JoJo-neuletakki

Neuloin Annan Johannan Onnensäikeitä-kirjasta JoJo-neuletakin itselleni, vaikka kirjassa sen kuvataan olevan klassinen miesten takki raglanhihoilla ja v-pääntiellä. Kirjoneuleraita on kuitenkin sellainen, mikä sopii mielestäni ihan kaikille, sukupuolesta huolimatta.

Olen tänä vuonna ajatellut kokeilevani enemmän ekologisempia lankoja. Siksi neuloin JoJoni Retrosarian Vovósta (tarkoittaa isoäitiä ♥), minkä pitäisi olla ekologisuutensa ja eettisyytensä lisäksi hyvä valinta joka päivä käytettäviin neuleisiin. Väreinä minulla olivat 25 ja 26.

Neuloin melkein ohjeen mukaisesti ylhäältä-alas, mutta minun takkini nappilista jäi ilman i-cord-reunusta. Se ei vaan istunut silmääni, niin tein sen sijaan kontrastiraidan ihan vain jatkamalla kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.

Kuvionkin kanssa sohlasin jotain: olen ollut viime aikoina melko hajamielinen, mikä näkyy monessa työn alla olevassa neuleessa jonkinlaisena pienenä virheenä. Miehustan kirjoneulekuviossa pitäisi olla siis jokaisessa pallossa harmaalla neulottu yksi silmukka siellä sun täällä, mutta ne jäivät jotenkin vaiheeseen. En oikein tiedä, mitä tuossa kohdin ajattelin, vai ajattelinko lainkaan. 🤷🏻‍♀️ Nekin mitkä tein, eivät oikein erotu, niin jätin hihojen kuvioista pois kokonaan.

Myös hihat tein alas asti ilman kavennuksia, koska ne vaikuttivat niin kapeilta. Kavensin vasta ylimääräiset silmukat ennen hiharesoria.

Kannattaa olla muuten tarkkana tuon hihan kirjoneuleraidan kanssa, koska pyörönä kuvioneule herkästi lähtee kaventumaan. Ohjeen mukaisesti en vaihtanut tuossa kohdin suurempia puikkoja, niin huolellinen sai olla, että ei lähtenyt kaventumaan. Isommilla puikoilla olisi ollut siis rennompaa. Tosin kuvio on melko matala, joten ei siinä kohdin kauaa tarvitse olla kovin hereillä. Suurin osahan tätä neuletta on kuitenkin vain ns. aivotonta yhdellä värillä neulomista.

Miehustan kirjoneuleraidan kanssa puolestaan en ollut niin huolissani mahdollisesta kaventumisesta, sillä tuo raitahan tulee juuri hyvään kohtaan vyötärön molemmin puolin. Siinä kohdin takin kaventuminen olisi tuonut vain suoraan malliin naisellisia muotoja, mutta tasona neulottuna se puolestaan pysyi hyvin suorana.

Voisi kuitenkin ajatella, että sillä on jonkinlainen optinen vaikutus siitä huolimatta, vaikka malli onkin suora.

Kaunis, nopea ja moneen sopiva. Voiko sitä muuta enää neuletakilta vaatia. ♥

Y-sukat

Y niin kuin ystävä! ♥ Tai sitten Y kuin Leeni Hoimelan suunnittelamat Y-sukat, joiden ohje löytyy Urban Knit -neulekirjasta. 🙂

En valinnut tätä mallia ystävänpäivän kunniaksi, vaikka ne tänään sattuivatkin ikään kuin teeman mukaisesti valmistumaan. Nämä ovat itseasiassa jo toiset neulomani Y-sukat, mutta postaamistahtini (kuten myös käsitöiden tekeminen) on tällä hetkellä hyvin hidasta opintojeni ja työkiireiden vuoksi. Eilen havahduinkin kiirettäni miettien, että olen syksystä tähän päivään mennessä suorittanut töiden lomassa ja ohessa lähes 40 opintopistettä. Ettei ole kummakaan, kun olen ihmetellyt muiden koronan tuomaa lisäkotoiluaikaa… 😀 Minulle tosiaan korona on avannut etäyhteyksien ja muutaman sattuman kautta sellaisia osallistumismahdollisuuksia, mistä en aikaisemmin päässyt nauttimaan.

