Samettitrikoosta

Taitaa olla jo kuukausi siitä, kun ompelin mustasta samettitrikoosta itselleni leggingsit. Kaavana käytin Unelmallisen Unelmaa, mistä tällä kertaa käytin sivusaumatonta perusversiota (sivutaskulliset löydät täältä, klik).

Samettitrikoon ostin puolestaan Myllymuksuilta. Se yllätti pehmeydellään ja joustavuudelleen – aivan ihanaa päällä ja kankaan pinta, struktuuri, on niin kaunista.

Loput samettijämät käytin Misusun Stereo-kaavan kokeiluun.

Kaavassa on useampi vaihtoehto, kuinka leikitellä erilaisilla kankailla ja pinnoilla kauluksen ja hihojen suhteen eli tämä on hyvä kaava jämien tuhoamista ajatellen. Minulla oli kuitenkin puute koko mustista yläsosista, joten en hullutellut sen kummimin, vaan yhdistelin sametin palat mustaan joustocollegeen. Sitä minulle on jemmattuna niin paljon, että en muista, mistä juuri tämä on ostettu. Yleensä kuitenkin tilaan sitä joko Kangaskapinalta tai Ommelliselta, sillä niissä on sellainen laatu, mikä miellyttää.

Kaavassa on myös kolme eri helman pituutta, mistä minä valitisin pisimmän: halusin enemmän tunikamittaisen eri kuosisten leggingsien kanssa pidettäväksi. Koon valitisin mittataulukon mukaan, mikä oli ihan hyvä kaiken muun suhteen paitsi hihoista tuli liian pitkät. Kaavan mukana oli kyllä hyvät ohjeet, kuinka kaavaa soveltaa kaikkien mittojen suhteen itselle paremmin sopivammaksi. En kuitenkaan muokannut mitään, koska halusin testata kaavaa sellaisenaan ja toisekseen nuo samettihihat ovat kuin halaus. ♥ Eivätkä ne edes näytä pahalta, koska pusero on muutoinkin overzize-mallinen.

Ohjeesta poiketen tikkasin kauluksen takaa kiinni, koska epäilin sen nousevan ylös. Tikkaus saattaisi kiristää, jos pusero olisi kokonaan joustocollegea, mutta edessä oleva samettitrikoon palanen antaa niin hyvin periksi, että pusero sujahtaa päälle hyvin.

Vaikka samettirikoo on todella mielyttävää päällä, sen ompelu ei ollut minusta mitenkään mukavaa. Ensiksikin se rullaantui kovasti reunoistaan eli kaikki saumat piti neulottaa huolella. Lisäksi se helposti pakeni paininjalan alta kaikesta kikkailuistani huolimatta. Tosin mun sewjo on ollut hukassa jo useamman viikon, että saattoihan se olla sitäkin. 🙂 Itseasiassa käsitöiden tekeminen on ollut niin tahmeaa, että taidan pitää kuukauden mittaisen tauon. Minulla olisi valmiina leikattuna vaikka ja mitä, kuten esimerkiksi softshellistä anorakki, mutta en tällä keskittymisenmäärällä uskalla aloittaa sen – enkä oikein minkään muunkaan – ompelua. Joten ne saavat odottaa parempia aikoja…

Kesällä puolestaan olen ollut niin ahkera mm. monen käsityöhaasteen suhteen ja kaappeihin on kertynyt monenmoista pientä tehtyä, joista en halunnut itsekseen postailla. Sen sijaan keräsin ne pienet jutut postaussarjaksi, ihka ensimmäiseksi blogijoulukalenterikseni. Eli jos sitä mojota ei käsitöiden suhteen minulta aikaisemmin löydy, tapaamme seuraavan kerran joulukuun ensimmäisenä päivänä. Siihen saakka, pidetään huolta itsestä ja toisistamme! ♥

Ps. Sähköpostilla minua seuraavat ovat olleet etuoikeutettuja 😉 ja nähneet muutaman vilautuksen jo tulevasta joulukalenterista. Ne ovat olleet puhtaita vahinkoja, kun olen editoinut kuvia. Eli olette saaneet sähköpostiinne pari postausta, missä on ollut kuvia ilman tekstejä. Otsikotkin ovat olleet vähän mitä sattuun. Sori siitä, mutta tällainen tohelo kun olen, joten en voi luvata muuta kuin sen, että tällaisia vilautuksia tulee varmasti vielä jatkossakin…. 😀

… jos toisenkin.

