Juhlan aika (+ arvonta)

Fillahihainen tunika
Blogiyhteistyö: Unelmallinen

Meillä on monta syytä juhlaan: toinen blogivuoteni on tullut jo syksyllä täyteen, on ensimmäinen adventti ja vielä Unelman päivä! Mutta juhlan ja kiitoksen aika on erityisesti siksi, että olette vierailleet blogissani tänä vuonna sankoin joukoin. Kiva, kun kävit ja tervetuloa uudelleen! ♥

Moni jo jättänyt kommenttejakin, minkä ainakin jokainen bloggaaja tietää sydäntä lämmittävän aivan erityisellä tavalla. Myös minä pidän niistä kovasti, sillä tarkoitukseni ei ole yksinpuhelu. Esimerkiksi tänä vuonna Neulefestarit ja Breaking the Pattern –lanseerausjuhla osoittivat, kuinka ihana on jakaa sama mielenkiinto ja tunteenpalo käsitöihin. Sitä on hyvä jatkaa pitkin vuotta niin täällä blogissa kuin myös Facebookissa ja Instagramissa.

Vuoropuhelu on mahtavaa, mutta olen kiitollinen kaikesta saamastani huomioista, kuten käynneistä sekä tykkäyksistä. Siksi haluan kaikkien kesken arpoa Unelmallisen Lotta-kaavapaketin. Siihen kuuluu tunikapohja, josta voi tehdä 30 erilaista variaatiota eri mittaisilla hihoilla ja helmoilla, vaihtamalla perushihan perhoshihaan, lisäämällä olkafrillat jne.

Frillahihainen tunika
Kukkallisesta trikoosta frillahihainen tunika, missä sivutaskut.
MaarItse - ompelublogi

Itse olen kokeillut lyhythihaista rypytettyä frillaa (musta ja kukallinen) sekä pidensin tunikan mekoksi, mihin valitsin kellotetut volankihihat. Näistä onnistuneista vaatteista tulin ajatelleeksi, että ehkä tämä kaava ilostuttaisi jotain teistäkin. Että laitetaan hyvä kiertämään! Samaa mieltä oli myös kaavan tekijä, Unelmallisen Kati, joten hän lahjoitti kaavapaketin meille arvottavaksi. Kiitos!

Eurokankaan viskoositrikoosta mekko taskuilla ja volankihihoilla.
Trikoomekko istuvalla takasaumalla.

Reilu kaksi vuotta on siis kulunut siitä, kun haaveilin, että osaisin ommella paremmin sekä voisin jakaa kaiken tämän käsityöinnostukseni muiden kanssa. Se unelma on selvästi toteutumassa. 

MaarItse - ompelublogi

Siksi arvontaan osallistuminen on niin yksinkertaista, että kommentoit, mistä sinä olet viime aikoina unelmoinut tai ollut kiitollinen. Mutta muistathan jättää kommenttisi lisäksi myös toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä mahdollisen arpaonnen suosiessa. Arvontaan voi osallistua ensi sunnuntaihin 9.12.18 klo 14.00 saakka, minkä jälkeen otan henkilökohtaisesti yhteyttä voittajaan. Jos en tavoita häntä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.

 Kiitos kaikille osallistujille! Tästä on hyvä jatkaa, kiitollisin mielin seuraaviin seikkailuihin. 🙂 Nyt arpaonni suosi Irmeliä, jolle olen laittanut sähköpostilla ohjeet palkinnon lunastamisen suhteen – Onnea


Ps. Oman onnistumiseni lisäksi kaikki kolme Lotta-postusta ovat tämän vuoden luetuimpien postusteni top-10:ssä. Siitäkin syystä oletan tämän ompelupalkinnon kiinnostavan monia, mutta mielellään kuulisin, mitä muuta voisin jatkossa blogisynttäreiden kunniaksi arpoa.

