Käsityövuosi 2022 aakkosin

A niin kuin Aika. Vuoden 2021 koosteaakkosissa totesin, että aikaa ei koskaan ole käsitöitä varten riittävästi. Kuinka väärässä olinkaan! Vuonna 2022 neulonta-aikaa oli vähän liiankin kanssa, koska olin kipeänä jatkuvasti. Siksi toivon tältä uudelta vuodelta enemmän terveyttä ja vähemmän puikkojen kilinää. Uskomatonta, että näin, mutta jatkuva sairaana oleminen alkaa olla jo melko kuluttavaa.

Vuoden 2022 aikana sain siis valmiiksi neuloen paljon: 18 puseroa/toppia, viisi pipoa, kaksi huivia sekä sukkaparia. Lisäksi virkkasin jotain pieniä juttuja, kuten tiskirättejä.

Ompelun suhteen puolestaan oletin, etten tehnyt juuri mitään. Ehkäpä aikaa myös siihen oli kuitenkin ollut, sillä vuonna 2022 ompelin kolmetoista mekkoa, neljä hametta, kolme pooloa, kahdet housut, neljät leggingsit, kolme neulostakkia, kolme t-paitaa ja seitsemän hupparia/tunikaa. 😉 Lisäksi ompelin epämääräisen kasan toppeja ja alusvaatteita sekä koristelin kirjomalla neljä ompelustani.

Ajanpuute ja väsymys näkyy siinä, että täällä blogissa postauksia ei kaikesta tekemästäni löydy. Itseasiassa 2022 postauksia oli puolet vähemmän kuin aikaisempana vuonna, mikä selittyy esimerkiksi joulukalenterin puutteella. Sen viimeistelyyn ei yksinkertaisesti ollut voimia syksyllä, vaikka sisältöäkin olisi löytynyt. Mutta onneksi joulu on joka vuosi. 😊 Itselleni kalenterin tekeminen on iso osa jouluun valmistautumista, niin ilman sitä joulu ja uusi vuosi tulivat kuin varkain ja menivät myös ohi melko huomaamattomasti.

B niin kuin Bingot. Kuluneen vuoden aikana otin osaa useampaan bingoon ja niissä menestyin melko hyvin: Hommahuoneen neulebingoruudukon sain täyteen kolme kertaa ja ompelubingon kerran sekä viittä vaille valmiiksi muutaman muunkin bingon. Kaikkia valmiita ruutuja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suurimman osan tekemistäni tallensin Instagram-tilini kohokohtiin. Toki niitä olen vuoden mittaan esitellyt myös täällä blogin puolella.

C niin kuin Cumulus Blouse. Vuosi sitten neuloin tämän suosikkineuleeni huurteisen värisenä. Siitä oli Instagramissa tykätty niin paljon, että kuva siitä nousi #bestnine-kollaasiin eli yhdeksi viime vuoden tykätyimmistä kuvistani.

D niin kuin Design eli suunnittelu. Nyt näyttää olevan trendikästä suunnitella omia neulemalleja. Viime vuonna koosteessani totesin, että minä en kuulu sellaisten velhojen joukkoon, mutta joudun sen – kuten ajankäytön – suhteen kääntämään takkini. Aikeissani ei ole vieläkään suunnitella malleja toisten iloksi, vaan itselleni tärkeästä aiheesta, mistä ei neulekuvioita vielä ole tehty (kyllä, luit aivan oikein, niitäkin aiheita vielä on olemassa, joista ei ole kaaviota tehty 😀 ). Sitä varten olen vähän kurssejakin käynyt, mutta kovin työläältä suunnittelua tuntuu tällä hetkellä. Joten etenen rauhassa pikku hiljaa: kerron lisää, kun kerrottavaa on.

