Tammikuun puolessa välissä aloitin kahden viikonlopun kestävän Tallukkaat-kurssin. Tavoitteenani oli kurssin aikana tutustua tallukkaiden tekoon hyödyntämällä jo kaapista löytyviä materiaaleja. Ajatukseni oli siis, että myöhemmin voisin satsata, kun olen ensin testannut, tuleeko tästä mitään vai jopa jotain…
Tallukkaat ovat alun perin pula-ajan korvikekengät ja ne on valmistettu tekstiileistä, mitä kotoa sattui löytymään. Sillä periaatteella myös minä siis lähdin kurssille. Päätin tehdä näistä testiversioista sisäkengät, koska minulla ei ollut sopivaa villakangasta ulkovuoreksi.
Ulkovuoreksi leikkelin ompelemani vakosamettitakin. Se oli jäänyt käyttämättä, koska en päässyt irti kammostani, että nepparit lentävät kesken kaiken irti. Näin siis kävi, kun ne itse kiinnitin, että ensimmäisellä sovituskerralla ne ropisi lattialle. Ihan hirveä tunne! Uunimiehen voimilla uudet nepparit puristettiin takaisin takkiin, mutta silti se kamala tunne tuli aina mieleen takin nähdessäni, joten nyt tuo turha kaapintäyte sai uuden, pelottamattoman, elämän.
Sisävuoreen käytin vanhan puuvillaisen viiksijemman ja välivuoreksi leikkasin kulahtaneen neulostunikan. Välivuoreksi lisäsin myös laukkuhuopaa, mitä jemmoistani löysin. Se myös antoi hyvän tuen esimerkiksi sirkkareikärivistölle.
Tallukkaat onnistuivat monilta osin oikein hyvin, vaikka – jälleen kerran – sairastuin. Siitä johtuen en osallistunut viimeiseen kurssiviikonloppuun vaan sen sijaan itsekseni koneompelin päälliompeleet, käsinompelin kärjet kiinni, kiinnitin sirkkarenkaat (Uunimiehen avustuksella tietenkin 😀 ), ompelin iltit sekä tein viimeiset sovitukset, minkä jälkeen pystyin ompelemaan niin väli- kuin ulkopohjat kenkiin.
Melko paljon jouduin siis omatoimisesti opiskelemaan, mutta onneksi en ihan kaikkea. Esimerkiksi ensimmäisen kurssiviikonlopun aikana opettajan avustuksella kaava hiottiin niin hyvin jalkaani ja valitsemiini lesteihin sopivaksi, että kotona viimeisessä sovituksessa jouduin hieman vain pohjia pienentämään. En ehkä ilman apua olisi ymmärtänyt myös kengän eri vuoriosioiden kasaamista, vaikka tein ne vähän oman pään mukaan jo opettajan ohjauksessa. Ohjeesta poikkesin mm. siksi, että sisäkenkiin ei tarvinnut paksua välivuorta ja laukkuhuovan vuoksi muun kovikekankaan käyttö ei ollut tarpeen.
Pohjiin en ommellut kantalappua sisäkäyttöisyyden vuoksi. Niistä tuli siistit, mutta kovin liukastahan tuollainen huopa on. Mietin vielä, saisinko siististi tuohon päälle ommeltua nahkalaput. Muuten näitä ei kyllä uskalla esim. portaikossa käyttää.
Koska en tehnyt näitä villakankaasta, tein iltit myös omalla tavalla. Kirjailin niihin koneella koristetekstit, ettei liian totiseksi menisi. 🙂
Uunimies sai idean, että näihin sopisi punaiset nauhat. Totta! Punaisen sopivuus oli käynyt minunkin mielessä, mutta nauhoja en ollut ajatellut. Nauhojen sijaan olin hänen tietämättään jo kirjaillut välipohjiin kokomerkinnät punaisella eli punaiset nauhat sopivat kokonaisuuteen enemmän kuin hyvin. Great minds think alike, vai miten se nyt meni. ♥
Kovin söpöthän näistä tuli, vaikka kangasvalintani ovat sysihuonot. Ajattelin näitä mökille sisäkengiksi, niin miettikää näiden materiaalien, sametti ja huopa, käytännöllisyyttä niissä olosuhteissa. Itse ajattelisin, että näistä saattaa olla jo muutaman minuutin käytön jälkeen söpöys kaukana, kun ovat keränneet mm. kaiken puunpölyn itseensä. Sellainen tunne tuli sen perusteella, kun muutaman kerran tässä kotosalla näitä testasin. Ehkä aina ei siis kannattaisi yrittää tehdä siitä, mitä kaapissa valmiina on. 😉
Tallukkaat olisi voinut tehdä tavallisella kärjellä, mutta halusin nyt testata, millaista on tehdä tällaiset kippurakärkiset. Lisäksi ihastuin heti näihin lesteihin, kun ne näin: näin heti, että ne ovat minulle sopivat, vaikkei minulla kenkien tekemisestä mitään aikaisempaa kokemusta olekaan.
Ja näin kävi, ne olivat sopivat. Hieman jouduin pienentämään tallukaskaavaa koossa 37, jotta se istuisi paremmin kapeaan jalkaterääni ja pieniin nilkkoihini sekä olisi yksi yhteen lestin kanssa.
Launoset-tallukkaat oli kuitenkin varsin onnistunut kässäprojekti vastoinkäymisistä huolimatta. Tallukkaat nimesin siis lainalestien mukaan, sillä niissä molemmissa lukee koukeroisella kaunokirjoituksella Launonen. Harmillisesti ne piti kurssin loputtua palauttaa, vaikka ne olisivat niin sopivat ja kauniin patinoituneet. Lisäksi minulla olisi intoa tehdä vielä ainakin yhdet, priimat villaiset, tämän testiparin jälkeen.
Niin kauniit, eikö vain? ♥