Pallomekko

Tämä mekko on saanut alkunsa jo keväällä, kun näin Instagramissa  @laalaair:in valkomustan pallomekon. Mekko oli tehty suuri palloisesta kuosikankaasta ja Suuri Käsityölehden Taimi-kaavalla. Ihastuin kovasti mekon leikkisyyteen ja kauniisiin frillahihoihin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Siksi kokeilin itsekin tuota viime kesän yhtä suosituimmista mekkokaavoista, mutta ei, minun päälläni se oli ihan kamala! Ongelmana siinä oli se, että se leveni pallomaisesti heti kainaloiden alta tehden minusta täysin muodottoman möhkön. Malli oli itseassa minulle niin poisoikeasta, etten edes jaksanut edes yrittää sen muokkaamista minulle sopivaksi: ajatellin suosiolla etsiväni jonkin kapeamman mallin, mistä saisin itselleni istuvan frillamekon vähemmällä vaivalla, pienemmillä muutoksilla.

MaarItse - ompelublogi

Kovinkaan kauan en joutunut kateellisena somessa seuraamaan, kun yksi jos toinenkin esitteli kauniita röyhelöitään, sillä sain testattavakseni Unelmallisen Lotta-tunikan. Sen pystyi toteuttamaan niin frilla- kuin näillä volankihihoilla (frillahihalliset löydät täältä ja täältä).

MaarItse - ompelublogi

Ympyrä sulkeutui, kun syksyllä Eurokankaan valikoimista bongasin alkuperäisen ihastukseni mukaisen suuri palloisen kuosin. Ja mikä parasta, siinä oli pohjavärinä vielä lempivärini musta, mikä sopii paremmin tähän vuodenaikaan kuten pidemmät hihatkin: vaihdoin frillat volangeihin.

Trikoomekko, jossa taskut ja volankihihat.

MaarItse - käsityöblogi

Hihat ovat täysin Lotta-kaavan mukaiset, mutta muutoin muokkasin kaavaa hieman kapeammaksi niin lantiolta kuin takaa lisäämällä sinne keskitakasauman. Ja pidensin siis mekkomittaan.

Trikoomekko istuvalla takasaumalla.

Kaavamuokkaukset olivat tämän mekon kohdalla helpoin osuus, sillä pallokangas oli ohutta viskoositrikoota. Läpinäkyvyytensä vuoksi siihen piti tehdä vuori, minkä ompelin myös ohuesta viskoositrikoosta.

Volangit mekon hihoissa

Vuori ei ole kuitenkaan täysin irrallinen, sillä taskujen vuoksi ompelin niin päälli- kuin vuorikappaleet sivusaumoista kiinni. Taskut onnistuivatkin, mutta muutoin ohuen viskoosin ompelu oli täysin tuskaa, koska en riittävän tarkoin miettinyt kankaiden eroja.

Eurokankaan viskoositrikoosta mekko taskuilla ja volankihihoilla.

Keskityinkin lähinnä niiden samankaltaisuuteen eli paksuuteen, mutta sillä ei kuitenkaan taida olla niin paljon merkitystä lopputuleman kanssa. Tärkeämpää olisi ollut miettiä eroavuuksia jouston suhteen, mistä johtuen esimerkiksi helman ompelu oli hyvin hankalaa: päällikangas venyi niin pituus- kuin leveyssuunnassa vuorikangasta enemmän. Helman osalta menikin käsinompeluksi, mutta nyt minulla on vihdoin oma pallomekko. 😀

Elämä ei ole mustavalkoista

Ihan ensimmäisenä pyydän anteeksi sähköpostitse minua seuraavilta, kun sohlasin, vahingossa julkaisin postausluonnoksen. En tiedä, miten sen tein, sillä se ei onnistu yhdellä klikkauksella: puhelin lipesi kädestä kesken kirjoittamisen ja varmennuksesta huolimatta se lähti jakoon ennen aikojaan.