Viime postauksessa oli kesäkuussa ompelemiani vaatteita. Samalla teemalla jatkan myös tänään.

Yksi tavoite oli kesän aikana opetella vetoketjullisen hupparin ompelemista. Sen olin laittanut jo vuoden vaihteessa kesäiseen Make Nine -taulukkoonikin. Tosin taulukossa oli pinkin värinen trikoo, mutta en onnistunut löytämään siihen sopivaa vetoketjua. Siksi vaihdoin kankaan mustan joustocollegeen.

Joustocollegetakin kaava on PaaPiin kaavakirjasta malli nimeltään Nummi. Ompelin sen muutoin ohjeen mukaan, mutta lisäsin hieman kädentien resoreiden korkeutta ja ompelin niihin peukalonreiät.

Koon valitisin mittataulukon mukaan ja sopiva tuli: tässä on tilaa hartioillenikin, vaikka aikaisemmin testaamani yläosa, Putous, samasta kirjasta jäi hieman naftiksi. Värikin on oikein hyvä, mustahan käy kaikkeen, mutta harmittavasti joudun toteamaan, ettei vetoketjun ompelu näin ensikertalaisena onnistunut ihan kuin strömsössä. Eli harjoittelut jatkuu. 🙂

Kesällä tuli tarve myös leggingseille, joissa on taskut. Tätä tarvetta varten testasin Unemallisen Unelma-kaavaa. Kaavatestaukseen käytin samaa mustaa joustocollegea, mistä tein Nummi-takin, mutta myös lisäksi Ommelkuplan neonväristä Luovus-joustocollegea.

Näistä tuli hauskat. Harmittavasti kuvaaminen ei ollut hauskaa: en saanut värejä toistumaan niin kuin pitäisi, vaikka kuinka varjossa olin. Luovus-kankaan ihanuuden näet paremmin täältä, postauksesta, jossa esittelen siitä aikaisemmin tekemäni tunikan.

Toinen Make Nine -haasteen ompelus oli tämä pitempi Kiila-tunika (Nosh-kaava SK 9/2017). Kokeilin saisinko aikaiseksi samannäköistä pitempää mekkosta, mitä Noshilla on nykyisin myynnissä. Trikoo on Dreamcircuksen eli Ehdan Kiurut.

Reippaasta kankaasta huolimatta en oikein onnistunut, vaan fiilis on hippasen liian yöpaitamainen. Mekkomaisempi tyyli olisi tullut, kun olisin pidentänyt helmaa vielä enemmän, kunnolla midi-mittaan. Nyt taisin lisätä vain 14 senttimetriä.

Pidemmän helman myötä myös halkiot olisi olleet pidemmät ja muutenkin niitä olisi voinut syventää, aloittaa hieman aikaisemmin.

Tätä tunikaa joutuu siis makustelemaan, mitä sille teen. Vai teenkö mitään… Mutta on ainakin siitisti ommeltu halkioita myöten.

Pääntienkin huolittelin trikoon hulpiossa olevilla merkinnöillä, niin pesumerkinnät ja kankaan alkuperä ovat tallessa. 🙂


Ompeluvinkit:

  • Halkioden vinojen kulmien ompeluohjeen löydät esimerkiksi täältä, Hääräämö-blogista.
  • Pääntien huolitteluohje löytyy puolestaan HommaHuone-blogista. Kyseisen blogin Instagramista löytyy myös ohjevideo, kuinka ommella peukunpaikat resoriin. Se näytti sujuvammalta tavalta, mitä itse käytin eli Lynn-hupparin ohjeen mukaista. Se löytyy puolestaan täältä, klik (noin kohdasta 17:17).

Tumput ommellen

Minulla on haaveena ommella nahkakinttaat mieheni käyttämättömästä nahkatakista, mutta tuo mieheni mun, Unelmien Uunimies, ei millään suostu tähän projektiin, vaikka muutoin tukee käsityöharrastustani kaikin puolin.

maaritse_tilkuista_ommellut_lapaset

Ehkä parempi niin, sillä taitoni eivät vielä taida vielä riittää, koska hermot olivat mennä jo matalan kynnyksen tumppujen kanssa.

maaritse_ompelublogi_tumput_ommellen

maaritse_tumput_ommellen

Kaava on PuuhakasPajalta (Tumput aikuisille). Käytin näihin merinokerraston ja mustavalkoisen tunikan jämiä, vuoriksi mustaa joustocollegea ja ranteeseen mustaa resoria.

