Käsityövuosi 2019

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti uusi vuosi on yhtä käsityöpainotteinen kuten edeltäjänsä. Itse kässäilin niin paljon, että kaikkea en ehtinyt kuvata ja tänne blogiin asti tuoda: ompelin reilut 60 työtä sekä neuloin viisi neuletta, kaksi neuletakki ja pipoa, kaulurin, lapaset, pannan ja yhdeksän sukkaparia.

Postatuista käsitöistä teitä eniten viime vuonna kiinnostivat neuleet, mikä näkyi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, sillä #bestnine-kollaasiin yhdeksästä kuvasta vain yhdessä oli ompelemani vaate, Poniletti-mekko. Muissa kahdeksassa tykätyimmässä kuvassa oli siis lankoja ja puikkoja tavalla tai toisella.

maaritse_bestnine_2019

Sen enempää en mene tilastoihin, vaan tein koosteen viime vuodesta käsityöpäiväkirjaimaiseen tyyliini. Eli kokosin teille oman bestnine-tilaston viime vuonna oppimistani käsityönikseistä: tiivistetysti parhaimmat siitä, mitä tuli tehtyä ja niistä opittua.

  1. Saumuri
  2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland)
  3. Kaavapainot
  4. Oikean koon valinta
  5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen
  6. Kotiompelijan vaatekaappi
  7. Sukat varpaista varteen looppaamalla
  8. Kirjoneule
  9. Kirjonta

1. Saumuri

Ostin kesällä saumurin, Jukin MO-114-mallin, vaikka olin pitkään ajatellut pärjääväni pelkällä ompelukoneella. Voi pah ja pöh! Niin väärin ajateltu. Toki yksistään ompelukoneella pärjää, mutta saumuri lisää ompeluvauhtia ihan tajuttomasti ja jälki on siistiä kerrasta.

Saumurin valitsin osaavan ompelukonemyyjän/-korjaajan avulla, koska oma ymmärrys ei yksistään riittänyt. Siitä syystä en osaa sanoa, onko tuo valintani ihan paras mahdollinen, mutta puolen vuoden kokemuksen perusteella ainakin hyväksi havaittu: helppo langoittaa, lujan oloinen eikä ole vaatinut lankojen säätelyä vielä kertaakaan, vaikka olen ommellut lycraa, trikoota, merinovillaa, joustamattomia kankaita jne.


2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland Oy)

Sain kesällä Prym Consumer Finland Oy:ltä paketin, johon oli koottu heidän tuotteitansa testattavaksi. Paketti sisälsi monenlaista mielenkiintoista, mutta palaan niihin myöhemmin, koska kaikkea en ole ehtinyt vielä testaamaan.

maaritse_prym_nuppineulat

Kuvassa olevat Ergonomic-sarjan nuppineulat ovat olleet kuitenkin kovassa käytössä heti alusta lähtien. Itseasiassa olin aikeissa ostaa niitä ihan itse ennen paketin saamista, sillä mm. Hupistatrallaan Terhi oli niitä blogissaan kehunut. Eikä suotta. Noista ergonomisesti muotoilluista pitkistä nupeista saa todella hyvän otteen. Ainut miinus minunlaiselle ahkeralle silittäjälle on se, että nupit eivät kestä kuumuutta. Tosin neulan pituus on niin pitkä, että ne voi helposti asetella, niin ettei niiden yli tarvitse silittää. Kunhan sen vaan muistaa… 😀


3. Kaavapainot

Ompelin kesällä kevyestä joustamattomasta viskoosista Roscoe-puseron. Sen kaikista työvaiheista tuskaisinta oli leikkaaminen, koska kangas ei millään tuntunut asettuvan kaavojen alle. Harmissani muistin jonkun joskus kehuneen prikkoja kangaspainoina. Testasin enkä ole sen jälkeen enää yhtään kaavaa kankaalle, oli se sitten joustavaa tai joustamatonta, neulannut.

maaritse_prikat_kaavapainoina


4. Oikean koon valinta

Jonkin verran saan kyselyjä, millä koolla olen milloinkin vaatteita ommellut. Näihin kyselyihin vastaaminen on välillä vaikeaa, koska koon valinta on usein monesta asiasta kiinni ja sen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Tai siis on ja ei, sillä valitsen koon aina vartalon mittojeni, en ns. standardikokojen numeron tai kirjaimen mukaan.

