Avainsana: kirjoneule

Käsityöt

Manarola

by MaarItse2 kommenttia artikkeliin Manarola

Pitkästä aikaa en säveltynyt omiani, vaan neuloin valmiista ohjeesta. Lankajemmoistani löytyi kauniita viileitä sävyjä, joista riitti Caitlin Hunterin suunnittelemaan Manarola-neuleeseen. Ostin tämän neuleohjeen jo vuosia sitten, kun hurmaannuin mallin kauniista v-pääntiestä sekä tietenkin lempisuunnittelijani upeista kirjoneulekuvioista.

Neulominen eteni kuitenkin vähän omalla twistillä. Alkuperäinen malli on lyhythihainen ja helmastaankin lyhyempi. Lisäksi olin tällä kertaa vähän kapinallinen: en tehnyt tyylilleni uskollisesti mallitilkkua. Olin vielä niin villi, etten edes sitonut pitkiä langanjuoksuja. Huh, kuinka hurjaa menoa. 😂

Onneksi lankani suhtautuivat kapinallisuuteni armollisesti. Viimeistelykastelussa ne avautuivat niin, että ne ikään kuin sitoivat itse itsensä toisiinsa kiinni. Minttu pohjalankani oli Garthenor Organic Preseli (väri Spearmint). Musta kuviolanka Bc Garn Bio Shetland, ja muut kuviovärit Tukuwool Fingering – lankaa väreissä Syringa ja Kajo (poistunut väri). Puseroon kului yhteensä 300 grammaa jemmalankoja.

Neuleen koko on jotakin kolmosen ja nelosen väliltä. Nelonen olisi ollut rennompi, mutta tähän on nyt tyytyminen, kun sitä mallitilkkua ei tullut tehtyä. Lopputuloksena syntyi tällainen lyhyehkö pikkupaita, joka yltää juuri vyötärökaitaleelle.

Yritin ensin neuloa puseroon lisää pituutta, mutta miehustan kapeus ei sopinut pidempään mittaan. Ylimääräinen pituus pussitti selän puolelle ikävästi. Jotta mitta olisi toiminut, olisi pitänyt purkaa kainaloihin saakka ja leventää miehustaa helmaa kohti. Siihen pohjalankani ei ehkä olisi riittänyt, enkä rehellisesti sanottuna muutenkaan ollut kovin innokas purkamaan. Nykyinen mitta on kuitenkin osoittautunut toimivaksi esimerkiksi leveälahkeisten suorien housujen kanssa. Sitä yhdistelmää on tullut käytettyä jo aika monta kertaa.

Loppuun vielä yhdet sukat, jotka valmistuivat tällä viikolla. Aikaisemmin postasin sukkavillityksestäni, yhdestä tavasta yrittää pienentää lankavarastojani. Tämä pari jatkaa sitä samaa teemaa (aikaisemmat postaukset ovat Palkkiraitaa sekä Vuodenvartijat ja körttiset). Minähän en varsinaisesti ole mikään sukanneuloja, mutta tämä pari on tälle vuodelle jo neljäs sukkapari!

Nämä neuloin Rva SilmuSolmun Villa Sukkis -langasta värissä Sinivuorten yö. Malli on Footnote Socks, joissa oli minulle ihan uudet kantapäät ja kärkikavennukset. Kiva perusmalli, joten toiset on jo puikoilla.

LankaSorvari

Suomusiipi-takki

by MaarItseLeave a Comment on Suomusiipi-takki

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöneuleisiin:

Suomusiipi-takki on näyttöneuleistani vaativin, koska se neulotaan aikaisempia neuleita ohuemmasta langasta, Fjallalopista. Lisäksi miehusta steekataan auki ja sen jälkeen siihen liitetään huppu, mikä puolestaan on kirjoneulottu ennen yhdistämistä tasona. Huppu yhdistetään yhden silmukan vaakaraidalla. Viimeiseksi neulotaan nappilista.

