Kiuru-mekko

Tämä hihaton, taskullinen ja vesipääntiellä varustettu mekko on Nupun Kiuru ja trikoo on Accidental Ideasin Matters of the Dark. Mekon taustalla on tähän astisen elämäni erikoisin tarina.

Trikoon sain alkukesästä muun kangastilaukseni yhteydessä ns. nopean tilaajan etuna. Siihen liittyi haaste suunnitella viidelle valmiiksi nimetylle tai jollekin itse valitsemalle tiedehenkilölle annetusta 1,5 metristä jotain. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei minun keksinkertaisella ja jähmeällä ajatuksen juoksullani keksitä mitään neroa ja nokkelaa yhdellekään tieteilijälle. Olinkin antamassa asian olla, mutta myöhemmin automatkan aikana, kun ajatuksilla oli aikaa vaeltaa rauhassa sinne sun tänne, keksin punaisen langan, kuinka ommella vaate ihmiselle, jota en oikein tiedä edes työsaavutuksiltaan.

Päätin lähestyä asiaa juurikin oman osaamiseni eli keskikertaisuuden kautta: yleensähän valmiskaavat valmistetaan keskiarvojen mukaan. Satuin myös muistamaan, että keskiverto suomalaisnainen on 164 cm pitkä ja 70,4 kg painava. Lisäksi suomalaisten naisten keski-ikä on noin 44,5 vuotta. Nämä faktat ovat jääneet mieleeni sen vuoksi, että ne kaikki sopivat melko hyvin minuun itseeni. 🙂

Näistä kriteereistä minulle ei ollut haasteessa käytettävissä kuitenkaan mitään muuta kuin ikä ja sukupuoli, joten valintani kohdistui annetuista vaihtoehdoista avaruusfyysikko ja filosofian tohtori Minna Palmrothiin. Mekon mallin puolestaan valitsin sillä periaatteella, että tyypillisesti suomalaiset naiset pitävät vaatteista, mitkä ovat käytännöllisiä ja mukavia. Sellainen on tämä Kiuru-mekko, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan pääntiensä ansiosta. Lisäksi hihattoman version oletettu kangasmenekki oli 1,5 metriä. Kiuru oli luonnollinen valinta myös siksi, että Accidental Ideas -konseptin taustalla häärivät samat ihmiset kuin Nupun: nämä geometriset kuosit eivät sovi Nuppu-brändin alle, joten niitä myydään aina silloin sun tällöin erikseen omassa verkkokaupassaan.

Myös kuosi vahvisti henkilövalintaani, sillä arvostettu Minna Palmroth toimii Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professorina. Näin puolestaan Accidental Ideas on kuvannut tätä kuosiaan Instagram-tilillään:

Matters of the dark.

Dark matter is a form of unseen matter thought to cover about 85 % of all matter in the Universe. It fills all expanding voids and keeps galaxies bound together – calculation show that star systems would actually fly apart if not for dark matter. It is like the love of the Universe, making the hearts of all stars and their companions beat in the same rhythm. For us humans, matters of the heart often dictate our doings, but it’s matters of the dark that really make a difference.

Valitsin siis mekon koon minun keskivertomittojen mukaan, joiden avulla sain aikaiseksi melko istuvan mekon. Seuraavissa mekoissa – kuten aikaisemmassa Nupun Kyyhky-mekossa – olkasaumoja saan kuitenkin siirtää eteenpäin, sillä ne jäävät minulla melko taakse. Myös sivusaumoja voisi hieman kaventaa lantiolta helmaa kohden: kolmannessa kuvassa näkyy, kuinka sauman linja ei jatku sulavasti helmaan saakka. Ei se ole hirvittävän huono tuollaisenaankaan, mutta mekon silhuetista tulisi parempi, jos helmaa kaventaisi hieman tulppaaninmalliin. Aloitteleville ompelijoille tiedoksi myös, että mekko oli nopea ja helppo ommella (huomasin myöhemmin, että Nupulta löytyy YouTubesta myös ohjevideo Kiurun ompeluun).

Vastasin haasteeseen siis kylmän viileästi tilastojen avulla, koska ne sattuivat nyt vaan olemaan minun puolellani. 😀 Eli sellainen accidental idea of mine. Kiitos haasteen heittäjille: tämä oli virkistävän erilainen, vaikka aluksi kylmä hiki nousikin otsalle! 😉 Mutta kuten Anna Taipale mainitsee Nuppunen 1 -kirjassa, että itse matka on tärkeämpi kuin lopputulos, niin näin taisi tämän prosessin aikana käydä, kun uskalsin ja yritin heittäytyä kaikessa keskinkertaisuudessani. ♥

Hupparimekko

Kesäkuun viimeisellä viikolla kasasin fuksian värisiä kankaitani ompelujonoon.

Ompelukerhoni kesäisen ompeluhaasteen vuoksi tuo pino jäi odottamaan. Haasteen lisäksi en myöskään osannut päättää, mitkä mekot ompelisin: olin valinnut kaavat jo valmiiksi, mutta kesän kuluessa uusia sieviä kaavoja tuli kaupan ja pääni meni sekaisin, että mikä sitten olisikaan se unelmakaava.

