Kirjottu Pinja-huppupaita

Postauksen kuvat on otettu Oulun taidemuseossa Outi Pieskin teoksen ”Kokoontuminen” alla. Tuo suuri teos, jonka sisälle pystyi sukeltamaan, oli tehty saamenpuvun huivien solmituista hapsuista: ihastuttavia värejä ja muotoja. Pieskin näyttelyn lisäksi taidemuseossa oli kolme muutakin näyttelyä: Terttu Jurvakaisen ”Loistava paletti”, Maija-Liisa Niemen taidekokoelma ja Helena Kaikkosen ”Kaipuun horisontti”. Suosittelen!


Kuulostaa kovin kummalliselta, mutta käsityöt ovat minulle melko pitkälle hermoja raastavaa hommaa: useinkaan taidot ja unelmat eivät kohtaa, ei ole tarpeeksi aikaa tai muuten vain universiumi vastustaa eikä mikään onnistu. Mutta. Parhaimmillaan ne voivat olla sitten niin kuin tämä huppari: helppoa, sujuvaa ja lopputulos on parempi kuin uskalsi toivoakaan.

MaarItse - käsityöblogi

Huppari on Puuhakaspajan Pinja-huppupaita, missä on kolme helmavaihtoehtoa: normaalin lisäksi niin lyhyt kuin pitkä kaareva. Minä halusin sellaisen perusharmaan hupparin, joten tämä on ns. normaali.

maaritse_pinja_hupparipaita

Tästä tuli kyllä hyvä. Esimerkiksi pääntie oli niin sievä, että hetken teki mieli jättää huppu kokonaan pois. Toisaalta pääntie on myös sellainen, että huppu asettuu hyvin. Että toimii kummin vaan. Myös hihan ja helman mitat olivat hyvät. Edes hieman alaspäin laskettu olkasauma ei häirinnyt, vaikka usein sellainen suurentaa suoraa hartialinjaani vielä suuremmaksi. Sopivan koon valitsin vertailemalla kaavaa aikaisemmin ompelemiin puseroihini.

MaarItse - ompelublogi

Koristelin vielä harmaan peruspaidan rintamuksen kirjomalla siihen rauhan käsimerkin. Siitä tuli hieno! Käsimerkki on silityskuva aikaisemmin esittelemästäni kirjontakirjasta, minkä ohjeiden mukaan tämä oli helppoa kuin heinänteko.

MaarItse - käsityöblogi

Ensimmäisenä ompelin olka-, hiha- ja sivusaumat, jotta käsimerkin paikan hahmottaminen olisi helpompaa. Eli sovitin puolivalmista paitaa ja merkitsin siihen taikatussilla (tussi, jonka jälki haihtuu ajan kanssa pois) kohdan, ettei kuvio tulisi liiaksi kainaloon eikä pääntielle. Sen jälkeen silitin silityskuvan päälle ja irtirevittävän tukikankaan nurjalle puolelle.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Aluksi kirjominen jännitti, mutta se olikin helppoa ja melko nopeaakin tikki- ja laakapistoin. Mutta nyt puolestaan jännittää hupparin peseminen, että pysyykö nuo pistot paikallaan: muliinilankojen pitäisi kestää pesua, mutta hieman hirvittää, että voiko esimerkiksi tikkipistot jäädä kiinni johonkin tai jotain…

MaarItse - käsityöblogi

Toisaalta odotan, että pesu pehmentäisi hieman irtirevittävää tukikangasta, minkä onnistuin kiinnittämään niin tiukkaan, että sitä jäi nurjalle puolelle melko paljon. Sen ääriviivat näkyvät hieman ikävästi päällepäin, erityisesti hihasauman puolelta, koska jäykkyyttään kangas ei siitä kohdin myötäile kovin hyvin rinnan muotoa. Siksi toivon, että pesussa tukikangas pehmenisi ja saisin sitä edes vähän enemmän kuvion ympäriltä irrotettua ilman suurempaa väkivaltaa.

MaarItse

Mutta tukikankaasta huolimatta, onhan tämä hieno! Pesun jälkeen palaan vielä asiaan, että toimiko tämä vai ei. Tämä oli siis ensimmäisiä kirjontakokemuksiani ja varsinkin ihka ensimmäinen arkivaatteeseen, joustavaan kankaaseen, tehty, niin vielä en uskalla kovin tyhjentäviä vinkkejä antaa. Että niistä myöhemmin – toivon mukaan – lisää. Kysy toki, jos jokin asia nyt jo mietityttää! Tai kerro omat vinkkisi, jos olet kirjontakonkari. ♥

Vuodenaika-haaste: kevätpaitoja

Kevättä kohden piti saada jotain kevyempää talven raskaiden sekä tummien mekkojen ja tunikoiden tilalle. Halusin vaihteluakin, kokeilla lyhempien yläosien ompelua välillä.

maaritse_ottobre_elaine_paidat

Sopiva malli löytyi Ottobre-lehdestä 2/1018, Elaine-paita. Se vaikutti mutkattomalta arkivaatteelta, jossa oli laskettu olkalinja, helma edestä takaosaa lyhyempi ja sivussa kivat helmahalkiot.