E niin kuin Entiset. Niihin entisiin, keskeneräisiin, töihin ajattelin panostaa tänä vuonna. Käyttövaatteita tulee toki tehdä jonkin verran, mutta erityisesti kesältä jäi koronan takia läjä valmiiksi leikattuja odottamaan. Myös moni haave viime vuodelta, kuten vohvelikankainen kylpytakki ja tilkkutyöt, jäi sairastelujen vuoksi toteuttamatta. Niihin on nyt tänä vuonna palattava, tehtävä jemmoja pois jo ihan tarpeen vuoksi. Neuleista puolestaan keskeneräisenä on yhä, jo viime vuoden koosteessa päivitelty Caitlin Hunterin Galisteo, mutta nyt myös Annan Johannan Juxtaposition sekä muutama sukanraato…

F niin kuin Fiilikset ovat toiveikkaan rauhalliset viime vuoden jälkeen. Vielä en ole tehnyt mitään suunnitelmia tämän vuoden suhteen, mutta aikeissani on osallistua muutamaan testineulontaan sekä suunnitella ompelujuttuja varten #makenine-kollaasi. Keskeneräisten lisäksi ajatuksissani on siis toteuttaa yhdeksän haavekaavaa, joiden kunkin avulla opettelisin yhdestä kolmeen uutta ompelutekniikkaa.

G niin kuin Ghost Horses oli viime vuoden suosituin blogipostaus. Kovin luettu oli myös siihen liittyvä Liukuvärjättyä-postaus.

H niin kuin Halibut ja Helene. Nämä neuleet olivat myös Instagramin suosituimpia kuvia. Halibut-neuleitahan neuloin kaksi, hänelle ja minulle. Erityisen ylpeä olen Uunimiehen neuleesta, koska se istuu miehelleni niin hyvin ja on ollut kovalla käytöllä. Näin on ollut omani kanssa sen korkean kauluksen ja kapeutensa vuoksi. Sen vuoksi se sopii hyvin ulkoilutakin alle.

I niin kuin Ilya. Harvemmin osallistun testineulontaan, mutta sitäkin tuli viime vuonna sairasteluturhautumisen keskellä tehtyä. Eipä siinä, se on ihan hauskaa hommaa. Nyt varsin kutkuttavaa vielä oli, kun pääsin testaamaan neuleidolini, Caitlin Hunterin, uusinta kuvioneuletta Ilyaa. Neuloinkin niitä heti pari: toisen orjallisesti ohjeen mukaan ja toisen soveltaen. Puseroihin liittyvät blogipostaukset kiinnostivat kovasti teitäkin.

J niin Jyväskylän Neulefestarit. Tätä kohtaa ei varmaan tarvitse selittää. ♥

K niin kuin kirjonta. Ihan mahtavaa hommaa! Siinä on vaan niin jotain mieltä rauhoittavaa, kun kuviot syntyvät pisto pistolta. Lisäksi tein yhden onnistuneen kirjontakokeilun myös ompelukoneella t-paidan rintaan, mutta se on jäänyt vielä – toistaiseksi – pitämättä ja kuvaamatta.

L niin kuin Louize-pusero, minkä neuloin merinon venymistä murehtien. Lopputulos oli kuitenkin varsin valloittava ja blogipostauksinkin yksi vuoden luetuimmista.

M niin kuin Mukava-collegemekko. Tämäkin ompelus oli yksi viime vuoden Instagramin tykätyimmistä, #bestnine-kuvista.

N niin kuin Nova Midi Dress. Tällä kaavalla tein kolme mekkoa, yhden pitkän ja kaksi lyhyttä, mitä käytin kesällä todella paljon. Loistava hellevaate. Erityisesti käytin pitkää mustaa, mikä sai myös Instagramin kaikista kuvistani eniten huomiota viime vuoden aikana. Itse pidin siitä, että sen alle tarvittaessa pystyi lisäämään leggingsit ja se sopi monien cropattujen neuleideni, kuten esim. Nordiskan, kanssa. Varsin monikäyttöinen siis.

O niin kuin oma raitapaita. Sorvasin omasta päästä oman kesäisen raitaneuleen, kun epäonnistuin niin kovin Veera Välimäen Maijan teossa. Oma raitapaita onnistui oikein hyvin, mutta projekti on vielä kesken Maijan suhteen. Aion ensi kesänä pitää sille purkajaiset, kastelen ja kuivatan langat merituulessa. Tavoitteenani on kierrättää langat villahousuihin, Stephen Westin Marled Mania -legginseihin.

