The Dress Shirt

Auringon suojaksi tarvitsin rennon kesähelttanan, mikä suojaisi erityisesti olkapäitä ja rintakehää. Ne kohdat tuppaavat herkästi palaamaan, vaikka en varsinaisesti aurinkoa koskaan otakaan.

Kaavana käytin Merchant & Millsin The Dress Shirt -mekkokaavaa, mitä lyhensin reilusti kankaani vähyyden vuoksi. Mekon vuoro on sitten joskus toiste kokoa pienempänä, sillä tämä ei istu minulle yläosasta: pääntie löpöttää ja olkasaumat tippuvat liian alas. Mutta pikkuvikoja. Ei haittaa aurinkosuojana toimimista, vaikka väljyyttä on liikaa. 😉

Ilmava valkoinen kangas on nimeltään seersucker, mitä Carl Magazine luonnehtii näin:

Seersucker, joka tunnetaan myös suomenkielisellä nimellä puuvillakreppi, on ohutta, aaltomaista ja myötäilevää kangasta, jonka ominaisuudet syntyvät niin, että osa kuiduista kudotaan toisia tiukemmalle. Tästä syystä suuri osa kankaasta ei ole kosketuksissa ihoon, mikä helpottaa ilman kiertämistä ja estää lämmön johtumisen. Lopputuloksena on kangas, joka hengittää hyvin ja pitää käyttäjän olon viileänä.

Kaavassa oli kaksi hihamahdollisuutta, joista ompelin pitemmän hihan kääntövaralla.

Vaikka koko menikin vähän metsään tällä kertaa, niin silti koen, että onnistuin: ajattelin mekkomittaan saksia kauniin pellava-aarteeni, niin kaava on nyt testattu valmiiksi sitä varten ja se mahdollisesti menee sitten kerralla nappiin.

Oli myös mukava tutustua uuteen kangaslaatuun. Ohuena kankaana ompelin sitä yleisneulalla (universal) koossa 70. Tarkkana sai olla nuppineulojen ja harsimisen kanssa, että ei vahingossa neulalla nostanut lankalenkkejä/langanjuoksuja. Pari kertaa niin kävi, mutta onneksi ne lenkit jäivät saumanvaroihin. Muutoin ompelu oli sujuvaa, kuten yleensäkin joustamattomien kanssa.

Mystical Flowers x 3

Viime syksynä harmittelin sitä, että Vimman Mystical Flowers -trikoosta ompelemani leggingsit olivat kovasti haalistuneita eikä tuota ihanaa kuosia ollut kummassakaan olemassa olevassa värissä saatavilla. Universumi kuitenkin kuuli harmitteluni, sillä meni ehkä viikko, kun Vimma avasi ennakkomyynnin uudistetusta kolmannesta versiosta. Mikä yhteensattuma! Iloistuin (ja sokaistuin) niin, että tilasin niin trikoota kuin joustocollegea kutakin kolmen metrin verran siitäkin huolimatta, että tämä uusittu kuosihan on todella oranssi, mikä on siis inhokkivärini. 😅 Ei siis ollut ihan loppuun asti harkittu ostos, mutta nyt olen lähes kaikki nuo metrit kaavatestaillut vaatteiksi.

Trikoosta testasin PuuhakasPajan Eerikaa, että olisiko tämä se mun t-paitakaava. Paidan ompeluun liittyi ompelukerhoni hauska tunnissa valmiiksi -haaste, mihin osallistuin ja vielä onnistuneesti. Yläkuvassa on kuitenkin nähtävissä olkapäältä törröttävä lanka, joita taisi jäädä roikkumaan vielä muuallekin, sillä niin tiukille tunnin kaikki 60 minuuttia meni. Aikapaineistettuna ompelu oli kuitenkin hyvin terapeuttista, sillä päästä katosi kaikki arkiset asiat, kun piti niin kovin keskittyä: virheisiin ei ollut varaa. 😄

Sen lisäksi, että Eerikan sain ommeltua nopeasti tunniksi valmiiksi, malli on kiva. Eerika on siis laatikkopaita, jossa on rintalaskokset (jotka eivät värikkäästä kukkakuosista erotu) ja alaslaskettu olkalinja.

