Syringa

Viime kesän neulefestareilla osallistuin Meiju K-P:n pitämälle neulesuunnittelukurssille. Siellä toivoimme Meijun suunnittelevan perusneuleen, missä olisi meistä monelle sopiva v-pääntie. Toiveemme myös toteutui viime kuussa, sillä Meiju julkaisi Syringa-ohjeen, joka on ostettavissa mm. Ravelrysta suomeksi tai englanniksi. V-aukkoinen Syringa neulotaan ylhäältä-alas ja ohje on suunniteltu neulottavaksi yhtä aikaa kahdella langalla, fingering-vahvuisella ja mohairilla.

Kuten kuvista näkyy, poikkesin ohjeesta jonkin verran. Suurin muutos oli se, että etukäteen suunnittelin tämän sopivan viime postauksen Serene-mekon kanssa. Mutta mekon helman mittaan neulepusero ei oikein sopinut, joten ompelin ompelukoneella keskelle neuletta ompeleet sur-sur ja leikkasin etukappaleen kahtia nips-naps. Näin sain puserosta neuletakin rennosti mekon päälle heitettäväksi eli alkuperäinen ajatukseni mekon ja neuleen yhdistämisestä on turvattu.

Nyt oli vaan liian kylmä poseerata mekon kanssa. Ei oikein onnistunut edes farkut jalassa, koska oli niin kylmä. Toki tiesin ulos lähtiessä, että on melko paljon pakkasta, mutta yleensä silloin on myös tuuletonta. No, ei ollut, ei, vaan aamun rapsakka – 14 astetta tuntui tuulen kanssa reilulta 20 asteen pakkaselta. Siksi neuletakki näyttää ikään kuin se olisi päälle vain heitetty, kun en kyennyt sitä yhtään oikomaan.

Toinen muutos oli se, että neuloin Syringan pelkästään fingering-vahvuisesta langasta, Louhittaren Luolan Väinämöisestä, koska en löytänyt sille riittävän kirkasta mohairlankaa kaveriksi. En halunnut mohairlangalla haalistaa bysantista tummanviolettia väriä, joten tein mallitilkun ja sen mukaan valitsin suuremmat silmukkamäärät ohjeesta.

Kolmas muutokseni koski hihoja, joiden kavennukset aloitin myöhemmin, jotta ne olisivat riittävän leveät alle tulevan mekon hihoja varten. Ne – kuten takki muutoinkin kokonsa puolesta – onnistuivat hyvin, vaikka kuvissa takki jääkin vähän bombertakkimaisesti kiinni alla olevaan pooloon enkä kylmyydeltä ymmärtänyt sitä oikoa. 😀

Neuletakin alla olevaan poolon olen tehnyt aikaisemmin Ottobren kaavalla. Pipo on puolestaan Anna Tanskasen The Silk Mohair Beanie eli Silkkimohairpipo, minkä voi ladata suomenkielellä ilmaiseksi Ravelrysta.

Pipossa lankana on Filcolanan Tilia, värissä Rime Frost. Nämä mohairit jäivät yli aikaisemmasta Cumuluksestani. Pipo on mukavan muhkea ja pehmeä, sillä se neulotaan viidellä mohairsäikeellä yhtä aikaa.

Vaikka ei ole koiraa karvoihin katsominen, nyt joudun itseäni vähän moittimaan: vaikka onnistuin muuttamaan ohjeen ohuemmalle langalle sekä muotoilemaan sievästi pääntien sekä nappilistan lyhennetyillä kerroksilla, vyyhtien keskinäisässä häivyttämisessä epäonnistuin.

Lankaa kului takkiin noin 360 grammaa eli lähes kaikki neljä vyyhtiä, mitkä minulla oli. Kaikki vyyhdit eivät olleet samaa värjäyserää, mutta siitä ajattelin selviäni niin, että neulon hihat ja yläosan saman värjäyserän vyyhdeillä ja loput häivyttelen raidoittamalla. Mutta takista tuli kovin laikukas, koska ne kaksi saman erän vyyhtiä olivat ihan eri väriset (mikä on toki ihan mahdollista käsin värjätyn langan kanssa) enkä – tietenkään – ollut varannut lankaa hihojen raidoitusta varten. Siitä johtuen hihoissa on selvä tumma raja, missä hihat on eroteltu vartalo-osasta.

Toisaalta ulkona valo on tällä hetkellä niin kirkas ja raaka, että värjäyserot näkyvät ulkokuvissa kovin selvästi osittain sen vuoksi. Sisällä otettuihin kuviin sain aikaiseksi pehmeämmän valon, mikä on selvästi armollisempi tasoittaen eri sävyt yhteneväisemmäksi.

Huomasitko muuten, että Syringassa on kauniina yksityiskohtana nurjat kerrokset ennen kierrettyjen resoreiden aloittamista? Ne näkyvät aina tuollaisina sievinä kumpareina resoreiden alussa.

