Maikki-mekko

Harvinainen tilanne, että huomenna vaihtuu jo maaliskuu, enkä ole ommellut tälle vuodelle vielä mitään. Nämä Maikki-mekot ovat siis viime vuotisia, mutta jääneet kaappiin odottamaan keväisempiä kelejä.

Yhden tein hyvin hillotusta Dream Circuksen Kuutar-trikoosta, mikä taisi olla muutaman vuoden takaisen Kankaiden Yö -ostos.

Tykkään, että mustavalkoinen kuosi sopii hyvin tähän mekkomalliin ja tämä onkin lempparini näistä kolmesta. Ainakin tällä hetkellä. 🙂

Maikki-mekon kaavan ostin Ommelkuplalta. Tykkäsin tästä mallista, että se on rento ja frillat maltilliset, joten mekko ei ole niin överi hulmuhelma, mitä monet muut kaavat ovat. Eli tämä päällä ei ole sellainen olo, että olisi kääriytynyt kokonaiseen kangaspakkaan eikä portaissa juostessa mekon helma tule kaksi metriä perässä (mikä tosin välillä tuntuu ihan kuninkaallista, kun kuin viitta päällä hulmuten kuljen sekä helman liike lumoaa ihastuksesta osan oppilaista, joten ei runsaat helmat aina huono ole ). 😀

Parhaiten Maikki toimii kevyistä trikoista tehtynä. Testiversion ompelikin Vimman kevyestä trikoosta, uudesta Mystical Flower -kuosista. Yksinkertainen mekkomalli toimiikin hyvin runsaan kuvion kanssa.

Jos totta puhutaan tämä on minun makuuni hieman liian räiskyvä ja vielä niin kovin oranssi, mikä on inhokkivärini eikä sovi minulle mitenkään. Toisin sanoen hutiostos (palaan tähän vielä toisessa postauksessa). Siksi tein siitä lyhythihaisen kesämekon, sillä ruskettuneena se menee minulla paremmin kuin nyt kalman kalpeana. Farkkutakin kaverina varmasti ihan ok mekko. Toki sitä voisi pitää jo esimerkiksi violetin värisen No Frills –neuletakin tai mustan No Frills –neuleen kanssa. Ehkä.

Kolmas Maikkini on musta, minkä tein Kangaskapinan trikoosta, joka on neliöpainoltaan 220 grammaa. Kyseinen trikoo on äärimäisen hyvää, mutta tähän mekkoon hieman liian jäykkää. Kaksi ensimmäistä laskeutuivat sievemmin, vaikka Kuutar-trikoossa taisi olla saman verran painoa. Tai sitten se on vain tämä totinen musta, mikä ei sovi niin hyvin tähän leikkisän herkkään malliin ja vaikutelma oli, niin kuin jo totesinkin, liian totinen ja raskas. Perjantaina piristin mekon ilmettä Kalevalan päivän kunniaksi yhdellä Kalevalan korulla ja huivilla, mikä sopi pronssisen korun kanssa: yhdistelmä ei näin ollut mitenkään hilpeä 😉 , mutta menetteli.

Vaikka en ole ommellut, neulottua on tullut sitäkin enemmän ja bingoruutuni ovat täyttyneet melko hyvällä tahdilla. Olen myös neulonut sen ulkopuolelta, esimerkiksi innostuin nyt tekemään ensimmäistä islantilaisneuletta, vaikka sitäkin hypetystä viimeiseen asti vastustelin. 😀 Seuraavat postaukseni ovat oletettavasti siis villaisia, mutta vihkooni olen kyllä hahmotellut tämän vuoden ompelutavoitteitani. Toiveissani on, että hiihtolomalla voisin jo niihin palata, että siihen mennessä olisi ommeltuna jotain uutta päälle pantavaa. Piristystä kaipaisin.


