Käsityövuosi 2019

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti uusi vuosi on yhtä käsityöpainotteinen kuten edeltäjänsä. Itse kässäilin niin paljon, että kaikkea en ehtinyt kuvata ja tänne blogiin asti tuoda: ompelin reilut 60 työtä sekä neuloin viisi neuletta, kaksi neuletakki ja pipoa, kaulurin, lapaset, pannan ja yhdeksän sukkaparia.

Postatuista käsitöistä teitä eniten viime vuonna kiinnostivat neuleet, mikä näkyi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, sillä #bestnine-kollaasiin yhdeksästä kuvasta vain yhdessä oli ompelemani vaate, Poniletti-mekko. Muissa kahdeksassa tykätyimmässä kuvassa oli siis lankoja ja puikkoja tavalla tai toisella.

maaritse_bestnine_2019

Sen enempää en mene tilastoihin, vaan tein koosteen viime vuodesta käsityöpäiväkirjaimaiseen tyyliini. Eli kokosin teille oman bestnine-tilaston viime vuonna oppimistani käsityönikseistä: tiivistetysti parhaimmat siitä, mitä tuli tehtyä ja niistä opittua.

  1. Saumuri
  2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland)
  3. Kaavapainot
  4. Oikean koon valinta
  5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen
  6. Kotiompelijan vaatekaappi
  7. Sukat varpaista varteen looppaamalla
  8. Kirjoneule
  9. Kirjonta

1. Saumuri

Ostin kesällä saumurin, Jukin MO-114-mallin, vaikka olin pitkään ajatellut pärjääväni pelkällä ompelukoneella. Voi pah ja pöh! Niin väärin ajateltu. Toki yksistään ompelukoneella pärjää, mutta saumuri lisää ompeluvauhtia ihan tajuttomasti ja jälki on siistiä kerrasta.

Saumurin valitsin osaavan ompelukonemyyjän/-korjaajan avulla, koska oma ymmärrys ei yksistään riittänyt. Siitä syystä en osaa sanoa, onko tuo valintani ihan paras mahdollinen, mutta puolen vuoden kokemuksen perusteella ainakin hyväksi havaittu: helppo langoittaa, lujan oloinen eikä ole vaatinut lankojen säätelyä vielä kertaakaan, vaikka olen ommellut lycraa, trikoota, merinovillaa, joustamattomia kankaita jne.


2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland Oy)

Sain kesällä Prym Consumer Finland Oy:ltä paketin, johon oli koottu heidän tuotteitansa testattavaksi. Paketti sisälsi monenlaista mielenkiintoista, mutta palaan niihin myöhemmin, koska kaikkea en ole ehtinyt vielä testaamaan.

maaritse_prym_nuppineulat

Kuvassa olevat Ergonomic-sarjan nuppineulat ovat olleet kuitenkin kovassa käytössä heti alusta lähtien. Itseasiassa olin aikeissa ostaa niitä ihan itse ennen paketin saamista, sillä mm. Hupistatrallaan Terhi oli niitä blogissaan kehunut. Eikä suotta. Noista ergonomisesti muotoilluista pitkistä nupeista saa todella hyvän otteen. Ainut miinus minunlaiselle ahkeralle silittäjälle on se, että nupit eivät kestä kuumuutta. Tosin neulan pituus on niin pitkä, että ne voi helposti asetella, niin ettei niiden yli tarvitse silittää. Kunhan sen vaan muistaa… 😀


3. Kaavapainot

Ompelin kesällä kevyestä joustamattomasta viskoosista Roscoe-puseron. Sen kaikista työvaiheista tuskaisinta oli leikkaaminen, koska kangas ei millään tuntunut asettuvan kaavojen alle. Harmissani muistin jonkun joskus kehuneen prikkoja kangaspainoina. Testasin enkä ole sen jälkeen enää yhtään kaavaa kankaalle, oli se sitten joustavaa tai joustamatonta, neulannut.

maaritse_prikat_kaavapainoina


4. Oikean koon valinta

Jonkin verran saan kyselyjä, millä koolla olen milloinkin vaatteita ommellut. Näihin kyselyihin vastaaminen on välillä vaikeaa, koska koon valinta on usein monesta asiasta kiinni ja sen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Tai siis on ja ei, sillä valitsen koon aina vartalon mittojeni, en ns. standardikokojen numeron tai kirjaimen mukaan.

