JoJo-neuletakki

Neuloin Annan Johannan Onnensäikeitä-kirjasta JoJo-neuletakin itselleni, vaikka kirjassa sen kuvataan olevan klassinen miesten takki raglanhihoilla ja v-pääntiellä. Kirjoneuleraita on kuitenkin sellainen, mikä sopii mielestäni ihan kaikille, sukupuolesta huolimatta.

Olen tänä vuonna ajatellut kokeilevani enemmän ekologisempia lankoja. Siksi neuloin JoJoni Retrosarian Vovósta (tarkoittaa isoäitiä ♥), minkä pitäisi olla ekologisuutensa ja eettisyytensä lisäksi hyvä valinta joka päivä käytettäviin neuleisiin. Väreinä minulla olivat 25 ja 26.

Neuloin melkein ohjeen mukaisesti ylhäältä-alas, mutta minun takkini nappilista jäi ilman i-cord-reunusta. Se ei vaan istunut silmääni, niin tein sen sijaan kontrastiraidan ihan vain jatkamalla kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.

Kuvionkin kanssa sohlasin jotain: olen ollut viime aikoina melko hajamielinen, mikä näkyy monessa työn alla olevassa neuleessa jonkinlaisena pienenä virheenä. Miehustan kirjoneulekuviossa pitäisi olla siis jokaisessa pallossa harmaalla neulottu yksi silmukka siellä sun täällä, mutta ne jäivät jotenkin vaiheeseen. En oikein tiedä, mitä tuossa kohdin ajattelin, vai ajattelinko lainkaan. 🤷🏻‍♀️ Nekin mitkä tein, eivät oikein erotu, niin jätin hihojen kuvioista pois kokonaan.

Myös hihat tein alas asti ilman kavennuksia, koska ne vaikuttivat niin kapeilta. Kavensin vasta ylimääräiset silmukat ennen hiharesoria.

Kannattaa olla muuten tarkkana tuon hihan kirjoneuleraidan kanssa, koska pyörönä kuvioneule herkästi lähtee kaventumaan. Ohjeen mukaisesti en vaihtanut tuossa kohdin suurempia puikkoja, niin huolellinen sai olla, että ei lähtenyt kaventumaan. Isommilla puikoilla olisi ollut siis rennompaa. Tosin kuvio on melko matala, joten ei siinä kohdin kauaa tarvitse olla kovin hereillä. Suurin osahan tätä neuletta on kuitenkin vain ns. aivotonta yhdellä värillä neulomista.

Miehustan kirjoneuleraidan kanssa puolestaan en ollut niin huolissani mahdollisesta kaventumisesta, sillä tuo raitahan tulee juuri hyvään kohtaan vyötärön molemmin puolin. Siinä kohdin takin kaventuminen olisi tuonut vain suoraan malliin naisellisia muotoja, mutta tasona neulottuna se puolestaan pysyi hyvin suorana.

Voisi kuitenkin ajatella, että sillä on jonkinlainen optinen vaikutus siitä huolimatta, vaikka malli onkin suora.

Kaunis, nopea ja moneen sopiva. Voiko sitä muuta enää neuletakilta vaatia. ♥

Piper Boho Tunic

Nyt tuli kiva! Tämän viskoosipuseron kaava on Piper Boho Tunic (Wardrobe by Me). Päädyin siihen, koska ompelukerhoni yhdessä haasteessa piti etsiä nappi/nappeja ompeluprojektin lähtökohdaksi. Nämä tulivat ensimmäisenä vastaan eikä niitä ollut kuin kaksi, mutta juuri riittävästi tähän malliin, sen hihatamppeihin.

Kankaaksi valikoin mustavalkoisen viskoosin, minkä kuvioilla ja napeilla pystyin vähän leikittelemään. Kuosittelin siis tamppeihin puolikkaat kasvot ja napit niiden silmien kohdille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaisia tein. En kokenut vaikeaksi.

Kuten en pääntien halkiotakaan. Se oli hyvin samankaltainen kuin aikaisemmin tehdyissäni Roscoe-puseroissa. Siihen kaavaan kuului hyvin seikkaperäiset ohjeet, joita käytin tähänkin: alavarana ommellaan loiva V, minkä pohjan leveys on 1,5 tikillä kahden tikin levyinen. Ompelun jälkeen V leikataan huolellisesti auki lähes alas asti sekä käännetään ja silitetään alavara tarkasti, niin hyvä tulee. 🙂

Tästä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin: kevyt ja rento. Hihoja voi rullailla tarpeen mukaan siistimmin tai koota tampin avulla ylös.

