Luottopaita ja Lea-tunika

Ompeluinnostus on tällä hetkellä huipussaan! Kesäisten ompelusten sijaan mielessä on jostain syystä lähinnä ensi syksy ja kesäloman jälkeinen töihin paluu. Sellaisten perusvaatteiden sorvaus.

Yllä on kuva Ommellisen Luottopaidasta, testiversiosta, minkä ompelin jo tammikuussa. Ompelin sen selkään alikeompeluna timantin, koska osallistuin tuolla kokeilulla mustaa mustalla -ompeluhaasteeseen. Alikeompelu onnistui, mutta paidasta tuli liian hitusen liian pieni. Toisaalta pinkeä paita on juuri omiaan neuleiden alle aluspaidaksi, mutta tuolloin selän kuvio luonnollisestikaan näy mihinkään. Mutta tulipahan kokemusta.

Pääsiäisen aikaan kokeilin paitakaavaa uudemman kerran. Tällä kertaa tyrin toisella tapaa, sillä onnistuin 😉 tekemään reiän valmiiksi leikattuun takakappaleeseen ratkojalla, kun siivosin käsityötavaroitani kasaan. Reikä ei ollut suuren suuri, mutta korjattavahan se oli.

Peitin reiän kirjomalla takakappaleen keskelle jo aikaisemminkin tekemäni rauhanmerkin Kirjontajuttuja-kirjasta. Sinne se peukalon kynsilakan alle jäi.

Paikkaus eli kirjontajälkeni onnistui aika hyvin, mutta sitten langanpätkiä leikatessani, paitaa viimeistellessäni, leikkasin palkeenkielen sivusauman viereen. Voi vietävä, kun meinasi pää haljeta! 🙂 Siinä vaiheessa oli selvää, että pusero ei vieläkään ollut riittävän iso minun makuuni. Niin kiristi valmiiksi jo päätä kaikki ne edelliset kuperkeikat, mitkä olin tehnyt, niin tämäkin vielä.

Paineet pään sisällä hellitti, kun muistin oikotien onneen eli keinonahkamerkit. Että paidassa on nyt sellainenkin ja paita on ainakin valmis, vaikka ei välttämättä käyttöön pääsekään. 😀

Hihaan olin ommellut heti ompelumerkin, minkä siististi viimeistelin nurjalle puolelle peittarin ompeleella. Sen vuoksi tein ensin tikkauksen melko lähelle hihansuun reunaa. Tein vielä kauemmaksi toisen tikkauksen, koska muistin, että tässä mallissa on melko leveä käänne juuri sitä varten, että hihansuun voi siististi tarvittaessa kääntää. Että ilman tuota toista, kauempaa tikkausta, menettäisin kääntövaran. Viimeistelin sitten myös helman ja pääntien samalla yhtenäisellä tyylillä.

Toinen pääsiäisen testaukseni oli Ommellisen Lea-tunika. Tässä koko oli heti kerrasta sopiva.

Mitäpä tästä sanoa muuta kuin hyvä on! Kuvassa tunika ei ole ehkä niin edukseen, mitä se a-mallisena minulle on (näyttää tuossa melko suoralta). Lisäksi trikooni oli ehkä hitusen liian jämäkkää tähän malliin, minkä vuoksi yläosa on hieman peltisen oloinen. Mutta sekään – kuten huono kuvakaan – ei ole kaavan vika, vaan minun ja kuvaajani moka.

Taskut on ihanan syvät ja ne tulevat hauskasti ikään kuin kylkien jatkoksi. Olen myös testannut useamman neuleen kanssa, niin hyvin sujuu alle.

Tällaista tällä kertaa. Ensi viikolla ehkä ehdin esittelemään tämän viikonlopun ompelukseni, mitkä liittyvät Kirjan ja ruusun päivä -ompeluhaasteeseen. Siihen haasteeseen sain liitettyä myös työpaikan tulevat naamiaiset ja kaikki tykötarpeet löytyivät vielä omista jemmoista. Nähdään! 🙂

Sporttipaita

Pitkään jatkunut ompelujumini alkaa hellittämään: edellisen postauksen onnistuneet ribbipoolot saivat minut niin innostumaan, että pääni sisällä kone surraa koko ajan. 🙂

Haaveilun lisäksi jotain konkreettistakin olen jo saanut aikaiseksi, kuten tämän Ommellisen kaavalla tehdyn Sporttipaidan Vimman joustocollegesta.

Tykkään kovasti tästä mustavalkoisesta kuosista, minkä onnekkaasti olen saanut lahjaksi kässäsiskoltani 🖤 vuosi sitten, kun valmistuin neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Tämän kangasaarteen jemmaamista edesauttoi myös se, että Vimma on lopettanut kankaiden myynnin. Siitäkin syystä olen tarkoin miettinyt ja harkinnut, mihin tämän kangasaarteeni kesyttäisin.