Kuviot ovat helppoja, mutta niitä on määrällisesti eniten kaikista kolmesta Suomusiipi-neuleesta, koska takissa ne jatkuvat hihoissa aina ranteeseen saakka.

Kaikki sai ikään kuin alkunsa tästä mallista eli kaksi aikaisempaa yläosaa ovat tästä yksinkertaistettu. Takissa yhdistyykin monta minulle tärkeää asiaa: siinä näkyy perhosen siipien linjakkuutta, ahvenien vauhdikkuutta ja monen monituista linnun siiven iskua. Näiden lisäksi kuviot muodostavat tietynlaista tuijotusta, mikä muistuttaa, että luonnossa et ole koskaan yksin. Vaatii vain hiljentymisen, jottet vain sinä tule nähdyksi.

Esimerkiksi näitä kuvia ottaessa huomasin takana olevassa kuusessa hämähäkin, joka erehdyttävästi näytti ”pukeutuneen” yhtä geometrisesti kuin minä. Tämän kesän muistettavin kohtaaminen tosin oli lumikon kanssa: istuin rannassa merta ihaillen, kun yhtäkkiä huomasin silmäkulmassani liikettä. Katsoin alas jalkojeni juureen ja katseeni kohtasi eloisat nappisilmät kuin kysyen, kuka sinä olet.


Tämä oli siis viimeinen näyttöneuleeni: koska näyttööni kuuluu vain valmiiden tuotteiden valmistus, mahdollisten ohjeiden kirjoittaminen jää myöhempään ajankohtaan. Ensin kuitenkin keskityn 5.-6.9.2025 Oulussa olevaan Pieni Lankafestivaali  2025 – tapahtumaan. Minä olen siellä monen muun mukana lauantaina näiden näyttöneuleiden kanssa. Ne eivät ole kuitenkaan pääosissa, vaan neuletuen antaminen, jos langat ovat solmussa. Toki voit tulla kyselemään myös käsityöntekijä-opinnoistani  sekä kokeilemaan mukanani olevia Tukuwoolin lankoja sekä The Knitting Barberin kultaisia pyöräpuikkoja. Eli siis viikon päästä Oulussa – tuuhan mukaan!

LankaSorvari

Suomusiipi-pusero

by MaarItseLeave a Comment on Suomusiipi-pusero

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka käsityöntekijän ammattitutkintoon liittyvät näytöt, tuotteen suunnittelu ja valmistus, lähtivät syntymään. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisenä valmistuneen näyttöneuleeni, Suomusiipi-puseron, jonka neuloin Alafosslopista 9974 ja 0059.

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin myös sen, että kaikki näyttöneuleideni kuviot saivat alkunsa tavalla tai toisella perhosen yksittäisestä siivestä. Tässä puserossa nuo siipien suomut täyttyivät paarmoja metsästävistä lokeista.

Yllä olevassa kuvassa lokki lentää paarmasta ohi. Alla olevassa kuvassa lokki puolestaan onnistuu saaliin nappaamisessa ja kolmannessa kuvassa lokki liitää muiden mukana, samassa rytmissä kehää kiertäen. Tämä paarmojen metsästys on siis joka kesäinen ilmiö merenrannassa, kun on ollut riittävän lämmintä. Tuolloin paarmat ”nousevat” rantaan, joita jopa useat kymmenet lokit tulevat saalistamaan. Tunnelma on aina hieman kauhuleffamainen, sillä linnut lentävät yleensä matalalla ääneti pitkän aikaa. Välillä ilman täyttää vain siipien havina tai yksittäinen kirkaisu, jos joku erehtyy lentämään kehässä vastavirtaan.

Puseron suunnittelin neulottavaksi alhaalta-ylös, vaikka se ei ole monenkaan mielestä se paras mahdollinen tapa. Mutta tällä tavoin, jos haluaa lisähaastetta muutoin yksinkertaisen mallin neulomiseen, voi sujuvasti harjoitella tai tehdä aloitukset ja lopetukset italialaisittain: italialainen päättely tehdään neulan kanssa, joten näin tehtynä neulaa tarvitaan vain poolokauluksen päättelyssä helman ja hihansuiden sijaan. Toisin sanoen neulaa tarvitsee tästä suunnasta neulottuna määrällisesti vähemmän kuin ylhäältä-alas-neulottaessa ja siten pusero soveltuu myös vähemmän neuloneelle ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi.

