Mohairkauluri

Viime viikolla postattusta Soldotnasta jäi yli sen verran lankoja, että sain niistä neulottua muhkean kaulurin.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, mikä on kaunis kolmionmallinen kauluri mosaiikkapinnalla ja i-cord-reunoilla. Englanninkielinen ohje on ostettavissa Ravelrystä täältä, klik.

Kesällä neuloin saman kaulurin ohuemmasta langasta ohjetta soveltaen, mutta tällä kertaa neuloin täysin ohjeen mukaisesti ja ohjeen paksuisella langalla. Paitsi 😉 vihreät ja violetit osuudet neuloin merino- ja mohairlangoilla yhtäaikaa. Vihreät lankani olivat siis Amore 240 sekä Gepard Kid Seta ja violetit lankani Arwetta sekä Anisia. Niin vihreitä kuin violettejä lankoja kului reilut 50 grammaa kutakin (30 g + 20 g). Liila lanka puolestaan oli Hjertergarnin Extrafine Merino 120 -lankaa, jota kului noin 70 grammaa.

Muhkea kauluri sopii kuitenkin hyvin takin alle sekä moniin muihin asusteisiini, kuten vihreään Törröpipooni sekä violettiin Oslooni ja solmupantaani.

Vaikka neuloin tällä kertaa ohjeen mukaan, tein saman muutoksen kauluriin kuten kesäiseeni eli lisäsin taakse nappilistan sen sijaan, että olisin ommellut kaulurin lyhyistä reunoista tuubiksi.

Napit kuitenkin helpottavat niin paljon talvella, kun hiukset sähköistyvät herkästi muutoinkin.

Kiva tuli eivätkä enää nuo mohairlangatkaan kiusaa minua, sillä niitä jäi enää vain pienen pienet nökköset. Sellaiset, jotka on hyvä olla siltä varalta, jos joutuu esimerkiksi korjaamaan jotain.

Vielä kuitenkin minulla on jäljellä mustaa mohairlankaa, että sen tuhoamista voisin miettiä seuraavaksi. Ehkä jokin simppelin sievä slipoveri…


Vinkki napinlävin tekemiseen neuleeseen sekä napin ompeluun

  • Napinlävet usein neuloin yksinkertaisesti tämän Punomon ohjeen mukaan: pieni näpinläpi langankierrosta
  • Napit ompelen usein kiinni tulitikun avulla, jotta saan napin nostettua neulotusta pinnasta koholleen (ks. nappikuvat). Tämä napin kaula helpottaa sen läpi pujoittamista paksuun neuleeseen tehtyyn napinlävestä. Hyvin tapaani havainnollistavat kuvat löytyvät esimerkiksi täältä, Kodin Kuvalehden sivuilta. Huomioi, että yleensä tulitikku laitettaan napin päälle, mutta tällä kertaa pörröinen mohairlanka, ompelulankani, takertui siihen kiinni, joten napin kiinnittäminen oli helpompaa, kun tikku oli napin alla.

Cleo-lappumekko

Siitä on melko tarkalleen kaksi vuotta, kun ompelin joustofarkusta Tilly and the Buttonsin Cleo-mekon. Tuolloin heti tuskailin, että mekosta tuli turhan mini. Päätin kyllä jo tuolloin pidentää mekkoa, mutta niinpä se vain jäi…

kunnes nyt. Jatkon lappumekon helmaa keväällä yli jääneellä takkikankaalla, vakosametilla.

Nyt tämä on minun mieleen eikä tunnu siltä, että pylly vilkkuu. 🙂

Otin riskin, koska mekko on ommeltu hiilenharmaasta joustofarkusta ja jatkopala joustamattomasta mustasta vakosametista. En edes tehnyt kaavaan kuuluvaa etuhalkiota helmaan, koska en tykännyt siitä: se ei minusta vaan näyttänyt hyvältä.

Alustavasti tuntumani on, että mekko päällä voi sujuvasti liikkua, joten riskinotto kannatti. 🙂 Vihdoinkin tätä voi pitää!

Muistan, kuinka pari vuotta sitten jännitin noiden haalarinappien laittamista. Nyt puolestaan jännitän nappien laittamista siihen keväällä tekemääni samettitakkiin. Se on siis neppareita vaille valmis. Huh, yritän ensi viikolla kerätä rohkeuden sen suhteen, ettei siitäkin tule parin vuoden projekti. 😀


Ompeluvinkki:

  • Ensimmäistä Cleo-lappumekkoa aloittaessani mietin, kuinka esipestä paksu farkkukangas ilman, että siihen tulisi pesun aikana rumia taitejälkiä. Nyt tiedän, miten niiden syntymistä voi yrittää estää! Niksi on se, että kangaspala pitää kastella jo ennen pesukoneen laittamista: märkä kangas on notkeampi eikä taitteita synny.