Suorana hihat ovat riittävän kapeat esimerkiksi uusimman neuletakkini, Anna Johannan JoJo-neuletakin, alle.

Se on varmaan seuraavan postauksen aihe, kunhan siihen saan ommeltua napit kiinni ja höyrytettyä nappilistan.

Ompelin loppuun toisenkin puseron joustamattomista. Tämä piti tulla valmiiksi jo jouluksi, mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee. 😉 Paita on Array Top (Papercut Patterns) ja kangas on Eurokankaan tenceliä. Ihanan tuntoista päällä. Sovituskuvaa tästä nyt ei ole, mutta aikaisemmin olen jo ommellut näitä pussihihaisia, joista postaus löytyy täältä, klik.

Seuraava joustamattomien kaava on jo suunnitelmissa: laiska kun olen, niin nyt olisi sopivat neulat koneissa. Tästä olisi siis hyvä jatkaa valitsemallaan tiellä. 😀

Ps. Eikö ole ihana ranskalainen postimerkki kaavapaketin kuoressa? ♥

Mystical Flowers x 3

Viime syksynä harmittelin sitä, että Vimman Mystical Flowers -trikoosta ompelemani leggingsit olivat kovasti haalistuneita eikä tuota ihanaa kuosia ollut kummassakaan olemassa olevassa värissä saatavilla. Universumi kuitenkin kuuli harmitteluni, sillä meni ehkä viikko, kun Vimma avasi ennakkomyynnin uudistetusta kolmannesta versiosta. Mikä yhteensattuma! Iloistuin (ja sokaistuin) niin, että tilasin niin trikoota kuin joustocollegea kutakin kolmen metrin verran siitäkin huolimatta, että tämä uusittu kuosihan on todella oranssi, mikä on siis inhokkivärini. 😅 Ei siis ollut ihan loppuun asti harkittu ostos, mutta nyt olen lähes kaikki nuo metrit kaavatestaillut vaatteiksi.

Trikoosta testasin PuuhakasPajan Eerikaa, että olisiko tämä se mun t-paitakaava. Paidan ompeluun liittyi ompelukerhoni hauska tunnissa valmiiksi -haaste, mihin osallistuin ja vielä onnistuneesti. Yläkuvassa on kuitenkin nähtävissä olkapäältä törröttävä lanka, joita taisi jäädä roikkumaan vielä muuallekin, sillä niin tiukille tunnin kaikki 60 minuuttia meni. Aikapaineistettuna ompelu oli kuitenkin hyvin terapeuttista, sillä päästä katosi kaikki arkiset asiat, kun piti niin kovin keskittyä: virheisiin ei ollut varaa. 😄

Sen lisäksi, että Eerikan sain ommeltua nopeasti tunniksi valmiiksi, malli on kiva. Eerika on siis laatikkopaita, jossa on rintalaskokset (jotka eivät värikkäästä kukkakuosista erotu) ja alaslaskettu olkalinja.

Kaavaan kuuluu kolme hihamittaa, joista kokeilin 3/4-hihaa. Myös helmavaihtoehtoja oli useampi. Minulla on tässä tasapitkä versio, mutta Eerikan helman voi tehdä myös sivuhalkioilla. Aikeissani on ommella näitä lisää samalla helman pituudella, mutta t-paitahihaisena useammassa värissä.

Joustocollegen tuhosin Suuri Käsityö -lehdessä (2/2021, mallinro 4) olleeseen joustocollegemekkoon, mikä oli varsinainen murheenkryyni. Näitä en kyllä ompele enempää, vaikka kädet taskuissa mekko näyttää aika siedättävältä. Mutta tästä tuli turhan reilu ja ommellessa tapahtui vaikka ja mitä. Sain melko suuren reiänkin helmaan aikaiseksi. No, se on korjattu, kuten äärimmäisen huonosti istuva olkalinja: kaavassa oli pudotettu olkalinja, jolloin hihan pyöriön pitäsi olla melko suoran. Mutta tässä hihan kaava muistutti istutettua hihaa eli pyöriö oli aivan liian korkea. Sen takia hiha jäi ikävästi törröttämään olkapäältä.

Tämän mekon kanssa ei siis mennyt kuin strömssössä. Ehkä tuunaan tähän kuminauhan vyötärölle tai jopa katkaisen puseroksi kokonaan. Ompelin tämän kuitenkin niin pieleen ja jouduin purkamaan niin useasti sitä sun tätä, että tuunaukset saivat nyt jäädä odottamaan parempia aikoja ja hermoja.