Tämä malli toimii varmasti paremmin yksivärisenä, mutta kiireitteni lomassa tein virhearvion ja aloitin sukat Louhittaren Luolan fingering-vahvuisella Väinämöisellä. Tuo noen värinen lanka ei riittänyt varsiin saakka, minkä toki tiedostin jo alussa, mutta ajatukset eivät nyt olleet oikein mukana kuitenkaan. Varret jatkoin sitten Retrosarian mustalla Mondim -langalla, mikä on muoviton sukkalanka: ihan uusi tuttavuus minulle, mutta neuletuntuma siinä oli samantyylinen kuin Väinämöisessä eli rouhea rehellinen sukkalanka.

Y-sukissa on tiimalasikantapää ja ne neulotaan varpaista varteen. Malli on simppelin kaunis ja pintaneule tuo sukkaa istuvuutta. Erityisesti nuo nilkkojen kohdalla alkavat y:n kaarteet tukevat sukan asettumista hyvin jalkaan.

Ihanaa ystävänpäivää ja mukavaa talven jatkoa! Nautitaan kirkkaista, kirpeistä päivistä! Minä vielä tänään tosin jatkan opintojani muutaman opintopisteen verran, jotta ensi viikonloppuna ehtisin ulkoilemaan tai polkaisemaan Pfaffini käyntiin. Sitä olen erityisesti kaivannut, mutta onneksi langat kuitenkin välillä kaipuussani lohduttavat. 🙂

Kirjoneulepanta

Postauksessa esitellyn Latvian Lapaset -kirjan olen saanut Kustannusyhtiö Moreenilta.

Blogiyhteistyö: Kustannusyhtiö Moreeni

Yleensä esittelen blogissani sellaisia kirjoja, mitkä olisin voinut hankkia ihan itsekin. Toisekseen tykkään ensin itse testata jotakin kirjan ohjetta, jotta tietäisin paremmin, mitä esittelen. Siksi kirjaesittelyihini voi mennä aikaa: tämäkin kirja on julkaistu jo viime vuonna.

Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt lapaskirjasta lapasia, vaan sovelsin yhtä kirjoneulekaaviota solmupannan tekemiseen. Pannassani on siis yhden lapasen mallikaavio leveytensä puolesta sellaisenaan, mutta jätin joitain kerroksia niin alusta kuin lopusta pois.

Itse olen aikoinaan ostanut solmupannan ohjeen, mutta googlettamalla on mahdollista löytää monenmonituista ilmaista ohjetta niiden tekemiseen. Solmu kätevästi siis piilottaa pitkän tuubin yhdistämiskohdan sekä tuo pantaan istuvuutta. Hiusten auki ollessa tosin käännän solmun usein niskan puolelle, sillä silloin panta pysyy paremmin päässä kapeimman kohdan ollessa selän puolella.

Lankana minulla oli fingering-vahvuinen Arwetta vaalean harmaana ja mustana. Puikkoni olivat 2 mm.

Vaikka tykkään yksinkertaisista malleista, tässä kirjassa oli jotain kovin kiehtovaa.

Ulkoasultaan se on selkeän viehättävä ja latvialaisen kansanperinteen symbolit selitykseen mielenkiintoisia.

Minun soveltama neulekaavio oli nimeltään Tuulimylly.

Postauksen kuvat on muuten otettu jo alkuvuodesta kirkkailla keväthangilla. Ihanan talvisen näköistä! Tuota odotellessa. 🙂

52 x villasukat

Kun Laineelta ilmestyi villasukkakirja 52 x villasukat, ensimmäinen ajatukseni oli, etten tarvitse sitä: to do -listalla oli jo niin monta sukkamallia enkä oikein mikään sukanneuloja ole muutoinkaan. Että miksi tilata kirjaa, kun ohjeita on jo kaikkialla vähän liiankin kanssa… Mutta toisin kävi. Suuri somekuhina sai minut pyörtämään mielipiteeni, ja ajatus vuoden jokaisella viikolle omasta sukkamallista alkoi viehättämään.

