Pestyä puuvillaa

Ompelukerhossani oli keväthaaste, minkä puitteissa testasin The Assembly Linen Box Pleat Dress -kaavan. Testimekkoni ompelin Kimmiltä ostetusta mustasta pestystä puuvillasta, mikä on niin sanotusti keskivahva lakanapuuvilla. Pehmeytensä vuosi sitä suositellaan kuitenkin monenlaiseen ompeluun, kuten lasten vaatteisiin sekä tuplaharson tilalle.

Tässä on ihanan mattainen pinta, minkä vuoksi musta värikin on toistuu harmahtavana. Tykkään myös, että tämä on mukavampaa ommella kuin tuplaharso, joka vaikuttaa vähän hankalan paksulta esimerkiksi pääntietä ja nappilistoja tehdessä.

Pestyn puuvillan nimi tulee siitä, että se on pesty liian kuumalla, jolloin pinta ei ole vain mattainen, vain siinä on rösöinen struktuuri. Tosin kuvissani kankaan mattaisuus ja struktuuri korostuvat kirkkaan päivän valon vuoksi hieman liikaa saaden kankaan näyttämään paikoittain jopa pölyiseltä. Sitä se ei ole, mutta ei kyllä ihan mustan mustaakaan eikä sileän sileäkään.

Kaavatestaukseni onnistui monelta osin. Esimerkiksi pesty puuvilla sopi mekon malliin hyvin. Myös koon valinta meni nappiin, vaikka kaavan ohjeistuksen mukaan minun olisi pitänyt valita suurempi koko: L-koon sijaan ompelin M-kokoon, koska tämän kaavafirman kaavat ovat yleensä reiluja. L-koossa rinnanympärykselle olisikin tullut väljyyttä pitkästi toistakymmentä senttiä. Tiesin kuitenkin, että kahdeksan sentin väljyys riittäisi, minkä sain aikaiseksi M-kokoon pienellä sorvauksella, muutaman sentin lisäyksellä.

Lyhensin myös takakappaleen helman etuhelman kanssa samaan pituuteen, koska taaksepäin pitenevät mallit eivät oikein sovi minulle. Tasainen helma keventää kokonaisuutta kivasta.

Kolmas muutos oli kuminauhojen lisääminen hihansuille ja neljäs pääntien avartaminen edestä sekä sen huolittelu vinokaitaleella alavaran sijaan (toinen kuva ylhäältä).

Jatkossa pitää vielä siirtää olkasaumaa eteenpäin reippaasti, jopa kolmesta neljään senttiin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka kauas olkasauma jää olan korkeimmasta kohdasta. Näistä takaa, mekon laskoksesta, otetuista kuvista puolestaan näkyy, kuinka mekon pääntie jää olkasauman väärän kohdan vuoksi liian alas. Siinäpä taas askartelua ja arvuuttelua, saanko seuravasta pääntiestä paremman…. 😉 Onneksi tällaisena testiversionakin mekko menettelee eikä kangasta tullut saksittua turhaan.

Hulmuhuppari

Vuoden 2022 viimeisin ompelukseni taitaa olla tässä, Ommellisen Hulmuhuppari.

Viime postauksessani kokeilin jo tätä kaavaa, minkä testaus jäi puoli tiehen, koska kangasta ei riittänyt huppuun saakka.

Mieleeni jäi pyörimään ajatus värikkäästä kukkakuosista, mutta päädyin lopulta tähän vaatimattomamman väriseen, mutta niin ihanaan PaaPiin Ruusu-joustocollegeen. Päädyin siihen, sillä tämähän on ihan mun juttu! Siinä on selkeä kuvio ja rytmi. Värit sopivat maiharityyliini verrattoman hyvin kuten raidallisiin villasukkiini ja kestosuosikkipipooni, Rikkeen.

Rikke-pipon olen neulonut kauan aikaa sitten Raverlyn kautta saatavalla ilmaisohjeella. Ohje oli hetken poissa, mutta huomaisin muutama viikko sitten, että se on jälleen saatavilla! Se on siis englanninkielinen ja saatavilla Ravelrystä täältä. Tykkään sen mutkattomasta mallista sekä siitä, että sen alle mahtuu tarpeen mukaan hieman kookkaampikin kampaus.

Tosin mekko sopi hyvin myös eilen – sporttisesta hupustaan huolimatta – mustiin kannallisiin saappaisiin ja siten myös pienen pieniin aattoillan juhliin.

Muokkasin hihat käänteen verran lyhyemmäksi sekä leikkasin täyskellonhelma osuuden niin, että siinä on saumat molemmilla sivuilla. Näin kuviot menevät jokseenkin oikeaan suuntaan helmakappaleissa niin edessä kuin takana. Ilman tätä muokkausta eli helmakaavan halkaisua ja asettelua, ruusut olisivat olleet nurinkurin takahelmassa.

