Lautasliinat

Eilisen postauksen jatkoksi esittelen lautasliinat, jotka olen myös itse painanut. Samalla kuosilla olevat keittiöpyyhkeet esittelin siis eilen ja tiskirättejä muutama päivä aikaisemmin. Niitä ennen puolestaan oli postaus patalapuista, jotka olin tehnyt painamastani lintukankaasta.

Aikaisemmista nämä poikkeavat niin, että näiden keskellä on vain yksi kuvio: tiskiräteissä oli vain puolikas ja keittiöpyyhkeissä useampi rinnakkain.

Idean pestäviin kestolautasliinoihin sain, kun joulusiivouksia tehdessä löysin monen monta avattua jouluservettipakettia. Kaikki eivät enää olleet edes käyttökelpoisia, vaan ruttuisia ja nuhjaantuneita. Mitä tuhlausta!

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lautasliinat ompelin samoin kuin keittiöpyyhkeet eli käänsin kahdesti saumuroidut reunat ompeleen verran. Käänteet ompelin kiinni suoralla ompeleella auttamalla koneen aina alkuun paksuissa nurkissa monitoimityökalun avulla (kuten jo eilen totesin, olen yrittänyt ommella senkin jossain vaiheessa työhöni kiinni ja siksi siinä on ylimääräinen neulanmentävä reikä 🙂 ) .

Ei enää montaa päivää, kun nämä saa käyttöön. ♥


Tämän päivän luukulla osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisestä luukusta löytyi tuunattuja joulupalloja Käsintehtyä ja kaunista -blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Pygminkoukussa-blogi. Kaikki luukut löydät muun muassa ensimmäisestä luukusta, Katrin Tilkkublogista. Sinne kannattaa suunnata, vaikka bloggaajien joulukalenteri ei kiinnostaisikaan, sillä ensimmäisestä luukusta löytyy hurmaava tilkkuohje punatulkkuun ja talitinttiin. Niitä aion ensi vuonna kokeilla!

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂

Itse tehdyt tiskirätit

Tämä postaus sisältää tekemiäni tiskirättejä niin itse painaen, ommellen kuin virkaten.

Alla olevat tiskirätit olen itse painanut vuosia sitten itse tekemällä seulalla valmiille valkoisille keittiöliinoille. Tätä kuvioita tulette näkemään vielä myöhemmissä postauksissa, sillä aikoinaan ihastuin kovasti näihin pyörylöihin. Sillä varmaan näitä rättejä olinkin painanut varastoon melko hyvän määrän.

Kesän aikana myös virkkasin yhden tiskirätin, koska käsityöhaasteet. 😀 Yhteen haasteeseen piti siis kuviovirkata jotain, mutta minä harvoin kykenen tekemään sellaista, millä ei olisi tarvetta tai tarkoitusta. Tiskirättejähän tarvitsee aina, ja ah, vieläpä näin sievänä. Pinterestistä siis löysin neulomiseen tarkoitetun pallokaavion, omista kätköistä jotain mustaa sekä valkoista puuvillalankaa ja sitten vain virkkasin menemään. Mukava ja nopea kesäprojekti.

Lisäksi kesän aikana saumuroin tiskirätiksi pitämättä jääneen puseroni, minkä olin tehnyt ihastuttavasta Verson Puodin joustofroteesta. Kuosi on Paratiisin puutarha nimeltään.

Nämä – kuten kyllä kaikki muutkin – tiskirätit sopivat värikkääseen kotiimme kuin nenä päähän. Yhdestä puserosta sain aikaiseksi kaiken kaikkiaan kolme ihan hyvän kokoista rättiä, mutta kuvaushetkellä yksi oli onnistunut menemään hukkaan. 🙂

Riittääkö se siivoamiseksi, jos on itse tehnyt välineet? 😉

Siisti solmupanta edestä ja takaa

Tänään siirrytään neulotusta pannasta ommeltuun solmupantaan.

Nämä ovat varmasti tulleet somesta tutuksi jo useammalle viime vuoden aikana.

Kaikki eivät kuitenkaan tunnu tietävän Kangas Keitaan kehittelemää keinoa, kuinka näitä voi ommella niin, että pannan päät yhdistävä keskisauma jää piiloon kuin tuubihuivissa ikään. Yllä kuvassa on siis ns. perinteisellä tyylillä tehty, jossa otsaa vasten tuleva sauma on jäänyt näkyviin. Itselläni tämäkin tapa toimii, mutta ilmeisti joillakin keskisauma saattaa ikävästi panta päässä livahtaa näkyville. Alla on taas kuva solmupannasta, missä keskisauma on puolestaan ommmeltu piiloon pannan sisälle. Näin ruma sauma on varmasti piilossa katseilta.

Minun kuvani ei tuo esille kovinkaan hyvin sauman piiloon jäämistä (olisi pitänyt käyttää jalustaa, jotta molemmat kädet olisivat olleet käytössä), mutta käyhän vilkasemassa Kangas Keitaan Solmupanta-ohje YouTubesta. 🙂

Pantojen lisäksi tein kesällä itselleni samaan settiin sopivan trikoopipon. Käytin hyväksi havaitsemaani Kangaskapinan Trikoopipo-kaavaa.

Näiden, kuten huomisen luukun sisällön, piti sopia syksyiseen anorakkiini, mutta se jäi ompelematta: syksyllä tuli hirmuinen ompelujumi, mikään ei sujunut, niin jätin sen odottamaan parempia aikoja. Se on kyllä leikattu valmiiksi, mutta keskittymistä ja rohkeutta pitää vielä kerätä…