Roscoe-pusero

Tänä vuonna lähdin mukaan Make Nine -haasteeseen, johon toteutettavaksi valitsin yhdeksän kangasta/lankaa jemmoistani. Tämä viime kesänä ostamani Eurokankaan joustamaton viskoosi oli yksi valinnoistani.

maaritse_kukkallinen_roscoe_blouse

Ompelin tästä laskeutuvasta ja kevyestä kankaasta boho-tyylisen Roscoe-puseron (True Bias), jossa on raglanhihat sekä rypytettyt pääntie ja hihansuut.

maaritse_roscoe_blouse_raglan_seam

maaritse_roscoe_puseron_hihansuu

Pääntiellä on halkio, mitä luulin puseron vaikeimmaksi kohdaksi, koska se piti saada suoraan ja keskelle etukappaletta. Lisäksi siitä piti tehdä siisti niin oikealta kuin nurjalta, jotta nauhoja voisi pitää auki tai kiinni.

maaritse_roscoe_puseron_paantien_halkio

Ensin suorakaiteen mallinen alavara ommeltiin kiinni etukappaleeseen lyhyellä tikillä, minkä jälkeen halkio vasta leikattiin auki.

maaritse_paantien_ommel

Vaikka ompelin tällaisen ensimmäistä kertaa, silitin vain etukappaleen ja päälle tulevan alavaran keskikohdat näkyviin, jotta ne olisi helpompi kohdistaa päällekkäin. Keskiviivan näkeminen auttoi myös ompelemaan aukon symmetrisesti v:n malliseksi. Ehkä olikin aloittelijan tuuria, mutta muoto onnistui täydellisesti näinkin vähällä valmistautumisella.

maaritse_halkion_aukileikkaus

Ompelun jälkeen halkio leikattiin auki ja alavara käännettiin nurjalle. Silittäminen tässä vaiheessa oli ihan ehdoton juttu.

maaritse_paantien_halkion_ommel

Silitin muutenkin ahkerasti kaikissa vaiheissa. Se esimerkiksi helpotti alavaran reunojen kääntämisessä ja niiden tikkaamisessa. Lopputulos onkin mainio!

maaritse_roscoe_puseron_nauhat

Halkiota hankalammaksi osottautui solmimisnauhojen kiinni ompelu pääntiehen: jouduin purkamaan molemmat puolet kolmeen kertaa ennen kuin ne olivat riittävän siistit niin oikealta kuin nurjalta. Jokin mittavirhekin oli tullut, sillä aluksi nauhat tulivat eri kohtiin, mistä johtuen toinen puoli oli pitempi kuin toinen ja halkio näytti vinolta.

maaritse_ompelublogi_pusero_joustamattomista

Yllätyin myös puseron väljyydestä: tuntuu, että hukun siihen. Väljyyttä tuli liikaa, koska en ymmärtänyt boho-tyylin nimenomaan tarkoittavan väljää ja ilmavaa pukeutumista. Toki kokoa valitsiessani tarkistin vartalonmittojen lisäksi valmiin puseron mitat, mutta kokemuksen puutteessa, kun en ole joustamattomista vuosiin ommellut, ne mitat eivät oikein sanoneet minulle mitään.

Eikä tämä kuitenkaan ole niin mahdoton, että pitämättä jäisi: kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kevyt pusero myötäilee kauniisti kehon liikkeitä vähentäen hieman vaikutelmaa puolijoukkueteltasta. Toisekseen tällainen ilmava pusero on toimiva aurinkosuoja lämpiminä kesäpäivinä. Syksymmällä puolestaan voisin korostaa hippityyliä leveillä lahkeilla ja mustalla rinnan alle tulevalla liivillä. Tarkemmin ajateltuna, se taisi olla tyylini jo noin parikymmentä vuotta sitten eli sellainen liivi ja leveät lahkeetkin taitavat kaapista valmiina löytyä. 🙂

maaritse_roscoe_blouse

Muuten, kuvassa en pitele kättä otsalla auringon häikäisemänä. Ei, syynä ovat hyttyset. Puhelimeni toimii siis kaukolaukaisijana silloin kun mieheni ei ehdi avustamaan eli kuvassa yritän katsoa puhelimesta, mikä on kameran näkymä. Hyttysiä on tänä kesänä ollut kuitenkin paljon ja tuossakin ne yrittävät täyttää niin silmät kuin suun. Kädellä yritän siis suojata silmiäni, huulet olen puristanut tiukaksi viivaksi ja mielessä vilahtelevat kaikki mahdolliset kirosanat. Voihan elävä luonto! 🙂

maaritse_roscoe_blouse_from_back

Puseron ompelussa onnistuminen ruokki ompeluintoani valtavasti: oli todella virkistävää ommella muutakin kuin vain joustavia sekä kokeilla ihan eri tyyppistä kaavaa, mihin olen tottunut, ehkä jopa juuttunut. Innostuneena uudesta, valmiiksi leikattuna odottaakin pellavamekko, missä uuden materiaalin lisäksi tehdään taskut minulle ihan uudella tavalla. Ihanan jännittävää! 🙂

Oletko sinä haastanut itseäsi jollain tapaa viime aikoina? Miltä se tuntui?


