Mallitilkkusukat

Neulon usein uutta työtä aloittaessa mallitilkun, koska minulla on tavallista löysempi käsiala. Siitä syystä en yleensä saa aikaiseksi ohjeen mukaista tiheyttä suositellulla puikkokoolla, vaan tarvitsen 0,5-1 mm pienemmät puikot.

Käsialastani johtuen teen mallitilkut mielellään, koska muutoin epäonnistumisen vaara on liian suuri. Erityisesti silloin, jos en ole aikaisemmin kyseisestä langasta neulonut.

Tosin tällä kertaa suunnittelen neuleprojektia vanhasta tuttavastani, Louhittaren Luolan Väinämöisestä. En kuitenkaan ole siitä koskaan neulonut kovinkaan tiheää kirjoneuletta. Mallitilkku tuli siis tehdä. LIsäksi tuleva projektini neulotaan ylhäältä-alas eli pyörönä, joten keksin testata neuletiheyttäni neulomalla pienet kirjoneulesukat. Näin nämä käytännölliset mallitilkkunikin on neulottu pyörönä tason sijaan, kuten tuleva puseroni.

Nämä sukat ovat siis Väiskiä väreissä hopea ja ärjy. Neuloin ne varpaista varteen looppaamalla mukaillen Leymys-sukan ohjetta.

Kuvio on sama kuin aikaisemmin neulomassani JoJo-neuletakissa, koska seuraavaksi aion neuloa Anna Johannan Juxtaposition-puseron alla olevilla väreillä. Kirjassa tuo sama kuvio toistuu ihanan seesteisen mustaharmaavalkoisena, mutta minä ihastuin näihin väreihin vahingon kautta: alkukeväästä huomasin, kuinka ihanasti Väisikin värit, magneta, bystantti ja ärjy, sopivat taivaansiniseen Lettlopiini. Väinämöisestä löytyikin sama sävy, lemmikki. Sitten piti vielä keksiä jokin neulemalli, mihin näitä värejä käyttäisi. Siihen rakoon sopivasti ilmestyikin Anna Johannan Onnensäikeitä-kirja…

Että tällaisia suunnitelmia. Mutta kuinka ahkera mallitilkun tikuttaja sinä olet vai elätkö vaarallisesti ja neulot suorilta menemään? 🙂 Oli miten oli, niin hyviä vinkkejä sen tekemiseen sekä kiertämiseen löytyy mm. Kotikutoisesti-blogista otsikolla Hyvä, paha mallitilkku.

Hnetur-islantilaispaita

Minun ei pitänyt lähteä tähän islantilaisnorjalaishössötykseen mukaan. Niinpä niin. Tässä sitä nyt sitten ollaan Lettlopista neulottu Hnetur-paita päällä.

Totuus kuitenkin on, että en ihan vieläkään ymmärrä tätä hypetystä, vaikka ensimmäinen islantilaisneule tulikin tehtyä. Tein sen lähinnä silkasta uteliasuudesta, mitä on tämä ihmeellinen Lettlopi, mikä on jatkuvasti kaikkialta loppu. Toisekseen ihmettelin Käsityökekkerit-blogin Veera Jussilan ja kirjailijan Satu Rämön alulle laittamaa Hnetur-buumia. Niinpä ostin islantilaista lankaa ja Kässäkekkerit-kaupasta ohjeen.

Itseasiassa ostin ohjeen sijaan verkkokurssin, mihin kuului ohjeen lisäksi ohjevideoita. Kurssia suosittelen heille, joita ylhäältä-alas neulominen jännittää ja suosit mieluummin suomenkielisiä ohjeita. Itsellä kurssin ostamisen tavoitteena oli tarkistaa omat oppini, jotka ovat pitkälti ajoilta ennen somea. Sen vuoksi olen tällaisena tee-se-itse-naisena välillä epävarma, olenko varmasti ymmärtänyt englanninkieliset tekniikkaohjeet oikein. Lisäksi tärkeä kannuste verkkokurssin ostamiselle oli myös suomalaisen työn eli tässä kohdin Veeran työn tukeminen: pidän hänen tyylistään ja selkeydestään, mutta rennosta otteesta, ohjeistaa käsitöiden tekemisessä.

Puserosta tuli kaunis, mutta myös reilu. Tosin sen alle mahtuu kerroksia tarpeen mukaan enemmän, joten no harm done. Kuvissa minulla on alla vain merinopaita.

Se nyt ainakin tuli selväksi, että Lettlop on hyvin huopuvan oloista lankaa, mikä asettuu kirjoneuleessa kauniisti jopa ilman langan sitomisia. Näin ainakin itselle kävi, kun kastelin ja pingotin kaarrokkeen ennen vartalo-osan ja hihojen erottelua. Kaarroke tasoittui nurjalta puolelta siis hyvin tasaiseksi pinnaksi, vaikka olin kaarrokkeen viimeisten kerrosten aikana laiska enkä enää sitonut lyhyempiä enkä pitempiäkään langanjuoksuja. Lisäksi neule kannattaa kastella vielä kokonaan lopuksi, koska kastelun avulla lanka vaikuttaa pehmenevän ja silottuvan paljon.