Ommellessa ei siis välttämättä voi valita sitä kokoa, minkä kaupasta valitsee. Minäkin voin yleensä ostaa valmisvaatteista huomattavasti pienemmän koon, mitä ommellessa joudun valitsemaan. Lisäksi mitoitus vaihtelee eri kaavalehtien ja -yritysten mukaan, joten koko pitää valita joka kerta uudelleen. Hyvä vielä olisi, jos ymmärtäisi omia mittasuhteita paremmin. Siinä sitä onkin tekemistä: tiedän jo, että minulla on vyötärö hieman normaalia korkeammalla ja usein sen osaan jo kaavoissa huomioida, mutta eriparia olevat olkapäät ovat sitten toinen tarina… Omien mittojen ottamisesta on kuitenkin hyvä aloittaa, johon vinkit ja hyvät perustelut löytyvät esim. tältä Seamworkin YouTube-videolta.


5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen

Olen varmaan joskus aikaisemmin jo tunnustanut, kuinka tykkään pdf-kaavoista: kaava-arkkia teippaillessa sitä samalla orientoituu uuteen ompeluprojektiin miettien viivoja ja kaaria, miltä ne valmiina tulevat näyttämään sekä kangasta, sen väriä ja kuosia jne. Lisäksi pdf:t ovat kaavalehtiä selkeimpiä ja selkeyttä voi usein vielä lisätä tulostamalla vain oman koon viivat. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on Oliver-kaava, josta on saatavissa kaikkinensa koot 0-26, mutta minä olen tulostanut vain koot 10 ja 12 tarpeeni mukaisesti.

maaritse_pdf_kaavojen_tulostus

Pelkkien oman koon viivojen tulostaminen onnistuu niin, että tiedoston auki ollessa etsin vasemmalta sivulta joko hammasrattaan kuvan tai ikonin, jossa on ikään kuin paperiarkkeja päällekkäin. Niitä klikkaamalla avautuvat tiedoston asetukset ja tasot (tai englannin kielellä ”Layers”), joista voi valita, minkä koon viivat jäävät näkyviin. Kaikissa kaavatiedoissa tätä toimintoa ei ole, mutta aina kannattaa rohkeasti etsiä ja kokeilla.


6. Kotiompelijan vaatekaappi

Kuuntelin netin kautta Ommel-festareiden luentoja, joista mieliinpainuvin oli Rinna Saramäen puheenvuoro ”Trendien tulkinta ja ennakointi kotiompelijan näkökulmasta”. Tuosta luennosta sain mm. vinkkejä, kuinka omaa vaatekaappia järjestää eli kuinka suunnitella ja toteuttaa ompelutöitään viisaammin.

maaritse_ompelulankoja

Luennon avulla oivalsin esimerkiksi sen, että arjen sanelemana minun toimiva vaatekaappini sisältää tunika/mekko-leggingsit-yhdistelmää, vaikka se ei aina ihan omalta tyyliltä tunnukaan. Tasapaino on vain unohtunut, koska tuo tyyli on helppo ommellen toteuttaa, joten muut, kuten juhlavampaan arkeen sopivat yläosat, ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi kaapissani on yhä liikaa eri kuoseja, joten vielä enemmän pitää tyyliäni yksinkertaistaa keskittymällä yksivärisiin sekä ommella mm. joustamattomista hieman juhlavampaa päälle pantavaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vielä näin vuodenkaan harjoittelun jälkeen ei edes yksiväristen joustavien ompelu tahdo sujua…


7. Sukat varpaista varteen looppaamalla

Tämä! Miksi en aikaisemmin opetellut neulomaan sukkia varpaista varteen looppaamalla? Ei ollut edes vaikeata. Parasta on, että tällä tavalla ei välttämättä jää jämäkeriä. Istuvuuskin on hyvä, että ihan huippu tekniikka. Ainakin, jos käyttää rennon letkeää Chiaogoon punaista kaapelia.

MaarItse - neulontablogi


8. Kirjoneule

Kirjoneule on tuntunut aina kovin työläältä, mutta innostun siitä, kun osallistuin Neulefestareilla Soile Pyhänniskan kurssille. Oivalsin, ettei oikotietä onneen ole, vaan tätäkin pitää harjoitella. Syksyn aikana olenkin neulonut neljä kirjoneuletta, eikä se enää tekniikkana ärsytä eikä pelota.