P niin kuin Poetria. Osallistuin tänä vuonna ensimmäisen kerran Instagramissa järjestettyyn viikon mittaiseen neulemaratoniin. Taisin olla silloinkin sairaana, ja maraton toimi hyvänä piristeenä, kun jotain sain aikaan ja sain osallisuuden kokemuksen, mitä kotona kipeänä ei omasta normilaumastaan, työyhteisöstä, saanut. Neulemaratonin aikana sain vihdoin viimeisteltyä muun muassa tämän kauniin vihreän Poetrian, mitä olin veivannut edes takaisin useamman kuukauden eli minun mittapuullani lähes ikuisuuden. 😀

Q niin kuin Querencia on Meiju K-P:n suunnitelma neule, minkä ohje löytyy hänen Kontrasti-kirjasta. Tämän neuleen neuloin jo kesällä Meijun kurssin innoittamana, jolle osallistuin Neulefestareilla. Blogipostaus tästä neuleesta on jäänyt, koska hukkasin siitä otettu kuvat hetkellisesti. Luulin kadottaneeni ne kokonaan, mutta luulin väärin. 😀 Ehkäpä postaan myöhemmin, jossain vaiheessa, mutta tiedoksi nyt tässä vaiheessa, että lanka on Tukuwool DK värissä kajo. Todella kaunis väri. ♥

R niin kuin Rohkelikko-asusteet, mitkä neuloin lähes vuosi sitten suvun nuorelle syntymäpäiväsankarille. Niihin liittyvä blogipostaus on ollut yksi viime vuoden luetuimpia.

S niin kuin Sukkalaatikkohaaste, mikä on tehnyt comebackit vuoden tauon jälkeen! Tammikuun haasteena olisi neuloa sukat jostakin jemmalangasta. Saattaapa olla, että ainakin tammikuun osalta lähden haasteeseen mukaan, sillä Uunimies tarvitsisi uusia ohuempia villasukkia. Entisiä on kuitenkin sen verran, etten taida ihan koko laatikkoa eli kahtatoista paria vuoden aikana neuloa.

T niin kuin Talvinen, mikä on varmaan kaunein neule, mitä ikinä olen neulonut. Olitte varmaan samaa mieltä kanssani, sillä se oli toiseksi luetuin blogipostaus viime vuodelta.

U niin kuin Unelmien Uunimies on kannustava mieheni, joka toimii blogin taustalla muun muassa kuvaajana. ♥

V niin kuin Virkkaus, mikä on viime aikoina pyörinyt mielen päällä. Syyllisenä taitaa olla kätköistäni löytämäni puuvillalangat. Olen varmaan aikoinani jemmannut niitä kirjovirkkauspussukoita varten, mutta nykyään olisi saatavia ihania virkattuja yläosiakin. Eikä vain kesätoppeja, vaan muutakin. Esimerkiksi Linda Skujalla olisi monta ihanaa mallia.

W kuin Wafflepatterns, jolla olisi monta hyvää takkikaavaa toteutettavaksi. Useamman vuoden olen jemmannut villankangaspalaa, mikä riittäisi johonkin yksinkertaiseen malliin. Tuolta kaavafirmalta löysin pari hyvää vaihtoehtoa, mutta pitää ajan kanssa vielä varmistaa niiden vaikeusaste eli selvittää, mitä taitoja kaava vaatii ja mitä niistä minä jo osaan ja mitä pitää opetella. Projektin onnistumiseksi uusia taitoja kaavan toteuttaminen ei saisi vaatia kuin kahdesta kolmeen. Muutoin riski, että keskeneräisten töiden kasani kasvaa, on sitä suurempi.

