Kämmekkäät

Eilisessä luukussa esittelin miehelleni, Unelmien Uunimiehelle, neulottuja ♥sukkia. Tänään vuorossa on hänen toinen lahjatoive, mustat kämmekkäät.

Neuloin hänelle samanlaiset kuin itselleni aikaisemmin Pioneer Gloves -ohjeella. Ohje on englanninkielinen ja ilmaiseksi ladattavissa täältä Ravelrystä, klik.

Mieheni käteen sopivat saman kokoiset kuin omani eli neuloin kämmekkäät 2 mm puikoilla mustasta Filcolanan Arwettasta ohjeen suurimmalla koolla. Lankaa näihin kului noin 25 grammaa.

♥ villasukat

Uunimieheni toivoi lahjaksi ohuita villasukkia, niin pitihän sitä yrittää jonkilaiset tehdä. 🙂

Koska sydäntäni lämmittää kovasti se, että mieheni pitää neulomiani sukkia lähes kesät-talvet, neuloin näihin lahjasukkien kantapäihin intarsiana sydämet.

Niistä tuli melko söppänät, vai mitä?

Sukat itsessään ovat ihan perussukat, joissa on 2 o, 2 n – joustinvarret ja kärjissä on nauhakavennukset.

Sukat on neulottu oman pään mukaan muutoin, mutta kantapäiden sydämet tein Devon Clementin Love Socks -ohjeessa olevan kaavion mukaan. Tuo sukkaohje on englanninkielinen ja ladattavissa ilmaiseksi Ravelyrystä täältä, klik.

Käyttämäni langat olivat Louhittaren Luolan Väinämöistä (hopea) ja Filcolanan Arwettaa (musta).

Molemmat langat ovat fingering-vahvuisia, joten ainakin toive sukkien ohuudesta toteutui. Eri asia on sitten, kestävätkö nämä suurkuluttujan jalassa. No, ainahan sitten voi paikkailla ja varsinkin tikutella uusia. 😀


Viimeistelyvinkki:

  • Lahjasukkat voi viimeistellä sukkavyötteillä. Esimerkiksi Rakkaudella Henna -blogista löytyy kolme ihanaa tulostettavaa vyötettä sukkien paketoimiseksi.

Samistelusukat

Ennen kuin aloin neulomaan sukkia varpaista varteen, neuloin usein pitkävartiset sukat samalla tavalla tuli ne sitten minulle tai miehelleni, Unelmien Uunimiehelle. Esimerkiksi Novitan Nalle-langasta meidän samistelusukkiin tuli 75 aloitussilmukkaa 2,5 mm puikoilla.

Varren ensimmäiset kymmenen senttiä neuloin 3 nurin, 2 oikein -joustinta. Sen jälkeen kavensin joka toisen nurjan raidan kahden silmukan levyiseksi neulomalla kaksi nurjaa yhteen (kavennusten jälkeen silmukoita oli yhteensä 68-69 silmukkaa). Jälleen kymmenen sentin jälkeen kavensin loput kolmen nurjan raidat kahden nurjan levyiseksi ja jatkoin viimeiset kymmenen senttiä 2 nurin, 2 oikein -joustinta lopuilla 60:llä silmukalla. Näin varresta tuli siis 30 senttiä korkea, mikä on sopiva mitta esimerkiksi miehen työkenkien varta ajatellen.

Joustinneuletta jatkoin sukan istuvuuden vuoksi myös jalkapöydän päälle niin, että päällimmäinen kerros alkoi ja loppui aina kahteen oikeaan silmukkaan.

Varren jälkeen jaoin silmukat kahteen (huomoiden joustimen jatkumisen edellä mainitulla tavalla) eli niin päällä kuin kantalapussa oli 30 silmukkaa kussakin. Kantapään tein aina miten milloinkin, mutta yleensä vahvistettuna kuitenkin. Varsinkin, jos vielä ei ollut varmuutta kummalle sukat tulevat: omillani ei ollut niin väliä, mutta keston vuoksi miehen sukkaan vahvistus oli tarpeellinen. Näissä sattuu molemissa olemaan ristiinvahvistetut kantapäät.

