Ruusutarhurit-neuletakki

maaritse_steekattu_villatakki

Huh, tätä Ruusutarhurit-neuletakkia neuloin melko pitkään: alotin sen heti, kun Lumi Karmitsan ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (2/2019). Muutaman mutkan vuoksi sen neulomiseen tuli kuitenkin kesän mittainen tauko, minkä jälkeen uudelleen aloittaminen tuntui kovin vaikealta. Ehkä helman kirjoneule hirvitti, sillä siihen saakka ennen taukoani pääsin.

maaritse_kirjoneulottu_neuletakki_looppaamalla

Alkuun olinkin epävarma, millaisen helman haluan, koska somen perusteella melko monet kokivat pääkallot sopimattomaksi tavalla tai toisella ja aikoivat siksi neuloa vain ruusut. Nämä ajatukset saivat siis hetken harkitsemaan, ovatko pääkallot soveliaita varsinkin yli nelikymppiselle kansankynttilälle.

Lopen päätin, että muista viis, sillä kuviosta ei herännyt minulle juurikaan muita mielikuvia kuin sen suunnittelun inspiraationa toiminut Hugo Simbergin Kuoleman puutarha-teema.  Itseasiassa vuosia sitten olen käynyt katsomassa sen tunnetuimman version Tampereen Tuomiokirkossa ystäväni luona vieraillessa, joten nämä pääkallot muistuttavat minua pikemminkin elämän myönteisistä kuin nurjista puolista.

maaritse_lumi_karmitsan_ruusupuutarhurit_neuletakki_taitolehti

Alotin neulomaan takkia minulle sopivassa koossa S/M, mutta lisäsin kainaloiden alle tasaisesti silmukoita saadakseni aikaiseksi koon L. Näin siksi, että suuremman koon kuvioon kuuluu yksi erilainen kuvio: pienemässä koossa on vain sivulle katsovia pääkalloja, ei takaosan suoraan eteenpäin katsovaa, mikä minusta oli hurjan hieno. Toki lisäysten takia takista tuli melko reilu, mutta ainakin sen alle mahtuu melkein mitä vain.

Muistaakseni lisäysten lisäksi neuloin takin myös hieman ohjetta lyhyemmäksi, koska en ollut varma riittääkö musta Milla-lankani. Sitä olin hamstrannut sen edullisuuden vuoksi toista takkia varten vuosia sitten. Se projekti ei kuitenkaan koskaan valmistunut, koska en tykännyt langan karheudesta ja paksuudesta.

Nyt nuo kertaalleen neulotut, pestyt ja uudelleen kerityt langat pääsivät takaisin puikoille: koska takki neulottiin ensin ylhäältä-alas saumattomana puserona, mikä lopuksi steekattiin neuletakiksi, auki-leikkauksen mahdollinen epäonnistuminen ei näistä langoista niin harmittaisi. Steekkauksen lisäksi epävarmuutta lisäsi se, että pääntien v-muoto muodostui vasta auki-leikkauksen myötä eli neuloessa pääntie oli sovittamista varten liian pieni ja takki muutoinkin yläosastaan muodoton möykky.

maaritse_ruusupuutarhurit_neuletakki_neuleblogi

Ohjeesta poiketen jätin myös hihojen ruusukuviot pois, koska valkoinen kuviolankani loppui helmaa tehdessä. Kuviolankani ei ollut Milla-lankaa vaan vanhoja Seitsemän Veljestä -jemmojani, joten en halunnut ostaa sitä hihoja varten lisää, kun kerrankin sain lankavarastojani vähemmäksi siltäkin osin.

maaritse_auki_leikattu_neuletakki_ruusupuutarhurit

Tosin hihoista olisi tulleet varmaan muutenkin yksiväriset, koska minulta loppui sisu: hihoihin päästeessä olin jo melko kyllästynyt koko projektiin, sillä huono lanka ja helman työläys tympi. Kuvio oli siis minulle vaativa, kun joka kerros piti tarkkaan katsoa ja silmukoita laskea. Jälkiviisaana ajattelenkin, että näin suuritöistä ei olisi kannattanut ainakaan tehdä langasta, minkä laadusta ja kestävyydestä ei ole tietoa… Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon lankaan, vai miten se nyt meni. 🙂


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit järjestävät yhdessä tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Marraskuun blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Lilou-pipo

Kirjoneule-innostukseni alkoi jo kesällä: osallistun Neulefestareilla Soile Pyhänniskan pitämälle kirjoneulontakurssille, mistä inspiroituneena ostin ainoat lankavyyhtini tuolta reissulta tätä pipoa varten. Käyttämäni lanka on siis BC Garnin Bio Shetland -luomuvillalankaa, mitä ostin kutakin väriä 50 gramman vyyhdit. Ne riittivät hyvin, ylikin vielä jäi.

