Peitetikkikone

Otti monta vuotta, kun ajattelin, että pärjään ihan pelkällä ompelukoneella. Reilu vuosi sitten hankin kuitenkin saumurin, mikä sai ihmettelemään moisia ajatuksia: nyt ajattelen, etten tulisi ilman saumuria toimeen.

kuva 1.

Nyt taisi käydä samoin peitetikkikoneen eli peittarin suhteen: olen ajatellut, että en tarvitse sellaista, koska minulla on aina ollut ompelukone, missä kaksoisneula toimii hyvin. Muutoinkin olen – ainakin ajatuksieni ja kangasvarastoni osalta 😉 – siirtynyt enemmän joustamattomien ompeluun. Mutta kaikesta tuosta huolimatta, yhtäkkiä otin ja ostin peittarin.

Testiajojeni eli muutaman t-paidan ompelun jälkeen voin sanoa, että se on aivan ihana! Miksi en ole tätä aikaisemmin hankkinut! Esimerkiksi on tosi mukava, kun ei tarvitse vaihdella ompelukoneeseen neuloja viimeistelyjä varten. Toisekseen peittari vaikuttaa melko helppokäyttöiseltä langoituksen suhteen sekä kulkee kevyesti kuin unelma. Olen useamman kerran joutunut tarkistamaan, menikö langat poikki tai lähtivätkö ne neulasta, kun se ompelee kuin tyhjää vain. Plussaa on myös hiljainen ääni.

Ostin Jukin MCS-1800 Kirei – peitetikkikoneen, jolla voi ommella erilevyisiä tikkauksia joko kahdella tai kolmella neulalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka huolittelin mustan t-paitani kolmella neulalla. Kuvanotto hetkellä olin tosin jo ottanut keskimmäisen neulan pois, koska toiseen paitaan kokeilin kahden tikin huolittelua kuin kaksoisneulalla konsanaan (alla oleva kuva).

T-paitojen kaavana käytin PuuhakasPajan Eerikaa. Aikaisemmin olen testannut kaavan pitempihihaisena.

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan, mikä on istuva kaikilta muilta osin, mutta tämä lyhyt hiha on omaan makuuni liian leveä. Näin leveä näyttää paremmalta käärittynä, missä kaikki printtikankaat puolestaan valkoisen pohjavärinsä vuoksi eivät ole niin edukseen.

Kangas on FabriKingin luomutrikoo Crystal lila. Olen sen joskus saanut Kunkkupussin ostaessani ja sitä oli juuri sopiva pala t-paitaa varten. Jopa niin hyvin, että pystyin kohdistamaan raidat kohdalleen (huom! kohdistin siis raidat, mutta en kuvioita).

kuva 2.
kuva 3.

Ainoat pienet muutokset, mitkä tein kaavaan olivat helman pidentäminen kuusi senttimetriä (sis. kolmen senttimetrin käännevaran) sekä pääntien pieni pyöristys ja syvennys. Muutoin tämä kaava on mielestäni oikein hyvä ja toimiva. Itseasiassa se voipi olla the t-paitakaava, kun noita hihoja vähän säädän.

Toki voisin vielä rintalaskoksen paikkaa tarkentaa, sillä se on vähän liian korkealla minulle. Mutta se näytä vaikuttavan puseron istuvuuteen eikä kuosikankaasta oikein erotukaan, niin saapa nähdä… Ehkä en siihen ryhdy, vaan surruuttelen huoletta näitä peittarin kanssa läjän lisää. 😄


Raitojen kohdistusvinkit:

