Siiri-neuletoppi

En yleensä innostu trendeistä. Olen pikemminkin käytännöllinen neuloja, joka miettii tarkkaan, millaisia vaatteita tarvitsee ja tulee käyttämään. Mutta nyt tuli vastaan neule, minkä halusin tehdä ilman sen kummempia perusteluja. Sellainen oli Jonathan Ingbergin Siiri-neuletoppi Novitan syksy 2026 lehdestä.

En oikeastaan osaa edes sanoa, mikä mallissa alun perin viehätti. Ehkä se oli kukkien kolmiulotteisuus. En ollut aikaisemmin yhdistänyt neulomista ja virkkaamista tällä tavalla. Niinpä päätin neuloa Siirin. Ihan vain siksi, että huvitti. 😀

Siiri neulotaan kahdella mohairsäikeellä yhtä aikaa. Minun mohairini olivat True Crime Yarnsin Party värissä Vera Stanhope ja Lana Gatto Silk Mohair 9370. Alun perin olisin halunnut neuloa koko topin pelkästään Party-mohairista, jossa on pieniä paljetteja. Lankaa ei kuitenkaan ollut riittävästi, joten yhdistin siihen yksivärisen silkkimohairin.

En noudattanut ohjetta kuitenkaan aivan sellaisenaan. Muutin alhaalta ylös neulottavan mallin ylhäältä alas neulottavaksi, muokkasin pääntiestä matalan ja neuloin toppiin 3/4-pituiset hihat. Etuhelmaan tein lisää pituutta lyhennetyillä kerroksilla ja resoreihin valitsin 3 oikein, 1 nurin -joustinneuleen. Muutoksia ja Siiri-toppia yleisesti esittelen myös uusimmalla YouTube-jaksollani ( sekä kaikkea muutakin neulomaani kimmellystä): videolta muutokset ovat nähtävissä ehkä näitä kuvia paremmin.

Kukkien terälehdet virkattiin jälkikäteen ja niiden tekemisessä riitti puuhaa. Hihojen lisääminen tarkoitti tietysti myös lisää kukkia. Eikä langanpäiden päättelykään aivan hetkessä valmistunut. Viimeistelyssä kastelin ja pingotin neuleen, jolloin silmukat rentoutuivat ja kukkien terälehdet asettuivat paremmin paikoilleen.

Vaikka tein Siiriin useita muutoksia, yksi asia olisi vielä kannattanut muuttaa. Mallissa käytetty eurooppalainen olka eli taakse jäävä, viistoon putoava olkasauma ei nimittäin istu kovin hyvin suurille olkapäilleni. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut inspiroitua Siirin ideasta ja toteuttaa koko neule toisella rakenteella.

Siiri ei ehkä ole vaatekaappini käytännöllisin neule, eikä sen istuvuuskaan ole aivan täydellinen, mutta silti sen tekeminen tuotti paljon iloa. Ja sehän on lopulta aika hyvä syy tarttua puikkoihin; kuten jo alussa mainitsin, niin neuloin, koska huvitti. Ehkä ajankuva on nyt niin kovin totinen, että piti hullutella näin käsitöitä tehden. Varsinainen keski-ikäisen kapina. 😀

Miten sinä suhtaudut neulomiseen? Pitääkö jokaiselle neuleelle löytyä käyttötarkoitus, vai teetkö joskus jotakin ihan vain siksi, että huvittaa? Entä oletko huomannut kaipaavasi käsitöiltä viime aikoina tavallista enemmän iloa ja keveyttä?

Kesäverstaan virtuaaliset avoimet ovet

Koska käsityömestari-opinnoissa on vuorossa näyttö, johon täytyy muun muassa jollakin tapaa osoittaa oma osaaminen piirtäen, piirros-, valokuva-, video-, ääni- tai tekstimateriaalin avulla, päätin avata ns. kesäverstaani ovet YouTubessa kesän ajan.

Kesäverstas on todellisuudessa mökki meren rannassa, mikä teistä monelle on jo tuttu paikka kuvien kautta. Tai ainakin sen rannat, aallokot ja linnut. Se voi tulla kuitenkin uutena, että sitä puhutellaan leikkisästi verstaaana. Se johtuu siitä, että täytän sen erityisesti aina näin kesän alussa kaikilla käsityöjutuilla. Istumapaikat on pienessä mökissä vähissä. 😀

Ja taas sitä siis mennään! Nyt vain edellisiin vuosiin verrattuna teen viikoittain jakson @lankasorvari-tililleni, ikään kuin virtuaaliset avoimet ovet. Tarkoituksena on kertoa sekä tulevista suunnitelmista että valmistuneista töistä ja samalla avata käsityömestari-opintojen etenemistä.