X niin kuin X-määrä kässätavaroita. Kesällä oikein kunnolla alkanut sairastelukierre laittoi arjen niin sekaisin, ettei keskittymiskykyni riittänyt enää seuraamaan grammojen ja metrien menoja ja tuloja. Mutta pitää yrittää tänä vuonna olla sitkeämpi, koska tilanteen tasalla pysyminen pitää mielihalut paremmin kurissa ja käsityöhuoneen järjestyksessä. 😉

Y niin kuin Yhteensopivat värit. Tänä vuonna aion vahvasti pysyä ns. omissa talviväreissäni. Yritin loppuvuodesta repäistä ja valitsin itselle epätyyppillisiä värejä todetakseni, ettei niihin silmäni totu. Ja jos ei totu, nehän jäävät pitämättä. Onneksi nämä värivirheet tein neuloen, niin langat voi aina uudelleen käyttää jollain tapaa. Toisekseen, otin opikseni, en yritä enää repäistä. 🙂 Tuttu ja turvallinen musta-harmaa-valkoinen tyylini vihreällä höystettynä siis jatkukoot tästä eteenpäinkin.

Z niin kuin Zen. Sitä tulevalta vuodelta odotan ja sitä kaikille toivotan – ajatuksenjuoksun rauhoittamista, suorittamisen vähentämistä ja enemmän hetkestä nauttimista! Lisäksi lämmin kiitos menneestä! Odotan innolla tulevaa yhdessä inspiroitumista, kuplivan kipinän sytyttämistä. ♥

Käsin kirjailtu

Testasin viikonloppuna Style Arcin Montana-mekkokaavan lisäosia, joiden ansiosta mekkoon sai tehtyä v-pääntien ja maltilliset hihat. Valitsemani lisäosat olivat siis pääntienosalta c ja hihojen 1.

Siinä samalla harjoittelin myös kirjomista eli mekon selkämykseen tein Jennifer Cardenas Riggsin Kirjonta nyt -kirjasta Valvova silmä -mallin.

Kirjontamalli oli vaikein, mitä olen ikinä tehnyt. Se onnistui melko hyvin ja sen tekemiseen meni melko tarkalleen kirjan arvioitu kymmenen tunnin tekoaika, vaikka vähän yksinkertaistin mallia sekä muutamassa kohdin käytin helpompia pistoja. Silti opin muutamia uusia pistoja vanhojen lisäksi sekä roppakaupalla kärsivällisyyttä. Ainoastaan värit olisivat mielestäni voineet olla toisenlaiset, mutta muliinilankajemmani olivat rajalliset ja niillä mentiin.

Myös mekko onnistui kohtuullisen hyvin. Kangasvalintani ei tainnut olla paras mahdollinen tähän, minkä vuoksi hihat hieman olkapäiltä pussittavat. Harteikkaana pyrin välttämään sitä, mutta kankaani oli nyt vaan liian jäykkää. Sen vuoksi mekon istuvuutta parantavat hihanpyöriön maltilliset rypytykset näkyvät päälle päin. Sehän ei ole siis tarkoitus, vaan niiden pitäisi ns. sulautua näkymättämäksi. Ainakin oletan niin, että viskoosista tehtynä näin kävisi. Minun kankaani oli mustaa palttinkangasta / Pure Waste.

Tosin en ole varma, miten hihojen pitäisi istua, sillä Style Arcin ompeluohjeet ovat usein hyvin vaillinaiset tai puuttuvat kokonaan kuten nyt. Kaava-arkillakaan ei ollut mitään merkintää rypytyksen tarpeellisuudesta, mutta ilman niitä en olisi saanut hihaa istumaan paikalleen. Eikä kaavan mallikuvassa ollut puhvihihoja, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että rypytykset pyöriöllä tarvitaan istuvuuden vuoksi, mutta ompelun jälkeen ne eivät näy, mutta ne antavat tarvittavan väljyyden käsivarsien liikkumiselle. Tai jotain. 😀

Joka tapauksessa ompeluohjeiden niukkuuden tai puuttumisen vuoksi en voi suositella tämän kaavafirman kaavoja ihan aloittelijoille, jos et sitten pelkää ottaa haastetta vastaan. Toki poikkeuksiakin heidän valikoimissaan on eli joihinkin kaavoihin löytyy jopa ompeluvideoita, mutta pääsääntöisesti kokemukseni mukaan heidän ohjeet on yksinkertaistettu ja tiivistetty niin tehokkaasti, että niiden avulla ompelu on lähinnä heittäytymistä. 😉

Mutta palatakseni takaisin kirjontaan, niin tällä kertaa jopa nurja puoli näyttää melko siistiltä. Aikaisemmin en näin hyvin ole onnistunut, mutta nyt panostin ja tein rauhallisesti aloitukset ja päättelyt. Aikaisemminhan olen kirjonut peace-merkin huppariin ja t-paitaan sekä pullopostia tunikan taskuun.