Poistin luonnoksen heti blogistani enkä asiaa sen kummemmin ajatellut, kunnes tänä aamuna mieheni, Unelmien Uunimies, luki sähköpostejaan ja ihmetteli, kuinka huonon postauksen olin tehnyt: huonoa suomen kieltä eikä kuvan kuvaa (kyllä, hän on ensisijaisesti blogini lukija, mutta tarpeen mukaan toimii myös oikolukijana ja elävänä kamerajalustana ♥ ). Silloin vasta tajusin, että vaikka poistin raakileen blogistani, se ei luonnollisestikaan poistunut teidän sähköposteista.

Musta Peura-tunika Suuri Käsityölehdestä (9/18).

Aluksi mokani hieman nolotti, mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa. Eihän siinä ollut kuin listattuna ajatuksia, mitä yhden mekon tekemiseen liittyi. Käsitöitä tehdessähän mieli tekee monen monta mutkaa, koska se on aikaa omille ajatuksille ja tunteille tulla käsitellyksi, saati sitten pohdinnat materiaalien ja mallien suhteen jne.

Kaikista noista ajatuksista postauksiini yleensä päätyy kuitenkin vain murto-osa, koska en osaa vielä tiivistää kovin hyvin. Lisäksi haluaisin pitää postaukset melko lyhyenä ja siten luettavampana. Joskus siinä onnistun, joskus en (nyt varmaan jo huomasit, ettei tämä ole sellainen kerta… 😀 ).

Maaritse

Vaikka nolottikin, niin en kuitenkaan kokonaista postausta halunnut tehdä vain pyytäkseeni anteeksi. En kuitenkaan voinut tehdä karannutta mekkoluonnostakaan loppuun, koska tarvin tuon edellä mainitun elävän kamerajalustan sen viimeistelyyn eikä aikataulut sopineet tänään yksiin. Omillaan piti siis pärjätä, joten päätin ottaa kuvat viimeisistä ompeluksistani sekä vihdoin ja viimein Poniletti-mekostani, kuten olen joskus vuoden vaihteessa luvannut. Samalla otin uusia, parempia kuvia myös steekatusta villatakistani, koska aikaisemmat ovat harmittavan huonoja.

maaritse_kasityoblogi

Alunperin en siis ajatellut postata näistä tunikoista, mutta toisaalta nämä on niin mutkatonta arkityyliäni, mustaa ja valkoista harmaalla höystettynä, että miksipä ei. Olenhan moneen otteeseen todennnutkin, että tarvitsen yksivärisiä yläosia, sellaisia, mitä olisi helppo yhdistellä jo olemassa oleviin vaatteisiin ja mahtuisi sujuvasti villatakin alle. Nyt niitä on siis kaksin kappalein, talviväritykseni mukaisesti musta ja valkoinen, mikä kylläkin vaikuttaa niin kirkkaalta tähän vuoden aikaan, että sen käyttö taitaa odottaa kevätaurinkoa. Musta puolestaan tuntui heti omalta, ja onkin ollut päällä jo moneen otteeseen.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Tunikat tein aikaisemmin testatulla Suuri Käsityö -lehden Peura-kaavalla (9/2018), missä on juuri sopivan kapeat hihat villatakin alle. Se on siis perusedellytys yläosille, sillä tykkään erityisesti talvisin kerrospukeutua.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Viime talvena yksi pidetyin villatakkini oli tämä harmaa, jäkälän värinen. Se oli ensimmäinen aukileikkaamani, steekattu. Muokkasin sen Mountain High -neuleesta ja se onnistui yli odotusten.

maaritse_steekattu_villatakki

Kovasta pidosta huolimatta villatakki on myös pysynyt melko hyvässä kunnossa, vaikka on kudottu Novitan Seitsemän veljestä -langasta, jota moni on moittinut aikaisempaa huonommaksi laadultaan. Eli tämä harmaa on kestänyt ainakin minun käytössäni enkä kokenut sen olevan mitenkään erityisen karheaa (tosin muutama muu väri on nyppääntynyt nopeasti, ja mustaa seiskaveikkaa en voi edes kutoa, koska se yskittää ja kutisee silmiä).

Harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta.