Vielä haaveissani on kolmas versio, jossa olisi ehkäpä noin kymmenen senttimetriä lyhyempi helma, niin siinäpä sitä taas oli vähäksi aikaa…. 🙂

Hulmuhelma

Pitkästä aikaa ompelin!

Kyllä kannatti: sain uuden ihanan mekon ja löysin Uunimiehen yllätykset ompelupöydän laatikoista. Sieltä löytyi nimittäin joulukonvehteja, mitä tämä mekko päällä voi surutta syödä, kun malli on niin armollinen. Mieskin tuli niin iloiseksi, kun löysin hänen kuukauden takaisen yllätyksen: kuulemma kamalan pitkä aika olla kertomatta ja odottaa toisen hoksaamista. 😀

Mekkokaava on Ommellisen Hulmuhuppari, mutta joustocollegea ei riittänyt huppuun saakka. Pullonvihreä kangas on Kangaskapinalta ja lämmikkeenä olevat asusteet puolestaan linkkinä täältä: Oslo-pipo, kauluri ja kämmekkäät.

Hihat ovat minulle käänteen verran liian pitkät, mutta ne sujahtavat helposti piiloon. Mutta seuraavaan ne voin lyhentää, kuten myös helmaa, sillä mielestäni se voisi olla aavistuksen lyhyempi.

Tykkään! ♥

Käsin kirjailtu

Testasin viikonloppuna Style Arcin Montana-mekkokaavan lisäosia, joiden ansiosta mekkoon sai tehtyä v-pääntien ja maltilliset hihat. Valitsemani lisäosat olivat siis pääntienosalta c ja hihojen 1.

Siinä samalla harjoittelin myös kirjomista eli mekon selkämykseen tein Jennifer Cardenas Riggsin Kirjonta nyt -kirjasta Valvova silmä -mallin.

Kirjontamalli oli vaikein, mitä olen ikinä tehnyt. Se onnistui melko hyvin ja sen tekemiseen meni melko tarkalleen kirjan arvioitu kymmenen tunnin tekoaika, vaikka vähän yksinkertaistin mallia sekä muutamassa kohdin käytin helpompia pistoja. Silti opin muutamia uusia pistoja vanhojen lisäksi sekä roppakaupalla kärsivällisyyttä. Ainoastaan värit olisivat mielestäni voineet olla toisenlaiset, mutta muliinilankajemmani olivat rajalliset ja niillä mentiin.

Myös mekko onnistui kohtuullisen hyvin. Kangasvalintani ei tainnut olla paras mahdollinen tähän, minkä vuoksi hihat hieman olkapäiltä pussittavat. Harteikkaana pyrin välttämään sitä, mutta kankaani oli nyt vaan liian jäykkää. Sen vuoksi mekon istuvuutta parantavat hihanpyöriön maltilliset rypytykset näkyvät päälle päin. Sehän ei ole siis tarkoitus, vaan niiden pitäisi ns. sulautua näkymättämäksi. Ainakin oletan niin, että viskoosista tehtynä näin kävisi. Minun kankaani oli mustaa palttinkangasta / Pure Waste.

Tosin en ole varma, miten hihojen pitäisi istua, sillä Style Arcin ompeluohjeet ovat usein hyvin vaillinaiset tai puuttuvat kokonaan kuten nyt. Kaava-arkillakaan ei ollut mitään merkintää rypytyksen tarpeellisuudesta, mutta ilman niitä en olisi saanut hihaa istumaan paikalleen. Eikä kaavan mallikuvassa ollut puhvihihoja, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että rypytykset pyöriöllä tarvitaan istuvuuden vuoksi, mutta ompelun jälkeen ne eivät näy, mutta ne antavat tarvittavan väljyyden käsivarsien liikkumiselle. Tai jotain. 😀

Joka tapauksessa ompeluohjeiden niukkuuden tai puuttumisen vuoksi en voi suositella tämän kaavafirman kaavoja ihan aloittelijoille, jos et sitten pelkää ottaa haastetta vastaan. Toki poikkeuksiakin heidän valikoimissaan on eli joihinkin kaavoihin löytyy jopa ompeluvideoita, mutta pääsääntöisesti kokemukseni mukaan heidän ohjeet on yksinkertaistettu ja tiivistetty niin tehokkaasti, että niiden avulla ompelu on lähinnä heittäytymistä. 😉

Mutta palatakseni takaisin kirjontaan, niin tällä kertaa jopa nurja puoli näyttää melko siistiltä. Aikaisemmin en näin hyvin ole onnistunut, mutta nyt panostin ja tein rauhallisesti aloitukset ja päättelyt. Aikaisemminhan olen kirjonut peace-merkin huppariin ja t-paitaan sekä pullopostia tunikan taskuun.

Syksy on mielestäni nyt parhaimmillaan, niin en malttanut olla ottamatta monen monta fiilistelykuvaa.

Viimeiseksi fiilistelykuva sylin täyttävästä Bio Shetland -kasasta, mistä pitäisi tulla minulle värikkäin kirjoneuletakki ikinä!