Ommellessa ei siis välttämättä voi valita sitä kokoa, minkä kaupasta valitsee. Minäkin voin yleensä ostaa valmisvaatteista huomattavasti pienemmän koon, mitä ommellessa joudun valitsemaan. Lisäksi mitoitus vaihtelee eri kaavalehtien ja -yritysten mukaan, joten koko pitää valita joka kerta uudelleen. Hyvä vielä olisi, jos ymmärtäisi omia mittasuhteita paremmin. Siinä sitä onkin tekemistä: tiedän jo, että minulla on vyötärö hieman normaalia korkeammalla ja usein sen osaan jo kaavoissa huomioida, mutta eriparia olevat olkapäät ovat sitten toinen tarina… Omien mittojen ottamisesta on kuitenkin hyvä aloittaa, johon vinkit ja hyvät perustelut löytyvät esim. tältä Seamworkin YouTube-videolta.


5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen

Olen varmaan joskus aikaisemmin jo tunnustanut, kuinka tykkään pdf-kaavoista: kaava-arkkia teippaillessa sitä samalla orientoituu uuteen ompeluprojektiin miettien viivoja ja kaaria, miltä ne valmiina tulevat näyttämään sekä kangasta, sen väriä ja kuosia jne. Lisäksi pdf:t ovat kaavalehtiä selkeimpiä ja selkeyttä voi usein vielä lisätä tulostamalla vain oman koon viivat. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on Oliver-kaava, josta on saatavissa kaikkinensa koot 0-26, mutta minä olen tulostanut vain koot 10 ja 12 tarpeeni mukaisesti.

maaritse_pdf_kaavojen_tulostus

Pelkkien oman koon viivojen tulostaminen onnistuu niin, että tiedoston auki ollessa etsin vasemmalta sivulta joko hammasrattaan kuvan tai ikonin, jossa on ikään kuin paperiarkkeja päällekkäin. Niitä klikkaamalla avautuvat tiedoston asetukset ja tasot (tai englannin kielellä ”Layers”), joista voi valita, minkä koon viivat jäävät näkyviin. Kaikissa kaavatiedoissa tätä toimintoa ei ole, mutta aina kannattaa rohkeasti etsiä ja kokeilla.


6. Kotiompelijan vaatekaappi

Kuuntelin netin kautta Ommel-festareiden luentoja, joista mieliinpainuvin oli Rinna Saramäen puheenvuoro ”Trendien tulkinta ja ennakointi kotiompelijan näkökulmasta”. Tuosta luennosta sain mm. vinkkejä, kuinka omaa vaatekaappia järjestää eli kuinka suunnitella ja toteuttaa ompelutöitään viisaammin.

maaritse_ompelulankoja

Luennon avulla oivalsin esimerkiksi sen, että arjen sanelemana minun toimiva vaatekaappini sisältää tunika/mekko-leggingsit-yhdistelmää, vaikka se ei aina ihan omalta tyyliltä tunnukaan. Tasapaino on vain unohtunut, koska tuo tyyli on helppo ommellen toteuttaa, joten muut, kuten juhlavampaan arkeen sopivat yläosat, ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi kaapissani on yhä liikaa eri kuoseja, joten vielä enemmän pitää tyyliäni yksinkertaistaa keskittymällä yksivärisiin sekä ommella mm. joustamattomista hieman juhlavampaa päälle pantavaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vielä näin vuodenkaan harjoittelun jälkeen ei edes yksiväristen joustavien ompelu tahdo sujua…


7. Sukat varpaista varteen looppaamalla

Tämä! Miksi en aikaisemmin opetellut neulomaan sukkia varpaista varteen looppaamalla? Ei ollut edes vaikeata. Parasta on, että tällä tavalla ei välttämättä jää jämäkeriä. Istuvuuskin on hyvä, että ihan huippu tekniikka. Ainakin, jos käyttää rennon letkeää Chiaogoon punaista kaapelia.

