Lautasliinat

Eilisen postauksen jatkoksi esittelen lautasliinat, jotka olen myös itse painanut. Samalla kuosilla olevat keittiöpyyhkeet esittelin siis eilen ja tiskirättejä muutama päivä aikaisemmin. Niitä ennen puolestaan oli postaus patalapuista, jotka olin tehnyt painamastani lintukankaasta.

Aikaisemmista nämä poikkeavat niin, että näiden keskellä on vain yksi kuvio: tiskiräteissä oli vain puolikas ja keittiöpyyhkeissä useampi rinnakkain.

Idean pestäviin kestolautasliinoihin sain, kun joulusiivouksia tehdessä löysin monen monta avattua jouluservettipakettia. Kaikki eivät enää olleet edes käyttökelpoisia, vaan ruttuisia ja nuhjaantuneita. Mitä tuhlausta!

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lautasliinat ompelin samoin kuin keittiöpyyhkeet eli käänsin kahdesti saumuroidut reunat ompeleen verran. Käänteet ompelin kiinni suoralla ompeleella auttamalla koneen aina alkuun paksuissa nurkissa monitoimityökalun avulla (kuten jo eilen totesin, olen yrittänyt ommella senkin jossain vaiheessa työhöni kiinni ja siksi siinä on ylimääräinen neulanmentävä reikä 🙂 ) .

Ei enää montaa päivää, kun nämä saa käyttöön. ♥


Tämän päivän luukulla osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisestä luukusta löytyi tuunattuja joulupalloja Käsintehtyä ja kaunista -blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Pygminkoukussa-blogi. Kaikki luukut löydät muun muassa ensimmäisestä luukusta, Katrin Tilkkublogista. Sinne kannattaa suunnata, vaikka bloggaajien joulukalenteri ei kiinnostaisikaan, sillä ensimmäisestä luukusta löytyy hurmaava tilkkuohje punatulkkuun ja talitinttiin. Niitä aion ensi vuonna kokeilla!

Jämäpaloista alushousut

Alushousujen ompelu on hyvä tapa tuhota trikoojämiä, mutta minulle ne ovat melko työläitä ommella, kun en mistään pienestä nysväämisestä oikein pidä (tähän nyt voisi joku viisastella, ettei alushousuni pieniltä näytä 😉 😀 ). Nysväämisen tuskaa ohitan niin, että teen näitä sarjana pitkin vuotta: kun innostus iskee, kaapista löytyy useammat puolivalmiit, joista tehdä taas yhdet tai kahdet saumat eteenpäin. Näin ei mene hermot ja yhtäkkiä niitä on valmiina useammat.

Pikkarikaavani on Make Bran Retro-malli, mikä käy lähes sellaisenaan: hieman suurensin, nostin etulahkeen kaarta ylemmäs, mutta muita muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Tähän mallin päädyin aikoinaan, kun haaveilin tekeväni joskus bikinit itse: tämä olisi mielestäni hyvä alaosan kaava.

Näissä postauksessa oleviin pikkarehin ompelin ensimmäistä kertaa kuminauhaksi tuollaista sydämenmallista pitsinauhaa, mikä oli melko helppoa kiinnittää. Tämän toimivuudesta minulla ei kuitenkaan ole vielä tietoa, sillä sen nyt vain ompelin pois kaapeista kuleksimasta.

Aikaisempiin olen ommellut sellaista kuminauhaa, missä on taitos, minkä väliin trikoo jää piiloon. Sen ompelu ei tapahdu ihan niin sukkelaan kuin tämän, mutta lopputulos on siistimpi, kun kangas jää kuminauhan väliin. Käyttökokemus taitekuminauhasta on myös hyvä.

Eli minun kuminauhakokemuseni ei ole suuren suuri, mutta onneksi Kangaskorjaamolla Johannalla on. 🙂 Hän jakaa tietämyksensä Alusvaatekuminauhat vertailussa -postauksessa, jonka löydät täältä, klik! Eli suuntaa sinne, jos alushousujen ompelu tai mainitsemani taitekuminauha kiinnostaa, sillä se on yksi Johannan postauksen vertailujen kohde.

