Mystical Flowers x 3

Viime syksynä harmittelin sitä, että Vimman Mystical Flowers -trikoosta ompelemani leggingsit olivat kovasti haalistuneita eikä tuota ihanaa kuosia ollut kummassakaan olemassa olevassa värissä saatavilla. Universumi kuitenkin kuuli harmitteluni, sillä meni ehkä viikko, kun Vimma avasi ennakkomyynnin uudistetusta kolmannesta versiosta. Mikä yhteensattuma! Iloistuin (ja sokaistuin) niin, että tilasin niin trikoota kuin joustocollegea kutakin kolmen metrin verran siitäkin huolimatta, että tämä uusittu kuosihan on todella oranssi, mikä on siis inhokkivärini. 😅 Ei siis ollut ihan loppuun asti harkittu ostos, mutta nyt olen lähes kaikki nuo metrit kaavatestaillut vaatteiksi.

Trikoosta testasin PuuhakasPajan Eerikaa, että olisiko tämä se mun t-paitakaava. Paidan ompeluun liittyi ompelukerhoni hauska tunnissa valmiiksi -haaste, mihin osallistuin ja vielä onnistuneesti. Yläkuvassa on kuitenkin nähtävissä olkapäältä törröttävä lanka, joita taisi jäädä roikkumaan vielä muuallekin, sillä niin tiukille tunnin kaikki 60 minuuttia meni. Aikapaineistettuna ompelu oli kuitenkin hyvin terapeuttista, sillä päästä katosi kaikki arkiset asiat, kun piti niin kovin keskittyä: virheisiin ei ollut varaa. 😄

Sen lisäksi, että Eerikan sain ommeltua nopeasti tunniksi valmiiksi, malli on kiva. Eerika on siis laatikkopaita, jossa on rintalaskokset (jotka eivät värikkäästä kukkakuosista erotu) ja alaslaskettu olkalinja.

Kaavaan kuuluu kolme hihamittaa, joista kokeilin 3/4-hihaa. Myös helmavaihtoehtoja oli useampi. Minulla on tässä tasapitkä versio, mutta Eerikan helman voi tehdä myös sivuhalkioilla. Aikeissani on ommella näitä lisää samalla helman pituudella, mutta t-paitahihaisena useammassa värissä.

Joustocollegen tuhosin Suuri Käsityö -lehdessä (2/2021, mallinro 4) olleeseen joustocollegemekkoon, mikä oli varsinainen murheenkryyni. Näitä en kyllä ompele enempää, vaikka kädet taskuissa mekko näyttää aika siedättävältä. Mutta tästä tuli turhan reilu ja ommellessa tapahtui vaikka ja mitä. Sain melko suuren reiänkin helmaan aikaiseksi. No, se on korjattu, kuten äärimmäisen huonosti istuva olkalinja: kaavassa oli pudotettu olkalinja, jolloin hihan pyöriön pitäsi olla melko suoran. Mutta tässä hihan kaava muistutti istutettua hihaa eli pyöriö oli aivan liian korkea. Sen takia hiha jäi ikävästi törröttämään olkapäältä.

Tämän mekon kanssa ei siis mennyt kuin strömssössä. Ehkä tuunaan tähän kuminauhan vyötärölle tai jopa katkaisen puseroksi kokonaan. Ompelin tämän kuitenkin niin pieleen ja jouduin purkamaan niin useasti sitä sun tätä, että tuunaukset saivat nyt jäädä odottamaan parempia aikoja ja hermoja.

Ja kyllähän tällä reilummalla mallilla yhden pääsiäisen pärjää. 😀 Toisekseen peilailin, että ikivanha Relaxed-mekkokaava voisi hyvinkin toimia tämänkaltaisen jc-mekon pohjana minulle paremmin. Siinä olisi vähän muotojakin (kuten yllä kuvassa mallailen) säkkimäisyyden sijaan, joten siihen voisin sorvata tuollaisen rypytetyn helman. Siinä mielessä tämäkin idea pääsee siis jatkoon.

Postauksen viimeisin vaate on trikoinen mekko, minkä olen jo aikaisemmassa postauksessa vilauttanut. Tämä on ihana! Mekko on Ommelkuplan Maikki-mekko, minkä tein kesäksi enkä pääsiäiseksi, vaikka vitsojen kanssa tuossa seisoskelenkin. Vitsat on vain teitä varten, jotta voin kaikille hyvää pääsiäistä toivottaa eli:

Minä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Toivon sinulle terveyttä, vitsan myötä virkeyttä.

Hyvää pääsiäistä!