Paksusta langasta tehty neule tulee myös valmiiksi nopeasti. Kuivuminen tosin ottaa hieman tavallista enemmän aikaansa.

Jotain selkeyttä hämmennykseeni siis tuli, mutta silti en vielä täysin pysty ostamaan tätä ajatusta. No, nähtäväksi jää, mutta luulen, että tämä jää ainokaisekseni, vaikka maailma vaikuttaa olevan niin monen monta kaunista islantilaista ja/tai norjalaista mallia pullollaan. Miehelle tosin lupasin yrittää oman tehdä, jos lankoja löydän, mutta. Ehkäpä se oli siinä sitten. En osaa oikein sanoittaa, mikä tässä nyt tökkii. Ilun neulepodcastissa, jaksossa 32., oli vähän samankaltaisia haparoivia ajatuksia kuin minulla. Siinä on muuten sellainen YouTube-kanava (eli Ilun Handu duunaa), että jos et vielä ole tutustunut, niin kannattaa.

Puseroni värit valitsin vaihtoehdoista, joita Veera ja Satu olivat koonneet valmiiksi. Pohjavärini oli Heaven Blue 1402. Yllä olevasta kuvasta näkyy, että kuvauspäivänä taivaanranta toisti hieman tuota sinisen väriä, mutta valon puutteessa kuviovärit eivät loistaneet niin kirkkaasti kuin alla olevassa kuvassa auringon paisteessa. Erityisesti tuo viimeinen väri Galaxy 1707 näkyy valmiissa puserossa lähinnä mustana, vaikka mielestäni se muistuttaa enemmän revontulia monine värisävyineen. Muut värit olivat White 0051 ja Grape 9432.

Neuloin muutoin ohjeen mukaan, mutta helmaresorista tein lyhyemmmän, koska aloin jännittämään sinisen langan riittävyyttä. Se siis vaikutti uhkaavasti loppuvan, vaikka loppujen lopuksi sitä jäikin yksi kerä eli olisi pitänyt vain luottaa ohjeessa annettuihin määriin. Resorit tein myös yksi oikein takareunasta, yksi nurin sekä hihaan lisäsin kolmannen värin kahden sijaan. Että sellaisia pikku viilauksia…

Miten on sinun laitasi – onko Lettlopia hamstrattu ja koko suku paidotettu vai annatko islantilaisten lampaiden pitää villansa? 😃

Feel the Bern -neuletakki

Tammikuussa Yhdysvaltojen presidentin virkaanastujaisissa syntyi Bernie Sandersista johtuen Feel the Bern -ilmiö, mihin keskeisesti liittyi kyseisen senaattorin kirjoneulelapaset. Noita kuvioita kopioivat monet neulesuunnittelijat, kuten Caitlin Hunter, joka muokkasi Soldotna Crop -ohjeeseen samat neulekuviot. Ja me neulojat, kuten minä, innostuimme näitä(kin) kuvioita toteuttamaan. 🙂

Lapasten sijaan siis minä päätin neuloa jo hyväksi havaitun Soldotnan pohjalta Feel the Bern -neuleen, johon hävittää jämälankoja. Ajatuksissani oli heti alkuperäistä ohjetta pitempi pusero niin helmasta kuin hihoista, mutta kaarrokkeen jälkeen syntyi ajatus neuletakista: kaarroke ja hihat vaikuttivat reilun kokoisilta puseroksi ja muutenkin neuletakkeja tulee pidettyä puseroita enemmän.

Aukileikkauksen eli steekkauksen tein miehustan tullessa valmiiksi, ennen hihojen neulomista. Näin siksi, että halusin tuhota kokonaan Lankamaailman mustan Milla-langan. Nappilistojen jälkeen pystyin siis tuhoamaan sen kaikkineen hihoihin, kun nappilistoihin ei tarvinnut enää varautua.

Steekkaamista varten päättelin ensin kaikki langan pätkät ja pingotin miehustan, koska koneompeleen jälkeen mahdolliset epätasaisuudet nappilistan lähellä ei enää tasoittuisi. Lisäksi koneella ompelua varten harsin muutaman merkkilangan, jotta ompeleet tulisivat edes jokseenkin suoraan. Erityisesti kaarrokkeen lisäykset sekoittivat hahmotuskykyni, niin mittaaminen ja merkkaaminen tulivat tarpeeseen.

Lopputuloksesta ei tullut tällä kertaa kovin siistiä, joten nappilistaa en teille vilauttele. 😀 En vielä ainakaan, sillä sieltä puuttuu vielä nauha, millä peittää rumat tikkaukset. Päältä nuo nappilistat nappeineen kuitenkin näyttävät hyvältä ja se sai nyt kuvauksen ajaksi riittää.