maaritse_tilkuista_ommellut_tumput

Kaava ja ohje ovat selkeät. Kuvitetut ompeluohjeetkin löytyvät, PuuhakasPajan FaceBook-sivuilta täältä.

maaritse_ompelublogi_merinotilkuista_ommellut_aikuisen_lapaset

Mistä ne hermot sitten meni? No, kahden samanlaisen käsineen aikaansaamisessa. Ensimmäinen pari merinonjämistä oli selvästi eri paria kooltaan. Siitä sitten seurasi se peruskiroaminen, ettei tästä mitään tule… 😀 😀 😀

maaritse_lapaset_ommellen

Heh, tulihan siitä, kun keskityin paremmin. Toiset eli raidalliset ovat, jos ei ihan identtiset, niin lähellä kuitenkin. Eikä lopen ollut edes vaikeaa. Eikä tekeminen ottanut aikaakaan.

maaritse_ompelublogi_tilkuista_ommellut_lapaset

Nyt vain käytännössä testaamaan, miten toimivat. Ainakin tuntuma, istuvuus, vaikuttaa hyvältä. Tilkkukasakin taas pieneni! Jes! 

Geodesic

Tästä olen ihan pähkinöinä! Kaava on Geodesic/Blueprints for Sewing, minkä miehustat kootaan kolmioista. Halutessaan voi – kuten minä – ladata kuitenkin takaosan ilmaiseksi samalta sivulta, mistä kaavan voi ostaa. Siten sen voi leikata kokonaisena kolmoista kokoamisen sijaan.

maaritse_tilkuista_tunika_geodesic_pattern

maaritse_geodesic_tunika_ehtan_neuloksesta

Tämän pdf-kaavan olen ostanut muutama vuosi sitten sillä ajatukselle, että tekisin eri sävyisistä mustista joustocollegen paloista tunikan. Mutta se ajatus on jäänyt, koska niille jämille on aina muuta käyttöä löytynyt eikä niitä ole edes etukappaleen verran ehtinyt kertymään.

maaritse_tunikan_kohdistetut_raidat_geodesic

Muistin jälleen kaavan, kun murehdin, mitä tehdä kesällä ompelemalleni mustavalkoraidalliselle neulostakille. Se ei vaan tuntunut sopivalta. Harmitti, kun näin vaivaa raitojen kohdistamisessakin. Lisäksi siihen meni paljon kangasta, vielä laadukasta Ehtan neulosta.

maaritse_geodesic_tilkuista

maaritse_geodesic_tunika

Tällä kaavalla sain sille uuden elämän! Takakappaleen sain leikattua kokonaisena takin takakappaleelta ja etukappaleen kolmiot leikkasin sieltä mistä mahtui. Neulostakki ei ihan kaikkiin kolmioihin riittänyt, mutta onneksi minulle oli jäänyt jemmaan sen verran kangasta, mistä sain puuttuvat kolmiot.

maaritse_raglan_hihainen_tunika_geodesic

Hihat sekä taskujen tehosteet ovat puolestaan mustia joustocollegen jämiä, mitkä sain riittämään, kun en leikannut hihoja taitteelta, vaan tein niihin keskelle sauman.

maaritse_tunika_taskuilla_geodesic

Minusta tämä kolmio-idea on ihan huikea, kun sen avulla saa tuhottua jämäpalasia kerralla heti kunnolla. Lisäksi mielikuvitus on vain rajana, miten eri värejä sommittelee, mutta tämä voisi toimia myös ihan yksivärisenä. Instagramista ja/tai Pinterestistä löytyy paljon inspiroivia kuvia (#geodesicsweater) niin tästä tunikapituisesta kuin lyhyemmästä mallista, johon ei tule alinta kolmioriviä eli cropatusta taskuttomasta versiosta.

maaritse_ompelublogi_tilkuista_naisten_tunika_geodesic

Tästä tuli vielä ihan hauskan näköinen kaiken käytännöllisyyden lisäksi. Tein vielä takin lopuista ja mustista joustocollegepalojen roikaleista tumput. Nekin onnistuivat hyvin, vaikka sellainen pienen pieni piiperrys ei ole my cup of tea. Siitä teehetkestä postailen erikseen vielä myöhemmin… 😀