Huurteinen Cumulus

Maaliskuun lankalaihikseni on edistynyt ainakin yhden huurteisen pilvenhattaran eli PetiteKnitin Cumulus-puseron verran. Lankana minulla oli Filcolanan Tilia-mohairlanka värissä Rime Frost, mikä suomeksi tarkoittaa kuuraa tai huurretta. Kaunis väri ja ihana nimi, mutta mitä hankalin kuvata.

Jokaisessa kuvassa väri toistuukin hieman eri tavalla. Lisäksi kuvissa väri taitaa lähinnä sinisenturkoosiin, vaikka siinä on mukana ripaus vihreääkin. Ensimmäisessä kuvassa taitaa väri olla parhaimmillaan, vaikka siinäkään ei vihreää näy, mutta kirkkaus on hyvä. Värissä pitäisi siis olla mukana aavistus samaa sävyä kuin yllä olevassa kortissa, mutta minä en saanut nyt kameraa rokkaamaan halutulla tavalla. Eipä siinä, turkoosi on saamien valokuvausoppieni mukaan hankalin väri kuvata, joten näillä kuvilla mennään hyvillä mielin. 🙂

Tämä malli on ihanan mutkaton, ns. aivoton työ, mikä tulee nopeasti valmiiksi.

Nopeaa valmistumista nopeuttavat saumattomuus ja i-cord-reunukset, millä hihansuut ja helma päätellään.

Myös pääntie viimeistellään i-cord-reunalla, mutta sitä varten silmukat tulee ensin kerätä. Mutta vaivaton viimeistelytapa sekin.

Tämä mohairlanka oli minulla kaapissa valmiina, kun ostin erään Atelier Jupen viskoosikankaan. Sattumalta siinä oli juuri samaa huurteista sävyä, niin tavoitteenani on tehdä siitä paitapusero tämän alle. Katsotaan nyt meneekö se syksyyn, koska kevät tulee kohisten…

Aikaisemmin olen neulonut jo kaksi Cumulusta. Ne tein ohjeesta poiketen yhdestä ja samasta langasta, niin en ymmärtänyt puseron nimeä täysin, koska lopputulos ei ollut näin hattaramainen, mitä kahdella mohairsäikeellä neulottuna tuli. Cumulus tarkoittaa siis hattaranmaista kumpupilveä, mitä tämä pusero muistuttaakin keveydellään ja pehmeydellään.

Aikaisemmat Cumulukseni:

Pinkkiä

Lankalaihiksen hengessä tammikuun lopulla otin puikolle vanhaakin vanhemman Filcolanan pinkin Arwetta-langan. Se on jäänyt nurkkiin pyörimään, koska väri on niin raikas. 😉 Pinkki on kyllä minulle mieluinen väri, mutta ihastuksestani huolimatta olen arkuuttani näiden räiskyvien lankakerien neulomista siirtänyt ja siirtänyt. Mutta nyt. Siinä se on, uusin neuletakkini.

Yhdistin pinkkiin Arwettaan Gepard Kid Seta -silkkimohairia värissä 1227.

Halusin takista v-kauluksisen ja raglanhihaisen enkä viitsinyt kahlata kaikkia netin ohjeita läpi, niin sovelsin jo olemassa olevia neuleohjeitani Cumulus-puseroa ja Muscari-neuletakkia: Cumuluksesta otin siis raglanhihat ja Muscarista puolestaan v-pääntien. Sopivat silmukkamäärät sovelsin mallitilkkuni ja näiden kahden ohjeiden pohjalta.

Muscarista muistoksi takkiin jäivät myös hihansuiden palmikoiden alut. Alun perin ajattelin mukailla Muscarin koristeellisia kädenteitä enemmänkin. Lopulta en tehnyt niin, koska mielestäni ne puuroutuivat liikaa mohairlangan pörröisyyden vuoksi. Hihansuiden kokeilut annoin kuitenkin olla, koska ne eivät juurikaan erotu eikä mohairlangan purkaminenkaan innostanut.

Muut tarvittavat resorit neuloin sitten ihan kierrettynä joustinneuleena eli 1 oikein takareunasta ja 1 nurin.

Mohairneuletakkia ei ole tarkoitettu ulkoiluun, niin kuvissa se ei – ehkä – ole niin edukseen. Sen kaveriksi olen suunnitellut poolopuseroa, mikä on vielä puolentoista metrin ribbitrikoopalana. 😉 Tulen siis kuvaamaan tämän vielä myöhemminkin, järkevimmissä vaatteissa kuin toppahousuissa ja neuleen alla mikälietoppisattuinytlaukustalöytymään… 😀 Takki olikin mukana vain viimeistelyä, nappien ompelua, varten.