Vaikka kaarroke näytti kovin suurelta, ei takista kuitenkaan tullut mitään suuren suurta. Hyvän kokoinen ja värinen kuitenkin arkivaatteittani ajatellen: se sopii hyvin esim. uusien Maikki-mekkojen kanssa. Tähän sai hyvin myös jämälankoja tuhottua, vaikka pohjavärin, harmaan 7 veljestä -langan, jouduinkin ostamaan ja hieman kuvioita lankojen riittävyyden vuoksi muokkaamaan. Painoa tälle tuli reilut 400 grammaa, joista jo 150 grammaa oli jo edellä mainittua Milla-lankaa. Sitä oli jäänyt yksi kerä Ruusutarhurit-neuletakkiprojektista enkä ollut keksinyt sille mitään käyttöä: esim. sitä ei enää saa lisää, en itse välitä noin paksusta sukkalangasta eikä lähipiirini tuntien lahjasukkiin sitä ei voinut käyttää, koska se ei kestä konepesua. Harmaa ja valkoinen lanka olivat myös noin 40 gramman jämiä lähes kymmenen vuoden takaa: harmaa oli  Alpaka Schachenmayr SMC ja valkoinen Debbie Blissin Rialto Dk. Vihreä oli puolestaan hieman tuoreempaa, vain pari vuotta vanhaa Cascade 220 -lankaa.

Hihat jatkoin ylhäältä-alas kaventaen vasta ennen yksi oikein, yksi nurin -resoria. Jokin moka niiden pituudessa kuitenkin tapahtui, vaikka onnistuin ihan veikkaamalla aloittamaan mustat kuviot niin, että Milla-lanka tuli käytettyä kokonaan. Tai niin luulin, kunnes huomasin toisen hihan olevan noin viisi senttiä liian lyhyen. Olisin toki voinut, mutta en viitsinyt, purkaa värinvaihtumiskohdan kuvion ja neuloa harmaata osaa lisää. Mutta laiskotti, niin purin vain resorin ja kavennukset pois ja neuloin puuttuvat sentit mustalla 7 Veljeksellä. Kummallista kyllä, noinkin suurta heittoa ei hevin huomaa, jos suorassa seison enkä kiemurtele, kuten alla kuvassa. 😉

Keskeisenä Feel the Bern -ilmiötä oli Bernie Sandersin mukaisesti vähempiosaisten muistaminen, mistä tämänkin neulemallin suunnittelija muistutti: ohje on ilmainen, mutta maksun sijaan Caitlin Hunter toivoi sitä käyttävien osallistuvan hyväntekeväisyyteen. Minä osoitin omat ns. neulerahat koulumme nimissä järjestettyyn UNICEF-kävelyyn, millä kerättiin varoja koulutustyöhön Myanmarissa. Melkoisen mukava someilmiö siis: minä sain uuden kivan neuleen, lisäkokemusta steekkaamisesta, lankajämiä vähemmäksi ja hyvän mielen auttamisesta. Jälleen kerran käsityöt on ♥!

Kirjoneulepanta

Postauksessa esitellyn Latvian Lapaset -kirjan olen saanut Kustannusyhtiö Moreenilta.

Blogiyhteistyö: Kustannusyhtiö Moreeni

Yleensä esittelen blogissani sellaisia kirjoja, mitkä olisin voinut hankkia ihan itsekin. Toisekseen tykkään ensin itse testata jotakin kirjan ohjetta, jotta tietäisin paremmin, mitä esittelen. Siksi kirjaesittelyihini voi mennä aikaa: tämäkin kirja on julkaistu jo viime vuonna.

Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt lapaskirjasta lapasia, vaan sovelsin yhtä kirjoneulekaaviota solmupannan tekemiseen. Pannassani on siis yhden lapasen mallikaavio leveytensä puolesta sellaisenaan, mutta jätin joitain kerroksia niin alusta kuin lopusta pois.

Itse olen aikoinaan ostanut solmupannan ohjeen, mutta googlettamalla on mahdollista löytää monenmonituista ilmaista ohjetta niiden tekemiseen. Solmu kätevästi siis piilottaa pitkän tuubin yhdistämiskohdan sekä tuo pantaan istuvuutta. Hiusten auki ollessa tosin käännän solmun usein niskan puolelle, sillä silloin panta pysyy paremmin päässä kapeimman kohdan ollessa selän puolella.

Lankana minulla oli fingering-vahvuinen Arwetta vaalean harmaana ja mustana. Puikkoni olivat 2 mm.

Vaikka tykkään yksinkertaisista malleista, tässä kirjassa oli jotain kovin kiehtovaa.

Ulkoasultaan se on selkeän viehättävä ja latvialaisen kansanperinteen symbolit selitykseen mielenkiintoisia.

Minun soveltama neulekaavio oli nimeltään Tuulimylly.

Postauksen kuvat on muuten otettu jo alkuvuodesta kirkkailla keväthangilla. Ihanan talvisen näköistä! Tuota odotellessa. 🙂