Maikki-mekko

Harvinainen tilanne, että huomenna vaihtuu jo maaliskuu, enkä ole ommellut tälle vuodelle vielä mitään. Nämä Maikki-mekot ovat siis viime vuotisia, mutta jääneet kaappiin odottamaan keväisempiä kelejä.

Yhden tein hyvin hillotusta Dream Circuksen Kuutar-trikoosta, mikä taisi olla muutaman vuoden takaisen Kankaiden Yö -ostos.

Tykkään, että mustavalkoinen kuosi sopii hyvin tähän mekkomalliin ja tämä onkin lempparini näistä kolmesta. Ainakin tällä hetkellä. 🙂

Maikki-mekon kaavan ostin Ommelkuplalta. Tykkäsin tästä mallista, että se on rento ja frillat maltilliset, joten mekko ei ole niin överi hulmuhelma, mitä monet muut kaavat ovat. Eli tämä päällä ei ole sellainen olo, että olisi kääriytynyt kokonaiseen kangaspakkaan eikä portaissa juostessa mekon helma tule kaksi metriä perässä (mikä tosin välillä tuntuu ihan kuninkaallista, kun kuin viitta päällä hulmuten kuljen sekä helman liike lumoaa ihastuksesta osan oppilaista, joten ei runsaat helmat aina huono ole ). 😀

Parhaiten Maikki toimii kevyistä trikoista tehtynä. Testiversion ompelikin Vimman kevyestä trikoosta, uudesta Mystical Flower -kuosista. Yksinkertainen mekkomalli toimiikin hyvin runsaan kuvion kanssa.

Jos totta puhutaan tämä on minun makuuni hieman liian räiskyvä ja vielä niin kovin oranssi, mikä on inhokkivärini eikä sovi minulle mitenkään. Toisin sanoen hutiostos (palaan tähän vielä toisessa postauksessa). Siksi tein siitä lyhythihaisen kesämekon, sillä ruskettuneena se menee minulla paremmin kuin nyt kalman kalpeana. Farkkutakin kaverina varmasti ihan ok mekko. Toki sitä voisi pitää jo esimerkiksi violetin värisen No Frills –neuletakin tai mustan No Frills –neuleen kanssa. Ehkä.

Kolmas Maikkini on musta, minkä tein Kangaskapinan trikoosta, joka on neliöpainoltaan 220 grammaa. Kyseinen trikoo on äärimäisen hyvää, mutta tähän mekkoon hieman liian jäykkää. Kaksi ensimmäistä laskeutuivat sievemmin, vaikka Kuutar-trikoossa taisi olla saman verran painoa. Tai sitten se on vain tämä totinen musta, mikä ei sovi niin hyvin tähän leikkisän herkkään malliin ja vaikutelma oli, niin kuin jo totesinkin, liian totinen ja raskas. Perjantaina piristin mekon ilmettä Kalevalan päivän kunniaksi yhdellä Kalevalan korulla ja huivilla, mikä sopi pronssisen korun kanssa: yhdistelmä ei näin ollut mitenkään hilpeä 😉 , mutta menetteli.

Vaikka en ole ommellut, neulottua on tullut sitäkin enemmän ja bingoruutuni ovat täyttyneet melko hyvällä tahdilla. Olen myös neulonut sen ulkopuolelta, esimerkiksi innostuin nyt tekemään ensimmäistä islantilaisneuletta, vaikka sitäkin hypetystä viimeiseen asti vastustelin. 😀 Seuraavat postaukseni ovat oletettavasti siis villaisia, mutta vihkooni olen kyllä hahmotellut tämän vuoden ompelutavoitteitani. Toiveissani on, että hiihtolomalla voisin jo niihin palata, että siihen mennessä olisi ommeltuna jotain uutta päälle pantavaa. Piristystä kaipaisin.


Ompeluvinkit:

  • Pääntien huolitteluun (ylin kuva) siisti vinkki löytyy HommaHuone-blogista täältä, klik.
  • Kokeilin frillojen rypytystä Kangaskorjaamo-blogin ohjeella käyttäen apuna puuvillalankaa kahden poimitusompeleen sijaan. Superhelppo tekniikka, mutta joustavan kankaan rypyttämisessä itselle tuttu ja vanha tapa tuntui luontevammalta. Esimerkiksi puuvillalanka ei mielestäni vähentänyt työvaiheita, koska se piti purkkaa joustavasta saumasta pois ja sen kanssa – näin ensikertalaisena ainakin – meni aikaa yhtä kauan kuin kahden poimituslangan kanssa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tekniikka toimisi sinulla, joten käy tutustumassa täällä näin, klik. Minäkin aion vielä kokeilla tätä kikkaa joustamattoman kankaan kanssa, osaisinko niitä ommellessa käyttää puuvillalankaa siksak-ompeleen kanssa sujuvammin ja nopeammin kahden poimitusompeleen sijaan.

