Välineurheilua

Ostin reilu kolme viikkoa sitten saumurin, ja harjoitustyönä surauttelin kaikki trikoiset Poniletti-jemmani paidoiksi: ompelin kaksi lyhythihaista ja yhden hihallisen paidan Ottobren Elaine-paidan kaavalla. Sitä kaavaa olen muokannut vahingossa paremmaksi, mistä postasin aikaisemmin tarkemmin täällä, klik.

maaritse_poniletti_tpaidat_elaine_kaavalla

Harjoitustyönä ompelin paitojen lisäksi myös mustasta Poniletistä mekon, mutta se oli jäänyt mökille lähtiessä kotiin. Ehkä siitä syystä, että tämän viikon loppua lukuunottamatta ei ole oikein ollut mekkokelejä. Näitä paitoja on  tullut pidettyä senkin edestä.

maaritse_hellinin_poniletti_trikoosta_paita

maaritse_lyhyt_hihainen_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Mutta palatakseeni siihen saumuriin. Aikaisemmin olen siis pärjännyt pelkällä ompelukoneella. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa elektronisen ompelukoneen, mikä oli yllätyksekseni huomattavasti hitaampi kuin entinen manuaalinen ompelukoneeni. Oli mennä hermot siihen hitauteen. Tai varmaan menikin, niin päätin vihdoin ja viimein hankkia saumurin.

maaritse_musta_poniletti_paita

Se oli hyvä päätös, sillä saumuri tekee ompelusta älyttömän nopeaa sekä mahdollistaa siisitimmän ompelujäljen kaiken kaikkiaan. Näinkin lyhyen ajan jälkeen tuntuu, että en voisi olla enää ilman.

maaritse_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Koska mietin vielä vaihtavani uuden karhean elektronisen ompelukoneeni toiseen malliin, en nyt keskity siihen tässä kohdin sen enempää. Sen verran kuitenkin mainitsen, että vaihdoin Husqvarnasta Pfaffiin yläsyöttäjän vuoksi. Vanhassa Husqvarnassani, Eden Rose 250M -koneessa ei kylläkään ollut mitään moitittavaa, vaan se on hyvä, sellainen varma peruskone, minkä tyyppisiä löytyy useasta peruskoulusta. Siksi siihen aikoinaan päädyin, koska aikaisemmin opetin jonkun verran käsitöitä: pystyin paremmin keskittymään oppilaiden eteenpäin auttamiseen, kun koneet olivat jo entuudestaan tuttuja.

maaritse_poniletti_paita

Enää en kuitenkin opeta käsitöitä, niin hankin himoitsemani Pfaffin, koska niiden yläsyöttäjää on kehuttu monelta taholta. Tähän saakka se on osoittautunut hyväksi, ilman sitä en – kuten en sitä saumuriakaan – enää haluaisi ommella. Yläsyöttäjä helpottaa siis niin paksujen kuin ohuiden kankaiden ompelemista.

Tosin annan vanhan koneeni äidilleni, joten Husqvarnakin pysyy lähellä, jos tulee ikävä tuttua ja turvallista. 🙂 Elektroninen kone ei siis vielä ole tullut oikein tutuksi, vaan vaatii vielä aikaa: tykkään sen siisteistä tikeistä ja aikaisempaa konetta suuremmista puolista, mutta eri kone on eri kone, mikä pitää sisäänajaa, totutella.

maaritse_rullaantunut_kaarna

Saumuria olin käyttänyt viimeksi teinivuosien, mistä en muistanut kuin langoittamisen vaikeuden. Muita teknisiä ominaisuuksia ostohetkellä en osannutkaan arvioida, ja siksi luotin asiantuntevan kauppiaan apuun.

maaritse_koivu_merenrannassa

Päädyinkin siihen, mitä erityisesti kehuttiin niin valmistajan kuin myyjän taholta hyvin helpoksi langoittaa. Saumurin on siis Juki MO-114D, minkä pitäisi olla muutoinkin varmatoiminen ja helppo kotikäyttäjälle. Sellaiselta se vaikuttaakin, vaikka enhän vielä ole sitä ehtinyt kovinkaan monipuolisesti testaamaan.

maaritse_200719_rahtilaiva_ja_vene

En, vaikka olen viime aikoina ommellut paljon. Siitä siis kiitos saumurin uutuudenviehätyksen, mutta myös ompeluryhmäni kesäbingon: kaiken kaikkiaan laskeskelin, että postaamatta on noin 20 ompelusta. Kuvaamisen suhteen pitää siis ryhdistäytyä, mutta nautitaan nyt ensin näistä kesäkeleistä. Blogin äärelle ehtii rauhoittua sitten syksymmälläkin.  🙂

maaritse_poniletti_trikoo_paidat

Ihania hellepäiviä!