MaarItse - neulontablogi


8. Kirjoneule

Kirjoneule on tuntunut aina kovin työläältä, mutta innostun siitä, kun osallistuin Neulefestareilla Soile Pyhänniskan kurssille. Oivalsin, ettei oikotietä onneen ole, vaan tätäkin pitää harjoitella. Syksyn aikana olenkin neulonut neljä kirjoneuletta, eikä se enää tekniikkana ärsytä eikä pelota.

IMG_20200106_235255

Suurin oivallus liittyy langanjuoksujen sitomiseen, niiden hyväksymiseen olennaisena osana kirjoneuletta (ihan kuin ommellessa ärsyttävä kaavojen piirtäminen/kasaaminen 😉 ): mitä tiheämmin sitä tekee, sitä siistimpi ja tasaisempi jälki on. Oivalluksen myötä kirjoneuleen haasteellisuus onkin kääntynyt mukavaksi ajanvietteeksi sen sijaan, että aikaisemmin jaksoin keskittyä vain hyvin rajallisen ajan kuviokaavion ja langanjuoksujen seuraamiseen sekä lankojen suorassa pitämiseen. Nyt siis huomaan jääväni koukkuun kuvion muodostumiseen enkä malta laskea neuletta käsistä. Nautin siitä, kuinka pitää keskittyä eikä voi vain aivottomana neuloa menemään: on pakko pysähtyä ja olla läsnä. ♥


9. Kirjonta

Viime vuonna kirjoin ensimmäisen kerran joustavaan kankaaseen, hupparin rintaan rauhanmerkin, muliinilangoilla ja kiinnisilitettävän tukikankaan avulla.

maaritse_joustavalle_kankaalle_kirjailu

Lopputulos oli työn helppoudesta huolimatta huumaavan hieno. Samalla kuitenkin murehdin, miten pesussa käy. Nyt voin kertoa, että hyvin. Itseasiassa pesujen myötä vaikuttaa siltä, että pistot ovat pureutuneet kankaaseen tiukemmin. Myös tiukkaan silitetty tukikangas on kokonaan irronnut, joten sekään ei pönötä taustalla enää ikävästi.


Huh, siinäpä viime vuoden tärkeimmät. Palaan vielä ensi viikolla tämän uuden vuoden suunnitelmiin sekä viime vuoden käsityöhaasteisiin, kuinka ne eivät aivan putkeen menneet. Silti se ei tunnu häiritsevän uuden vuoden supersuunnittelua. 😀

Kirjottu Pinja-huppupaita

Postauksen kuvat on otettu Oulun taidemuseossa Outi Pieskin teoksen ”Kokoontuminen” alla. Tuo suuri teos, jonka sisälle pystyi sukeltamaan, oli tehty saamenpuvun huivien solmituista hapsuista: ihastuttavia värejä ja muotoja. Pieskin näyttelyn lisäksi taidemuseossa oli kolme muutakin näyttelyä: Terttu Jurvakaisen ”Loistava paletti”, Maija-Liisa Niemen taidekokoelma ja Helena Kaikkosen ”Kaipuun horisontti”. Suosittelen!


Kuulostaa kovin kummalliselta, mutta käsityöt ovat minulle melko pitkälle hermoja raastavaa hommaa: useinkaan taidot ja unelmat eivät kohtaa, ei ole tarpeeksi aikaa tai muuten vain universiumi vastustaa eikä mikään onnistu. Mutta. Parhaimmillaan ne voivat olla sitten niin kuin tämä huppari: helppoa, sujuvaa ja lopputulos on parempi kuin uskalsi toivoakaan.