Ja kyllähän tällä reilummalla mallilla yhden pääsiäisen pärjää. 😀 Toisekseen peilailin, että ikivanha Relaxed-mekkokaava voisi hyvinkin toimia tämänkaltaisen jc-mekon pohjana minulle paremmin. Siinä olisi vähän muotojakin (kuten yllä kuvassa mallailen) säkkimäisyyden sijaan, joten siihen voisin sorvata tuollaisen rypytetyn helman. Siinä mielessä tämäkin idea pääsee siis jatkoon.

Postauksen viimeisin vaate on trikoinen mekko, minkä olen jo aikaisemmassa postauksessa vilauttanut. Tämä on ihana! Mekko on Ommelkuplan Maikki-mekko, minkä tein kesäksi enkä pääsiäiseksi, vaikka vitsojen kanssa tuossa seisoskelenkin. Vitsat on vain teitä varten, jotta voin kaikille hyvää pääsiäistä toivottaa eli:

Minä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Toivon sinulle terveyttä, vitsan myötä virkeyttä.

Hyvää pääsiäistä!

Sula-huivi

Leeni Hoimelan Urban Knit -kirja innosti neulomaan toisenkin huivi, Sulan.

Lankana minulla oli musta Cascade Heritage ja WalkCollection Merino värissä Lullaby. Värien valintaan vaikutti huivinteko hetki, tammikuinen taivas, millä usein erityisesti aamuisin näkyy noita hempeämpiä sinisen ja vaaleanpunaisen värejä, kuten alla olevassa pari vuotta vanhassa kuvassa.

Huivi aloitetaan yksivärisestä päästä, johon vähitellen sulautetaan värillinen lanka raidoittamalla. Omani tekeminen ei siltä osin sujunut kuitenkaan ihan kuin strömssössä, vaikka mielestäni tein kerrosmäärät ja raidat ohjeen mukaan. Huomaisin huivin loppuvaiheessa eli värillisen langan alkaessa loppua, että huivini oli huomattavasti lyhyempi kuin ohjeessa oli huivin kokonaispituudeksi annettu. Punnitsin mustan langan, mistä vika löytyi: sitä ei ollut kulunut niin paljon kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, joten yksivärisestä alkuosasta oli tainnut tulla lyhyempi kuin olisi pitänyt.

Huivi oli kuitenkin jo niin pitkä, ettei sen purkaminen kiinnostanut. Siksi otin riskin ja lähdin raidoittamaan mustaa takaisin työhön. Riski kannatti: molemmat langat riittivät (itseasiassa sain ne näin kulutettua kaikki eli molempia värejä kaksi vyyhtiä), ja huiville tuli pituutta riittävästi. Mutta tosiaan, siinä on nyt ohjeesta poiketen yksivärisen alun lisäksi myös yksivärinen loppu.

Alku- ja loppupäät eroavat kuitenkin toisistaan niin, että alussa raitoja on aina saman levyisiä kaksin kappalein. Lopussa niitä on vain yhdet eli puolet alkupäästä, joten musta väri vaihtuu takaisin alkua nopeammin.

Näin pitkän, lähes kaksimetrisen ja yli puolimetriä leveän, huivin neulominen oli aika puuduttavaa hommaa. Neuloessa huivi myös keskellä nostettavan silmukan ja reunojen kavennusten /lisäysten sekä i-cord-reunan vuoksi pussitti melkoisesti. Se aiheutti ylimääräistä jännitystä, sillä epäilin, voiko huivi tosiaan oieta lopuksi kastelun myötä. Mutta niin se teki! Sitä ei tarvinnut edes pingoittaa, kastella vain.

Lopputulos on todella siisti reunoja myöten.

Tykkään kovasti myös huivin pitkänomaisesta muodosta.

Siihen voi kääriytyä monin tavoin, kuten esimerkiksi seuratessa mökin portailta jäällä hiihtävää Uunimiestä ( rannalta katsoessa, kun hirvitti jäänmurtajan läheisyys, vaikka tiesin etäisyyden olevan enemmän kuin silmä antaa ymmärtää) tai

nätisti kietoa kaulalle töihin lähtiessä.

Kauniisti asettuvat nuo raidat olkapäälle! ♥


Aikaisemmat neuleeni Urban Knit -kirjasta: