Luotsi-huivi

Viime vuoden puolella valmistui Huvila-pipon tapaan myös Luotsi-huivi Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjasta.

En koe olevani huivi-ihminen, joten niiden neulominen on jäänyt ihan muutamaan. Tämän Luotsin struktuuriin, siksak-kuvioihin, ihastuin kuitenkin heti niin päätä pahkaa, etten edes miettinyt, tuleeko sitä pidettyä vai ei.

Huivi neulotaan kahdella langalla yhtä aikaa, jotka minulla olivat vaaleanharmaat Filcolanan Arwetta ja Sandnes Garnin Silk Mohair.

Tästä tuli kaunis! Vaikka huivit eivät ole niin olleet mieleeni, tämän neulomisessa ei harmita mikään muu kuin hieman neulomisjälkeni: yleensä käsialani on siistin sileä, mutta nyt valitsin vääränlaiset puikot. Kokeilin neuloa nämä uudella kaapelilla, mitä suositeltiin löysän käsialan omaaville. Ehkä kaapeli auttoi siinä, mutta niissä oli myös hyvin pyöreät kärjet. Olen tottunut teräviin ja lisäksi pyöreys hankaloitti kierrettyjen silmukoiden neulomista. Niiden puikolle kiskomisesta johtuen pinnasta tuli siis epätasaisempaa, mitä yleensä saan aikaiseksi.

No, tuonkin asian kanssa elää, joten se siitä. Otan kokemuksena, opikseni, niin tiedän jatkossa. 🙂 Itseasiassa olen neulonutkin jo toisen huivin, Sulan, tuosta samaisesta kirjasta ja kuvaan sen heti, kun keksin, miten se voisi tehdä valoisaan aikaan ja sulana eikä ihan jäässä. 😉

Mukavaa lauantaita!

Huvila-pipo

Viime postauksessani hehkutin Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjaa, mistä olin jo pipon ja huivin neulonutkin. Niiden kuvaaminen on jäänyt, koska vapaa-aika ja säät eivät ole kohdanneet. Nämäkin kuvat on otettu lumisateessa, kun kerrankin olimme – minä ja Uunimies – vapaalla yhtäaikaa eikä pilvisellä säällä valo riittänyt sisällä kuvaamiseen.

Mutta asiaan! Tämä pipo oli siis ensimmäinen neule tuosta ihanasta kirjasta eli simppeli oikein nurin -resoripipo Huvila nimeltään. Pipo ei vaan näytä helpolta, vaan oikeasti on myös sitä: taisin tehdä tämän yhden sunnuntain aikana.

Pipo neulottiin kahdella langalla yhtä aikaa. Minun lankani olivat Hjertegarnin Vidal Alpaca (väri 1012) ja Arwettan Tilia-mohairlanka (väri 360). Pipon väri on oikeasti syvempi, sellainen kirsikkaisempi, mutta ympäröivä lumi hohti niin kovin, että väri vähän laimeni.

Sään puolesta tällaiset pipot ovat just nyt parhaita! ♥ Ja näyttäähän se myös hyvältä. 🙂

Mohairkauluri

Viime viikolla postattusta Soldotnasta jäi yli sen verran lankoja, että sain niistä neulottua muhkean kaulurin.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, mikä on kaunis kolmionmallinen kauluri mosaiikkapinnalla ja i-cord-reunoilla. Englanninkielinen ohje on ostettavissa Ravelrystä täältä, klik.

Kesällä neuloin saman kaulurin ohuemmasta langasta ohjetta soveltaen, mutta tällä kertaa neuloin täysin ohjeen mukaisesti ja ohjeen paksuisella langalla. Paitsi 😉 vihreät ja violetit osuudet neuloin merino- ja mohairlangoilla yhtäaikaa. Vihreät lankani olivat siis Amore 240 sekä Gepard Kid Seta ja violetit lankani Arwetta sekä Anisia. Niin vihreitä kuin violettejä lankoja kului reilut 50 grammaa kutakin (30 g + 20 g). Liila lanka puolestaan oli Hjertergarnin Extrafine Merino 120 -lankaa, jota kului noin 70 grammaa.