Ensimmäinen jakso on tuossa alhaalla nähtävissä. Siinä esittelen lyhyesti sekä kesäverstaan että itseni ja kerron, mitä kaikkea valkoisilla langoilla aion tehdä viikon aikana. Ja perustelen tietenkin sen, miksi juuri keskityn valkoisiin.

YouTubesta löytyy jo toinen jakso katsottavaksi: mitkä yllä olevan jakson suunnitelmista toteutui ja millä tavalla sekä uusia suunnitelmia virkkauksen, neulomisen sekä tulevien Jyväskylän Neulefestereiden suhteen.

Niinpä! Ihan hirveän nopeasti aika on juossut, kun jo ensi viikonloppuna on festit! Mutta niin mukavaa. ♥

Käsityövuosi 2020 aakkosin

Alavaran avulla mielestäni saa pääntiestä tyylikkäämmän kuin kanttaamalla (esimerkiksi Oliver-tunika), mutta silti sitä tulee melko harvoin käytettyä. Sen nimistä ompeluryhmää puolestaan seuraan tiiviisti FaceBookissa, minkä ansiosta olen tämänkin vuoden aikana inspiroitunut ja hullaantunut vähän siitä sun tästä. Kunnianhimoisimmat tavoitteeni taitavat kyseisen ryhmän ansioista olla alkuvuodesta ommeltu Stella-paitapusero ja loppuvuodesta osittain sen eri ompeluhaasteista kerätty blogijoulukalenteri.

B niin kuin Blogi. Tässä vaiheessa kiitän jo kaikkia teitä kuluneesta vuodesta! Toivotan myös lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat, joita viime kuukausien aikana on tullut niin tänne kuin muihin somekanaviin. ♥ Selväksi varmaan on jo kaikille tullut, että minä en ole mikään ohjenikkari. Sen homman jätän niille velhoille, jotka sen osaavat. Minä siis vain innokkaasti kokeilen, testaan, sovellan ja sähellän sitä, mitä muut ovat suunnitelleet. Käsitöiden lisäksi haluaisin ottaa inspiroivia valokuvia, joita aina välillä innostun harjoittelemaan, mutta suurimmaksi osaksi se harrastus jää ajan puutteen takia haaveen tasolle.

Bowline

Copenhagen Cardigan  

Dear Björn

Englannin kieli on nykyisin minulle jo lähes vaivattomampi neulekieli kuin suomi, koska useita tekniikoita olen opetellut alunperinkin englanniksi. Hassua ja vähän hämmentävääkin.

FaceBook aiheuttaa minulle päänvaivaa tuon tuosta, koska postausteni linkittäminen onnistuu vaihtelevasti. Eli välillä blogin FB-sivuilta postaukseni pääsee lukemaan suoraan kuvaa klikkaamalla ja toisinaan kuvan liittäminen ei onnistu mitenkään, jolloin postaukseen pääsee vain tekstissä olevan linkin kautta. Syy todennäköisesti on tietokoneen ja tuolin välissä, mutta niin kauan kuin en tiedä, miten ongelman ratkaista, tämä sekavuus jatkukoot. 😉

Geodesic

Haasteet ovat elämän suola! Pidän siis paljon erilaisista käsityöhaasteista. Vuosien saatossa ajatukseni niitä kohtaan ovat muuttuneet, sillä aikaisemmin ajattelin, että tärkeintä on päämäärä eli toteuttaa kaikki haasteet alusta loppuun ja vielä huolella. Nykyisin ajattelen, että ei se päämäärä, vaan matka itsessään on tärkeämpi. Esimerkiksi tämän vuoden haasteita kaikkia en saanut loppuun saakka, mutta olen kuluneen vuoden aikana oppinut ompelijana ja neulojana varmaan enemmän kuin ikinä, koska haasteiden vuoksi olen kokeillut monenlaista, mitä en olisi muutoin kokeillut.