Ompeluvinkki:

  • Useammissa ostamassani ulkomaisissa pdf-kaavoissa on ollut 1,5 sentin saumanvarat valmiina. Tässä kaavassa vinkattiin, että nuo leveät saumanvarat voi kaventaa joko leikkaamalla harkkosaksilla ylimääräiset pois tai ompelemalla pussisaumat. Koska olin nyt uuden äärellä kaiken kaikkiaan, valitsin uutena tekniikkana pussisaumojen opettelun. Siihen kuvalliset ohjeet löytyvät esim. Kangaskapinalta, Jännittääkö hentojen kankaiden ompelutekniikka? -artikkelista, täältä.

maaritse_pussisauma_ohueen_kankaaseen

maaritse_pussisauma

Cumulus-pusero

Tämä on jo kolmas PetiteKnit-malli, mikä olen kutonut eli Oslo-pipojen lisäksi olen kutonut myös No Frills -neuletakin. Tämä on puolestaan Cumulus-pusero, minkä englannin kielisen ohjeen ostin Ravelystä.

maaritse_cumulus_ blouse_by_petite_knit

Ohjeesta poiketen kudoin puseroni Onionin Mohair+Wool-langasta, missä nimensä mukaisesti on puolet ja puolet niin mohairia kuin villaa. Vaihtamani lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, mutta se vain sattui olemaan helposti ja edullisesti saatavillani. Lisäksi Ulla-neuleen arvostelun mukaan sen paksuudesta huolimatta neulepinnasta tulisi kuitenkin harvaa valmistajan antamalla puikkosuosituksella, joten ajattelin sen sopivan hyvin tähän malliin.

maaritse_onion_wool_mohair_yarn

Mallitilkun perusteella laskin kertoimen, minkä avulla ohje oli muutettavissa paksumalle langalleni. Kävikin niin onnekkaasti, että pystyin hyödyntämään ohjeesta XS-koon silmukkamääriä, sillä ne vastasivat minun langan neuletiheydellä M-koon leveyttä. Helman kudoin kuitenkin pari senttiä pitemmäksi kuin M, mutta hihoja piti puolestaan lyhentää sen pari senttiä. Muita muutoksia en tehnyt.

maaritse_kudottu_mohair_pusero

Näin lopputuloksena on rinnanympäryksen mukaan joko reilu M tai nafti L. Vai olisiko se paremmin koko ”sopiva”, kuten kuvista näkyy. Ja lankaa meni vitosen puikoilla vain neljä kerää!

petiteknitin_cumulus_blouse

maaritse_kumulus_bluse

Malli oli tosi helppo. Pusero kudotaan siis saumattomasti ylhäältä-alas, joten lopuksi ei tarvitse saumoja ommella. Helman ja hihojen i-cord-reunatkin tehdään suoraan päättelyvaiheessa.

maaritse_raglanhihainen_cumulus_pusero

Vähän vaivaa joutui näkemään vain pääntien i-cord-reunuksen suhteen, mikä tehdään viimeisenä silmukat pääntieltä keräten. Mutta sekään ei ollut iso juttu.

maaritse_i_cord_reunuksella_huoliteltu

Puseron alle ompelin pehmeästä viskoositrikoosta aluspaidan jollakin vanhalla kaavalla.

maaritse_neulepusero_onion_mohairvilla_langasta

Tykkään takeissa ja puseroissa tuollaisista ylipitkistä hihoista, jotka voi sujauttaa tarvittaessa peukalon yli. Aikaisemmin olen yhteen huppariin sellaiset ommelutkin, mutta ne eivät täysin onnistuneet, koska rei`istä tuli ahtaan oloiset. Nyt päätin kokeilla tehdä paremmat.

maaritse_puseron_hihansuissa_aukot_peukaloille

Ne onnistuivatkin, mutta oliko niiden tekeminen ihan järkevää valkoiseen puseroon, on sitten ihan toinen tarina… 🙂

maaritse_neulonta_blogi

Nämä kaksi työtä liittyvät Make Nine -haasteeseen: nyt yhdeksästä työstä on jo kolme valmiina, joten hyvin etenee! Seuraavaksi taitaakin ruudukkoon, haastesuunnitelmaani, tulla bingo. 😉


Kässäilyvinkit:

  • Neuletiheyden laskeminen ohjetta ohuemmalle tai paksummalle langalle löytyy täältä, klik (kohta c.).
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Peukalonreiät on tehty PattiDoon Lynn-hupparin ohjeella. Saksan kielinen videotutoriaali siihen löytyy puolestaan täältä, klik (noin kohdasta 17:17).