Muhkea kauluri sopii kuitenkin hyvin takin alle sekä moniin muihin asusteisiini, kuten vihreään Törröpipooni sekä violettiin Oslooni ja solmupantaani.

Vaikka neuloin tällä kertaa ohjeen mukaan, tein saman muutoksen kauluriin kuten kesäiseeni eli lisäsin taakse nappilistan sen sijaan, että olisin ommellut kaulurin lyhyistä reunoista tuubiksi.

Napit kuitenkin helpottavat niin paljon talvella, kun hiukset sähköistyvät herkästi muutoinkin.

Kiva tuli eivätkä enää nuo mohairlangatkaan kiusaa minua, sillä niitä jäi enää vain pienen pienet nökköset. Sellaiset, jotka on hyvä olla siltä varalta, jos joutuu esimerkiksi korjaamaan jotain.

Vielä kuitenkin minulla on jäljellä mustaa mohairlankaa, että sen tuhoamista voisin miettiä seuraavaksi. Ehkä jokin simppelin sievä slipoveri…


Vinkki napinlävin tekemiseen neuleeseen sekä napin ompeluun

  • Napinlävet usein neuloin yksinkertaisesti tämän Punomon ohjeen mukaan: pieni näpinläpi langankierrosta
  • Napit ompelen usein kiinni tulitikun avulla, jotta saan napin nostettua neulotusta pinnasta koholleen (ks. nappikuvat). Tämä napin kaula helpottaa sen läpi pujoittamista paksuun neuleeseen tehtyyn napinlävestä. Hyvin tapaani havainnollistavat kuvat löytyvät esimerkiksi täältä, Kodin Kuvalehden sivuilta. Huomioi, että yleensä tulitikku laitettaan napin päälle, mutta tällä kertaa pörröinen mohairlanka, ompelulankani, takertui siihen kiinni, joten napin kiinnittäminen oli helpompaa, kun tikku oli napin alla.

Mohair Soldotna

Heipä hei! Blogissa ei ole ollut mikään luova tauko, vaan ihan sitä itseään eli KIIRE. Siis sellaista kiirettä, etten ole ehtinyt oikein sauman saumaa ommella tai kerroksen kerrosta neuloa. Toki jossain välissä yritin, mutta mistään ei ole tullut mitään. Sen takia vino pino keskeneräisiä ompeluksia odottaa ratkojaa ja neulomisen suhteen yritän niellä tämän kirjoneulepuseron kaikki komeat virheet. Kiireessä stressi on siis siirtynyt käsien kautta tekemiseen ja viimeisen kuukauden ajan olen saanut aikaiseksi virheitä koko vuoden edestä.

Eli tätä pitkähihaista ja -helmaista Caitlin Hunterin Soldotnaa olen pakertanut koko syksyn tuskallisen hitaasti: sen tekeminen on ollut sellaista raivoneulontaa kaiken maailman säätämisen ja virheiden vuoksi, että Uunimies meinasi laittaa koko neuleen muutamaan otteeseen jo jäähylle. 😉 Esimerkiksi pääntien tein kolme kertaa uusiksi ennen kuin se miellytti silmää ja hartialinjaa. Alkuperäisessä mallissahan pääntie on pienempi ja hartialinja pullonkaulan muotoinen, mikä ei sovi minun suoralle hartialinjalleni.

Pääntietä takaa muotoilevat kerrokset tein jo pääntien resoria neuloessa.

Soldotnan kaarroke on melkon nopea tehdä, mutta nuo piskut miehustassa ja hihoissa. Yök! Ne menivät ihan miten saattuun. En kuitenkaan purkannut, koska ajattelin, etteivät ne erotu. Pah ja pöh! Erottuvathan ne.

Enkä ymmärrä, mitä tuolle oikealle hihallekin tapahtui! Pilkut ovat jonossa kuin ristipistotyössä. Mutta myös ne annoin olla, vaikka yleensä en kestä tuollaisia virheitä. Se tuntuu siltä, että kaikki vaiva ja veivaaminen menee hukkaan. Että jos tehdään, niin sitten tehdään kunnolla. Mutta nyt en vaan löytänyt sellaista sisua itsestäni. Kumma juttu.