Iltasanomat lähestyivät minua kesällä Ellen-paitulini vuoksi. Jutun teksti osaltani on tosin vähän niin ja näin, mutta Ellen on toki yksi suosikkikaavoistani ja huomionsa ansainnut. Ilmeisesti Iltasanomien ansiosta, vaikka jutun linkkaus ohjaakin Instagram-tililleni, Ellen-postaukset nousivat viime vuoden luetuimmiksi ompelupostauksiksi.   

Joulukalenteri oli lähinnä kesäprojektini, kuten myös muutama muu käsityöhaaste, jotka hoksasin yhdistää toisiinsa. Näin joulukalenteri ei ollut kovin työläskään.

Kirjoneuleita olen tehnyt tämän vuoden aikana useamman. Harjoitus todella tekee mestarin! Tosin en minä vielä mikään mestari ole, ei suinkaan, mutta enää kirjoneule ei aiheuta suurta jännitystä ja/tai ärsytystä, tuleeko tästä mitään…

Luovus Neon on Ommelkuplan joustocollegea, mistä ompelemani tunika on ollut Instagramissa yksi vuoden suosituimmista.

Mira – ja Myosotis–mekot löytyvät myös Instagramin bestnine-kollaasista.

Nurin nurin –paita oli keväällä neulotun Bowlinen lisäksi vuoden aikana pidetyimpiä puseroitani.

Oslo–pipo vaikuttaa olevan yhä kova hitti, sillä pari vuotta sitten kirjoitetut postaukseni minun osloistani ovat yhä myös tämän vuoden luetuimpia ja googlatuimpia postauksia. Vaikka Oslo on helppo ja hyvänmallinen pipo, silti hieman sen suosio yllättää, kuinka se kiinnostaa niin paljon aina vaan.

Pfaffin ompelukoneen yläsyöttäjä ja automaattinen päättely ♥

Quilting eli tilkkutyöt kiinnostavat kovasti, joten siinä on yksi haave ja opettelun kohde ensi vuodelle.

Roscoe

Stella-paitapusero

Törröpipo oli Oslojen lisäksi yksi luetuimmista neulepostauksista.

Unelmien Uunimies ♥ on siis kannustava mieheni mun, joka toimii blogin taustalla muun muassa elävänä kameranjalustana ja -kaukolaukaisijana.  

Varakoukku on neulekerhoni, mikä myös osaltaan inspiroi minut joulukalenterin tekoon: ilman sitä en olisi keskellä kesää virkannut tiskirättejä, neulonut tonttua, virkannut kuteesta lumihiutaletta jne. 😀

Waver Jacket!

X-määrä eli tuntematon määrä on kankaita varastoissani. Onnistuin tänä vuonna ompelemaan lähes yhtä paljon kuin ostinkin (eli lähes 70 metriä!!!), mutta vielä riittää petrattavaa. Mutta suunta on todella hyvä: jos olisin ehtinyt kaikki leikatut ommella, olisi kangasvarastoni päätynyt miinuksen puolelle eikä viisi metriä plussan puolelle kuten nyt.

Ylimääräiset lankani hieman vähenivät kuluneen vuoden aikana, mutta uuttakin tuli ostettua. Lankojen suhteen tilanteeni on kuitenkin vielä parempi kuin kankaiden, sillä niiden kulutus jäi selvästi miinuksen puolelle: neuloin vuoden aikana reilut viisi kiloa ja ostin lähes 4,5 kiloa eli miinusta tulio puoli kiloa. Lankalaihis olisi onnistunut paremmin ilman virtuaalimessuja yms., sillä en kyennyt kaikkia tarjouksia vastustamaan. Varsinkaan kun olin juuri saanut Leeni Hoimelan Urban Knit -kirjan, mistä löytyi monta niin ihanaa mallia. Niitä tikuttelen siis ensi vuonna.

Zeuraava vuosi 😉 olkoon edellistä parempi! Kiitos, että olet jakanut sen kanssani. ♥ Pysytään terveinä!

Enkeli

Virkkasin tällaisia enkeleita useampi joulu sitten lähipiirille.

Olin aikeissa kirjoittaa ohjeen tähän enkeliin teillekin, mutta se jäi ajan puutteessa haaveeksi. Mutta ehkäpä ensi joulun aikaan voin palata tähän. 🙂

Ihan pieni enkeli
Kynnykselle istahti
Siivet selkäänsä hän laittoi
Sädekehän päälleen taittoi
Sinua hän suojelee
joulumieltä jakelee.

Hyvää joulua!

♥