Luottopaita ja Lea-tunika

Ompeluinnostus on tällä hetkellä huipussaan! Kesäisten ompelusten sijaan mielessä on jostain syystä lähinnä ensi syksy ja kesäloman jälkeinen töihin paluu. Sellaisten perusvaatteiden sorvaus.

Yllä on kuva Ommellisen Luottopaidasta, testiversiosta, minkä ompelin jo tammikuussa. Ompelin sen selkään alikeompeluna timantin, koska osallistuin tuolla kokeilulla mustaa mustalla -ompeluhaasteeseen. Alikeompelu onnistui, mutta paidasta tuli liian hitusen liian pieni. Toisaalta pinkeä paita on juuri omiaan neuleiden alle aluspaidaksi, mutta tuolloin selän kuvio luonnollisestikaan näy mihinkään. Mutta tulipahan kokemusta.

Pääsiäisen aikaan kokeilin paitakaavaa uudemman kerran. Tällä kertaa tyrin toisella tapaa, sillä onnistuin 😉 tekemään reiän valmiiksi leikattuun takakappaleeseen ratkojalla, kun siivosin käsityötavaroitani kasaan. Reikä ei ollut suuren suuri, mutta korjattavahan se oli.

Peitin reiän kirjomalla takakappaleen keskelle jo aikaisemminkin tekemäni rauhanmerkin Kirjontajuttuja-kirjasta. Sinne se peukalon kynsilakan alle jäi.

Paikkaus eli kirjontajälkeni onnistui aika hyvin, mutta sitten langanpätkiä leikatessani, paitaa viimeistellessäni, leikkasin palkeenkielen sivusauman viereen. Voi vietävä, kun meinasi pää haljeta! 🙂 Siinä vaiheessa oli selvää, että pusero ei vieläkään ollut riittävän iso minun makuuni. Niin kiristi valmiiksi jo päätä kaikki ne edelliset kuperkeikat, mitkä olin tehnyt, niin tämäkin vielä.

Paineet pään sisällä hellitti, kun muistin oikotien onneen eli keinonahkamerkit. Että paidassa on nyt sellainenkin ja paita on ainakin valmis, vaikka ei välttämättä käyttöön pääsekään. 😀

Hihaan olin ommellut heti ompelumerkin, minkä siististi viimeistelin nurjalle puolelle peittarin ompeleella. Sen vuoksi tein ensin tikkauksen melko lähelle hihansuun reunaa. Tein vielä kauemmaksi toisen tikkauksen, koska muistin, että tässä mallissa on melko leveä käänne juuri sitä varten, että hihansuun voi siististi tarvittaessa kääntää. Että ilman tuota toista, kauempaa tikkausta, menettäisin kääntövaran. Viimeistelin sitten myös helman ja pääntien samalla yhtenäisellä tyylillä.

Toinen pääsiäisen testaukseni oli Ommellisen Lea-tunika. Tässä koko oli heti kerrasta sopiva.

Mitäpä tästä sanoa muuta kuin hyvä on! Kuvassa tunika ei ole ehkä niin edukseen, mitä se a-mallisena minulle on (näyttää tuossa melko suoralta). Lisäksi trikooni oli ehkä hitusen liian jämäkkää tähän malliin, minkä vuoksi yläosa on hieman peltisen oloinen. Mutta sekään – kuten huono kuvakaan – ei ole kaavan vika, vaan minun ja kuvaajani moka.

Taskut on ihanan syvät ja ne tulevat hauskasti ikään kuin kylkien jatkoksi. Olen myös testannut useamman neuleen kanssa, niin hyvin sujuu alle.