MaarItse - käsityöblogi

Huppari on Puuhakaspajan Pinja-huppupaita, missä on kolme helmavaihtoehtoa: normaalin lisäksi niin lyhyt kuin pitkä kaareva. Minä halusin sellaisen perusharmaan hupparin, joten tämä on ns. normaali.

maaritse_pinja_hupparipaita

Tästä tuli kyllä hyvä. Esimerkiksi pääntie oli niin sievä, että hetken teki mieli jättää huppu kokonaan pois. Toisaalta pääntie on myös sellainen, että huppu asettuu hyvin. Että toimii kummin vaan. Myös hihan ja helman mitat olivat hyvät. Edes hieman alaspäin laskettu olkasauma ei häirinnyt, vaikka usein sellainen suurentaa suoraa hartialinjaani vielä suuremmaksi. Sopivan koon valitsin vertailemalla kaavaa aikaisemmin ompelemiin puseroihini.

MaarItse - ompelublogi

Koristelin vielä harmaan peruspaidan rintamuksen kirjomalla siihen rauhan käsimerkin. Siitä tuli hieno! Käsimerkki on silityskuva aikaisemmin esittelemästäni kirjontakirjasta, minkä ohjeiden mukaan tämä oli helppoa kuin heinänteko.

MaarItse - käsityöblogi

Ensimmäisenä ompelin olka-, hiha- ja sivusaumat, jotta käsimerkin paikan hahmottaminen olisi helpompaa. Eli sovitin puolivalmista paitaa ja merkitsin siihen taikatussilla (tussi, jonka jälki haihtuu ajan kanssa pois) kohdan, ettei kuvio tulisi liiaksi kainaloon eikä pääntielle. Sen jälkeen silitin silityskuvan päälle ja irtirevittävän tukikankaan nurjalle puolelle.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Aluksi kirjominen jännitti, mutta se olikin helppoa ja melko nopeaakin tikki- ja laakapistoin. Mutta nyt puolestaan jännittää hupparin peseminen, että pysyykö nuo pistot paikallaan: muliinilankojen pitäisi kestää pesua, mutta hieman hirvittää, että voiko esimerkiksi tikkipistot jäädä kiinni johonkin tai jotain…

MaarItse - käsityöblogi

Toisaalta odotan, että pesu pehmentäisi hieman irtirevittävää tukikangasta, minkä onnistuin kiinnittämään niin tiukkaan, että sitä jäi nurjalle puolelle melko paljon. Sen ääriviivat näkyvät hieman ikävästi päällepäin, erityisesti hihasauman puolelta, koska jäykkyyttään kangas ei siitä kohdin myötäile kovin hyvin rinnan muotoa. Siksi toivon, että pesussa tukikangas pehmenisi ja saisin sitä edes vähän enemmän kuvion ympäriltä irrotettua ilman suurempaa väkivaltaa.

MaarItse

Mutta tukikankaasta huolimatta, onhan tämä hieno! Pesun jälkeen palaan vielä asiaan, että toimiko tämä vai ei. Tämä oli siis ensimmäisiä kirjontakokemuksiani ja varsinkin ihka ensimmäinen arkivaatteeseen, joustavaan kankaaseen, tehty, niin vielä en uskalla kovin tyhjentäviä vinkkejä antaa. Että niistä myöhemmin – toivon mukaan – lisää. Kysy toki, jos jokin asia nyt jo mietityttää! Tai kerro omat vinkkisi, jos olet kirjontakonkari. ♥

Kirjontajuttuja

Käsityökirjaan tutustuminen: Kirjontajuttuja - 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa.
Blogiyhteistyö: Kirjapaja

Voi vitsit! Cristin Morganin kirja ”Kirjontajuttuja – 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa” sai minut innostumaan kirjomisesta ihan älyttömästi! 

Ideoita ja vinkkejä Kirjontajuttuja-kirjasta.

Kirjassa on siis 20 helppoa ohjetta, jotka on jaettu eri teemojen mukaan kehyksiin, kotiin, omaksi iloksi sekä menetelmät ja pistot. 

Kirjontakirjaan tutustuminen

Alustavasti ajattelin tehdä ainakin Luonnonkukkia-taulun oppiakseeni erilaisia pistoja. 

Inspiraatiota kirjailtuun meikkipussiin.

Taulun lisäksi aion tehdä meikkipussin ja Silmänisku-tyynyn, mitkä mielestäni ovat yksinkertaisuudessaan niin hauskat.