Vain pinon päällimmäisenä oleva Kimmiltä ostettu joustocollege samanvärisen resorin kanssa pääsi työn alle. Niistä testasin syksyä varten Ommelkuplan kaavaa Emppu-hupparimekko. Siinä on minulle mieluisat raglanhihat ja taskut.

Koon valitsin kaavasta mittaamalla rinnanympäryksen. Vyötäröä nostin ylöspäin useamman sentin, koska kaava oli miehustan osalta kovin suora ja minä olen puolestaan kurvikas. Muutenkin vyötäröni kapein kohta on hieman tavallista ylempänä, joten tämän muutoksen joudun useimmiten tekemään kaavalle kuin kaavalle.

Lisäsin mekkoon taakse myös sauman sen sijaan, että olisin leikannut takakappaleen taitteelta. Näin siksi, että epäilin sivujen suoruuden tekevän selkäpussin. Se on myös ongelmani usein valmiskaavojen suhteen: siinä missä vyötäröni kapein kohta on korkeammalla, niin on myös selän notkoni.

Epäilykseni osui oikeaan, joten ennakointini kannatti. Keskisauman avulla oli helppo neulata ja ommella ylimääräinen kangas pois.

Muita muutoksia en tehnyt eli helman ja hihojen pituuden olivat sopivat juuri sellaisinaan. Muutama kuosikangas odottaakin ompelijaa, sillä helteiden hellittäessä, sitä heräsi siihen tosiasiaan, että ihan kohta on syksy …

Hope Woven Dress

Aina ei ompelut eikä kuvaamiset helpolla onnistu, mutta tässäpä tämä nyt on eli Hope Woven Dress Mereenin tuplaharsosta.

Kuvaaminen oli vaikeaa, koska päivä oli hyvin tuulinen: helmat ja hiukset olivat karata koko ajan. 😉

Ompelun suhteen puolestaan haasteena oli pääntie, mikä olisi kaavan mukaan pitänyt tehdä alavaralla. Olin aikaisemmin tehnyt jo tällä kaavalla yhden mekon, mutta silti, tähän samalla kaavalla tehty alavara ei yllätyksekseni sopinut. Lopulta kaivoin jemmoistani vihertävän kukikkaan kanttinauhan ja käänsin sen avulla, koska alavara ei kaiken sorvaamisen jälkeen istunut paikalleen. Niin monta kertaa kuitenkin yritin, että kangas hieman venyi, niin jouduin korjailemaan raglansaumoja suoriksi ja leikkaamaan hieman pääntietä suuremmaksi, jotta sain venyneen ja haperon kankaan pois.

Kanttinauhalla sain siis pääntien viimein onnistumaan, joten nyt minulla kevyesti peittävä hellemekko, missä on taskut! ♥

Hihat ovat 3/4-hihat, mitkä on kasattu kapean kuminauhan avulla pussimaiseksi.

Vaikka yritin pitää helmoista kiinnikin, ei mekosta oikein kunnollista kuvaa saanut. 🙂

Siksi otin kuvakaappauksen mekosta kaavafirman Style ARC -sivuilta. Ehkä piirustukset tukevat paremman mielikuvan muodostamista mekosta.

Kuvasta voi päätellä, että taakse pääntielle olisi pitänyt tulla nappi. Mutta mekko sujahti ihan hyvin pään yli ilman sitä, niin jätin sen pois. Lisäksi lyhensin kaavaa noin 15 senttimetriä alkuperäisestä puolipohkeeseen yltävästä mitasta.

Tämä Mereenin puuvilla-bambuinen tuplaharso eli double gauze oli mukava yllätys. Olen kerran aikaisemmin ommellut double gauze -kangasta, mutta se oli huomattavasti hankalampaa työstää. Tuolla ensimmäisellä kerralla mekkomallini oli haastavampi, mutta siltikin tämä ei ollut mielestäni esimerkiksi niin paksua kuin aikaisempi kokeiluni ja oli sen vuoksi helpommin ommeltavissa. Lisäksi tykkään, että tässä oli kiva eläväisempi, rosoisempi pinta, minkä vuoksi tästä ei ensimmäisenä tule mieleen vauvan vaipat. 🙂 Kaiken sen päälle tämä tuntuu päällä höyhenen kevyeltä.


Ompeluvinkit:

  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80. Tämän ompelin neulakoolla 70.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Itse tykkäsin pääntien huolittelusta kanttinauhalla. Sitä aion käyttää jatkossakin, jos malli sen sallii. Sain myös vinkin, että kanttinauhaa voi tehdä tulpaharsosta purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, niin sellaisenaan se on kanttaamiseen liian paksua.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.

Kyyhky ja muutama muu

Pääntien huolittelu alavaralla ilman päällitikkausta.

Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.

Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤

Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.

Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.

Pääntien huolittelu alavaralla ja päällitikkauksella.

Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂

Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.

Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.

Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.

Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.

Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.

Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…

Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.