Ompeluvinkit:

  • Pääntien huolitteluun (ylin kuva) siisti vinkki löytyy HommaHuone-blogista täältä, klik.
  • Kokeilin frillojen rypytystä Kangaskorjaamo-blogin ohjeella käyttäen apuna puuvillalankaa kahden poimitusompeleen sijaan. Superhelppo tekniikka, mutta joustavan kankaan rypyttämisessä itselle tuttu ja vanha tapa tuntui luontevammalta. Esimerkiksi puuvillalanka ei mielestäni vähentänyt työvaiheita, koska se piti purkkaa joustavasta saumasta pois ja sen kanssa – näin ensikertalaisena ainakin – meni aikaa yhtä kauan kuin kahden poimituslangan kanssa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tekniikka toimisi sinulla, joten käy tutustumassa täällä näin, klik. Minäkin aion vielä kokeilla tätä kikkaa joustamattoman kankaan kanssa, osaisinko niitä ommellessa käyttää puuvillalankaa siksak-ompeleen kanssa sujuvammin ja nopeammin kahden poimitusompeleen sijaan.

Lautasliinat

Eilisen postauksen jatkoksi esittelen lautasliinat, jotka olen myös itse painanut. Samalla kuosilla olevat keittiöpyyhkeet esittelin siis eilen ja tiskirättejä muutama päivä aikaisemmin. Niitä ennen puolestaan oli postaus patalapuista, jotka olin tehnyt painamastani lintukankaasta.

Aikaisemmista nämä poikkeavat niin, että näiden keskellä on vain yksi kuvio: tiskiräteissä oli vain puolikas ja keittiöpyyhkeissä useampi rinnakkain.

Idean pestäviin kestolautasliinoihin sain, kun joulusiivouksia tehdessä löysin monen monta avattua jouluservettipakettia. Kaikki eivät enää olleet edes käyttökelpoisia, vaan ruttuisia ja nuhjaantuneita. Mitä tuhlausta!

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lautasliinat ompelin samoin kuin keittiöpyyhkeet eli käänsin kahdesti saumuroidut reunat ompeleen verran. Käänteet ompelin kiinni suoralla ompeleella auttamalla koneen aina alkuun paksuissa nurkissa monitoimityökalun avulla (kuten jo eilen totesin, olen yrittänyt ommella senkin jossain vaiheessa työhöni kiinni ja siksi siinä on ylimääräinen neulanmentävä reikä 🙂 ) .

Ei enää montaa päivää, kun nämä saa käyttöön. ♥


Tämän päivän luukulla osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisestä luukusta löytyi tuunattuja joulupalloja Käsintehtyä ja kaunista -blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Pygminkoukussa-blogi. Kaikki luukut löydät muun muassa ensimmäisestä luukusta, Katrin Tilkkublogista. Sinne kannattaa suunnata, vaikka bloggaajien joulukalenteri ei kiinnostaisikaan, sillä ensimmäisestä luukusta löytyy hurmaava tilkkuohje punatulkkuun ja talitinttiin. Niitä aion ensi vuonna kokeilla!

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂

Itse tehdyt tiskirätit

Tämä postaus sisältää tekemiäni tiskirättejä niin itse painaen, ommellen kuin virkaten.

Alla olevat tiskirätit olen itse painanut vuosia sitten itse tekemällä seulalla valmiille valkoisille keittiöliinoille. Tätä kuvioita tulette näkemään vielä myöhemmissä postauksissa, sillä aikoinaan ihastuin kovasti näihin pyörylöihin. Sillä varmaan näitä rättejä olinkin painanut varastoon melko hyvän määrän.

Kesän aikana myös virkkasin yhden tiskirätin, koska käsityöhaasteet. 😀 Yhteen haasteeseen piti siis kuviovirkata jotain, mutta minä harvoin kykenen tekemään sellaista, millä ei olisi tarvetta tai tarkoitusta. Tiskirättejähän tarvitsee aina, ja ah, vieläpä näin sievänä. Pinterestistä siis löysin neulomiseen tarkoitetun pallokaavion, omista kätköistä jotain mustaa sekä valkoista puuvillalankaa ja sitten vain virkkasin menemään. Mukava ja nopea kesäprojekti.

Lisäksi kesän aikana saumuroin tiskirätiksi pitämättä jääneen puseroni, minkä olin tehnyt ihastuttavasta Verson Puodin joustofroteesta. Kuosi on Paratiisin puutarha nimeltään.

Nämä – kuten kyllä kaikki muutkin – tiskirätit sopivat värikkääseen kotiimme kuin nenä päähän. Yhdestä puserosta sain aikaiseksi kaiken kaikkiaan kolme ihan hyvän kokoista rättiä, mutta kuvaushetkellä yksi oli onnistunut menemään hukkaan. 🙂

Riittääkö se siivoamiseksi, jos on itse tehnyt välineet? 😉