Ommeltu tuubihuivi

Tämä tuubihuivi syntyi metrin viskoosipalasta.

Mustavalkoisen Farren-viskoosin tilasin alkukesästä Eurokankaalta. Ihastuin kuosiin, mutta olin epävarma kankaan painosta, koska se ei nettisivuilta selvinnyt: halusin tehdä siitä hulmuhelmaisen Mira-mekon, mutta pelkäsin viskoosin olevan liian raskasta. Sillä tilasin sitä aluksi, kokeiltavaksi, vain metrin verran.

Kangas osoittautui hyväksi niin Mira-mekkoon kuin tähän tuubiin. Kankaan leveys, 145 senttimetriä, ei kuitenkaan riittänyt tuubin leveydeksi. Sillä mitalla tuubista olisi tullut yksinkertaisena pidettynä liian suuri tai kaksinkertaisena kiepautettuna kurkkua kuristava.

Riittävät lisäsentit leveyteen tein niin, että esipestyn kankaanpalan lyhensin 70 senttimetriin ja irti leikatut 30 senttimetriä ompelin lisäleveydeksi langansuunnan vastaisesti. Lisäykseni ei erotu tuubista millään tavalla, sillä kuviot peittävät saumat ja kaulallahan ne viimeistään menevät piiloon huivin laskostuessa olkapäille. Eli hyvin tätä on voinut koko syksyn ajan pitää joko takin alla tai sisällä tunikan kanssa.

Lisäykseni jälkeen ompelin tuubin kasaan tämän Eurokankaan ohjeen mukaan, minkä löydät tuosta klik. 🙂

Postauksen kuvissa puseroni ja tuubihuivi näyttävät hieman epäsiisteiltä, sillä viime lauantaina, kuvanotto hetkellä, oli sellainen sumutinpullosade. 🙂 Sellainen sade, mitä ei oikein edes havaitse, mutta pieniä pisaria on kuitenkin kaikkialla. No, kuvat saatiin kyllä otettua, mutta tuo sade vei kaiken lumen, mikä osassa kuvia näkyi. Nyt talvi-ihmisenä toivon kovasti, että saataisiin pian kunnon lumisateet sekä pakkaset. Eikö olisi ihanaa?

Siisti solmupanta edestä ja takaa

Tänään siirrytään neulotusta pannasta ommeltuun solmupantaan.

Nämä ovat varmasti tulleet somesta tutuksi jo useammalle viime vuoden aikana.

Kaikki eivät kuitenkaan tunnu tietävän Kangas Keitaan kehittelemää keinoa, kuinka näitä voi ommella niin, että pannan päät yhdistävä keskisauma jää piiloon kuin tuubihuivissa ikään. Yllä kuvassa on siis ns. perinteisellä tyylillä tehty, jossa otsaa vasten tuleva sauma on jäänyt näkyviin. Itselläni tämäkin tapa toimii, mutta ilmeisti joillakin keskisauma saattaa ikävästi panta päässä livahtaa näkyville. Alla on taas kuva solmupannasta, missä keskisauma on puolestaan ommmeltu piiloon pannan sisälle. Näin ruma sauma on varmasti piilossa katseilta.

Minun kuvani ei tuo esille kovinkaan hyvin sauman piiloon jäämistä (olisi pitänyt käyttää jalustaa, jotta molemmat kädet olisivat olleet käytössä), mutta käyhän vilkasemassa Kangas Keitaan Solmupanta-ohje YouTubesta. 🙂

Pantojen lisäksi tein kesällä itselleni samaan settiin sopivan trikoopipon. Käytin hyväksi havaitsemaani Kangaskapinan Trikoopipo-kaavaa.

Näiden, kuten huomisen luukun sisällön, piti sopia syksyiseen anorakkiini, mutta se jäi ompelematta: syksyllä tuli hirmuinen ompelujumi, mikään ei sujunut, niin jätin sen odottamaan parempia aikoja. Se on kyllä leikattu valmiiksi, mutta keskittymistä ja rohkeutta pitää vielä kerätä…