Jämätammikuu

Tarkoitukseni ei ole aloittaa työviikkoa aina uudella SmartAss-puserolla, vaikka tämä on jo toinen viikon sisään (ensimmäinen neulostunika löytyy täältä). 🙂 Ei, vaikka tämä niin hauska kuosi onkin, vaan taustalla on jämien hyödyntäminen osana Mehukekkerit-blogin kässävuosihaastetta, jossa tammikuun teemana on siis jämät.

maaritse_handypocket_mehukekkeritkassavuosihaaste

Viime viikolla ompelin siis tunikan, jossa käytin niin SmartAss – kuin Raidat-neulosta, joita riitti vielä tämän puseron etuosaan. Loput leikkasin mustasta, melko paksusta joustocollegesta.

maaritse_handypocket_smartassneulos

Pusero on Ottobre-lehden Handy Pocket (5/17), mikä vaikutti kivalta perusmallilta, vaikka valitsinkin liian suuren koon, mikä saa minut näyttämään suuremmalta kuin olenkaan. Ottobren mallit ovat usein melko väljiä, joten tarkistin koon kaava-arkilta mittaamalla, mutta silti meni väärin, koska luulin tarvitsevani tavallista enemmän väljyyttä kankaitteni jäykkyyden vuoksi.

maaritse_handypocket_smartassass_raidat

Neulos oli kuitenkin taskujen suhteen hyvä valinta, koska se on omalla tavallaan ryhdikästä, joten uskon taskunsuiden pysyvän hyvin mallissaan. Kuviakin varten niitä piti hieman ikään kuin taitaa alaspäin, jotta erottaisitte taskujen paikat ja niiden raitaiset sisällöt.

maaritse_handypocket_neuloksesta_jamatammikuu

Ensimmäistä kertaa tein taskut tällä tapaa. Niiden ompelu oli helppoa kuin heinänteko. En kyllä tiedä, ovatko ne kovinkaa käytännölliset koostaan ja paikastaan johtuen, mutta ehkä jotain pientä niihin voi ujuttaa. Ainakin työavaimet hetkellisesti, jos on jo kädet täynnä…

maaritse_handypocket_resorikanttaus_mehukekkeritkassavuosihaaste

Tämän jämäprojektin avulla tuli siis opeteltua uusi taskujen ompelutapa, mutta ensimmäisen kerran onnistuin myös kanttaamaan pääntien hieman leveämällä resorilla. Sitä olen koettanut aikaisemmin jo ties kuinka monet kerrat onnistumatta.

maaritse_handypocket_jamatammikuu_smartass

Ensi keskiviikkona on vielä luvassa pienen pieni jämävinkki. Silloin esittelen helpon pipon ja kämmekkäät osana Blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaa, joka on alkanut muutama päivä sitten ja jatkuu aina helmikuulle asti: ensin vuorossa ovat talviset käsityöt, mutta tulossa on myös kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyviä juttuja. Minun vuoroni on siis keskiviikkona, jonka jälkeen alan keskittymään housuhelmikuuhun.

Mukavaa alkavaa viikkoa, nähdään!

Sininen syyskuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikSyyskuun värini oli sininen ja tuleva lokakuu on sinivihreä. 


Syyskuun sininen työni oli NOSHin Kiila-pusero, jonka kaava löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (9/2017). Se oli täydellinen valinta Vimman sinisille fisu-kuosille, sillä mielestäni se pääsee parhaiten oikeuksiinsa suurena ja liikkuvana pintana.

Oversize-pusero olisi siis fisuja ajatellen mitä parhain, mutta itsestäni en ollut varma, koska olen melko lyhyt ja leveä. Mielestäni Kiilan tapaiset reilut paidat sopivat enemmän pitkille ja laihoille. Siis sellaiselle mallille, jollainen käsityölehdessäkin oli. Googlettamalla löysin kuitenkin kuvia Kiilasta monen eri kokoisen naisen päällä, ja vaikutti siltä, että se voisi olla ihan sopiva ennakkoluuloistani huolimatta.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

Tästä tuli oversize, vaikka valitsin pienemmän koon, mitä normaalisti pidän. Mansetit näyttivät tekovaiheessa hurjan pieniltä, ja liian tiukat olisi tullutkin, jos olisin tehnyt ne taitteella. Kaksinkertaisena ne eivät siis joustaneet tarpeeksi, joten leikkaisin osan pois ja päärmäsin ne siksak-ompeleella, kuten kaiken muunkin, koska laiskotti.

vimma_fisut_kiila_oversize_nosh

Ihastuin tähän kovasti, ja pusero olikin päällä lähes koko viime viikon. Työkaveritkin kehuivat ja oppilaat puolestaan ihastelivat kaloja niin, että matematiikan laskut olivat jäädä toiseksi. Pusero on siis hyväksi havaittu, vaikka pääntie olisi voinut olla minun makuuni hieman kapeampi. Sen muutoksen voin tehdä sitten toiseen, jonka huolittelen siistimmin kaksoisneulalla. 🙂