Myöhäinen isänpäivälahja

Kudoin isälleni isänpäivälahjaksi samanlaisen Oslo-pipon kuin itselleni lähes kuukausi sitten. Isänkin pipo valmistui kyllä ajoissa, mutta flunssani takia se on jäänyt vielä antamatta. Isälleni kudoin siis mustan ja itselleni harmaan

MaarItse - neulontablogi

Sen jälkeen, kun omastani postasin, olen saanut monta kyselyä vähän siellä sun täällä, mistä ohje ja mikä lanka, joten tässäpä ne vielä kerran. 

  • Käyttämäni lanka oli ohjeen mukainen Filcolina Arwetta Classic (omani ostin Lankamaailmasta, mutta sitä näyttää olevan muuallakin myynnissä). Tämä oli minulle ihan uusi lankatuttavuus, mutta voin suositella lämpimästi: jälki on niin tasaista kuin pipo olisi koneella kudottu! 
  • Käyttämiäni lanka oli fingering-vahvuista ja sitä kudottiin kaksinkerroin. Molempiin, niin omaan naisten kuin isäni miesten kokoiseen, tuli sitä varata kolme kerää eli 150 grammaa.
  • Puikkosuosituksena ohjeessa ovat 3,5 mm puikot, mutta löysän käsialani vuoksi minä kudoin ½ numeroa pienemmillä eli 3 mm puikoilla. Niin sain aikaiseksi ohjeen mukaisen neuletiheyden.
MaarItse - neulontablogi
  • Pipo itsessään on vain pitkää tuubin kutomista välillä kutomissuuntaa vaihtaen ja päälaella kaventaen.
  • Viimeistelyt eivät hirveitä vaadi:  tuubin alaosa käännetään lähes koko pituudeltaan kaksinkerroin ja ommellaan kiinni. 
  • Käännetty, kaksinkertainen alaosa puolestaan käännetään kohti päälakea, ja tadaa – pipo on valmis! Muutoin pipo on siis yksinkertainen, mutta korvia suojaa kolminkertainen neulos.
Oslo-pipo lahjaksi miehelle.

Isäni on toivonut tällaista hyvin korvia suojaavaa pipoa jo vuosia, mutta silti jännittää, että kelpaako ja sopiikohan tämä. Ehkä vähänä pienesti toivon, ettei kelpaisi, niin saisin tämän itselleni: harmaa, pienempi koko istuu minulle tätä paremmin, muttei huono tämäkään. 🙂 

Ihanasti itse tehty

MaarItse - käsitöitä | valokuviaBlogiyhteistyö: Tammi

Sain somenäkyvyyttä vastaan Sanna Suonpään käsityökirjan Kototekoja – ihanasti itse tehty. Kirjasta löytyy ohjeita aina virkkaamisesta kutomiseen, kankaanpainantaan, koruihin, kirjontaan jne. Ohjeista useimmat ovat entuudestaan Sannan Kototeko-blogista tuttuja, kuten myös se ihana itse tehdystä tuleva fiilis, minkä Sanna on kiteytynyt näin:

Siitä ei tullutkaan ihan sellaista kuin ohjeessa luvattiin. Siitä tuli uniikki. Siis suorastaan täydellinen.

Kirja henkii siis jo blogista tutuksi tullutta Sannan tyyliä kannesta kanteen: kirjassa on kauniita inspiroivia kuvia, sujuvaa tekstiä sekä ideoita erilaisin tekniikoin kierrätystäkään unohtamatta.

MaarItse-käsityöblogi

Ohjeet on jaettu viiteen teemaan:

  1. Kaunista ylle
  2. Ihana arki, inspiroiva juhla
  3. Tyylikkäästi tallessa
  4. Koti kauniiksi
  5. Ihanasti mukana

Lisäksi Sanna avaa mitä yleensä ja kestävästi kototekeminen voi olla. Kirjan lopussa ovat myös kirjonta- ja piirroskuvat omilla sivuillaan, joten ei ole pelkoa, että ne menisivät hukkaan erillisenä kaava-arkkina.

MaarItse-käsityöblogi

Päällimmäiseksi kirjasta mieleeni jäivät kolme asiaa. Niistä yksi oli tämä hauska kirjailtu Kahvia-taulu: se olisi osuva kotiimme, sillä minä voisin helposti elää pelkällä kahvilla. ♥

MaarItse-käsityöblogi

Toisekseen innostuin Kaunista ylle -osion erilaisista koruista, koska käsityöt ovat minulle tärkeä arvo ja asia, mikä saa näkyä myös päälle päin. Siksi itse tehdyt korut olisivat oivallinen lisä ja jatko itse tehdyille vaatteilleni.

Blogiyhteistyö: tutustuminen käsityökirjaan Kototekoja - ihanasti itse tehty.

Kahvia-tauulun ja korujen lisäksi innostuin myös Ihanasti mukana -osion erilaisista laukkuista ja pussukoista. Itseasiassa olen jo yhtä ohjetta niistä kokeillut eli tein Kääntötemppu-läppärisuojan mieheni tabletille mustasta paperinahasta ja miehen vanhoista farkuista (se on vielä viimeistelemättä, että siitä sitten myöhemmin lisää). Tämä simppeli ohje ainakin toteutti kirjan lupauksen, että käsillä tekeminen ei välttämättä vaadi hulppeita puitteita eikä edes huimia taitoja, vaan oivaltavan idean!

Muutama itse tehty lahja

Meidän kahden aikuisen perheessämme ei lahjoja liiemmin jaeta, mutta jotain pientä kuitenkin. Tänä vuonna itse tehtyjä lahjoja Uunimiehelle olivat villasukat sekä kyntöset.

Villasukat kudoin siksi, että niitä ei ole koskaan liikaa, ja me molemmat viihdytään niissä kesät talvet.

joulusukka

vellunsukka

Ensimmäiset kyntöset olen kutonut miehelle jo vuosia sitten, mutta ne olivat jääneet käyttämättä tähän syksyyn saakka: hitaasti, mutta varmasti, mies ymmärsi vihdoin niiden käytännöllisyyden. Mielestäni ne olivat väreiltään kuitenkin jo vanhanaikaiset, että tein turhamaisuuttani uudet. Ja eihän kahdet parit vielä paljon ole: nyt voi vaikka hukata toiset (ja mielellään juuri ne vanhemmat, ruman väriset, mutta niinhän siinä ei tule käymään, eihän 🙂 ).

vellunkyntoset

vellunkyntonen

Koska aatto on ohi, nyt voi rauhassa fiilistellä joulua kotosalla. Esimerkiksi tänään ainakin aloitan tulevan vuoden joulukortit (miksi niin, klikkaa tänne), vaikka harmittavasti tämänkään vuoden kortit – ainakaan kaikki – eivät ilmeisesti ole vielä perille päässeet. Jospa tuleva vuosi olisi senkin suhteen parempi… Tosiaan, mitähän uusia kujeita kohta vaihtuva vuosi tuokaan mukanaan… Ihan jo alkaa jännittämään!

bloggaajankalenteri