Syksy on mielestäni nyt parhaimmillaan, niin en malttanut olla ottamatta monen monta fiilistelykuvaa.

Viimeiseksi fiilistelykuva sylin täyttävästä Bio Shetland -kasasta, mistä pitäisi tulla minulle värikkäin kirjoneuletakki ikinä!

Kivoja ompeluprojekteja

Huh hah hei! Postaustahdissani oli pieni tauko, vaikka käsitöitä on koko ajan tullut tehtyä. Mutta valmiiksi on tullut melkeinpä yhtä ja samaa, peruspertsaa Ommellisen kaavoilla ja vieläpä lähinnä ensi syksyä varten, niin into kuvaamista ja postauksia kohtaan on ollut melko nollissa.

Paljon kaikenlaista mustaa on siis tullut ommeltua, mutta myös yksi ihastuttava väriläiskä: kaava on Ommellisen Lea-tunika ja trikoo Dream Circuksen Yhdessä-trikoota.

Postausten tekemiseen motivaatio on ollut heikko siitäkin syystä, että yhden Lean olen jo täällä esitellyt. Se koeversio, ensimmäinen, oli lyhythihainen mustasta trikoosta, niin nyt tein lisää vielä kaksi pitkähihaista. Niistä toisen siis ompelin DreamCircuksen värikkäästä trikoosta, minkä lopuista sain ommeltua vielä Ommellisen Sporttileggarit.

Toinen puolestaan on musta, jota voi helpommin yhdistellä vähän sen ja tuon kanssa. Tosin kirjoin sen oikeaan taskuun hauskan kuvion, kun en enää halunnut toista täysin mustaa tehdä.

Kirjontamallin ostin Etsystä Alifera-nimiseltä suunnittelijalta. Ihan se ei onnistunut ajatukseni mukaisesti, mutta eipä tuota hävetäkään tarvitse.

Paljon olen siis ommellut, mutta tosiaan montaa sellaista vaatetta, mistä olen jo postannut aikaisemmin. Ajatukset on myös jostain syystä jo tulevassa syksyssä, niin tuntuu turhalta postailla, kun minun ompelumojo ei vastaa vuodenaikaa. Lisäksi kaikki tehdyt on lähes joko mustaa trikoota, mustaa pontea, mustaa joustocollegea jne. Eli monesta syystä olen vähätellyt ompeluksiani, että mitäpä näistä huutelemaan.

Postausinnostus kuitenkin löytyi yllättäen tässä yhtenä iltana nukkumaan mennessä selaillessani tilaamaani Tiina Kaarelan Nyt on saumaa! -kirjaa. Sen viimeisiltä sivuilta, Lähteitä ja inspiraatiota -osioista, löysin blogini nimen.

Siellä se maininta, Maaritse – kivoja ompeluprojekteja, on Käsityökekkereiden ja Punatukan välissä. ♥ Ilostuin, että näinhän se on: ehkä projektini ovat kovin tavallisia (sekä mustia 😀 ) , mutta ovathan ne kivoja.

Ei tietenkään aina ole kivaa, varsinkaan uutta opetellessa. Esimerkiksi viime aikoina olen opetellut kreppilangan käyttöä saumurissa ja peittarissa. Erityisesti opettelun alla on ollut lycraisten leggareiden päällitikkausten tekeminen. Huh, ihan ei vielä suorat tikkirivit onnistu. Eri merkkiset kreppilangat myös aiheuttavat päänvaivaa, sillä siinä missä toisella ompelu onnistuu tuosta noin vain, toinen vaikuttaa saavan koneet ihan solmuun.