Cumulus-pusero

Tämä on jo kolmas PetiteKnit-malli, mikä olen kutonut eli Oslo-pipojen lisäksi olen kutonut myös No Frills -neuletakin. Tämä on puolestaan Cumulus-pusero, minkä englannin kielisen ohjeen ostin Ravelystä.

maaritse_cumulus_ blouse_by_petite_knit

Ohjeesta poiketen kudoin puseroni Onionin Mohair+Wool-langasta, missä nimensä mukaisesti on puolet ja puolet niin mohairia kuin villaa. Vaihtamani lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, mutta se vain sattui olemaan helposti ja edullisesti saatavillani. Lisäksi Ulla-neuleen arvostelun mukaan sen paksuudesta huolimatta neulepinnasta tulisi kuitenkin harvaa valmistajan antamalla puikkosuosituksella, joten ajattelin sen sopivan hyvin tähän malliin.

maaritse_onion_wool_mohair_yarn

Mallitilkun perusteella laskin kertoimen, minkä avulla ohje oli muutettavissa paksumalle langalleni. Kävikin niin onnekkaasti, että pystyin hyödyntämään ohjeesta XS-koon silmukkamääriä, sillä ne vastasivat minun langan neuletiheydellä M-koon leveyttä. Helman kudoin kuitenkin pari senttiä pitemmäksi kuin M, mutta hihoja piti puolestaan lyhentää sen pari senttiä. Muita muutoksia en tehnyt.

maaritse_kudottu_mohair_pusero

Näin lopputuloksena on rinnanympäryksen mukaan joko reilu M tai nafti L. Vai olisiko se paremmin koko ”sopiva”, kuten kuvista näkyy. Ja lankaa meni vitosen puikoilla vain neljä kerää!

petiteknitin_cumulus_blouse

maaritse_kumulus_bluse

Malli oli tosi helppo. Pusero kudotaan siis saumattomasti ylhäältä-alas, joten lopuksi ei tarvitse saumoja ommella. Helman ja hihojen i-cord-reunatkin tehdään suoraan päättelyvaiheessa.

maaritse_raglanhihainen_cumulus_pusero

Vähän vaivaa joutui näkemään vain pääntien i-cord-reunuksen suhteen, mikä tehdään viimeisenä silmukat pääntieltä keräten. Mutta sekään ei ollut iso juttu.

maaritse_i_cord_reunuksella_huoliteltu

Puseron alle ompelin pehmeästä viskoositrikoosta aluspaidan jollakin vanhalla kaavalla.

maaritse_neulepusero_onion_mohairvilla_langasta

Tykkään takeissa ja puseroissa tuollaisista ylipitkistä hihoista, jotka voi sujauttaa tarvittaessa peukalon yli. Aikaisemmin olen yhteen huppariin sellaiset ommelutkin, mutta ne eivät täysin onnistuneet, koska rei`istä tuli ahtaan oloiset. Nyt päätin kokeilla tehdä paremmat.

maaritse_puseron_hihansuissa_aukot_peukaloille

Ne onnistuivatkin, mutta oliko niiden tekeminen ihan järkevää valkoiseen puseroon, on sitten ihan toinen tarina… 🙂

maaritse_neulonta_blogi

Nämä kaksi työtä liittyvät Make Nine -haasteeseen: nyt yhdeksästä työstä on jo kolme valmiina, joten hyvin etenee! Seuraavaksi taitaakin ruudukkoon, haastesuunnitelmaani, tulla bingo. 😉


Kässäilyvinkit:

  • Neuletiheyden laskeminen ohjetta ohuemmalle tai paksummalle langalle löytyy täältä, klik (kohta c.).
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Peukalonreiät on tehty PattiDoon Lynn-hupparin ohjeella. Saksan kielinen videotutoriaali siihen löytyy puolestaan täältä, klik (noin kohdasta 17:17).