… jos toisenkin.

Viime postauksessa oli kesäkuussa ompelemiani vaatteita. Samalla teemalla jatkan myös tänään.

Yksi tavoite oli kesän aikana opetella vetoketjullisen hupparin ompelemista. Sen olin laittanut jo vuoden vaihteessa kesäiseen Make Nine -taulukkoonikin. Tosin taulukossa oli pinkin värinen trikoo, mutta en onnistunut löytämään siihen sopivaa vetoketjua. Siksi vaihdoin kankaan mustan joustocollegeen.

Joustocollegetakin kaava on PaaPiin kaavakirjasta malli nimeltään Nummi. Ompelin sen muutoin ohjeen mukaan, mutta lisäsin hieman kädentien resoreiden korkeutta ja ompelin niihin peukalonreiät.

Koon valitisin mittataulukon mukaan ja sopiva tuli: tässä on tilaa hartioillenikin, vaikka aikaisemmin testaamani yläosa, Putous, samasta kirjasta jäi hieman naftiksi. Värikin on oikein hyvä, mustahan käy kaikkeen, mutta harmittavasti joudun toteamaan, ettei vetoketjun ompelu näin ensikertalaisena onnistunut ihan kuin strömsössä. Eli harjoittelut jatkuu. 🙂

Kesällä tuli tarve myös leggingseille, joissa on taskut. Tätä tarvetta varten testasin Unemallisen Unelma-kaavaa. Kaavatestaukseen käytin samaa mustaa joustocollegea, mistä tein Nummi-takin, mutta myös lisäksi Ommelkuplan neonväristä Luovus-joustocollegea.

Näistä tuli hauskat. Harmittavasti kuvaaminen ei ollut hauskaa: en saanut värejä toistumaan niin kuin pitäisi, vaikka kuinka varjossa olin. Luovus-kankaan ihanuuden näet paremmin täältä, postauksesta, jossa esittelen siitä aikaisemmin tekemäni tunikan.

Toinen Make Nine -haasteen ompelus oli tämä pitempi Kiila-tunika (Nosh-kaava SK 9/2017). Kokeilin saisinko aikaiseksi samannäköistä pitempää mekkosta, mitä Noshilla on nykyisin myynnissä. Trikoo on Dreamcircuksen eli Ehdan Kiurut.

Reippaasta kankaasta huolimatta en oikein onnistunut, vaan fiilis on hippasen liian yöpaitamainen. Mekkomaisempi tyyli olisi tullut, kun olisin pidentänyt helmaa vielä enemmän, kunnolla midi-mittaan. Nyt taisin lisätä vain 14 senttimetriä.

Pidemmän helman myötä myös halkiot olisi olleet pidemmät ja muutenkin niitä olisi voinut syventää, aloittaa hieman aikaisemmin.

Tätä tunikaa joutuu siis makustelemaan, mitä sille teen. Vai teenkö mitään… Mutta on ainakin siitisti ommeltu halkioita myöten.

Pääntienkin huolittelin trikoon hulpiossa olevilla merkinnöillä, niin pesumerkinnät ja kankaan alkuperä ovat tallessa. 🙂


Ompeluvinkit:

  • Halkioden vinojen kulmien ompeluohjeen löydät esimerkiksi täältä, Hääräämö-blogista.
  • Pääntien huolitteluohje löytyy puolestaan HommaHuone-blogista. Kyseisen blogin Instagramista löytyy myös ohjevideo, kuinka ommella peukunpaikat resoriin. Se näytti sujuvammalta tavalta, mitä itse käytin eli Lynn-hupparin ohjeen mukaista. Se löytyy puolestaan täältä, klik (noin kohdasta 17:17).