MaarItse - käsityöblogi: ideoita kirjontaan Kirjailujuttuja-kirjasta.

Kirjan innoittamana haluan tehdä myös jonkinlaisen monogrammin uuden ompeluhuoneeni seinälle. Siihen tauluun yhdistelen kirjan eri ideoita ja mikä parasta, siirrän suunnitelmani kankaalle silitiskuvien avulla! Kyllä, kirjaan kuuluu siis noita nostalgisia silityskuvia, joita lapsena oli Suuri Käsityö -lehdessä. 

Silityskuvien avulla mallin siirtäminen kankaallehan on helppoa kuin heinänteko!  Tosin silloin pitää kirjoa sievästi ja tarkasti, jotta viivat eivät vilku pistojen alta. Mutta näinhän se on, että jokaisella kolikolla on aina kaksi puolta. 😉 

Silityskuvia kirjontaan.

Silityskuville on kirjan takana oma  säilytyskuori. Lisäksi mallit löytyvät myös omina sivuina, joiden avulla niitä voi muokata oman mielen mukaan.

Alustavien suunnitelmieni toteuttuminen vaatii vielä tilaamieni muliinilankojen tulemista. Niitä odotellessani haaveilen vielä, mitä vaatteita voisin koristella tai paikata kirjomalla. Ai, että! 🙂 

Ideoita kirjontaan.
Ideoita kirjontaan.

Omakohtaisesti kirjontakokemukseni ovat vähäiset, mutta juurikin sen  perusteella voin suositella kirjaa ainakin toiselle aloittelijalle: selkeydellään ja hauskoilla ideoilla kirja sai ainakin minut syttymään ja mieleni iloisesti kuplimaan. 

MaarItse - käsityöblogi

Neulefestarit 2018 | Kurssit

maaritse_neulefestarit18_kurssit

Heinäkuun alussa osallistuin toista kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille. Kolmen päivän festarireissuni ei olisi paremmin voinut mennä: aurinkoisessa kesäsäässä tarjolla oli upeita lankoja, hyvää musiikkia, kylmää juomaa sekä ennenkaikkea mahtavaa seuraa, missä yhdessä intoilla käsitöistä. Osallistuin festarimarkkinoiden lisäksi myös kolmelle kurssille, joista kerron tässä postauksessa. Markkinafiilistelystä ja lankatuliaisista julkaisen erillisen postauksen ensi viikolla! 


Neulevalokuvauksen salat

Ensimmäinen kurssi, jolle osallistuin oli Laine Magazinen tekijöiden, Jonna Hietalan ja Sini Ellenin, valokuvauskurssi. Kurssi kesti neljä tuntia, minkä aikana kävimme läpi teoriaa, otimme kuvia sekä tutustuimme kuvankäsittelyyn.

maaritse_neulevalokuvauskurssi_lystigyarns

Jonnan ja Sinin opetus oli selkeää ja konkreettisesti esimerkein havainnollistettu. He olivat myös helposti lähestyttäviä, joten turhaan etukäteen häpeilin taidottomuuttani. Päinvastoin, he rohkaisivat, kuinka kukin voisi kehittää taitojaan, ottaa seuraavan askeleen omista lähtökohdistaan käsin. Kurssilla sai siis yleisiä vinkkejä ja opetusta, mutta myös henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi silloin, kun lähdimme kurssipaikan lähistölle itse kuvaamaan.

maaritse_neulefestarit18_valokuvauskurssi

Koko kurssin antia on mahdotonta tähän tiivistää, mutta selvää on, että ihan ensimmäiseksi minun tulee panostaa ajallisesti enemmän valokuvaamiseen. Nyt se on jäänyt vähäiseksi käsitöiden vuoksi eikä siten taidotkaan ole karttuneet ja kuvaustyylini on turhauttavaa sattumankauppaa. Jonnan ja Sinin mukaan oikotietä ei kuitenkaan ole eli nyt pitää vain harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Ja lakata tuskailemasta, sillä ilman yritystä ja erehdystä ei tapahdu kehitystä. Ei tässäkään asiassa. 😉

Sano se pistoin

Toinen kurssi, mihin osallistuin, oli Emma Karvosen ja Taito-lehden yhdessä järjestämä ristipistokurssi. Tavoitteena oli tehdä nykyaikainen ristipistotaulu, mitä varten olin miettinyt etukäteen erilaisia ironisia toteamuksia.