Mira Dress

Voi ie! Tästä tuli kiva!

Mekko on Fibre Moodin Mira Dress ja kangas on Eurokankaan viskoosia nimeltään Farren.

Takasauman kuvioita ei ole kohdistettu, koska päätin käyttää kankaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi halusin mekkoon pidemmät hihat, mitkä pussitin kuminauhalla.

Lisäksi halusin pidemmän helman: kokoon 42 sain kolmesta metristä riittämään yhteen ylimääräiseen helmasalsaan. Tykkään.

Muita muutoksia kaavaan en tehnyt, koska ei ollut tarpeen, vaan kaava istuu minulle jopa olkapäiltä.

Helman rypytyksistä huolimatta, mekko oli myös melko nopea ommella, koska siinä ei ole erityisiä yksityiskohtia. Pukemisen helpottamiseksi taakse pääntiellekin tuli vain halkio ja hakanen, joten aikaa ei mennyt nappeihin tai vetoketjuihin.

Runsaasta helmasta huolimatta, valuva viskoosimekko sujuu hyvin neuleiden alle. Tässä kuvassa vuosia, vuosia sitten Novitan Kaisla-nauhalangasta neulomani kitin värinen kesäpaita. Se on jo melko rouhea ja nuhjaantunutkin, mutta semmoisella hyvällä tavalla, etten raaski siitä luopuakaan.

Tästä mekosta tuli sellainen fiilis, että sain pitkäikäisen kaverin moneen tilanteeseen. 🙂

Haalarikaavasta kesämekoksi

Kesäkuu on ollut varsinainen ompelukuukausi ompelukerhoni kesäisen bingohaasteen myötä, vaikka en koko tänä kesänä koko ruudukkoa täyteen saanutkaan.

Kuitenkin kolme, lähes neljä, bingoriviä tuli valmiiksi: tänäkin vuonna ompelukseni olivat laidasta laitaan aina syksyisistä tumpuista kesävaatteisiin, niin tuttua kuin turvallista, mutta myös uutta ja jännittävää sekä kaikkea tätä yhdistäen. Kuten esimerkiksi tämä mekko, jonka muokkasin viime kesän haalarikaavasta, South Shore Romperista (Ellie & Mac).

Aina kaavoja tulee muokattua hieman, mutta aikaisemmin en näin paljoa, vaan jostain syystä ostan aina mielummin uuden. Mutta nyt oli toisin, koska tavoitteenani oli testata, minkämallinen maksimekko minulle mahdollisesti sopisi. Siksi en halunnut ostaa – mahdollisesti turhaan – uutta mekkokaavaa, vaan lyhensin haalarin yläosaa ja housuosan sijaan rypytin frillat helmaksi. Tämä oli siis testaus, johon käytin The Night of The Fabcics -tapahtumasta ostettua Mereenin edullista luomutrikoota, Piharuusua (näytti olevan tälläkin hetkellä hyvässä alennuksessa, vink vink!).

Testaus ei täysin turha ollut, mutta vielä pitää jonkin verran yläosaa säätää lyhemmäksi, ihan rinnan alle. Frillojakin voisi olla alas asti neljä saman levyistä: luulen, että kunkin frillan hyvä korkeus voisi olla noin 25 senttimetriä eli puolet nykyisestä ensimmäisestä (leveyttä sillä on noin 90 cm *2). Nyt helma jäi lyhyeksi, koska kaksimetrisestä trikoopalastani ei riittänyt ihan maksimittaan saakka. Ehkä se olisi paremmin riittänyt, mutta kuosittelin yläosan etukappaleisiin pienet ruusut ja suuren taakse, joten kangasta meni vähän hukkaan.

Siksi jouduin tekemään alemman frillan neljästä palasta, mutta saumat jäävät kuvion ja rypytyksen vuoksi piiloon (korkeutta sillä on ilman saumanvaroja n. 18 cm ja leveyttä n. 126 cm*2). Lopuista riekaleista tein vielä irtovyön mekolle, samanlaisen kuin haalariinkin: sen kanssa vyö lisää käyttömukavuutta, mutta mekon kanssa se tuntuikin melko turhalta. Mutta onpa tehty. 😀

Joka tapauksessa, testaus tai ei, niin lopputulos tällä kuosilla ja frillahelmalla on kaunis sekä kesäinen. Ja niistä muista bingoiluista jatketaan sitten myöhemmin, että hetkeksi heips! 🙂