Ehta-huppari

Nyt kukaan ei voi sanoa not my circus, not my monkeys, vaikka kaikki tutusta poikkeava ei niin mukavaa olisi eikä helpolla tulisi.

maaritse_ehta_jemmoi_huppari_joustocollege

Omalla kohdalla kotona oleminen on jo tuttua, koska kemikaaliyliherkkänä olen joutunut jo vuosia suojaamaan itseäni ja ennen kaikkea työkuntoani eristäytymällä vapaa-ajalla kotiin, välttämään joukkotapahtumia, opetellut pitämään riittävää etäisyyttä ihmisiin jne. Eli kotona oleminen on minulle ihan normaali arkea ja se on se syy, miksi yleensä ehdin tehdä niin paljon käsitöitä.

maaritse_ehta_jemmoi_joustocollege

Paitsi nyt, kun työtkin tulee tehdä kotoa käsin: etäopetuksen järjestäminen on vaatinut lyhyessä ajassa niin paljon uuden opettelua ja asioiden järjestelyjä puhelimitse, Wilma-viestein, Meet-tapaamisin yms., että käsityöt ovat saaneet odottaa. Kiirettä on siis pitänyt ja huolta riittänyt. Huokailun sijaan yritän kuitenkin keskittyä siihen ajatukseen, että tämäkin asia menee ajallaan ohi ja teen tässä tilanteessa parhaani, sen minkä omalta osaltani voin.

maaritse_pattydoo_lynn_huppari

Muun muassa käsityöharrastajana voin tukea tuomalle esille hyväksi havaitsemiani käsityöalan yrittäjiä. Yksi sellainen on esimerkiksi Ehta, mistä olen tämän hupparin kankaan ostanut jo parisen vuotta sitten. Kuosi on Laura Ikosen suunnitelma Jemmoi. Aika veikeä vai mitä? Tykkään Ehtan kuoseista juuri siitä syystä, että niissä on sopivassa määrin leikkisyyttä kankaan olematta kuitenkaan liian lapsekas ja laatu on hyvä. Eli nämä ovat sellaisia kankaita, joita ei oikein raaski leikata. 🙂

maaritse_lynn_hoodie_pattydoo

Mutta nyt oli jotain kepeää päälle saatava, ja leikkasin tämän pari vuotisen aarteeni huppariksi. Kaavana käytin jo aikaisimmin käyttämääni Lynn-kaavaa / PattyDoo.

maaritse_taskullinen_huppari

Hihoista tuli hieman liian pitkät, koska hihansuiden resoreihin kuuluisi peukalonreiät. En jaksanut niitä nyt värkätä, vaan summassa lyhensin niille tarkoitettua liikkumavaraa ranteelta pois. Olin turhan varovainen eli enemmänkin olisi voinut lyhentää. Toisaalta ylipitkät hihat voi vetää käsiä lämmittämään ilman niitä peukalonreikiäkin, että no harm done. 

maaritse_ompelublogi_naisten_vaatteet

Myös hupparin nauhat ovat vielä liian pitkät, koska muistini mukaan tämä nauha kutistuu ensimmäisessä pesussa.

maaritse_taskullinen_huppari_joustocollegesta

Taskut on upotettu vinoihin sivusaumoihin. Etuosa on siis takaosaa kapeampi, v-kirjaimen mallinen.

maaritse_hupparin_sivusauman_taskut

Sen lisäksi, että voin laittaa hyvää kiertämään blogini kautta, ajattelin myös lanka- ja kangaslaihiksistani huolimatta ostaa muutamia lankakeriä ja kankaita, joista olen pitemmän aikaa haaveillut. Niitä varten pitää ostaa myös muutama neuleohje ja ompelukaava. Huomenna osallistun myös FaceBookin virtuaalisille käsityömessuille tavoitteena ostaa uudet korvakorut arjen piristykseksi. Mutta kaiken tämän teen maltilla, sillä tarkoituksenani ei ole hillitön kuluttaminen: siinä en näe mitään järkeä, kun olen jonkin verran saanut, jos en vähennettyä varastoani, niin ainakin toteutettua vanhempia materiaaleja pois uuden alta.

Miten sinun kässäilyt ovat viime aikoina sujuneet? ♥


Ompeluvinkki:

maaritse_ompelublogi_ompeluvinkki

  • Ehtan kankaiden hulpioon on painettu kankaan tiedot aina pesumerkinnöistä kuosin nimeen saakka. Ajattelisin, että sen avulla voisi huolitella pääntien. Esimerkiksi HommaHuone-blogissa on selkeän oloinen ohje, minkä avulla pääntiestä tulisi siisti ja mm. tärkeät pesumerkit jäisivät talteen. Itse en vielä ohjetta testannut, koska joustocollegehuppu oli jo itsessään niin paksu ommella, niin en halunnut pääntielle enempää kangaskerroksia lisätä. Mutta seuraavien puseroprojektien kohdalla sitten…