Tällaista tällä kertaa. Ensi viikolla ehkä ehdin esittelemään tämän viikonlopun ompelukseni, mitkä liittyvät Kirjan ja ruusun päivä -ompeluhaasteeseen. Siihen haasteeseen sain liitettyä myös työpaikan tulevat naamiaiset ja kaikki tykötarpeet löytyivät vielä omista jemmoista. Nähdään! 🙂

T-paitoja

Hah. Kesäkuun alussa ompelin muutaman t-paidan valmiiksi syksyn töihin paluuta ajatellen. Olen niitä säästellyt kaapissa, mutta näyttää kovasti siltä, että teepparikelit menivät jo. Voihan sää vielä toki lämmetäkin, tai sitten ei. Mutta onneksi se on varmaa, että kesä on ensi vuonnakin.

Lyhyt t-paita on PuuhakasPajan Eerika-laatikkopaita, mutta siinä on Ellen-paitulin hihat. 🙂 Trikoo on Dream Circuksen Black Lives Matter.

Tämä on puolestaan ihan PuuhakasPajan Elleniä kokonaan. 🙂 Myös tämä trikoo on Dream Circuksen, 2021 – Year of Friendship.

Muistin kerrankin lisätä ompelumerkin ja sain sen jopa ommeltua suoraan. Mutta etukappaleen epähuomioissa leikkasin väärinpäin. 😀 Vaikuttaa siltä, että aina sählään jotain pienempää tai suurempaa, mutta onneksi sitä ei niin tästä(kään) kuosista huomaa.

Tämän t-paidan olen ommellut tässä ihan vasta ikään ompelukerhoni kesäbingon merkeissä. Kuosi on varmaan ruminta, mitä ikinä olen ommellut. 😀 Mutta en voinut vastustaa sitä, kun se on Missä Vallu -trikoota. Vallu-kirjat ovat opettajan työssä ihan korvaamaton apua niinä päivinä, kun motivaatio työntekoon on hukassa ja saattaa jopa vähän kiukuttaa.

Vallu-kirjat ovat hyvin sekavia aukeamia, mistä kyseinen herra pitäisi aina löytää. Se tässä kankaassa vähän ihmetyttikin, kun se on niin selkeä ja kirjat ovat kaikkea muuta. Siksi sekoitin kuosia itse ompelemalla Misusun The Shift Teen, mikä olisi erinomainen kaava myös tilkkujen tuhoamiseen: niin etu- kuin takakappale hihoineen koostuu neljästä eri palasta. Moniulotteisuutta kaavaan lisää vielä se, että sivusaumat ovat ikään kuin keskellä paitaa päätyen helmahalkioihin.

Tämä oli tällainen testiversio, mikä kaikessa rumuudessaan menee kyllä jonkin neuletakin alla töissä. Pääntien resorikin on aivan liian valkoinen. Seuraavissa tuunaan hieman olkapäille lisää tilaa, sillä olkasaumat kaartuvat hieman liian jyrkästi alaspäin minun suorille olkapäille. Mutta puseron idea on hauska ja tässäkin kaavassa on monta eri mahdollisuutta helman ja hihojen suhteen, joten enköhän vielä muutaman tee lisää. 🙂

Kyyhky ja muutama muu

Pääntien huolittelu alavaralla ilman päällitikkausta.

Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.

Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤

Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.

Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.

Pääntien huolittelu alavaralla ja päällitikkauksella.

Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂

Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.

Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.

Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.

Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.

Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.

Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…

Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.

Peitetikkikone

Otti monta vuotta, kun ajattelin, että pärjään ihan pelkällä ompelukoneella. Reilu vuosi sitten hankin kuitenkin saumurin, mikä sai ihmettelemään moisia ajatuksia: nyt ajattelen, etten tulisi ilman saumuria toimeen.

kuva 1.

Nyt taisi käydä samoin peitetikkikoneen eli peittarin suhteen: olen ajatellut, että en tarvitse sellaista, koska minulla on aina ollut ompelukone, missä kaksoisneula toimii hyvin. Muutoinkin olen – ainakin ajatuksieni ja kangasvarastoni osalta 😉 – siirtynyt enemmän joustamattomien ompeluun. Mutta kaikesta tuosta huolimatta, yhtäkkiä otin ja ostin peittarin.