Kaavaan kuuluu kolme hihamittaa, joista kokeilin 3/4-hihaa. Myös helmavaihtoehtoja oli useampi. Minulla on tässä tasapitkä versio, mutta Eerikan helman voi tehdä myös sivuhalkioilla. Aikeissani on ommella näitä lisää samalla helman pituudella, mutta t-paitahihaisena useammassa värissä.

Joustocollegen tuhosin Suuri Käsityö -lehdessä (2/2021, mallinro 4) olleeseen joustocollegemekkoon, mikä oli varsinainen murheenkryyni. Näitä en kyllä ompele enempää, vaikka kädet taskuissa mekko näyttää aika siedättävältä. Mutta tästä tuli turhan reilu ja ommellessa tapahtui vaikka ja mitä. Sain melko suuren reiänkin helmaan aikaiseksi. No, se on korjattu, kuten äärimmäisen huonosti istuva olkalinja: kaavassa oli pudotettu olkalinja, jolloin hihan pyöriön pitäsi olla melko suoran. Mutta tässä hihan kaava muistutti istutettua hihaa eli pyöriö oli aivan liian korkea. Sen takia hiha jäi ikävästi törröttämään olkapäältä.

Tämän mekon kanssa ei siis mennyt kuin strömssössä. Ehkä tuunaan tähän kuminauhan vyötärölle tai jopa katkaisen puseroksi kokonaan. Ompelin tämän kuitenkin niin pieleen ja jouduin purkamaan niin useasti sitä sun tätä, että tuunaukset saivat nyt jäädä odottamaan parempia aikoja ja hermoja.

Ja kyllähän tällä reilummalla mallilla yhden pääsiäisen pärjää. 😀 Toisekseen peilailin, että ikivanha Relaxed-mekkokaava voisi hyvinkin toimia tämänkaltaisen jc-mekon pohjana minulle paremmin. Siinä olisi vähän muotojakin (kuten yllä kuvassa mallailen) säkkimäisyyden sijaan, joten siihen voisin sorvata tuollaisen rypytetyn helman. Siinä mielessä tämäkin idea pääsee siis jatkoon.

Postauksen viimeisin vaate on trikoinen mekko, minkä olen jo aikaisemmassa postauksessa vilauttanut. Tämä on ihana! Mekko on Ommelkuplan Maikki-mekko, minkä tein kesäksi enkä pääsiäiseksi, vaikka vitsojen kanssa tuossa seisoskelenkin. Vitsat on vain teitä varten, jotta voin kaikille hyvää pääsiäistä toivottaa eli:

Minä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Toivon sinulle terveyttä, vitsan myötä virkeyttä.

Hyvää pääsiäistä!

Kesällä kerran…

Tänä kesänä en juurikaan ommellut kesävaatteita, mutta ne vähäisetkin ovat jääneet kuvaamatta. Mutta nyt – tässä osa ja myöhemmin muutama lisää. 🙂

Ostin keväällä PaaPiin kaavakirjan, koska siinä vaikutti olevan useampi kokeilemisen arvoinen perusvaateen kaava. Ensimmäiseksi testasin siitä capri-mittaisten taskullisten housujen kaavaa, Vernaa.

Kaavakirjassa kangassuosituksena on joustocollege, mutta minun housuni ovat trikoota. Toimii ihan hyvin näinkin. Nämä ovat Dreamcircuksen/Ehdan Kurjet-trikoota.

Toiset Vernat ompelin Verson Puodin Kaftaanikukka-trikoosta. Tämän trikoon olin valinnut minun kesäiseen MakeNine-taulukkoon. Alunperin ajattelin tehdä siitä mekon, mutta muutin mieleni ja tein valehaalarin: alaosaksi Vernat ja yläosaksi…

Ellie & Mac Patternsin Summer Nights toppi, yhden version monista.

