Peruspaitaa ompelukerhoon

Verson Puodin heinäkuun ompelukerhossa aiheena on 100 paitaa Puodilta. Aikaisemmin kerholaiset ovat saaneet aina saman kuosin, mikä tuli säilyttää salaisuutena sovittuun ompeluajankohtaan saakka, mutta nyt on toisin: lähes kaikki saivat erilaisen kankaan, josta tulee tehdä kuun vaihteeseen mennessä peruspaita, jotta tavoite 100 erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi toteutuisi.


Ensimmäisenä mietin, mikä on peruspaita. Käytänkö sellaista, että kannaattaako tällä kertaa ompelukerhoon edes lähteä mukaan? Samaa mietti moni muukin, ja ompelukerhon FB-sivuilla käytiin vilkasta keskustelua, mikä on peruspaita ja mikä ei. Oman rajoitteensa toteutukselle luonnollisesti toi myös kangasnpalan pituus, 0,8 metriä, josta ei aikuiselle kovinkaan helpolla paitaa venytetä.

Vaikka mysteerikuosi hirvitti, ensimmäisen ompelukerhokokemuksen, Zadie-mekon, innoittamana lähdin kuitenkin mukaan. Päätin, että laitan kerhotyön onnistumaan tavalla tai toisella, tuli sitten millainen kuosi tahansa. Kankaan vähyyskään ei ollut enää ongelma, koska tehtävää tarkennettiin sen verran, että siihen sai yhdistää jotakin yksiväristä. Myös peruspaidaksi keskustelujen perusteella alkoi muodostua sellainen, minkä kukin peruspaidaksi mieltääHetken tuntui siltä, että tämähän on helppo homma! 

Verson_Puodin_heinakuun_ompelukerho

Niin, se tuntui siltä niin kauan, kunnes sain kankaan. Kuosi oli kaikkea sitä, mitä pelkäsin: se oli turhan lapsekas ja siinä oli inhokkivärejäni, lämpimmän sävyistä keltaista ja punaista. Aluksi harmittikin kovasti, että miksi en saanut jotain muuta, jotain kivaa Verson Puodin monista ihanista kuoseista. Tämä punakeltainen Nallemaa (digiprintti) on siis yksi niistä harvoista, joista en tykkää edellä mainituista syistä.

Verson_Puodin_punakeltainen_Nallemaa

Heh, sen siitä saa, kun ostaa sian säkissä uuden kankaan kuvat silmissä! Hetken nieleskelyn jälkeen päätin hyödyntää tilanteen kaavakokeiluun. Ajattelin siis, että mahdollinen epäonnistuminen, kankaan turha saksiminen, ei nyt niin harmittaisi (vaikka ainahan se harmittaa, mutta yritin nyt uskotella itselleni jotain muuta), vaikka sopivan paidan sijaan tulisikin vain kokemusta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Yhdistin Ottobre-lehden teepaidan ja svetarin kaavat (2/2017), jotta saisin aikaiseksi kapeahihaisen, helposti villatakin alle menevän, mutta miehustasta riittävän väljän, arkeen sopivan paidan. Tämä kokeilu onnistui, tästä tuli hyvä arkipaita, mutta kuosi ei muuttunut valmiissakaan vaatteessa mieluisemmaksi, vaikka mustat hiat siihen hieman särmää tuovatkin. Silti tuntuu siltä, että olen varastanut päiväkoti-ikäisen paidan… Mutta kun en kykene muille ompelemaan, niin itse se on nyt tätä pidettävä. 😀

Kauneus on katsojan silmissä. Millaiset kuosit vetoavat sinuun ja mitkä jätät suosiolla kauppaan? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan heinäkuun värini on valkoinen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Rennompi ompeluote

Kun vuosien tauon jälkeen aloin jälleen ompelemaan, olin ihan hirveä tiukkis. Mikään ei kelvannut, vaan aina löysin ompeluistani jotain vikaa. Kummallisinta oli, että ostovaatteissa hyväksyin kieroja saumoja ja muutakin virheitä, mutta itse tehtyihin suhtauduin ylikriittisesti.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Hide away-hupparia (Ottobre 2/2017) tehdessä tajusin tulleeni rennomaksi ompelijaksi: upotettujen etutaskujen saumat jäivät silittämisestäkin huolimatta ikävästi koholleen, joten yritin litistää niitä koristetikkillä. Tikkauksista piti tulla huomaamattoman pienet ja vielä sievätkin… No, näin ei käynyt. Silti mielessäni ei käynyt ratkominen, vaan ajatus, että ensi kerralla onnistun paremmin