Testiajojeni eli muutaman t-paidan ompelun jälkeen voin sanoa, että se on aivan ihana! Miksi en ole tätä aikaisemmin hankkinut! Esimerkiksi on tosi mukava, kun ei tarvitse vaihdella ompelukoneeseen neuloja viimeistelyjä varten. Toisekseen peittari vaikuttaa melko helppokäyttöiseltä langoituksen suhteen sekä kulkee kevyesti kuin unelma. Olen useamman kerran joutunut tarkistamaan, menikö langat poikki tai lähtivätkö ne neulasta, kun se ompelee kuin tyhjää vain. Plussaa on myös hiljainen ääni.

Ostin Jukin MCS-1800 Kirei – peitetikkikoneen, jolla voi ommella erilevyisiä tikkauksia joko kahdella tai kolmella neulalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka huolittelin mustan t-paitani kolmella neulalla. Kuvanotto hetkellä olin tosin jo ottanut keskimmäisen neulan pois, koska toiseen paitaan kokeilin kahden tikin huolittelua kuin kaksoisneulalla konsanaan (alla oleva kuva).

T-paitojen kaavana käytin PuuhakasPajan Eerikaa. Aikaisemmin olen testannut kaavan pitempihihaisena.

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan, mikä on istuva kaikilta muilta osin, mutta tämä lyhyt hiha on omaan makuuni liian leveä. Näin leveä näyttää paremmalta käärittynä, missä kaikki printtikankaat puolestaan valkoisen pohjavärinsä vuoksi eivät ole niin edukseen.

Kangas on FabriKingin luomutrikoo Crystal lila. Olen sen joskus saanut Kunkkupussin ostaessani ja sitä oli juuri sopiva pala t-paitaa varten. Jopa niin hyvin, että pystyin kohdistamaan raidat kohdalleen (huom! kohdistin siis raidat, mutta en kuvioita).

kuva 2.
kuva 3.

Ainoat pienet muutokset, mitkä tein kaavaan olivat helman pidentäminen kuusi senttimetriä (sis. kolmen senttimetrin käännevaran) sekä pääntien pieni pyöristys ja syvennys. Muutoin tämä kaava on mielestäni oikein hyvä ja toimiva. Itseasiassa se voipi olla the t-paitakaava, kun noita hihoja vähän säädän.

Toki voisin vielä rintalaskoksen paikkaa tarkentaa, sillä se on vähän liian korkealla minulle. Mutta se näytä vaikuttavan puseron istuvuuteen eikä kuosikankaasta oikein erotukaan, niin saapa nähdä… Ehkä en siihen ryhdy, vaan surruuttelen huoletta näitä peittarin kanssa läjän lisää. 😄


Raitojen kohdistusvinkit:

  • Raidat on helpompi kohdistaa paidan sivusaumoissa, jos piirtää etu- ja takakappaleiden kaavat kokonaisina puolikkaiden sijaan. Eli kaavoja piirtäessä kaavapaperi kannattaa taitaa kaksin kerroin ja asettaa tuo taitos kaavan keskikohtaa osoittavalle pystysuoralle linjalle (keskietu- ja keskitakaviivoille). Näin kaavasta tulee kokonainen ja raitojen suoruutta on leikatessa helpompi tarkistaa sen sijaan, että kangas olisi taitteella.
  • Piirrän kaavoihin yleensä saumanvarat ja käänteet valmiiksi. Se helpottaa varsinkin raitojen kohdistamisessa, kun ne ovat varmuudella molemmissa kappaleissa samat .
  • Koska tässä paidassa on rintalaskos, muuttaa se hieman etukappaleen raidoitusta. Sen vuoksi kohdistin sivusaumojen raidat toisiinsa sopivaksi helmasta lähtien (kuva 1. helman käännevarat ja kuva 2. sivusauma), jotta muotolaskosten vaikutus ei niin näkyisi.
  • Hihojen raidat puolestaan kohdistin takakappaleen avulla niin, että niiden raidoituksista tuli samanlaiset takakappaleen kanssa kainalosaumasta alaspäin (kuva 3.)