Ainakin tämän päivän perusteella tuntuu vielä olevan kesää jäljellä, niin en ainakaan vielä näitä ylähyllylle sullonut. 🙂

Välineurheilua

Ostin reilu kolme viikkoa sitten saumurin, ja harjoitustyönä surauttelin kaikki trikoiset Poniletti-jemmani paidoiksi: ompelin kaksi lyhythihaista ja yhden hihallisen paidan Ottobren Elaine-paidan kaavalla. Sitä kaavaa olen muokannut vahingossa paremmaksi, mistä postasin aikaisemmin tarkemmin täällä, klik.

maaritse_poniletti_tpaidat_elaine_kaavalla

Harjoitustyönä ompelin paitojen lisäksi myös mustasta Poniletistä mekon, mutta se oli jäänyt mökille lähtiessä kotiin. Ehkä siitä syystä, että tämän viikon loppua lukuunottamatta ei ole oikein ollut mekkokelejä. Näitä paitoja on  tullut pidettyä senkin edestä.

maaritse_hellinin_poniletti_trikoosta_paita

maaritse_lyhyt_hihainen_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Mutta palatakseeni siihen saumuriin. Aikaisemmin olen siis pärjännyt pelkällä ompelukoneella. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa elektronisen ompelukoneen, mikä oli yllätyksekseni huomattavasti hitaampi kuin entinen manuaalinen ompelukoneeni. Oli mennä hermot siihen hitauteen. Tai varmaan menikin, niin päätin vihdoin ja viimein hankkia saumurin.

maaritse_musta_poniletti_paita

Se oli hyvä päätös, sillä saumuri tekee ompelusta älyttömän nopeaa sekä mahdollistaa siisitimmän ompelujäljen kaiken kaikkiaan. Näinkin lyhyen ajan jälkeen tuntuu, että en voisi olla enää ilman.

maaritse_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Koska mietin vielä vaihtavani uuden karhean elektronisen ompelukoneeni toiseen malliin, en nyt keskity siihen tässä kohdin sen enempää. Sen verran kuitenkin mainitsen, että vaihdoin Husqvarnasta Pfaffiin yläsyöttäjän vuoksi. Vanhassa Husqvarnassani, Eden Rose 250M -koneessa ei kylläkään ollut mitään moitittavaa, vaan se on hyvä, sellainen varma peruskone, minkä tyyppisiä löytyy useasta peruskoulusta. Siksi siihen aikoinaan päädyin, koska aikaisemmin opetin jonkun verran käsitöitä: pystyin paremmin keskittymään oppilaiden eteenpäin auttamiseen, kun koneet olivat jo entuudestaan tuttuja.

maaritse_poniletti_paita

Enää en kuitenkin opeta käsitöitä, niin hankin himoitsemani Pfaffin, koska niiden yläsyöttäjää on kehuttu monelta taholta. Tähän saakka se on osoittautunut hyväksi, ilman sitä en – kuten en sitä saumuriakaan – enää haluaisi ommella. Yläsyöttäjä helpottaa siis niin paksujen kuin ohuiden kankaiden ompelemista.

Tosin annan vanhan koneeni äidilleni, joten Husqvarnakin pysyy lähellä, jos tulee ikävä tuttua ja turvallista. 🙂 Elektroninen kone ei siis vielä ole tullut oikein tutuksi, vaan vaatii vielä aikaa: tykkään sen siisteistä tikeistä ja aikaisempaa konetta suuremmista puolista, mutta eri kone on eri kone, mikä pitää sisäänajaa, totutella.

maaritse_rullaantunut_kaarna

Saumuria olin käyttänyt viimeksi teinivuosien, mistä en muistanut kuin langoittamisen vaikeuden. Muita teknisiä ominaisuuksia ostohetkellä en osannutkaan arvioida, ja siksi luotin asiantuntevan kauppiaan apuun.

maaritse_koivu_merenrannassa

Päädyinkin siihen, mitä erityisesti kehuttiin niin valmistajan kuin myyjän taholta hyvin helpoksi langoittaa. Saumurin on siis Juki MO-114D, minkä pitäisi olla muutoinkin varmatoiminen ja helppo kotikäyttäjälle. Sellaiselta se vaikuttaakin, vaikka enhän vielä ole sitä ehtinyt kovinkaan monipuolisesti testaamaan.

maaritse_200719_rahtilaiva_ja_vene

En, vaikka olen viime aikoina ommellut paljon. Siitä siis kiitos saumurin uutuudenviehätyksen, mutta myös ompeluryhmäni kesäbingon: kaiken kaikkiaan laskeskelin, että postaamatta on noin 20 ompelusta. Kuvaamisen suhteen pitää siis ryhdistäytyä, mutta nautitaan nyt ensin näistä kesäkeleistä. Blogin äärelle ehtii rauhoittua sitten syksymmälläkin.  🙂

maaritse_poniletti_trikoo_paidat

Ihania hellepäiviä!