IMG_20200106_235255

Suurin oivallus liittyy langanjuoksujen sitomiseen, niiden hyväksymiseen olennaisena osana kirjoneuletta (ihan kuin ommellessa ärsyttävä kaavojen piirtäminen/kasaaminen 😉 ): mitä tiheämmin sitä tekee, sitä siistimpi ja tasaisempi jälki on. Oivalluksen myötä kirjoneuleen haasteellisuus onkin kääntynyt mukavaksi ajanvietteeksi sen sijaan, että aikaisemmin jaksoin keskittyä vain hyvin rajallisen ajan kuviokaavion ja langanjuoksujen seuraamiseen sekä lankojen suorassa pitämiseen. Nyt siis huomaan jääväni koukkuun kuvion muodostumiseen enkä malta laskea neuletta käsistä. Nautin siitä, kuinka pitää keskittyä eikä voi vain aivottomana neuloa menemään: on pakko pysähtyä ja olla läsnä. ♥


9. Kirjonta

Viime vuonna kirjoin ensimmäisen kerran joustavaan kankaaseen, hupparin rintaan rauhanmerkin, muliinilangoilla ja kiinnisilitettävän tukikankaan avulla.

maaritse_joustavalle_kankaalle_kirjailu

Lopputulos oli työn helppoudesta huolimatta huumaavan hieno. Samalla kuitenkin murehdin, miten pesussa käy. Nyt voin kertoa, että hyvin. Itseasiassa pesujen myötä vaikuttaa siltä, että pistot ovat pureutuneet kankaaseen tiukemmin. Myös tiukkaan silitetty tukikangas on kokonaan irronnut, joten sekään ei pönötä taustalla enää ikävästi.


Huh, siinäpä viime vuoden tärkeimmät. Palaan vielä ensi viikolla tämän uuden vuoden suunnitelmiin sekä viime vuoden käsityöhaasteisiin, kuinka ne eivät aivan putkeen menneet. Silti se ei tunnu häiritsevän uuden vuoden supersuunnittelua. 😀

Pitkähihainen Soldotna

maaritse_soldotnan_kirjoneulotut_hihat

Jo ensimmäistä Soldotnaa neuloessa syntyi ajatus toisesta, mutta pitkähihaisesta.

maaritse_soldotnacrop_with_long_sleeves

Lisäksi jätin alun kuvioita pois ja lisäsin aloitussilmukoita, jotta pääntie olisi väljempi ja alle mahtuisi mekko paremmin.

maaritse_kirjoneule_soldotna_crop

Jätin pois myös kaarrokkeen jälkeiset vartalo-osan kuviot, koska tykkäsin, että se näytti paremmalta yksivärisenä, ilman pilkkuja. Siitä johtuen varaamani musta lanka alkoi uhkaavasti loppumaan, niin keksin neuloa hihoihin kaarokkeen kuvion. Tein myös ohjeesta poiketen kaikki resorit kiertäen yksi oikein ja yksi nurin, koska minusta se on siistein resorin tekotapa.

maaritse_taskullinen_babydoll_mekko_trikoosta

Kuvion istutin hihaan niin, että mittasin oman kuvitteellisen hihan pituuden ja vähensin siitä neulomani kaarokkeen eli kuvioiden korkeuden. Lisäksi kuvioiden silmukkamäärä piti sovittaa hihan silmukkamäärään. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että koon kolme hihaan piti lisätä yksi silmukka, jotta sain kuviot menemään tasan. Puolestaan neuloessa kuvioneulekaaviota alaspäin kavensin kaksi silmukkaa niillä kerroksilla, joilla oikeasti olisi pitänyt tehdä lisäyksiä.

maaritse_soldotnacropsweater_90babydolldress

Näillä eväillä syntyi siis tämä Caitlin Hunterin Soldotna Crop (ohje saatavissa Ravelrystä, klik). Lankana minulla oli, kuten aikaisemmassani, Hjertegarnin Merino Cotton, missä on puolet merinovillaa ja toinen puoli puuvillaa. Neule on neulottu koossa kolme. Langan kulutus vastasi ohjetta, mutta hihoihin meni vartalo-osan lisäksi vielä noin 150 grammaa: mustaa lähes 100g, farkunsinistä 36g ja harmaata 17g. Käytin 3,5 ja 3 mm puikkoja.