  • Raidat on helpompi kohdistaa paidan sivusaumoissa, jos piirtää etu- ja takakappaleiden kaavat kokonaisina puolikkaiden sijaan. Eli kaavoja piirtäessä kaavapaperi kannattaa taitaa kaksin kerroin ja asettaa tuo taitos kaavan keskikohtaa osoittavalle pystysuoralle linjalle (keskietu- ja keskitakaviivoille). Näin kaavasta tulee kokonainen ja raitojen suoruutta on leikatessa helpompi tarkistaa sen sijaan, että kangas olisi taitteella.
  • Piirrän kaavoihin yleensä saumanvarat ja käänteet valmiiksi. Se helpottaa varsinkin raitojen kohdistamisessa, kun ne ovat varmuudella molemmissa kappaleissa samat .
  • Koska tässä paidassa on rintalaskos, muuttaa se hieman etukappaleen raidoitusta. Sen vuoksi kohdistin sivusaumojen raidat toisiinsa sopivaksi helmasta lähtien (kuva 1. helman käännevarat ja kuva 2. sivusauma), jotta muotolaskosten vaikutus ei niin näkyisi.
  • Hihojen raidat puolestaan kohdistin takakappaleen avulla niin, että niiden raidoituksista tuli samanlaiset takakappaleen kanssa kainalosaumasta alaspäin (kuva 3.)

Maikki-mekko

Harvinainen tilanne, että huomenna vaihtuu jo maaliskuu, enkä ole ommellut tälle vuodelle vielä mitään. Nämä Maikki-mekot ovat siis viime vuotisia, mutta jääneet kaappiin odottamaan keväisempiä kelejä.

Yhden tein hyvin hillotusta Dream Circuksen Kuutar-trikoosta, mikä taisi olla muutaman vuoden takaisen Kankaiden Yö -ostos.

Tykkään, että mustavalkoinen kuosi sopii hyvin tähän mekkomalliin ja tämä onkin lempparini näistä kolmesta. Ainakin tällä hetkellä. 🙂

Maikki-mekon kaavan ostin Ommelkuplalta. Tykkäsin tästä mallista, että se on rento ja frillat maltilliset, joten mekko ei ole niin överi hulmuhelma, mitä monet muut kaavat ovat. Eli tämä päällä ei ole sellainen olo, että olisi kääriytynyt kokonaiseen kangaspakkaan eikä portaissa juostessa mekon helma tule kaksi metriä perässä (mikä tosin välillä tuntuu ihan kuninkaallista, kun kuin viitta päällä hulmuten kuljen sekä helman liike lumoaa ihastuksesta osan oppilaista, joten ei runsaat helmat aina huono ole ). 😀

Parhaiten Maikki toimii kevyistä trikoista tehtynä. Testiversion ompelikin Vimman kevyestä trikoosta, uudesta Mystical Flower -kuosista. Yksinkertainen mekkomalli toimiikin hyvin runsaan kuvion kanssa.

Jos totta puhutaan tämä on minun makuuni hieman liian räiskyvä ja vielä niin kovin oranssi, mikä on inhokkivärini eikä sovi minulle mitenkään. Toisin sanoen hutiostos (palaan tähän vielä toisessa postauksessa). Siksi tein siitä lyhythihaisen kesämekon, sillä ruskettuneena se menee minulla paremmin kuin nyt kalman kalpeana. Farkkutakin kaverina varmasti ihan ok mekko. Toki sitä voisi pitää jo esimerkiksi violetin värisen No Frills –neuletakin tai mustan No Frills –neuleen kanssa. Ehkä.

Kolmas Maikkini on musta, minkä tein Kangaskapinan trikoosta, joka on neliöpainoltaan 220 grammaa. Kyseinen trikoo on äärimäisen hyvää, mutta tähän mekkoon hieman liian jäykkää. Kaksi ensimmäistä laskeutuivat sievemmin, vaikka Kuutar-trikoossa taisi olla saman verran painoa. Tai sitten se on vain tämä totinen musta, mikä ei sovi niin hyvin tähän leikkisän herkkään malliin ja vaikutelma oli, niin kuin jo totesinkin, liian totinen ja raskas. Perjantaina piristin mekon ilmettä Kalevalan päivän kunniaksi yhdellä Kalevalan korulla ja huivilla, mikä sopi pronssisen korun kanssa: yhdistelmä ei näin ollut mitenkään hilpeä 😉 , mutta menetteli.