Puserossa on raglanhihat, mitä korostavat silmukkarivit, jotka jatkuvat aina kainaloista kaulukseen. Kaikki resorit on neulottu 2 oikein, 2 nurin – joustimena. Kauluksen korkeutta voi halutessaan säätää oman mielen mukaiseksi.

Omakohtaisesti itselleni uutta tässä puserossa oli kainalosilmukoiden päättely neuloen. Ne voi tehdä myös yleisemmällä kolmen puikon päättely – tekniikalla, mutta mielestäni sillä tavoin saumasta tulee kovin paksu ja joustamaton. Silmukointipäättelyä neuloen harjoittelin Käsityökekkereiden Veeran tekemän tutoriaalin avulla. Löydät sen täältä, klik.  Linkin takaa löytyy myös vinkkejä, kuinka luoda silmukat, päätellä joustavasti ja neuloa kantapää varpaista varteen neulottavaan sukkaan.

Seuraavassa postauksessa aiheena on Suomusiipi-neuleista erillinen huppu, minkä neuloin myös Alafosslopista.

Käsityöt

Vuokko ja Veljenpaita

by MaarItseLeave a Comment on Vuokko ja Veljenpaita

Nyt saan postata näistä testineulontapuseroista, mitkä neuloin jo talvella. Ne ovat Vuokko ja Veljenpaita Neuloosiskojen uudesta kirjasta, mikä julkaistiin tällä viikolla. Testineulonnan ajankohta sopi alkuvuodesta syntyneiden vanhempieni syntymäpäiviin, niin neuloin nämä heille.

Äiti Armaalle neuloin yllä olevan kaarrokeneuleen, Vuokon. Uutta siinä minulle oli pääntien aloitus i-cord-reunuksella. Vuokon värit saivat inspiraation suoraan kirjan mallista, koska minulla oli jäänyt omasta neuleesta vihreää ( 9322) Casdade 220 -lankaa jäljelle. Tilasin sitä hieman lisää kuviovärien mukana, mitkä minulla olivat tummanvioletti ( 7808), pinkki ( 7802) ja vaaleanpunainen ( 9477).

Vuokko neulottiin siis ylhäältä-alas, kaarroke ensin ennen miehustaa ja hihoja. Miehusta on malliltaan suora ja hihat hieman pussimaiset.

Isä Aurinkoisen paidanmalliksi valitsin Veljenpaidan. Neuloin sen samassa vihreässä värissä, mitä oli äidin puserossa. Että ei tullut ihan samanlaiset tuulipuvut, mutta melkein kuitenkin. 🙂

Tämä mallin neulotaan puolestaan alhaalta-ylös. Takapuolella hihan raglansaumat eli -lisäykset tulevat niin sanotusti normaaliin tapaan, mutta edestä ne lähentyvät toisiaan kohti kuvitteellista keskietusaumaa. Tykkään kovasti tuosta yksityiskohdasta.

Itse lisäsin yhden yksityiskohdan lisää, sillä tein pääntien resorin kiertäen 1o, 1n -joustinta. Täsmäytin kierretyt oikeat niin, että raglansaumat näyttävät jatkuvan pääntiellä saumattomasti ylös-asti. Ohjeesta poiketen jätin myös kauluksen kääntämättä kaksin kerroin isäni toiveesta, koska hän pitää korkeammista kauluksista.

Muutama muunkin mallin otin tuolloin puikoille, mutta niitä en ehtinyt viimeistellä testiajassa. Ne jäivätkin kesken valitsemani langan pölyisyyden vuoksi enkä kesälläkään ehtinyt niitä ulkosalla neuloa loppuun. Että menee varmaan ensi kesään, jos en muuta tapaa keksi. 🙂