maaritse_caitlin_hunterin_lilou_pipo

Tämän Caitlin Hunterin Lilou-pipon piti olla siis ensimmäinen kirjoneuleharjoitustyöni sitten vuosiin, mutta Soldotnasta innostuneena, se jäi toiseksi. Jälkikäteen ajateltuna, tämä oli parempi järjestys, sillä Soldotna-pusero onnistui kuin unelma, mikä tietenkin motivoi harjoittelemaan lisää.

maaritse_lilou_hat

Pusero olisi siis saattanut jäädä tekemättä, jos olisin neulonut Liloun ensin: pikkupusero onnistui kaikin puolin tiheyden ja langanjuoksujen suhteen, mutta pipo piti liian suurena aloittaa kolme kertaa uudelleen. Otin sen vielä mukaani syysloman reissuneuleeksi, joten en ehtinyt tehdä mallitilkkua. Jokin viisaus kuitenkin oli matkassa, sillä olin varautunut eri kokoisilla kaapeleilla. Lopullinen piponi on kudottu 2 ja 2,5 mm puikoilla koossa S/M (mikä siis tarkoitti ohjeen mukaan 47 senttiä ja pääni on 56 senttinen, ettei tiheys nyt ihan mennyt kuin strömsössä).

maaritse_caitlin_hunterin_lilou

Resorin tein hieman ohjetta korkeammaksi yksi oikein ja yksi nurin, oikeat kiertäen. Jätin myös lopun mallikertoja pois, koska piposta olisi muutoin tullut ihan liian korkea. Lisäksi reissussa, mihin sisältyi yksi koulutuspäiväkin, tuli neulottua vähän sitä sun tätä, joten eivät nuo tehdyt kuviotkaan menneet ihan ohjeen mukaan…

maaritse_kirjoneulottu_pipo_lilou

Onhan tämä ihan pidettävä, mutta käyttöäkin tärkeämpää nyt taisi olla saatu kokemus. Esimerkkiksi viimestelyn tärkeys, sillä kuviot olivat häiritsevän epätasaisia ennen lankojen päättelyä ja pipon kastelua. Siksi sievät suukkosuut näyttivät enemmän irvisteleviltä kurpitsanaamoilta. Osalla oli nenäkin ihan poskella. Kastelun jälkeen ne siisteytyivät kuitenkin huomattavasti, vaikka osalla on vieläkin huulipunat vähän levinneet. 😉 Muttei olenkaan enää niin pahasti.

maaritse_kirjoneule_pipo_lilou_hat

maaritse_neulontablogi_kirjoneulepipo

Ja pipon pingottaminen, huh: se on joka kerta semmoista värkkäämistä. Nyt kuivattelin tasona ensin enimmät pois, minkä jälkeen tein pyyhkeistä pallon pipon sisälle ja annoin kuivua kuivaksi asti. Jotenkin vaivalloista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen instassa näkemääni ilmapallon ja mariskoolin yhdistelmää…

maaritse_lilou_pipo

Onko sinulla jokin kikkakolmonen pipojen pingoittamiseen?

Kuru-neuletakki

Ostin Walcot Yarnsin Opus-langan jo vuonna 2017 Jyväskylän Neulefestareilta Dre-neule mielessä, mutta parin yrityksen ja erehdyksen kautta tämä ihanan pehmeä lanka päättyi kuitenkin Jonna Hietalan Kuru-neuletakiksi. Ohje siihen lyötyy Ravelrystä, klik, tai viidennestä Laine Magazinestä.

maaritse_opus_langasta_kuru_neuletakki

maaritse_kuru_neule_opus_langasta

Aikaisemmat kaksi neuletakkiyritystä päättyi purkkuun siitä syystä, etteivät ne tuntuneetkaan omilta eikä näin ihanaa lankaa hyllyntäytteeksikään voi jättää. Mutta tämä kolmas on kiva: perusneuletakki perusmustana. Tai ei ihan perusmusta, vaan väri toistuu enemmän hopeisen hiilenmustana.

maaritse_laine_magazine_kuru_opus_yarn

Neuloin takin hieman ohjetta pidemmäksi. Onnistuin myös tekemään niin siistit nappilistat ja pääntienresorin, etten viimeistellyt niitä ohjeen mukaisesti i-cord-reunuksella kuten hihansuita.

maaritse_kurun_nappilista_opus

Myönnän, että loppuvaiheessa kaikessa ihanuudessaan lanka alkoi jo vähän kyllästyttämään, että eikö tästä ikinä valmista tule, joten päätös reunusten viimeistelemättömyydestä oli siitäkin syystä helppo tehdä.

maaritse_kuru_neuletakki_opuslangasta

Mutta siinä se nyt vihdoin on. 🙂 Sopii ainakin kukkallisen Roscoe-puseroni päälle lämmikkeeksi.

maaritse_kuru_cardigan_opus_yarn

Seuraavaksi ajattelin neuloa toisen keväällä aloitetun neuletakin, Lumi Karmitsan Ruusupuutarhurit, valmiiksi. Se on sentään tänä vuonna aloitettu, kuten muutama pariton sukkakin… Että onhan näitä.