Kantalapun jälkeen yleensä viimeistään päätettiin kumpi sukat, jotta tiesin terän pituuden neuloa sen mukaisesti ennen kärkikavennuksia ja sileää neuletta.

Päätös siitä, kummalle sukat tulivat, tehtiin yleensä lähinnä fiiliksen mukaan: ne vain jostain syystä näyttivät aina enemmän toisen kuin toisen sukilta. Tosin nämä postauksen sukat ovat poikkeus tähän sääntöön, koska näiden värit ovat menneet ikään kuin väärin päin, mutta olin jo tuosta sinisävyisestä Nallesta neulonut itselleni ainakin kahdet sukat. Se ei tietenkään estä minua olemasta kateellinen miehelleni näistä uusvanhoista sukista, sillä olen tämän kaksikon neulonut jo pari vuotta sitten, mutta jemmannut jostain syystä kaapin perälle. Ehkä niiden söpöyttä varjellen, tiedä häntä, mutta nyt ne on korkattu käyttöön. 😀 Ja sitä erityisesti mieheni arvostaa: hänelle nämä ovat mieluisia kesät talvet, mutta itse tykkään nykyisin hitusen enemmän vielä ohuemmista.

PS. Yhdellä sukkaparilla on painoa 120 grammaa, joten näihin kuluu melko hyvin lankajemmoja…

Myöhäinen isänpäivälahja

Kudoin isälleni isänpäivälahjaksi samanlaisen Oslo-pipon kuin itselleni lähes kuukausi sitten. Isänkin pipo valmistui kyllä ajoissa, mutta flunssani takia se on jäänyt vielä antamatta. Isälleni kudoin siis mustan ja itselleni harmaan

MaarItse - neulontablogi

Sen jälkeen, kun omastani postasin, olen saanut monta kyselyä vähän siellä sun täällä, mistä ohje ja mikä lanka, joten tässäpä ne vielä kerran. 

  • Käyttämäni lanka oli ohjeen mukainen Filcolina Arwetta Classic (omani ostin Lankamaailmasta, mutta sitä näyttää olevan muuallakin myynnissä). Tämä oli minulle ihan uusi lankatuttavuus, mutta voin suositella lämpimästi: jälki on niin tasaista kuin pipo olisi koneella kudottu! 
  • Käyttämiäni lanka oli fingering-vahvuista ja sitä kudottiin kaksinkerroin. Molempiin, niin omaan naisten kuin isäni miesten kokoiseen, tuli sitä varata kolme kerää eli 150 grammaa.
  • Puikkosuosituksena ohjeessa ovat 3,5 mm puikot, mutta löysän käsialani vuoksi minä kudoin ½ numeroa pienemmillä eli 3 mm puikoilla. Niin sain aikaiseksi ohjeen mukaisen neuletiheyden.
MaarItse - neulontablogi
  • Pipo itsessään on vain pitkää tuubin kutomista välillä kutomissuuntaa vaihtaen ja päälaella kaventaen.
  • Viimeistelyt eivät hirveitä vaadi:  tuubin alaosa käännetään lähes koko pituudeltaan kaksinkerroin ja ommellaan kiinni. 
  • Käännetty, kaksinkertainen alaosa puolestaan käännetään kohti päälakea, ja tadaa – pipo on valmis! Muutoin pipo on siis yksinkertainen, mutta korvia suojaa kolminkertainen neulos.
Oslo-pipo lahjaksi miehelle.

Isäni on toivonut tällaista hyvin korvia suojaavaa pipoa jo vuosia, mutta silti jännittää, että kelpaako ja sopiikohan tämä. Ehkä vähänä pienesti toivon, ettei kelpaisi, niin saisin tämän itselleni: harmaa, pienempi koko istuu minulle tätä paremmin, muttei huono tämäkään. 🙂