Harkinta kannatti, sillä tämän kaavan nähdessäni tiesin heti, että tässä se on.

Tästä tulikin oikein onnistunut paita, minkä tein kaavan mukaisesti mitään muutamatta. Koon valitsin vertaamalla kaava-arkin mittoja aikaisemmin ompelemiani Ommellisen Kamoon-mekkojen rinnanympärykseen. Hihan mittakin olisi kannattanut tarkistaa, sillä niistä tuli käänteen verran liian pitkät.

En lähtenyt hihoja kuitenkaan lyhentämään, koska Ommellisen kaavoissa se ei niin haittaa: leveän käänteen vuoksi hihansuu kääntyy sujuvasti sisälle päin. Voinpa valita sitten kunkin päivän mukaan käsille suojaa, pitemmän hihan, tai lyhyemmän kääntämällä, jos siltä tuntuu.

Ompelujärjestystä hieman muutin, sillä tein kauluksen ja helman nauhoille reiät sirkkarenkailla. Ohjeen mukaan niitä ei siis tarvita, mutta niitä nyt oli pöydällä lähettyvilläni, niin puristin kiinni pois kuleksimasta. Sirkkarenkaiden vuoksi jätin helman halkion pois.

Nice-nauhat olen ostanut FabriKingiltä. Ne sopivat kuosiin, mutta ehkä ovat turhan hienot tähän malliin, koska kiinni sidottuna ne eivät näy helman eikä kauluksen alta juuri lainkaan. Ehkä vaihdan ne vielä tavallisiin mustiin, niin nämä säästyvät hienona yksityiskohtana johonkin parempaan paraatipaikkaan. Nyt en vaan löytänyt mustaa nauhaa, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Että minäkö olisin käyttänyt jonkin kässämateriaalin loppuun… 😀

Kaulus oli ainut asia, mitä tässä mallissa hieman epäilin ennen aloittamista. Se kun on niin kovin runsas, niin epäilin se ahdistavan käytössä. Mutta se pelko oli turha: olen pitänyt tätä paitaa jo pari päivää, eikä kaulus tunnu missään.

Kangasta leikatessa kauluksen koko kuitenkin tuntuu, sillä siihen kuluu paljon kangasta. Minulla se ei meinannut riittääkään. Siksi toinen kaulus on leikattu väärään kuvio- ja langansuuntaan. Se ei kuitenkaan haittaa mitään (olisin voinut leikata sen kokonaan esimerkiksi mustasta joustocollegestakin), koska se ei näy päälle päin. Sisempi kauluskappale on puolestaan leikattu oikein päin, koska se kääntyy näkyviin. Sen suhteen pitikin hetki hengähtää, jotta kuviot tulivat oikein päin kauluksen kääntyessä. Onnistuin siinä, vaikka aivot olikin mennä hetkellisesti niks-naks. Tosin huokailuni menivät vähän hukkaan, sillä eihän tästä kuosista huomaa, miten päin se on kauluksen osalta. Että lähinnä voin vain itsekseni hymistellä, että onnistuin siinäkin. 🙂

Hyvää palmusunnuntaita!

Ompelubingoilua

Viimeaikaiset ompelukset ovat olleet lähinnä perusvaatteiden suunnittelua ja suhmurointia, neuletakkien alle pidettävien yläosien ompelua. Esimerkiksi tein Kimmin leveästä ribbitrikoosta kaksi mustaa pooloa. Että miksikö kaksi. No, itseasiassa tähän sarjaan kuului kolmaskin, sillä ensin testasin kaavaa jollakin epämääräisellä trikoolla. Ensimmäinen testiversio antoi hyvin osviittaa kaavan toimivuudesta, mutta se oli kuitenkin sen verran huono istuvuudeltaan, että se on jo jatkojalostettu siivousliinoiksi. 🙂

Trikoisen testiversion jälkeen uskalsin saksia ribbitrikoota, mille Ottobren poolokaava (5/2021) oli tarkoitettu. Siitä poolosta tuli pidettävä, mutta viilasin kaavaa vielä niin, että lisäsin siihen rintalaskoksen ja pyöristin helman alavaran avulla. Kolmas poolo eli toinen musta syntyi siis näiden muutosten testaamisesta.

Muutokset onnistuivat niin hyvin, että saksin vielä neljännen poolon, Majapuulta ostetun Mia-pikkukukat kuosisen.

Tämän kuosin ajattelin sopivan pinkin neuletakin alle. Toki menee muutoinkin, kuten mustat, melkein miten ja milloin vaan.

Koska poolokausi on kohta ohi, niin ompelin pari trikoista testipaitaa. Sellaisia, mitkä tosiaan sujuvat neuletakin alle, mutta joita voi pitää sellaisenaankin. Tätä varten kaivoin esille PuuhakasPajan Ellen-paituli kaavan, minkä helmaa lyhensin ja lyhyet hihat pidensin.