Ensin luulin, että villatakista tuli liian kapea varsinkin näin pitkänä, mutta itseasiassa se on ollut oikein hyvä. Se on lähes yhtä hyvä kuin kahvi, mitä rakastan. Huomasin vasta jälkikäteen, että tuon rakkauden voi bongata näistä kuvistakin… 🙂

Steekkaamalla harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta. Muokattu Mountain High -puserosta.

Villatakin alle sopii erinoimaisesti monet mekkoni, mitkä olen ommellut luottomekkokaavallani, Ottobren Relaxed-taskumekosta muokatulla kaavalla.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Tämä mustavalkoinen Poniletti-mekko on ehdoton suosikkini. Sen värit onkin hieman jo kovasta käytöstä kuluneet, mutta onhan se siltikin aivan ihana.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Että tällaista tällä kertaa – kiitos ja anteeksi! 😀 Mukavaa viikonloppua!

Luottokaavalla luottomekko

MaarItse: käsitöitä | valokuvia

Olen hillonnut mustaa neulosta perusmekkoa varten jo ompeluharrastukseni alkuajoista lähtien. Siksi en enää muista, mutta luulen, että kangas on puntoneulosta. Ainakin se on sen kaltaista eli sileää, napakkaa ja paksuhkoa.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Vaikka kuvissa mekko näyttää vähän nuhjuiselta, lopputulos on siistimpi kuin joustocollegesta tai trikoosta tehty. Mieskin nimesi sen pyhämekoksi heti nähtyään, eikä voinut ymmärtää, kun valokuvaamisen jälkeen tämä päällä söin näkkileipää rinnuksille piristellen. Kuvitella! 😀 😉

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Itse ajattelin kyllä käyttää tätä ihan arkena: tähän sopii hyvin erilaiset sukkikset, korut yms. Tyyliä voi siis vaihdella mielin määrin. Neulos on kuitenkin sen verran paksua, että sopiva pitohetki taitaa olla vasta talvella.

maaritse_kruununmakasiinin_rappauksia

Mekon olen ommellut blogissani jo tutuksi tulleella luottokaavallani. Se on siis Relaxed-mekkokaava (Ottobre 5/2016), jonka olen onnistuneesti muokannut itselleni sopivammaksi: muistaakseni pari vuotta sitten kavensin sitä vähän lantiolta, mutta erityisesti takasaumasta, sillä liian leveä takakappale työnsi sivusaumat helman osuudelta vinosti eteenpäin. Helmasta puolestaan lyhensi noin kuusi senttiä (olen 163 cm pitkä) ja väljyyttä lisäsin hippasen olkasaumoihin sekä hihoihin.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Vaikka kuvien perusteella tämän mekon takasauma ei ihan priimaa vielä ollutkaan, on tämä kaava ollut ompelu-urani opettavaisin kaava. Tämän avulla oivalsin siis muutamia jippoja, kuinka standardimittaisia kaavoja voin muokata omaan kroppaani sopivaksi.

maaritse_kruununmakasiinin_ikkunan_haka

Ehkä tärkeimmät oivallukseni olivat, että minulla toimii parhaiten mekkokaava, missä etuosa on takaosaan leveämpi eikä liian leveää vaatetta kannata yrittää väkivalloin kaventaa sivusaumoista. Ei ainakaan pelkästään sieltä, sillä silloin usein kaikki mittasuhteet vääristyvät, ja sitä vain siirtää istuvuusongelman toiseen paikkaan.

maaritse_kruununmakasiinin_ranni

Näiden oivalluksien jälkeen ompelu ei enää ollut niin sattumankauppaa, pelkkää yritystä ja erehdystä, sutta ja sekundaa, vaan aloin ymmärtämään, mitä tulee huomioda, jotta kaavasta saisi sopivan minulle. Se oli tärkeä hetki, koska alkuun ompeluharrastus ei meinannut onnistua millään: sopivien kaavojen löytäminen oli niin tuskallista, että olin lopettaa koko homman jo alkumetreillä.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Onnellisena onnistumisesta olen näitä tehnyt parin vuoden aikana vinon pinon niin hihalla kuin hihattomana, puseromittaisena sekä taskullisena (jostain syystä harvemmin niistä on tullut postattua). Määrästä huolimatta en vielä ole, ainakaan pahasti, malliin kyllästynyt, mutta toki mekkojen määrä alkaa olemaan jo ihan riittävä… Vielä kuitenkin puuttui tälläinen siisti musta luottomekko! 🙂