Mutta onhan se kiva huomata, että jossain kohdin lopputulos on jo ihan siedettävä. Että ehkäpä tämäkin vielä iloksi muuttuu!

Luottopaita ja Lea-tunika

Ompeluinnostus on tällä hetkellä huipussaan! Kesäisten ompelusten sijaan mielessä on jostain syystä lähinnä ensi syksy ja kesäloman jälkeinen töihin paluu. Sellaisten perusvaatteiden sorvaus.

Yllä on kuva Ommellisen Luottopaidasta, testiversiosta, minkä ompelin jo tammikuussa. Ompelin sen selkään alikeompeluna timantin, koska osallistuin tuolla kokeilulla mustaa mustalla -ompeluhaasteeseen. Alikeompelu onnistui, mutta paidasta tuli liian hitusen liian pieni. Toisaalta pinkeä paita on juuri omiaan neuleiden alle aluspaidaksi, mutta tuolloin selän kuvio luonnollisestikaan näy mihinkään. Mutta tulipahan kokemusta.

Pääsiäisen aikaan kokeilin paitakaavaa uudemman kerran. Tällä kertaa tyrin toisella tapaa, sillä onnistuin 😉 tekemään reiän valmiiksi leikattuun takakappaleeseen ratkojalla, kun siivosin käsityötavaroitani kasaan. Reikä ei ollut suuren suuri, mutta korjattavahan se oli.

Peitin reiän kirjomalla takakappaleen keskelle jo aikaisemminkin tekemäni rauhanmerkin Kirjontajuttuja-kirjasta. Sinne se peukalon kynsilakan alle jäi.

Paikkaus eli kirjontajälkeni onnistui aika hyvin, mutta sitten langanpätkiä leikatessani, paitaa viimeistellessäni, leikkasin palkeenkielen sivusauman viereen. Voi vietävä, kun meinasi pää haljeta! 🙂 Siinä vaiheessa oli selvää, että pusero ei vieläkään ollut riittävän iso minun makuuni. Niin kiristi valmiiksi jo päätä kaikki ne edelliset kuperkeikat, mitkä olin tehnyt, niin tämäkin vielä.

Paineet pään sisällä hellitti, kun muistin oikotien onneen eli keinonahkamerkit. Että paidassa on nyt sellainenkin ja paita on ainakin valmis, vaikka ei välttämättä käyttöön pääsekään. 😀

Hihaan olin ommellut heti ompelumerkin, minkä siististi viimeistelin nurjalle puolelle peittarin ompeleella. Sen vuoksi tein ensin tikkauksen melko lähelle hihansuun reunaa. Tein vielä kauemmaksi toisen tikkauksen, koska muistin, että tässä mallissa on melko leveä käänne juuri sitä varten, että hihansuun voi siististi tarvittaessa kääntää. Että ilman tuota toista, kauempaa tikkausta, menettäisin kääntövaran. Viimeistelin sitten myös helman ja pääntien samalla yhtenäisellä tyylillä.

Toinen pääsiäisen testaukseni oli Ommellisen Lea-tunika. Tässä koko oli heti kerrasta sopiva.

Mitäpä tästä sanoa muuta kuin hyvä on! Kuvassa tunika ei ole ehkä niin edukseen, mitä se a-mallisena minulle on (näyttää tuossa melko suoralta). Lisäksi trikooni oli ehkä hitusen liian jämäkkää tähän malliin, minkä vuoksi yläosa on hieman peltisen oloinen. Mutta sekään – kuten huono kuvakaan – ei ole kaavan vika, vaan minun ja kuvaajani moka.

Taskut on ihanan syvät ja ne tulevat hauskasti ikään kuin kylkien jatkoksi. Olen myös testannut useamman neuleen kanssa, niin hyvin sujuu alle.

Tällaista tällä kertaa. Ensi viikolla ehkä ehdin esittelemään tämän viikonlopun ompelukseni, mitkä liittyvät Kirjan ja ruusun päivä -ompeluhaasteeseen. Siihen haasteeseen sain liitettyä myös työpaikan tulevat naamiaiset ja kaikki tykötarpeet löytyivät vielä omista jemmoista. Nähdään! 🙂