Tilasin kirjan nimenomaan suomenkielisenä, vaikka kirja on saatavana myös englanniksi ja neulojana olen enemmän englanninkielinen ( kun on opetellut useita tekniikkoja alunperin englanninkielellä, en aina ymmärrä niitä suomennettuna). Tällä kertaa päädyin siis suomenkieliseen versioon, koska jo ammattini puolesta koen, että suomen kieltä pitää varjella ja korostaa. Koska se on vaan niin, että oma kieli, oma mieli. Halusin siis omalta osaltani tukea, että jatkossakin kansainvälisiä neulekirjoja tehtäisiin myös meidän omalla kielellä.

Kirja on yksinkertaisesti upea! Siinä on tosiaan 52 sukkaohjetta lähinnä ohuemmille sukkalangoille sekä macig loop -tekniikalle (mutta useamman voi myös neuloa neljällä sukkapuikolla!). Kirjan kuvitus on kauttaaltaan Laineelle ominaista, hieman hämyistä ja maanläheistä, ihanan tunnelmallista. Ainut miinus on, että joidenkin mallien kohdalla kuva on niin pieni, että informatiivisuus hieman kärsii. Tosin ymmärrän, ettei näin monen ohjeen kirjaan ole voinut laittaa kuvia samalla tavalla kuin 20 ohjeen sukkakirjaan. Silloin kirja venyisi ihan raamatullisiin mittoihin, ja tärkeämpää taitaa kuitenkin neulomisen kannalta olla ne kirjoitetut ohjeet ja kaaviot.

Pukinkonttiin itselleni olen kirjasta neulonut kahdet sukat, joista toiset ovat viikon 34. Gerste-sukat. Minun sukkani eivät ole värivalintojen vuoksi millään muotoa maanläheiset, vaan ihanan pirskahtelevat: vihreä lanka on Louhittaren Luolan fingering-vahvuista Väinämöistä ja speclelanka on puolestaan Hedgehog Fibres Sock Yarn -lankaa.

Pintaneuleen ansiosta nämä sukat istuvat jalkaani kuin hansikas! 😀

Toiset sukat ovat myös räväkkään väriset, Filcolanan Limelight-värisestä Arwettasta neulotut Dear Björn -sukat (viikko 52.).

Näistä sukista tuli minulle hieman liian napakat, sillä päälliosan neulepinta ei ole kovin joustavaa. Sen takia tein varret ohjetta lyheymmiksi, jotta ne sujahtaisi jalkaan paremmin. Taisinpa neuloa resoritkin ihan vain 1 o kiertäen, 1 n – neuleella. Ohjeessa oli jotenkin erilainen versio (mitä en enää muista), mutta se jäi lyhyessä varressani törröttömään ikävästi.

Erityisesti toisesta sukasta tuli tiukempi, kun nostettuja silmukoita nostettiin ns. väärään suuntaan, koska kuviot peilaantuvat sukissa eri tavalla. Vähän sama asia kuin paritansseissa, että oikealle pyöriminen on luontevampaa ja helpompaa kuin vasemmalle. Aikaisemmin en ollut tätä asiaa käsialastani tajunnutkaan, että kokemusta tuli nyt siitäkin. Pitää siis harjoitella. Onnistunhan pyörimään tanssiessa vasemmallekin. 🙂

Näiden sukkakokemusten jälkeen voin todeta, että kaikki se somekohu tuli syystä. Itsellä ei rahkeet riittäneet siihen, että olisin neulonut kaikki kirjan sukat vuoden aikana, mutta tiedän monen sellaisesta haasteesta innostuneen. Enkä ihmettele yhtään! Minäkin odotan jo tulevaa kesää siinä mielessä, että voin neuloa itselleni uudet lahjasukat, jos toisetkin, tästä kirjasta: langat jo valmiina odottavat. 🙂

Tälle kirjalle annan siis vahvan suosituksen. Jos kiinnostuit, niin some on täynnä tämän kirjan malleja, että googlettamalla löydät lisää kokemuksia yllin kyllin. Erityisen lämmöllä suosittelen katsomaan Hupsistarallaa -blogin Terhin paria videota, joissa hän esittelee neulomiaan malleja. Terhin videot nostan esille siksi, koska fanitan hänen tyyliään olla nopea, mutta informatiivinen ( mistä ihmeestä teillä monilla muilla on aikaa katsoa niitä tunnin mittaisia…). Eli alla olevista linkeistä pääset katsomaan Terhin reilut 10-15 minuuttiset esitellyt: