Neulefestarit 2018 | Kurssit

maaritse_neulefestarit18_kurssit

Heinäkuun alussa osallistuin toista kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille. Kolmen päivän festarireissuni ei olisi paremmin voinut mennä: aurinkoisessa kesäsäässä tarjolla oli upeita lankoja, hyvää musiikkia, kylmää juomaa sekä ennenkaikkea mahtavaa seuraa, missä yhdessä intoilla käsitöistä. Osallistuin festarimarkkinoiden lisäksi myös kolmelle kurssille, joista kerron tässä postauksessa. Markkinafiilistelystä ja lankatuliaisista julkaisen erillisen postauksen ensi viikolla! 


Neulevalokuvauksen salat

Ensimmäinen kurssi, jolle osallistuin oli Laine Magazinen tekijöiden, Jonna Hietalan ja Sini Ellenin, valokuvauskurssi. Kurssi kesti neljä tuntia, minkä aikana kävimme läpi teoriaa, otimme kuvia sekä tutustuimme kuvankäsittelyyn.

maaritse_neulevalokuvauskurssi_lystigyarns

Jonnan ja Sinin opetus oli selkeää ja konkreettisesti esimerkein havainnollistettu. He olivat myös helposti lähestyttäviä, joten turhaan etukäteen häpeilin taidottomuuttani. Päinvastoin, he rohkaisivat, kuinka kukin voisi kehittää taitojaan, ottaa seuraavan askeleen omista lähtökohdistaan käsin. Kurssilla sai siis yleisiä vinkkejä ja opetusta, mutta myös henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi silloin, kun lähdimme kurssipaikan lähistölle itse kuvaamaan.

maaritse_neulefestarit18_valokuvauskurssi

Koko kurssin antia on mahdotonta tähän tiivistää, mutta selvää on, että ihan ensimmäiseksi minun tulee panostaa ajallisesti enemmän valokuvaamiseen. Nyt se on jäänyt vähäiseksi käsitöiden vuoksi eikä siten taidotkaan ole karttuneet ja kuvaustyylini on turhauttavaa sattumankauppaa. Jonnan ja Sinin mukaan oikotietä ei kuitenkaan ole eli nyt pitää vain harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Ja lakata tuskailemasta, sillä ilman yritystä ja erehdystä ei tapahdu kehitystä. Ei tässäkään asiassa. 😉

Sano se pistoin

Toinen kurssi, mihin osallistuin, oli Emma Karvosen ja Taito-lehden yhdessä järjestämä ristipistokurssi. Tavoitteena oli tehdä nykyaikainen ristipistotaulu, mitä varten olin miettinyt etukäteen erilaisia ironisia toteamuksia.

Muutin kuitenkin mieleni saadessani eteeni suunnittelupaperin, sillä mieleeni tulvahti näkymä itsestäni talven pimeimpänä ajankohtana, kalpeana ja hiljaisena, riisumassa ulkovaatteita kotimme eteisessä pitkän työpäivän jälkeen. Silloin seinäteksti, että ”Huomenna on uusi (pitkä) päivä” (tai jotain muuta nasevaa) ei ehkä tunnu hauskan ironiselta saati kannustavalta. 😀

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit18

Sain kuitenkin laitettua alulle pienen harjoitustyön, minkä olen mökkeillessä jo kirjonut valmiiksikin.

maaritse_beniceorleave_sanosepistoin_neulefestarit18

Olin aivan unohtanut, kuinka kivoja ristipistotyöt ovat: ihan parasta ajanvietettä kesäkuumalla, kun kutominen eikä ompelu viehätä.

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit

En myöskään muistanut, kuinka ihanaa pintaa näin tulee. Siksi aion tehdä vielä jonkin suuremman työn, mihin kirjoisin jonkin hauskan, aina naurattavan tai ainakin hymyn aiheuttavan lausahduksen, kuten ”Pakko kuunnella Bon Jovia!” (terveisiä asianomaisille 😀 ) muistuttamaan, että on olemassa muutakin kuin vain harmaata arkea.

Briochea silmukka silmukalta

Kolmas kurssini oli Soile Pyhänniskan brioche-kurssi, minne lähdin siksi, että haluan kutoa joskus itsekin jotain niin ihanaa kuin Soilen Lumimarja-huivi. Tuon ihanan mohairlangasta kudotun huivin näin siis Soilen Neulova Narttu -blogissa.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit2018

Mohairlankaa en aloittelijana kuitenkaan halua ensimmäisenä brioche-työnä kutoa, vaan ensin haluan opetella tekniikan hyvin. Siksi päätin lähteä kurssille ja jatkaa harjoittelua kotona kutomalla syksyksi Krysanteemi-kämmekkäät ja -pipon. Kuvissa olevat ovat siis Soilen mallit, ja niihin on saatavilla ilmaiset ohjeet hänen blogistaan.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit18

Jos opin tämän, niin ensi vuonna voin sitten ostaa festareilta langat Lumimarja-huiviin (jos onnistun ohjeen siihen ET-lehdestä saamaan). Kurssin aikana ainakin tekniikka tuntui tulevan tutuksi, vaikka ensin vaatikin hirveän määrän keskittymistä: puhekykykin meni hetkeksi. 🙂 Mutta hitaat toistot tekivät tehtävänsä, ja harjoitustyö alkoi pikkuhiljaa etenemään vaivattomammin.

Alla kuvassa on siis minun harjoitustyöni, lehtikuvio, minkä avulla opeteltiin kaksivärinen aloitus ja lopetus sekä lisäykset ja kavennukset. Yksi virhekin siinä näyttäisi olevan, muttei haittaa: oli tosi kivaa opetella uusi tekniikka. Sillä innolla tulikin surffailtua Ravelryssä, ja Lumimarja-huivin lisäksi nyt niin kovin tahtoisin kutoa myös Susanne Sommerin Shusui Shrugin.

maaritse_neulefestarit18_briochekurssi

Tässä lyhyesti kurssikokemukseni, mutta totuushan on, että minne nämä polut vie, ei vielä tiedä, koska niin paljon opin ja inspiroiduin. Opetus oli siis huikeaa ja myös porukka kursseilla mahtavaa, joten ilmapiiri oli toinen toisilleen tuntemattomien kesken tuttavallista ja sujuvaa: vaikka yksin menin, en yksin ollut, vaan yhdessä muiden mukana. ♥

Kirjailtu helppo talvisetti

Kun kymmenen vuotta sitten aloin taas kutomaan pitkän tauon jälkeen, tein tämän setin ensimmäisten joukossa. Tarkkoja ohjeita en enää muista, mutta jotain osviittaa voin kuitenkin antaa, jos satut innostumaan. Suorakaiteen mallisina nämä, pipo ja kämmekkäät, ovat ainakin hyvin yksinkertaisia, joten ilman tarkkoja silmukkamääriä ja puikkokokoja uskoisin, että voit onnistua. Jos et muuten, niin yrityksen ja erehdyksen kautta ainakin, kuten minäkin aikoinaan. 😉

En siis muista, minkä kokoiset puikkoni olivat, mutta lanka oli Novitan Rose Mohairia, joka oli jo monesta purkamisesta ohentunut. Siksi se piti kutoa kaksinkertaisena, jotta piposta tulisi riittävän paksu. Tuota lankaahan ei enää saa, muttei haittaa, sillä omasi voit kutoa ihan mistä tahansa langasta. Kirjailutkin ovat jotain Äiti Armaalta lainattuja jämälankoja.

Pipon voit kutoa joko pyörönä tai tasona oman mieltymyksesi mukaan. Omani kudoin tasona luoden silmukoita niin, että alareunan pituudeksi tuli n. 50 cm. Se oli sopiva mitta minun 56 senttiseen päähäni. Reunan sopivaan pituuteen vaikuttavat tietenkin myös langan joustavuus ja kunkin pään koko, mutta joka tapauksessa, sopivan silmukkämäärän – oli se sitten puoli metriä tai vähän yli tai ali – voit laskea joko kutomalla koetilkun (siihen löytyy ohje täältä) tai langan vyötetiedoista laskemalla. Koetilkkun (ts. mallitilkkun) kutominenhan on aina varmempi keino, mutta toki, se on myös hitaampi tapa.

maaritse_kirjailtu_laatikkopipo

maaritse_kirjailtu_pipo_virkatulla_kukalla

Kun sopiva silmukkämäärä löytyy, kudo niin kauan, että kappaleella on korkeutta n. 22 cm, päättele ja ompele tarvittavat saumat kiinni. Oletan, että minä ompelin aloutusreunan kiinni pään päälle tulevaksi saumaksi, koska usein aloitukseni joustaa huonommin kuin päätelty reuna. Päätelmäni tein siitä, että piponi ei ole täysin suorakaiteen mallinen, vaan kapenee aavistuksen ylöspäin, ja siksi oletan siirtäneeni kireämmän reunan sinne.

Lopuksi koristelin pipon virkatulla kukalla, ja tein sen kaveriksi yhtä mutkattomattomat kämmekkäät kuin pipokin on. Ne ovat siis suorakaiteet, joilla on leveyttä n. 23 cm ja korkeutta n. 19 cm. Ompelin sivusaumat kiinni jättäen kuitenkin peukaloille reiät kolme senttiä ennen yläreunaa. Lopuksi kirjailin ne yhtä kömpelösti kuin piponkin, kun en nätimminkään osannut.

maaritse_kirjailtu_helppo_talvisetti

Naurattaa vieläkin, kuinka kirjoin nämä nätin mallin perusteella (jota en enää löytänyt) ja lopputulokseni on tämä! 😀 Mutta onhan nämä omalla tavallaan hienot. En siis osannut koristella näitä millään oikeilla kirjontapistoilla, vaan pistelin täysin musta tuntuu –fiiliksellä sinne sun tänne, missä pistonpaikka näytti olevan.

maaritse_kirjaillut_talviasusteet

Kuvista näkee, että pitäsi kutoa jo uusi setti, koska tämä on jo niin nukkavieru. Mutta tykkään ihan hirveästi juuri näistä väreistä. Pipo on myös ihanan pehmeä ja menee syvälle päähän, mikä on suuri plussa pakkasella tai vinkassa ulkoillessa. Kämmekkäät ovat taas oivalliset hanskojen päällä, joita tykkään pitää talvellakin, koska ne kädessä autolla ajaminen on sujuvinta. Hanskat eivät kuitenkaan aina lämmitä tarpeeksi, joten kämmekkäät on helppo vetää hanskojan päälle tarpeen mukaan, esim. töissä välituntivalvojana ollessa.

kirjailtu_kammekas_maaritse

Miehenikin, Unelmien Uunimies, tykkää pitää kämmekkäitä keväisin ja syksyisin. Hänelle tehtyjä voit käydä kurkkaamassa täällä, mutta älä ihmettele, vaikka siinä postauksessa käytän kämmekkäistä murresanaa kyntöset. Uunimiehen mukaan oikea nimitys olisi kätöset, vaikka olemmekin samalta murrealueelta lähtöisin. Blogisisarieni mukaan ne olisivat puolestaan kynsikkäät tai juurikin kämmekkäät, minkä käyttämiseen minäkin nyt päädyin, jotta tulisin ymmärretyksi. 😀 Mikä sinulle näistä monista, rakkaan lapsen nimistä, on tutuin?


Henkilön Veera Saarela kuva.

Tämä postaus liittyy Blogisisarien Tervetuloa talvi -postaussarjaan, joka alkoi viime viikolla ja jatkuu aina helmikuulle asti: ensin vuorossa ovat talviset käsityöt, mutta tulossa on myös kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyviä juttuja. Eilen postausvuorossa oli Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset -blogi, jossa nähtävissä hurmaava lehtikuvioinen alpakkaneule. Huomenna puolestaan vuorossa on Saippuakuplia olohuoneessa -blogin kiva ohje, kuinka tehdä raudoitusverkosta muistitaulu. Kaikki postaukset ovat nähtävissä täältä ja täältä, tervetuloa mukaan!