Ruska-mekko

Käsityöt usein saavat minusta esille hirmuisen jahkailijan, eikä tämäkään ompelukerta, Namedin Ruska-mekko, ollut poikkeus: en millään haluaisi leikata mitään kangasta turhuuteen enkä purkaa saati epäonnistua. Tunnistaako kukaan muu itsessään samaa?

Niin. Muistattako, kuinka innoissani oli Namedin Breaking the Pattern –kaavakirjan lanseerausjuhlan jälkeen? Innostukseni kuitenkin muuttui kovin nopeasti ahdistukseksi, koska en osannut päättää, mitä kirjasta toteuttaisin. Syntyi uuden kaavan aiheuttama ramppikuume: olisin halunnut kokeilla kaikkea heti, mutta en kuitenkaan epäonnistua, mikä on aina todennäköisempää uusien kaavojen kanssa.

Viimein päädyin Ruska-mekkoon. Ompelu siirtyi kuitenkin useamman viikon, koska olisin kovasti halunnut kokeilla noita kaavoja ilman muokkauksia nähdäkseni, kuinka hyvin se istuu sellaisenaan. Mutta, mutta… Kaavakirjan kuvista oli pääteltävistä, että mekko olisi melko tyköistuva ja sellaisista en niin välitä.

Siksi mietin edestakaisin, että pitäisikö valita kokeilunhaluisena uusi kaava sellaisenaan vai mukavuudenhaluisena muokata sitä omaan suuntaan samantein? Mutta olenko edes varma, että omat muokkaukseni onnistuisivat, eli olisiko valmiskaava sittenkin varmempi vaihtoehto?

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Äh. Lopulta lakkasin kiusaamasta itseäni ja päätin olla välittämättä epäonnistumisesta, koska muuten mekko ei valmistuisi ikinä. Ja tuossa hetkessä muokkaaminen tuntui parhaimmailta vaihtoehdolta, joten lisäsin kaavaan rintalaskokset, nostin vyötäröä muutaman sentin ylemmäksi (kuten yleensä aina), suoristin hieman kylkien kaaria ja tein taakse sauman, mistä selän istuvuutta olisi tarpeen mukaan helpompi muokata.

MaarItse - käsityöblogi

Rintalaskosten myötä helmahan luonnollisesti jonkun sentin lyheni. Lisäksi laskin sivuhalkioita vähän alemmaksi, koska ajattelin niiden alkavan liian ylhäältä. Se olikin ainut muutokseni, minkä olisin voinut jättää tekemättä. Että seuraavaan mekkoon nostan halkiot takaisin niiden omalle paikalleen, sillä syvempinä ne ovat ehdottomasti tämän mekon ”se jokin” yhdessä poolokauluksen kanssa.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Mekosta muokkauksineen tällä Ommellisen Anemone-kuosilla tuli aivan loistava. Onnistuminen tuntuikin huumavan hyvältä, etten lopulta enää yhtään ihmettellyt, miksi alkuun pääseminen on välillä niin tuskallisen vaikeaa, miksi onnistumista niin kovasti janoaa. Eli summa summarum: ”Hei, olen Maarit, ja olen ompeluholisti”. 😉

MaarItse - ompelublogi


Ompeluvinkki helman vinojen kulmien ompeluun:

  • Kaikessa tohinassa en edes muistanut, että kerrankin kaavakirjasta olisi löytynyt kuvalliset ohjeet mekon eri ompeluvaiheisiin. Ompelin siis omien oppieni mukaan. Yksi niistä oli tapa, kuinka helman ja halkioiden vinot kulmat saa ommeltua siististi (tällä tavalla viimeistelin siis tämän mekon kuin Kiila-tunikoiden helmat, mutta sitä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, kuten liinojen nurkkien viimeistelyyn). Yksi hyvin selkeä ohjevideo tähän tekniikkaan löytyy mm. Hääräämö-blogista täältä, klik. Kannattaa tutustua niin ohjeeseen kuin blogiinkin!