Aikaisempia mekkoja löytyy täältä:

Farkkulappumekko

Tämä viikko on jälleen mennyt toipilaana, joten kaivelin taas suurta Ikean kassiani, missä keskeneräisiä ompeluksiani säilytän.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Tällä kertaa sairastelusta sisuuntuneena viimeistelyn alle otin joustofarkkuisen Cleo-lappumekon, minkä loppuun tekemistä olen väistellyt haalarinsolkien, erityisesti niiden vastakappaleiden takia: pelko ja polte, nämä käsitöitä tekiville tutut motiivit, mitkä usein riitelevät, kumpi ottaisi vallan. Nyt se minulla oli siis polte, ja päätin vihdoin vasaroida ne napit kiinni. Eikä se ollut sitten edes vaikeaa…

Cleo-lappumekko joustofarkusta. Haalarinsolki ja nappi.

Napit eivät olleet ainut asia, minkä vuoksi jätin tämän mekon keväällä kesken, vaan lyhyt mittakin mietitytti. Polvipituisen sijaan tuli valittua tämä miniversio, koska se on usein minulle lyhyehkönä riittävän pitkä. Mutta tällä kertaa mini oli oikeasti mini.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Mittaa onkin niin vähän, ettei tätä ainakaan töissä voi pitää, sillä harvemmin siellä voi vain seisoa paikallaan ja näyttää nätiltä. 😉 Eikä oikotietä onneen saa edes henkseleitä pidentämällä, koska silloin mekko alkaa roikkumaan ikävästi, valuen eteenpäin niin, että helma on edestä takaosaa pidempi.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Muutenkin tätä mallia pitää vähän makustella. Mekko on kyllä söppänä, mutta se suoristaa muodot tynnyriksi. Useinhan lappumekoissa/-haalareissa on sivuilla nappilistat, mitkä helpottavat kapeamman ja enemmän muotoon ommellun alaosan päälle pukemista. Tämä kaava oli kuitenkin ns. helppo malli, joten kaavasta on karsittu kaikki ylimääräinen, kuten ne nappit, mitkä oli korvattu vyötärön seudulla ylimääräisellä väljyydellä.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Aikaisemmin en olekaan ommellut farkusta mitään vaatetta. Mietinnässä onkin jo muita farkkuprojekteja, mutta yhä esipesu mietityttää. Ostohetkellä myyjä siis varoitteli värien lähtemisestä, kutistumisesta ja siitä, että isomman farkkupalan esipesussa on se vaara, että kankaaseen tulee rumia taitosjälkiä. Hän ei kuitenkaan osannut oikein neuvoa, mitä kannattaisi tehdä: hän vain suositteli testaamaan pienellä palalla kankaan mahdollisen kutistumisen. No, minä testasin ja huomasin, että kastuessaan kutistuuhan se. Että mitäs sitten???

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Jälkiä pelkäävänä en keksinyt muuta kuin leikata kankaasta kaikki kaavaosat reiluilla mittoilla irralliseksi jo ennen pesua. Näin sain ainakin kaikista osista ylimääräisen värin irrotettua eikä niihin tullut mitään ikäviä viiruja. Mutta olihan tuusaamista ja kangasta tuhlaava tyylikin, joten kertokaahan, miten se oikeasti pitäisi tehdä, ettei enää tarvitsisi yksin pesuhuoneessa nolostella. Vai pitääkö kutistuminen ennakoida leikatessa ja pestä vasta valmis vaate? Ou boy, mitenköhän se sitten onnistuu. 😀