Muutin kuitenkin mieleni saadessani eteeni suunnittelupaperin, sillä mieleeni tulvahti näkymä itsestäni talven pimeimpänä ajankohtana, kalpeana ja hiljaisena, riisumassa ulkovaatteita kotimme eteisessä pitkän työpäivän jälkeen. Silloin seinäteksti, että ”Huomenna on uusi (pitkä) päivä” (tai jotain muuta nasevaa) ei ehkä tunnu hauskan ironiselta saati kannustavalta. 😀

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit18

Sain kuitenkin laitettua alulle pienen harjoitustyön, minkä olen mökkeillessä jo kirjonut valmiiksikin.

maaritse_beniceorleave_sanosepistoin_neulefestarit18

Olin aivan unohtanut, kuinka kivoja ristipistotyöt ovat: ihan parasta ajanvietettä kesäkuumalla, kun kutominen eikä ompelu viehätä.

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit

En myöskään muistanut, kuinka ihanaa pintaa näin tulee. Siksi aion tehdä vielä jonkin suuremman työn, mihin kirjoisin jonkin hauskan, aina naurattavan tai ainakin hymyn aiheuttavan lausahduksen, kuten ”Pakko kuunnella Bon Jovia!” (terveisiä asianomaisille 😀 ) muistuttamaan, että on olemassa muutakin kuin vain harmaata arkea.

Briochea silmukka silmukalta

Kolmas kurssini oli Soile Pyhänniskan brioche-kurssi, minne lähdin siksi, että haluan kutoa joskus itsekin jotain niin ihanaa kuin Soilen Lumimarja-huivi. Tuon ihanan mohairlangasta kudotun huivin näin siis Soilen Neulova Narttu -blogissa.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit2018

Mohairlankaa en aloittelijana kuitenkaan halua ensimmäisenä brioche-työnä kutoa, vaan ensin haluan opetella tekniikan hyvin. Siksi päätin lähteä kurssille ja jatkaa harjoittelua kotona kutomalla syksyksi Krysanteemi-kämmekkäät ja -pipon. Kuvissa olevat ovat siis Soilen mallit, ja niihin on saatavilla ilmaiset ohjeet hänen blogistaan.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit18

Jos opin tämän, niin ensi vuonna voin sitten ostaa festareilta langat Lumimarja-huiviin (jos onnistun ohjeen siihen ET-lehdestä saamaan). Kurssin aikana ainakin tekniikka tuntui tulevan tutuksi, vaikka ensin vaatikin hirveän määrän keskittymistä: puhekykykin meni hetkeksi. 🙂 Mutta hitaat toistot tekivät tehtävänsä, ja harjoitustyö alkoi pikkuhiljaa etenemään vaivattomammin.

Alla kuvassa on siis minun harjoitustyöni, lehtikuvio, minkä avulla opeteltiin kaksivärinen aloitus ja lopetus sekä lisäykset ja kavennukset. Yksi virhekin siinä näyttäisi olevan, muttei haittaa: oli tosi kivaa opetella uusi tekniikka. Sillä innolla tulikin surffailtua Ravelryssä, ja Lumimarja-huivin lisäksi nyt niin kovin tahtoisin kutoa myös Susanne Sommerin Shusui Shrugin.

maaritse_neulefestarit18_briochekurssi

Tässä lyhyesti kurssikokemukseni, mutta totuushan on, että minne nämä polut vie, ei vielä tiedä, koska niin paljon opin ja inspiroiduin. Opetus oli siis huikeaa ja myös porukka kursseilla mahtavaa, joten ilmapiiri oli toinen toisilleen tuntemattomien kesken tuttavallista ja sujuvaa: vaikka yksin menin, en yksin ollut, vaan yhdessä muiden mukana. ♥