Mikä on sinun viimeisin ikuisuusprojekti, minkä sait valmiiksi?


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Kirjoneulottu Soldotna Crop

Nyt minullakin on kirjoneulottu pikkupusero eli yksi tämän vuoden must-have-neuleista, Caitlin Hunterin Soldotna Crop.

maaritse_kirjoneulottu_soldotna_crop_by_caitlin_hunter

Somessa näitä on vilissyt toinen toistaan kauniimpina, minkä vuoksi pitkään suunnittelin omaani: yhtenä päivänä halusin kirkkaista väreistä ja toisena päivänä utuisen liukuvärjätyistä langoista neulotun. Siihen päälle vielä pähkäilyt, osaanko kirjoneuletta ja mikä lanka olisi hyvä, niin täydellinen pikkupusero oli jäädä pelkäksi haaveeksi jonnekin mielen mutkaani.

Viimeinen tilasin Lankamaailmasta edulliset harjoituslangat, mitkä valitsin lähinnä värien mukaan: harjoittelulangat saisivat olla perusvärejä, jotta pusero sopisi ainakin väriensä, jos ei mallinsa, puolesta muuhun vaatteisiini. Lankani on siis Hjertegarnin Merino Cotton, missä on puolet ja puolet merinovillaa ja puuvillaa. Kokoon kolme sitä kului yhteensä kuusi 50 gramman kerää: kaksi mustaa ja harmaata sekä yhdet vajaat kerät niin valkoista kuin vihreää. Puikot olivat 3,5 mm.

Langasta en osaa sanoa, miten käyttöä kestää, mutta neuloessa se oli mukavan pehmeää, jälki oli tasaista ja lanka liukui puikoilla hyvin. Pusero valmistuikin todella nopeaa, sillä aloitin tämän viime sunnuntaina ja sain valmiiksi torstaina. Kulunut viikko oli kylläkin poikkeuksellinen töiden suhteen, joten aikaa neulomiselle oli myös poikkeuksellisen paljon normaaliin arkiviikkoon nähden.

maaritse_soldotna_hjertegarn_merinocotton

Silti yläosan kaarrokeen neulomiseen ei mennyt kuin sunnuntaipäivä, koska kuvioissa oli hyvin vähän yli neljän-viiden silmukan juoksuttamista. Siksi langanjuoksuja ei tarvinnut juurikaan sitoa, kunhan vain neuloi menemään.

maaritse_kirjoneulottu_cropattu_soldotna

Olinkin ihan koukussa, kun jännitin, onko langankireydet hyvät, vastaako neulomani ohjeen tiheyttä (tällä kertaa en poikkeuksellisesti tehnyt mallitilkkua, vaan rohkeasti heittäydyin) ja sopiikohan malli minulle mitenkään.

maaritse_backside_of_soldotna

Erityisesti epäilin sopivuutta siksi, että olkapääni ovat suuret ja somen perusteella pusero näytti malliltaan pullonkaulalta. Se ei ole minun suoralle hartialinjalleni hyvä vaihtoehto, joten jätin alun lyhennettyjä kerroksia muutaman tekemättä: näytti siltä, että takaosasta tulee todella korkea ja sellaisenaan se korostaisi ei-toivottua mallia. Jälkiviisaana voin todeta, etteivät ne olisi haitanneet, vaan niiden poisjättämisen vuoksi pääntiestä tuli hieman v:n mallinen. Sekään ei tosin haittaa, koska se ei tunnu päällä huonolta eikä hirveästi erotu, varsinkaan hiusten auki ollessa.

maaritse_kirjoneulottu_soldotna

Pusero ei muutenkaan ole virheetön, kuten moni kuvista on varmasti huomannutkin, mutta silti tykkään siitä kovasti. Yllätyin, kuinka hyvin se sopi mustaan luottomekkooni. Mielessä on kyllä ommella sen kaveriksi jokin ihana mekkonen leveällä helmalla.

maaritse_soldotnacrop_ja_luottomekko

Saa nähdä, kuinka kauan sen suunnittelemiseen sitten menee. Ehkä ei kuitenkaan niin kauan kuin tämän, sillä tiedän jo nyt, että mekon varmuudella tulee olemaan musta. 😀 Enää vain pitää päättää kangas ja malli…

maaritse_soldotnacrop