Alla olevat neuleet ovat puolestaan sopineet hiihtoloman teemaan hyvin. Siinä ne toipuvat raittiissa talvisäässä iltanuotion savuista: ensin tein lumitöitä Halibut-puserossa, minkä jälkeen sytytettiin ulos nuotio, niin tarvin päälle lisää lämmikettä eli Hopin. Mukanani mökillä on vielä kolmaskin neule, Bowline-pusero, mikä on ehdottomasti paksuimmista neuleistani pidetyin. Se vaan yksinkertaisesti toimii niin kesällä kosteassa meri-ilmassa kuin kuivalla pakkassäällä. Lisäksi lanka on niin pehmeää, että se päällä voi ihan kevyesti tarpeen mukaan jopa nukkua.

Neuleita ei siis koskaan voi olla liikaa, eihän. ♥

Lankalaihista bingoillen

On tainnut käydä niin, että aina vuoden vaihteessa olen luvannut vähentää lankavarastoja. On tainnut käydä myös niin, ettei tuo lupaus ole toteutunut, ei ainakaan mitenkään suurieleisesti.

Toivottavasti tämä vuosi on poikkeus. Ainakin se on hyvin alkanut, sillä tammikuun aikana lankoja väheni yli kilon verran: viime kuussa valmistui neuleita yhteensä reilun kahden kilon edestä, mutta mm. lahjaostokset – kuten edellisen postauksen Rohkelikko-asusteet – vaativat myös lankojen ostamista reilun kilon verran.

Lankojen vähentämisen tueksi liityin Facebook-ryhmään nimeltään Lankalaihis, jossa aloitushaasteena oli neuloa ensimmäisenä jokin itselle haastava malli tai lanka pois jemmoista. Minä valitsin aloitushaasteeksi Filcolanan Arwetta-langasta aloitetun neuletakin, mikä oli jäänyt kesken – varmaankin – pari vuotta sitten huonon mallivalinnan vuoksi. Keskeneräisen työ purkaminen oli tuntunut kuitenkin jostain syystä niin työläältä, että se oli jäänyt harmittavasti lankalaatikkoon pölyyntymään, vaikka langan väri, Deep Orchid, on äärimmäisen ihana.

Mutta nyt oli sen aika! Eli purin aikaisemman tekeleen, kastelin ja kuivasin vyyhdit sekä kerin ne uudelleen. Ohuelle, fingering-vahvuiselle langalle olin myös löytänyt saman värisen Dropsin Brushed Alpaca Silk -langan (väri 9) kaveriksi, sillä ajatuksissani oli neuloa No Frills -pusero, mikä neulotaan siis yhdistämällä fingering-vahvuinen lanka ja lace-vahvuinen mohair. Jokin ajatusvirhe oli mohairia tilatessa tosin tullut, sillä tilaamani lanka ei ollutkaan mohairia, vaan alpakkkaa ja silkkiä. Se ei ollut edes lace-vahvuista. Voi veljet! Ehkä olin tuijotellut vain väriä, mutta tilaamani lanka oli niin paksua, että siitä olisi varmaan voinut yksinäänkin neuloa ajatuksissani olevan puseron.

En antanut mokani kuitenkaan häiritä, koska olin päättänyt, että nyt tai ei koskaan. Olin aikaisemmin neulonut jo yhden PetiteKnitin No Frills -puseron, mihin vertailemalla sain aikaiseksi samanlaisen mutkattoman, hieman ylisuuren, neulepuseron: siinä missä edellisen oli koko M, tämän neuloin mukaillen XS-koon silmukkamääriä. Mitat tosiaan otin kuitenkin aikaisemmin tehdystä puserosta ja resorit neuloin ohjeesta poiketen kiertäen eli yksi oikein takareunasta, yksi nurin – joustimena.

Ja tuli kyllä herkku! Upean värinsä lisäksi tämä on ihanan pehmeä, kuin pumpuliin kääriytyisi. ♥

Lankoja jäi sen verran, että sain vielä neulottua niistä pipon. Kuten pusero, pipokin on mutkattoman helppo: se on periaatteessa vain pitkä 2 oikein, 2 nurin -joustinputki. Pipon ohje on kuitenkin puseron ohjeesta poiketen ilmainen sekä suomenkielinen, mikä löytyy Ravelrystä nimellä The Silk Mohair Beanie (Silkkimohairpipo).

Lankalaihista vauhdittaakseni osallistun @elina.ween neulebingoon, sillä käsityöhaasteet, erityisesti bingoilut, ovat minusta _niin_ kivoja: suorittaja minussa hykertelee tyytyväisyydestä, kun saa suunnitella ja vedellä rasteja ruutuun. 😀 Nämä ovat siis bingoruudut paita ja jämälanka. Edellisen postauksen asusteet olivat puolestaan huivi ja pipo. Niillä osallistuin myös @hommahuoneen neulebingoon rastittamalla ruudun neulo tai virkkaa joitain hyväntekeväisyyteen tai lahjaksi.

Oletko sinä innostunut tänä vuonna jostain haasteesta? Ja psstt, Elinalta ja Hommahuoneen Sanne-Maijalta löytyvät myös ompelubingot, jos neulomiset eivät kiinnosta… 🤩🤩