Tekoturkishattu

Mummollani oli aikoinaan kasakkamallinen karvalakki, mikä sopi minulle kuin nenä päähän malliltaan, mutta ei väriltään. Siksi se ”perintö” jäi harmittavasti pitämättä.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ilokseni löysin kolmisen vuotta sitten Cause to Wear -blogista ohjeen samanlaiseen hattuun. Ohje oli yksikertainen ja selkeä, mutta siitäkin huolimatta sain sen vasta nyt toteututtua. Vasta nyt, vaikka olin ostanut jo tuolloin valmiiksi niin turkispalan kuin vuorisatiininkin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ohjetta piti muokata, koska sen mukaan hatusta olisi tullut ympärysmitaltaan noin 58 senttinen ja minun pääni on hieman pienempi, 56 senttiä. Joten lyhensin parilla sentillä päänympärille tulevaa suorakaidetta ja laskin siitä uuden päänlaen halkaisijan laskukaavalla: piiri jaettuna 3,14. Lisäksi ohjeesta poiketen lopuksi ompelin käsin liukkaan vuoren kiinni päänlaensaumaan, koska muutoin se valahti otsalle näkyviin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Turkispalan lopusta tein kaulahuivin, mikä on ihanan pehmeä. Siitä tuli kuitenkin melko muhkea, joten saatan sitä vielä kaventaa tai ommella siihen jonkin hakasen, niin siitä ei tässä vaiheessa enempää…

maaritse_ikkuna_syvennys

tuuliviiri

Vaikka näistä tuli ihanan pehmoiset ja tyylikkäätkin talviasusteet, hattu vaikuttaa vähän vaisulta, semmoiselta lama-ajan lakilta, verratettuna mummoni pitkäkarvaiseen. Mutta onneksi aina voi ommella toisen. Tosin tämä lyhyempikarvainen simppeli hattu on muhkeaa hattua helpompi koristella aina tilanteen mukaan esimerkiksi koruin. Muutenkaan en ole ihan varma, olenko valmis samanlaiseen siivous-ompelu-urakkaan, kun olen juuri saanut kotimme puhtaaksi mustasta karvaisesta keijupölystä. 😀

MaarItse - käsitöitä | valokuvia


Ompeluvinkit tekoturkikselle

  • Tekoturkista leikatessa imuri kannattaa ottaa heti esille, sillä turkis pölisee kovasti. Muun siivouksen lisäksi kannattaa kevyesti imuroida myös leikatut kappaleet.
  • Imurin lisäksi leikkuuvaiheessa myös hengityssuojain voi olla tarpeen niin pölyisyyden kuin turkiksessa olevien kemikaalien aiheuttaman ärsytyksen vuoksi.
  • Leikkasin hattuni pesuhuoneessa, jotta karvat eivät kulkeutuisi kaikkialle. Ihan en siinä onnistunut, mutta pesuhuoneen pinnoilta suurimmat karvakasat oli helpompi siivota pois, koska siellä ei ollut mm. muita tekstiilejä, mihin ne olisivat voineet tarttua.
  • Tarkistin ennen leikkuuta, onko karvan suunnalla merkitystä värin kannalta. Ainakin näin lyhyessä ja mustassa karvassa vaikutelma oli tasaisempi ja mustempi, kun karvan suunta oli ylöspäin, joten valitsin sen. Alaspäin menevä karva puolestaan teki turkiksesta läikykkäämmän ja harmaamman.
  • Leikkasin hatun kappaleet turkiksen nurjalta puolelta, mutta ennen ompelua päällipuolelta voi parturoida karvaa saumanverran leveydeltä eli noin sentin verran lyhyemmäksi. Parturointivinkin luin tosin vasta, kun olin jo omani ommellut, että itse en ole sitä kokeillut. Se kuulostaa kuitenkin ihan järkevältä vinkiltä, sillä minunkin hattuni reunasauma hieman pullottaa paksuuttaan. Ehkä tuolla tavoin se olisi ollut tasaisempi. Onko joku tätä kikkaa kokeillut ja hyväksi havainnut?