Halkioita en kuitenkaan onnistunut ompelemaan, vaan ne törröttivät monen yrityksen jälkeen kuin huutomerkit. Niiden kanssa menivät hermot ja loppujen lopuksi ompelinkin sivusaumat kokonaan kiinni ylhäältä alas asti. Sen vuoksi helmakin piti tasata.

maaritse_ottobre_elaine_vimma_muva_letti

Mutta se oli hyvä ratkaisu eli vahingossa muutin mallia vielä paremmaksi, itselleni sopivammaksi: koska halkioiden kohdalta kaava kapeni alaspäin viistoon, niiden kiinni ompelun ansiosta paidasta tuli hieman tulppaanin mallinen. Siten paidassa on yhä hyvin väljyyttä sen olematta kuitenkaan säkki ja helmakin laskeutuu nätisti.

maaritse_elaine_ottobre_vimma_lettikangas

Muita muutoksia en kaavaan tehnyt, mutta koon valinnassa piti kuitenkin huomioida se, että kaava oli tarkoitettu trikoon ja joustocollegen sijasta pellavalle. Oikean koon löysin kaavasta rinnanympäryksen mittaamalla.

maaritse_elaine_paita_vimma_lettikangas

Mutta tosiaan, onnistuin ja innoistuin loppujen lopuksi niin, että ompelin näitä neljä: kolme pitkä- ja yhden lyhythihaisen. Ne kaikki onnistuivat, mutta Vimman lettikankaisesta taisi tulla suosikkini. Jännä sinällään, koska tämä kuosi ei ole koskaan oikein sytyttänyt: alunperin tilasin tätä silkasta mielenkiinnosta nähdäkseni, miksi ihmiset ovat tähän niin hullaantuneet. Se aukeni minulle nyt vasta valmiissa vaatteessa: paitani näyttää kivalta ja tuntuu päällä aivan ihanalta. ♥

maaritse_vimma_lettipaita

Pari kertaa olen tätä töissä pitänyt ja palellut. Vielä on siis ollut liian viileää näin ohuelle paidalle. Ehkä huomenna yritän kuitenkin uudelleen, jospa kolmas kerta toden sanoisi, ja kevät alkaisi näkymään vaatetuksessakin.

Aurikoista viikkoa sulle ja mulle! 


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #kevät. Tarkemmin haasteesta – kuinka osallistua ja keitä on jo mukana – voit lukea edellä mainitusta Pipo-otuksen blogista täältä, klik

Viininpunainen elokuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikElokuun värini oli viininpunainen ja tulevan syyskuun sininen. 


Töiden alku on verottanut harrastamista, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan niin paljoa kuin blogin hiljaiselo antaa ymmärtää. Ei, vaikka Vuosi Väriterapiaa- työkin oli jäädä postaamatta. Tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen, sillä pää on täynnä ideoita sekä koti aloitettuja, keskeneräisiä projekteja eli nyt on oikein lennokas syksyinen fiilis, kun tekisi mieli kaikkea kokeilla ja aloittaa.  Voihan syksy, yhdenlainen uusi vuosi! ♥

kuviovirkkaus_popcornvirkkaus_molla_mills

Kesken ovat esimerkiksi virkatut laukut sekä Well Water Hoodie viininpunaisesta Väinämöisestä. Hupparin piti olla alunperin tämän kuukauden teematyö, mutta se on edistynyt hyvin hitaasti, koska olen sovitellut ja muokannut sitä tuon tuosta, jotta tulisi heti kerrasta mieluinen. Vartalo-osa alkaakin olla valmis, mutta hihat ja nappilista vielä mietityttävät, kuinka ne olisi parhain tehdä.

wellwaterhoodie_kesken

Ompelun suhteen tekeillä on perusvaatteita töihin, joista esimerkkinä tämä viininpunainen paita. Se ei kylläkään onnistunut kuin ihmisen ajatus: yritin tehdä etukappaleeseen pystysuoraan trendikästä röyhelöä, mutta se ei onnistunut, koska tein virheen toisensa perään.

viininpunainen_trikoopaita

Pahin virhe oli se, että sijoitin pystysauman liian sivulle. Lisäksi yritin oikotietä onneen eli leikkasin etukappaleen auki röyhelöä varten tuosta noin vaan… Ups, saumanvarat!

Röyhelö ei siis istunut, ja yritin korjata mokani koristetikkauksella. Sehän ei tietenkään korjannut sitä tosiasiaa, että toiselta puolelta miehusta kapeni saumanvarojen verran eli toisesta olkasaumasta tuli kapeampi ja hiat istuvat sen vuoksi eri tavalla. Voihan pah ja pöh!  Taisin saada paidan sijaan uuden pipon…

viininpunainen_koristetikkaus

Nyt siis tuli vain kokemusta ja ompelukonekuume, koska tulin testanneekseni koneeni koristeompeleet: ne ovat kivoja, mutta niitä on aika vähän. 😉

Mitä ompelukonetta kuumeeni parantamiseen suosittelisit? Mitäs sitten tekisin, jos tautini talttuukin vain saumurilla?