Vaikka en ole ommellut, neulottua on tullut sitäkin enemmän ja bingoruutuni ovat täyttyneet melko hyvällä tahdilla. Olen myös neulonut sen ulkopuolelta, esimerkiksi innostuin nyt tekemään ensimmäistä islantilaisneuletta, vaikka sitäkin hypetystä viimeiseen asti vastustelin. 😀 Seuraavat postaukseni ovat oletettavasti siis villaisia, mutta vihkooni olen kyllä hahmotellut tämän vuoden ompelutavoitteitani. Toiveissani on, että hiihtolomalla voisin jo niihin palata, että siihen mennessä olisi ommeltuna jotain uutta päälle pantavaa. Piristystä kaipaisin.


Ompeluvinkit:

  • Pääntien huolitteluun (ylin kuva) siisti vinkki löytyy HommaHuone-blogista täältä, klik.
  • Kokeilin frillojen rypytystä Kangaskorjaamo-blogin ohjeella käyttäen apuna puuvillalankaa kahden poimitusompeleen sijaan. Superhelppo tekniikka, mutta joustavan kankaan rypyttämisessä itselle tuttu ja vanha tapa tuntui luontevammalta. Esimerkiksi puuvillalanka ei mielestäni vähentänyt työvaiheita, koska se piti purkkaa joustavasta saumasta pois ja sen kanssa – näin ensikertalaisena ainakin – meni aikaa yhtä kauan kuin kahden poimituslangan kanssa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tekniikka toimisi sinulla, joten käy tutustumassa täällä näin, klik. Minäkin aion vielä kokeilla tätä kikkaa joustamattoman kankaan kanssa, osaisinko niitä ommellessa käyttää puuvillalankaa siksak-ompeleen kanssa sujuvammin ja nopeammin kahden poimitusompeleen sijaan.

Lautasliinat

Eilisen postauksen jatkoksi esittelen lautasliinat, jotka olen myös itse painanut. Samalla kuosilla olevat keittiöpyyhkeet esittelin siis eilen ja tiskirättejä muutama päivä aikaisemmin. Niitä ennen puolestaan oli postaus patalapuista, jotka olin tehnyt painamastani lintukankaasta.

Aikaisemmista nämä poikkeavat niin, että näiden keskellä on vain yksi kuvio: tiskiräteissä oli vain puolikas ja keittiöpyyhkeissä useampi rinnakkain.

Idean pestäviin kestolautasliinoihin sain, kun joulusiivouksia tehdessä löysin monen monta avattua jouluservettipakettia. Kaikki eivät enää olleet edes käyttökelpoisia, vaan ruttuisia ja nuhjaantuneita. Mitä tuhlausta!

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lautasliinat ompelin samoin kuin keittiöpyyhkeet eli käänsin kahdesti saumuroidut reunat ompeleen verran. Käänteet ompelin kiinni suoralla ompeleella auttamalla koneen aina alkuun paksuissa nurkissa monitoimityökalun avulla (kuten jo eilen totesin, olen yrittänyt ommella senkin jossain vaiheessa työhöni kiinni ja siksi siinä on ylimääräinen neulanmentävä reikä 🙂 ) .

Ei enää montaa päivää, kun nämä saa käyttöön. ♥


Tämän päivän luukulla osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisestä luukusta löytyi tuunattuja joulupalloja Käsintehtyä ja kaunista -blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Pygminkoukussa-blogi. Kaikki luukut löydät muun muassa ensimmäisestä luukusta, Katrin Tilkkublogista. Sinne kannattaa suunnata, vaikka bloggaajien joulukalenteri ei kiinnostaisikaan, sillä ensimmäisestä luukusta löytyy hurmaava tilkkuohje punatulkkuun ja talitinttiin. Niitä aion ensi vuonna kokeilla!

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