maaritse_ompelublogi_neulontablogi_naisten_vaatteet

Neuleen alle ompelin sinisestä trikoosta babydoll-mallisen mekon I Love the 90´s Dress -kaavalla. Mekko on niin erilainen vaate, mihin olen tottunut, että tätä joutuu hetken miettimään: aika kivalta se näyttää ja sopii mekon alle, mutta leveä helma tuo mieleeni vahvasti äitiysmekot, mikä ei minua miellytä. Tämä ysärimalli vaatii siis totuttelua. Luultavasti kokeilen tehdä vielä toisen viskoositrikoosta, mikä laskeutuu raskaammin, joten palaan tähän kaavaan tarkemmin vielä tuonnempana.

maaritse_trikoinen_babydoll_mekko_90_dress

Neule on kuitenkin niin onnistunut, että vielä mielessä kytee ajatus kolmannesta, pitkällä helmalla tosin. Vai pitäisikö pysytellä kohtuuden rajoissa? 😀

maaritse_neuleblogi_neulominen_kirjoneule

Ruusutarhurit-neuletakki

maaritse_steekattu_villatakki

Huh, tätä Ruusutarhurit-neuletakkia neuloin melko pitkään: alotin sen heti, kun Lumi Karmitsan ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (2/2019). Muutaman mutkan vuoksi sen neulomiseen tuli kuitenkin kesän mittainen tauko, minkä jälkeen uudelleen aloittaminen tuntui kovin vaikealta. Ehkä helman kirjoneule hirvitti, sillä siihen saakka ennen taukoani pääsin.

maaritse_kirjoneulottu_neuletakki_looppaamalla

Alkuun olinkin epävarma, millaisen helman haluan, koska somen perusteella melko monet kokivat pääkallot sopimattomaksi tavalla tai toisella ja aikoivat siksi neuloa vain ruusut. Nämä ajatukset saivat siis hetken harkitsemaan, ovatko pääkallot soveliaita varsinkin yli nelikymppiselle kansankynttilälle.

Lopen päätin, että muista viis, sillä kuviosta ei herännyt minulle juurikaan muita mielikuvia kuin sen suunnittelun inspiraationa toiminut Hugo Simbergin Kuoleman puutarha-teema.  Itseasiassa vuosia sitten olen käynyt katsomassa sen tunnetuimman version Tampereen Tuomiokirkossa ystäväni luona vieraillessa, joten nämä pääkallot muistuttavat minua pikemminkin elämän myönteisistä kuin nurjista puolista.

maaritse_lumi_karmitsan_ruusupuutarhurit_neuletakki_taitolehti

Alotin neulomaan takkia minulle sopivassa koossa S/M, mutta lisäsin kainaloiden alle tasaisesti silmukoita saadakseni aikaiseksi koon L. Näin siksi, että suuremman koon kuvioon kuuluu yksi erilainen kuvio: pienemässä koossa on vain sivulle katsovia pääkalloja, ei takaosan suoraan eteenpäin katsovaa, mikä minusta oli hurjan hieno. Toki lisäysten takia takista tuli melko reilu, mutta ainakin sen alle mahtuu melkein mitä vain.

Muistaakseni lisäysten lisäksi neuloin takin myös hieman ohjetta lyhyemmäksi, koska en ollut varma riittääkö musta Milla-lankani. Sitä olin hamstrannut sen edullisuuden vuoksi toista takkia varten vuosia sitten. Se projekti ei kuitenkaan koskaan valmistunut, koska en tykännyt langan karheudesta ja paksuudesta.

Nyt nuo kertaalleen neulotut, pestyt ja uudelleen kerityt langat pääsivät takaisin puikoille: koska takki neulottiin ensin ylhäältä-alas saumattomana puserona, mikä lopuksi steekattiin neuletakiksi, auki-leikkauksen mahdollinen epäonnistuminen ei näistä langoista niin harmittaisi. Steekkauksen lisäksi epävarmuutta lisäsi se, että pääntien v-muoto muodostui vasta auki-leikkauksen myötä eli neuloessa pääntie oli sovittamista varten liian pieni ja takki muutoinkin yläosastaan muodoton möykky.

maaritse_ruusupuutarhurit_neuletakki_neuleblogi

Ohjeesta poiketen jätin myös hihojen ruusukuviot pois, koska valkoinen kuviolankani loppui helmaa tehdessä. Kuviolankani ei ollut Milla-lankaa vaan vanhoja Seitsemän Veljestä -jemmojani, joten en halunnut ostaa sitä hihoja varten lisää, kun kerrankin sain lankavarastojani vähemmäksi siltäkin osin.