Myös koon suhteen epäonnistuin, sillä tästä tuli liian istuva erityisesti hihojen suhteen. Olin ajatellut steekata tämän neuletakkiksi, mutta ei tätä voi, koska alle ei mahtuisi mitään. Lisäsin kyllä hihoihin enemmän silmukoita kainaloiden alle, muttei lisäykseni nyt vaan riittänyt.

Mutta myönnettävä on, että puseron jalokivivärit ovat kauniit: smaragdin vihreät langat ovat Amore 240 (merino) sekä Gepard Kid Seta (kidmohair) ja ametistin violetit Filcolanan Arwetta (merino) sekä Anisia (kidmohair). Laventelin värinen pohjalanka on Extrafine Merino 120 -lankaa. Puikkona olivat 3 mm (resorit) ja 3,5 mm kaapelit. Yhteensä lankaa puseroon kului 460 grammaa.

Lisäksi sain kulumaan tämän puseron kuviohin melko hyvin vähäiset mohairlankavarastoni, mikä oli tavoitteeni. Niitä on jäänyt edellisistä projekteista jäljelle sen verran, ettei niistä oikein mitään saa yksinään tehtyä, mutten lisääkään halunnut tilata. Puseron kuviot ovat siis jämiä aikaisemmin neulotuista Copenhagen– ja No Frills -neulatakeista.

Vaikka viimeisin Taito-lehtikin sai postilaatikkoon kolahtessaan tuntemaan, että koko maailma irvailee sotkuisille langoilleni, hitaalle neulomiselleni ja kaiken kirjaville virheilleni, nyt puseron valmistuessa kiitollisuus alkaa hiiipiä mielen päälle. Muistan kuitenkin vielä kovin hyvin ne monet vuodet, kun sairastelin jatkuvasti huonon sisäilman vuoksi. Yhä oireiluni toisinaan eristää tehokkaasti kotiin muusta maailmasta, mutta nyt olen kuitenkin kiireesssäni saanut ollut olla mukana, olla osallinen ja osallistuva, sen sijaan, että elämä olisi vain kulunut päivästä toiseen. Sillä elämän ei pitäisi kulua, vaan täyttyä. Ja tekevällehän sattuu, joten ehkä nyt annan itselleni armoa ja kannan virheellisen puseroni ilolla.

Että nyt vain huokaisen ja puen mut villapuseroon, vien mut meren ääreen…

Miten on sinun laita virheiden suhteet – puratko vai voiko niiden kanssa elää?


Neulontavinkit Soldotnan muokkaamiseen:

  • Aikaisemmat lyhyet Soldotnani löydät täältä: Kirjoneulottu Soldotna Crop ja Pitkähihanen Soldotna
  • Pääntiehen loin 120 silmukkaa. Siirsin taakse tulevat muotoilevat lyhennetyt kerrokset pääntien resoriin (ks. kuva). Lyhennetyt kerrokset tein Käsityökekkereiden Veeran Nurin nurin -paitaohjeen avulla.
  • Kaikki resorit tein kierrettynä 1 oikein, 1 nurin 3 mm kaapelilla. Muutoin käytin 3,5 mm kaapelia.
  • Kaarrokkeen aloituksesta jätin pois kolme ensimmäistä kuvioriviä, koska aloituksen silmukkamäärä sopi suoraan neljännelle riville.
  • Kaarrokeen neuloin koossa kolme.
  • Lisäsin ohjeesta poiketen kainaloon 16 silmukkaa, jotta sain väljyyttä hihoihin ja vartalo-osaan.
  • Kainaloiden alta mitattuna pusero on noin 52 cm leveä.
  • Hihoissa vähensin silmukoita 65: een silmukkaan ennen vihreitä kuvioita. Ennen hiharesoria vähensin silmukat vielä 48:saan silmukkaan.
  • Hihoilla on pituutta reilut 40 cm kainalosta mitattuna.
  • Ennen helmaresoria vähensin silmukoita neulomalla joka 3. ja 4. silmukan yhteen.
  • Miehustalla on pituutta olkapäältä helmaan noin 60 cm.