hide away huppari sielunlintu minttu taskunsuu

Huppukaan ei mennyt ihan ajatusten mukaan: halusin kokeilla kaksoisneulan sijaan jotain koneeni koristetikkiä alavaran kiinnittämiseen. Juu ei. Kaksoisneula olisi ollut tuttu ja turvallinen, että muistanpa senkin sitten ensi kerralla…

hide away huppari hupunreuna

Aikaisemmin kaikki nuo olisivat menneet purkuun, mutta nyt pystyn enemmän nauttimaan ompelemisesta: parasta on itse tekeminen ja oppiminen. On löytynyt luotto siihen, että tämänkin asian vielä ajan kanssa opin. Rentouden ansiosta sovitustilanteissakin pystyn näkemään kokonaisuuden eikä pelistä heijastu pelkästään virheet.

hide away huppari upoteut taskut sielunlintu minttu

Nyt tästä harrastuksesta alkaa nauttimaan, vaikka yhä hampaiten kiristelyä aiheuttavat huonosti istuvat kaavat, koska en osaa niitä (ainakaan vielä) muokata paremmin istuviksi. Tämänkin hupparin alaosa on liian suuri minulle, mutta en osannut sitä kaventaa upotettujen etutaskujen vuoksi. Mutta yrittämällä, kokeilemalla sekin asia varmaan ratkeaa ensi kerralla… 😀

Mitkä asiat saavat sinut nauttimaan käsitöiden tekemisestä tai harrastamisesta ylipäätään? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan toukokuun värini on minttu. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Mustavalkoinen mekko

Viikonlopun aikana ompelin mustavalkoisen mekon, minkä etuosa on Eurokankaan paksua trikoota ja muuten mustaa joustocollegea.

Tein mekon tuunaamallani Ottobren Relaxed-kaavalla, jolla tein jo aikaisemmin onnistuneesti kolme tunikaa. Muutin vielä hieman helmaa sekä hihaa viimeisimmässä Suuri Käsityölehdessä nähdyn puseron mukaisesti. Ajattelin, että suoraviivaisuudessaan ne sopisivat geometriseen miehustaan ja muutenkin toisivat vaihtelua jo paljon käyttämääni kaavaan.

geometrinenhiha

Mekko sopi väritykseltään HommaHuoneen Vuosi värien kanssa-blogihaasteeseen, koska lokakuun teemavärit ovat musta ja harmaa. Värihaaste jatkuu marraskuusssa violetin ja lilan sävyillä, tällä hetkellä näyttää siltä, että teemavärien mukaisesti kaapista löytyisi ainakin yksi joustocollage ja pari keskeneräistä neuletta. Että vi ses!

Kolme onnistumista

Ompelin kolme tunikaa Relaxed – kaavalla (Ottobre 5/2016), koska tykästyin sen yksikertaisuuteen. Lyhensin heti mekon helman tunikamittaan ja jätin taskut pois, koska oletin niiden korostavan jo ennestään pyöreää vatsanseutuani, ja eihän kukaan nyt sitä halua, eihän… Taskut voisivat toki toimia minullakin hieman ylöspäin nostettuna, mutta tuollaisenaan näyttäisi siltä, että ne alkavat juuri vatsani korkeimmalta kohdalta. Että ehkä vielä tuunaan niitä, mutta nyt halusin ylipäätään vain kokeilla mallin sopivuutta.

Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, mikä olikin istuva, mutta lantion ympärys oli hyvinkin reilu. Mutta alaosan pyöreys eli mallin kuosi sopi mielestäni ensimmäisen tunikan kankaan kuosiin, joten jätin sen sellaiseksi. Kiristin helman vain kuminauhalla, jotta tuo väljyys asettuu paremmin päällä eikä näytä hyvältä vain kun seison paikallaan. Lopputulos onkin varsinainen pallopaita ♥.

pallopaita

Toista tunikaa varten kavensin kaavaa lantion kohdalta sekä pidensin hihaa. Toisen tunikan tein siis Lillestoffin pehmeästä Sketch – kankaasta, ja tästä tuli aivan ihana! Tunikan ompelu onnistui mutkattomasti ja kuvioraidatkin osui kohdalleen lähes täydellisesti.

raita2

raita

Kolmannen tein samoilla kaavamuokkauksilla kuin toisenkin. Tästä taisi tulla mieluisin, koska kankaan sininen väri on vaan niin kaunis. Farkkujoustocollege on Verson Puodilta (minkä sivuilta väri näkyy suttuista kuvaani paremmin).

farkkumekko

Nyt istun täällä kotona käsien päällä miettien, että kuinka monta samanmallista tunikaa/mekkoa voin vielä tehdä, että vaikutan yhä täysjärkiseltä… 😀