maaritse_auki_leikattu_neuletakki_ruusupuutarhurit

Tosin hihoista olisi tulleet varmaan muutenkin yksiväriset, koska minulta loppui sisu: hihoihin päästeessä olin jo melko kyllästynyt koko projektiin, sillä huono lanka ja helman työläys tympi. Kuvio oli siis minulle vaativa, kun joka kerros piti tarkkaan katsoa ja silmukoita laskea. Jälkiviisaana ajattelenkin, että näin suuritöistä ei olisi kannattanut ainakaan tehdä langasta, minkä laadusta ja kestävyydestä ei ole tietoa… Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon lankaan, vai miten se nyt meni. 🙂


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit järjestävät yhdessä tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Marraskuun blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Lilou-pipo

Kirjoneule-innostukseni alkoi jo kesällä: osallistun Neulefestareilla Soile Pyhänniskan pitämälle kirjoneulontakurssille, mistä inspiroituneena ostin ainoat lankavyyhtini tuolta reissulta tätä pipoa varten. Käyttämäni lanka on siis BC Garnin Bio Shetland -luomuvillalankaa, mitä ostin kutakin väriä 50 gramman vyyhdit. Ne riittivät hyvin, ylikin vielä jäi.

maaritse_caitlin_hunterin_lilou_pipo

Tämän Caitlin Hunterin Lilou-pipon piti olla siis ensimmäinen kirjoneuleharjoitustyöni sitten vuosiin, mutta Soldotnasta innostuneena, se jäi toiseksi. Jälkikäteen ajateltuna, tämä oli parempi järjestys, sillä Soldotna-pusero onnistui kuin unelma, mikä tietenkin motivoi harjoittelemaan lisää.

maaritse_lilou_hat

Pusero olisi siis saattanut jäädä tekemättä, jos olisin neulonut Liloun ensin: pikkupusero onnistui kaikin puolin tiheyden ja langanjuoksujen suhteen, mutta pipo piti liian suurena aloittaa kolme kertaa uudelleen. Otin sen vielä mukaani syysloman reissuneuleeksi, joten en ehtinyt tehdä mallitilkkua. Jokin viisaus kuitenkin oli matkassa, sillä olin varautunut eri kokoisilla kaapeleilla. Lopullinen piponi on kudottu 2 ja 2,5 mm puikoilla koossa S/M (mikä siis tarkoitti ohjeen mukaan 47 senttiä ja pääni on 56 senttinen, ettei tiheys nyt ihan mennyt kuin strömsössä).

maaritse_caitlin_hunterin_lilou

Resorin tein hieman ohjetta korkeammaksi yksi oikein ja yksi nurin, oikeat kiertäen. Jätin myös lopun mallikertoja pois, koska piposta olisi muutoin tullut ihan liian korkea. Lisäksi reissussa, mihin sisältyi yksi koulutuspäiväkin, tuli neulottua vähän sitä sun tätä, joten eivät nuo tehdyt kuviotkaan menneet ihan ohjeen mukaan…

maaritse_kirjoneulottu_pipo_lilou

Onhan tämä ihan pidettävä, mutta käyttöäkin tärkeämpää nyt taisi olla saatu kokemus. Esimerkkiksi viimestelyn tärkeys, sillä kuviot olivat häiritsevän epätasaisia ennen lankojen päättelyä ja pipon kastelua. Siksi sievät suukkosuut näyttivät enemmän irvisteleviltä kurpitsanaamoilta. Osalla oli nenäkin ihan poskella. Kastelun jälkeen ne siisteytyivät kuitenkin huomattavasti, vaikka osalla on vieläkin huulipunat vähän levinneet. 😉 Muttei olenkaan enää niin pahasti.

maaritse_kirjoneule_pipo_lilou_hat

maaritse_neulontablogi_kirjoneulepipo

Ja pipon pingottaminen, huh: se on joka kerta semmoista värkkäämistä. Nyt kuivattelin tasona ensin enimmät pois, minkä jälkeen tein pyyhkeistä pallon pipon sisälle ja annoin kuivua kuivaksi asti. Jotenkin vaivalloista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen instassa näkemääni ilmapallon ja mariskoolin yhdistelmää…

maaritse_lilou_pipo

Onko sinulla jokin kikkakolmonen pipojen pingoittamiseen?