttimetriä alkuperäisestä puolipohkeeseen yltävästä mitasta.

Tämä Mereenin puuvilla-bambuinen tuplaharso eli double gauze oli mukava yllätys. Olen kerran aikaisemmin ommellut double gauze -kangasta, mutta se oli huomattavasti hankalampaa työstää. Tuolla ensimmäisellä kerralla mekkomallini oli haastavampi, mutta siltikin tämä ei ollut mielestäni esimerkiksi niin paksua kuin aikaisempi kokeiluni ja oli sen vuoksi helpommin ommeltavissa. Lisäksi tykkään, että tässä oli kiva eläväisempi, rosoisempi pinta, minkä vuoksi tästä ei ensimmäisenä tule mieleen vauvan vaipat. 🙂 Kaiken sen päälle tämä tuntuu päällä höyhenen kevyeltä.


Ompeluvinkit:

  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80. Tämän ompelin neulakoolla 70.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Itse tykkäsin pääntien huolittelusta kanttinauhalla. Sitä aion käyttää jatkossakin, jos malli sen sallii. Sain myös vinkin, että kanttinauhaa voi tehdä tulpaharsosta purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, niin sellaisenaan se on kanttaamiseen liian paksua.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.