Tämä kaava on ollut minulla aikaisemmin jo kovassa käytössä, vaikka sen rintalaskos on ollut minulle liian ylhäällä. Mutta ei ole enää, ei! Nyt kaivoin esille ompelutekniikkaoppaani, ja opiskelin, kuinka se lasketaan alemmas. Ja ta-daa – muokkaus onnistui hyvin. Ainoastaan ensimmäinen, vihreä testiversio, on melko jämäkkää trikoota, niin olanseutu jää tässä paidassa melko kulmikkaan näköiseksi.

Siksi olan laskeutuminen piti testata uudelleen laskeutuvammalla trikoolla, niin ompelin vielä toisen Ellenin, perusmustan. 😀 Ja toimiihan se. Mustan pääntien käänsin alavaralla, vihreässä tein sen puolestaan kaitaleella, mutta muutoin samoilla mentiin.

Olat jäävät yhä pehmeämmästä trikoosta huolimatta hieman kulmikkaiksi, mihin voi vaikuttaa se, että pidensin kaavan alkuperäisen lyhyen hihan pitkäksi. Niin ajattelin vielä kokeilla tehdä tämän lyhyen Ellen-version t-paitana. Toki omaan leveät hartiat, joten voihan sekin olla _se syy_. 😀

Oli nyt niin tai näin, olen supertyytyväinen näihin perusvaatteisiin. Näillä tuli myös bingoihin useampi rasti: @hommahuoneen ompeluaiheiseen bingoon saan rastit uusi tekniikka (rintalaskoksen laskeminen), nostalgia (mustat poolot) ja sano se kukkasin, raidoin ja/tai pilkuin (kukallinen poolo). @elina.ween bingoon puolestaan jollakin näistä rastitan kohdan jotain muuta: ehkä teen rastini minulle uuden materiaalin, ribbitrikoon, perusteella.

Ompelun lisäksi saan rastittaa Hommahuoneen neulebingosta kohdan unelmalanka, mitä on sukkaparin verran yllä kuvassa. 🙂 Kaikki nämä ja aikaisemmat bingoiluni olen muuten tallentanut Instagram-tilini kohokohtiin, koska ajattelin näin pysyväni itse paremmin kärryillä, missä olen menossa. Jäähän niistä sinne sitten myös kiva kooste, mitä tänä vuonna on tullut tehtyä.

The Dress Shirt

Auringon suojaksi tarvitsin rennon kesähelttanan, mikä suojaisi erityisesti olkapäitä ja rintakehää. Ne kohdat tuppaavat herkästi palaamaan, vaikka en varsinaisesti aurinkoa koskaan otakaan.

Kaavana käytin Merchant & Millsin The Dress Shirt -mekkokaavaa, mitä lyhensin reilusti kankaani vähyyden vuoksi. Mekon vuoro on sitten joskus toiste kokoa pienempänä, sillä tämä ei istu minulle yläosasta: pääntie löpöttää ja olkasaumat tippuvat liian alas. Mutta pikkuvikoja. Ei haittaa aurinkosuojana toimimista, vaikka väljyyttä on liikaa. 😉

Ilmava valkoinen kangas on nimeltään seersucker, mitä Carl Magazine luonnehtii näin:

Seersucker, joka tunnetaan myös suomenkielisellä nimellä puuvillakreppi, on ohutta, aaltomaista ja myötäilevää kangasta, jonka ominaisuudet syntyvät niin, että osa kuiduista kudotaan toisia tiukemmalle. Tästä syystä suuri osa kankaasta ei ole kosketuksissa ihoon, mikä helpottaa ilman kiertämistä ja estää lämmön johtumisen. Lopputuloksena on kangas, joka hengittää hyvin ja pitää käyttäjän olon viileänä.

Kaavassa oli kaksi hihamahdollisuutta, joista ompelin pitemmän hihan kääntövaralla.

Vaikka koko menikin vähän metsään tällä kertaa, niin silti koen, että onnistuin: ajattelin mekkomittaan saksia kauniin pellava-aarteeni, niin kaava on nyt testattu valmiiksi sitä varten ja se mahdollisesti menee sitten kerralla nappiin.

Oli myös mukava tutustua uuteen kangaslaatuun. Ohuena kankaana ompelin sitä yleisneulalla (universal) koossa 70. Tarkkana sai olla nuppineulojen ja harsimisen kanssa, että ei vahingossa neulalla nostanut lankalenkkejä/langanjuoksuja. Pari kertaa niin kävi, mutta onneksi ne lenkit jäivät saumanvaroihin. Muutoin ompelu oli sujuvaa, kuten yleensäkin joustamattomien kanssa.