Kaavapainot

Heh! Tekaisin edellisten postausten jämistä vielä kaavapainoja Suuri Käsityölehden kaavalla ( 2/2019).

Näihin tuhosin myös lämpövanun jämiä silitysrullan ja -kinkun jäljiltä ompelemalla kolmiot pyramidin pohjalle ryhtiä antamaan.

Sisälle laitoin täytteeksi painoraetta ja vanua.

Ainut sopiva nauha, mitkä sopi hullunkuriseen kuosiin, oli vaaleanpunainen ricrac-nauha. Tulipa sillekin käyttöä. 🙂

Ricrac oli alkuun aika hankalan oloista käsitellä (kovaa kuin mikä) ja ensimmäiset töyhtöt menivät vähän sivu suun, mutta hauskan näköisiä ne ovat joka tapauksessa sekä toimivat niin kuin pitääkin eli helpottavat kaavalle asettelua.

😀

Silitysrulla

Ompelukerhoni kesähaasteen puitteissa ompelin itselleni tarpeellisen ompelukaverin eli silitysrullan. Enkä ihan minkä tahansa rullan, vaan tällaisen söppänän kainolokaverin. Tai sellaiseksi sitä tituleerattiin Suuri Käsityölehdessä ( 1/2019), mistä idean sain.

Lehdessä oli siis kaava pehmoleluun, mutta tein itse pienemmän kaavan vähän summanmutikassa. Lisäksi lisäsin yksityiskohtia rullaan, kuten solmimisnauhat hännäksi ja sirkkarenkaat korvien koristeeksi.

Päälikankaan lisäksi leikkasin lämpövanusta hieman pienemmät vuorikappaleet. Ompelu- ja täyttövinkit katsoin puolestaan Nuppu Print Companyn Näin ompelet silityskinkun -videolta.

Solmimisnauhojen päädyn suljin käsin ommellen, koska muutoin en saanut rullaa suljettua tarpeeksi tiukasti. Rullanhan pitää olla hyvin täysi, jotta se on riittävän kova silitysapuri. Täyttämisessä saakin olla tosissaan, jotta se onnistuu.

Merinovillaiset

Tadaa! Tämän päivän luukussa on merinoisia asusteita, joita olen ommellut jämistä.

Tämä vinkki on sekä hyvä että ilmainen eli pdf-kaava pipoon ja tuubikauluriin löytyy Jujunan sivuilta täältä, klik. Lataaminen maksaa siis mitään ja hyvät tulee! 🙂 Kaavasivulta löytyy myös linkki kuvallisiin ompeluohjeisiin.

Pipoa voi pitää joko suorana pitemmän mallisena tai lyhentää reunaa kääntämällä.

Aina ei kuvien ottaminen oikein onnistu. Tässä viiton kameramiehelleni jotain jänis-asiaa ilmeisesti ja alempana hytkyn naurusta niin, että kuva tärähti. Mutta kyllähän ne nyt sen pääasian havainnollistaa. 🙂

Molempien settien merinot, mustat ja siniset, ovat Mereeniltä.

Viime vuonna joulukalenterissani oli kangasjämistä ommeltuja PuuhakasPajan tumppuja, joista yhdet sopivat samaan settiin nyt ommeltujen pipon ja kaulurin kanssa.

Nyt tumpuista voin käytön perusteella sanoa, että ovat hyvät: hippasen epäilin niiden toimivuutta, kun mieleeni tuli lapsuuden ajan lapaset, joista tuuli meni läpi jne. Mutta nämä ovat lämpimät ja mukavat lenkkeillessä, vaikka ne ovat tehty merinosta ja joustocollegesta.

Nämä siniset ovat olleet käytössäni aina loppusyksystä saakka ja tykkään kovasti. Erityisesti ihastuin tuohon kauluriin, mikä suojaa hyvin. Hyviä istuvia pipoja olen tehnyt neulomalla aikaisemmin monet kerrat, että siihen nähden pipomalli ei niin suuresti sykähdyttänyt suuntaan eikä toiseen. Mutta hyvä senkin kaava on. Ja onhan tämä hyvä vinkki jämien käyttöön sekä heille, jotka eivät neulo, niin merinopipon voi tehdä yhtä hyvin ommellenkin. Sopisi myös aloittelevan ompelijan työksi.

”Pakolliset” joululahjat

Uudet alushousuthan ovat ikään kuin pakollinen joululahja. Näin on ainakin minut lapsuudenkodissani totutettu. 🙂

Pikkarikaavani on Make Bran Retro-malli, mikä olen hienosäätänyt jo muutama vuosi sitten itselle sopivaksi. Näitä olen väsännyt taas pitkin vuotta, kuten viime vuonnakin. Siltikään näiden tekemiseen ei tule oikein rutiinia enkä niin näiden väkertämisestä välitä, mutta onhan nämä hienoja! Ja jämätrikoista vielä. Se onkin se tärkein motiivi, että saan tilkkuja vähemmäksi. Muuten en varmaan näitä edes tekisi.

Yritän helpottaa aina tekemistä sillä, että teen sarjana aina yhden työvaiheen, niin sitten niitä on kerralla heti valmiina useammat. Tässä siis osa valmiiksi tulleista. Puolivalmiitakin jo löytyy jemmoista, sillä ei tuo tilkkukasa vaikuta itsekseen vähenevän. Järkevä, jos olisi, niin leikkasi aina heti trikoojämät valmiiksi odottamaan ompeluinspistä, niin olisi se aloittamisenkynnyskin matalampi.

Tein lisää myös kestovanulappuja tilkkukasastani löytyvästä joustofroteesta. Näitä tein viime vuonna ensimmäisen kerran, vaikka suhtauduin vähän epäilevästi näiden käytännöllisyyteen. Nyt vuoden käytön jälkeen voin kuitenkin todeta, että hyviä ovat. Ainut miinus viime vuotisissa on se, että ne ovat kirkkaan punaisia, niin niiden pesuvälit mustaa rakastavalla oli venyä aina mahdottoman pitkiksi, kun en halunut niiden kaunista väriä haalistaa.

Pyöreät kestovanulaput valmistuvat nopeasti, kun huomio muutaman seikan. Näiden saumuroinnissa vauhti onkin pelkkää plussaa. 😀 Hyvät vinkit saumurin säätöihin ja vauhdinhurmaan löytyvät Kangaskorjaamalla-blogista täältä, klik.