Ostin tämän paidan langat vuosi sitten Pieniltä Lankafestivaaleilta Ruskanlehdeltä. Merino Sport -langat oli aseteltu esille valmiiksi värisuoraksi (tai pikemminkin värittömäksi suoraksi 😉 ), mikä vetosi minuun heti.
Värit olivat tummimmasta vaaleimpaan korppi, asfaltti, teräs ja pöytähopeat. Näin jo lankoja katsellessani mielessäni paidan, jossa sävyt liukuisivat toisiinsa tummasta vaaleaan.
Kaikissa neljässä värissä on sama sinisenharmaa pohjavire, toisessa vähän enemmän ja toisessa taas vähemmän.
Lähimpänä toisiaan ovat tummimmat värit, korppi ja asfaltti. Kontrastia niiden välillä on niin vähän, että ne sulautuvat toisiinsa täydellisesti. Tuo kohta onkin minun lempikohtani koko paidassa. Pidän yhdistelmästä niin paljon, että suunnittelen jo toista neuletta pelkästään niistä: ajatuksissani on intarsianeule, missä olisi yksiväriset hihat ja miehusta täynnä kirjoneuletta.
Alkuperäinen ajatukseni oli siis tehdä selvästi fade-tyylinen neule, jossa värit sulautuisivat vähitellen toisiinsa. Valmiista paidasta tuli kuitenkin enemmän raitapaita, kun päätin neuloa siihen meren väreilyä, ristikkäisiä aaltoja ja niiden väliin jääviä raitoja.
Näin syntyi Ristiaallokko-neule, missä raitojen väliin syntyivät pienet kirjoneulekuviot, joiden suunnat vaihtelevat. Ne näyttävät liikkuvan toisiaan kohti ja risteävän keskenään.
Tästä piti tulla fade-neule. Meri teki siitä raitapaidan. ♥
Jo viime syksynä ostin Dropsin Cotton Light -lankaa, vaikka se on koostumukseltaan puoliksi keinokuitua: 50 % puuvillaa ja 50 % polyamidia. Syynä oli aikomukseni neuloa uusi, parempi versio vanhasta pitsipaidastani, jonka olin vuosia sitten tehnyt Novitan Kaisla-langasta. Kyseessä oli hyvin samankaltainen sekoitelanka.
Vanhaa paitaa en enää löytänyt kuvattuna kuin alla olevassa kuvassa. Siitä ei ehkä täysin välity syy siihen, miksi halusin tehdä uuden version, mutta ongelma oli ennen kaikkea pääntiessä. Tämä oli luultavasti ensimmäinen neuleohje, jonka muokkasin ylhäältä alas neulottavaksi ja samalla saumattomaksi.
Alkuperäinen ohje oli jokin Novitan malli, joka neulottiin muistaakseni paloina tai ainakin alhaalta ylös kainaloihin saakka. Joka tapauksessa paitani pääntie venyi käytössä valtavasti, sillä en vielä tuolloin osannut toteuttaa sitä kovin hyvin. Vuosien mittaan myös neulepinta on kulunut melko nukkavieruksi.
Uuden version tavoitteena oli ennen kaikkea parempi istuvuus. En ollut täysin tyytyväinen alkuperäisen paidan käsialaankaan. Sen sijaan paidan muotokieli miellytti edelleen: kapeat hihat, laatikkomainen ja melko lyhyt miehusta sekä avara pääntie saisivat säilyä myös uudessa versiossa.
Pääntien muotoon otin mallia Caitlin Hunterin Manarola -puserosta. Tällä kertaa toteutin aloituksen Meiju Kallion opettamalla tavalla siten, että alkuun luodaan vain puolet pääntien silmukoista jämälangalle. Opin tekniikan viime kesän Neulefestareilla Meijun kurssilla, mutta sen voi opiskella kuka tahansa myös hänen YouTube-videoidensa avulla täältä klik.
Pitsikuvion puolestaan valitsin yhdestä Vogue Knittingin mallikirjasta. Kirjassa kuvio näytti kuitenkin hieman erilaiselta, sillä mallitilkku oli neulottu villalangasta. Pörröinen villa täytti aukkoja enemmän, jolloin neulepinta vaikutti vähemmän reikäiseltä kuin minun neuleessani. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Sain sovitettua pitsikuvion, olkapäiltä jatkuvat kierretyt joustimet sekä lisäykset hyvin yhteen. Myös pitsin kohdistaminen keskelle neuletta sekä pääntien ja helman joustimien kanssa onnistui täydellisesti.
Pitsikuvio tosin muistuttaa kovin jo aikaisemmin suunnitelmaani räyheän keltaisen Lysti-neuleen pitsiä. Mutta minkäs teet, kun samanlainen geometrisyys viehättää. 😄
Huomasin yhdennäköisyyden niin myöhään, etten enää halunnut purkaa. Varsinkin kun tämän langan neulominen ei minulle ollut mikään nautinto: nihkeä lanka ei juossut metallisista puikoista huolimatta, mistä johtuen käsivarret olivat kovilla. Onneksi erilaisten lankojen sekä värien ääripäiden vuoksi lopputulokset näyttävät kuitenkin kovin erilaiselta.
Hihat neuloin tarkoituksella melko kapeiksi, lähes tiukoiksi. Kokemuksesta tiedän, että puuvillaneule venyy käytössä ja vetäytyy pesussa jälleen kasaan. Pyrin tukemaan muodon säilymistä myös kaventamalla pitsikuviota ja lisäämällä joustinneuleen osuutta hihansuita kohti.
Hihansuiden kaunis, hieman epäsymmetrinen muoto syntyi siitä, että tein kaarrokkeen lisäykset ainoastaan olkapäiltä jatkuvien joustinnauhojen molemmin puolin.
Neuloin ulkoiluhameen, vaikka en tahtonut enkä tiedä tarvinkokaan. 😉
Viime kesänä neuloin osana käsityöntekijä-opintoja Suomusiipi-neuleita, joista kaikki ei onnistunut heti kerrasta. Esimerkiksi Suomusiipi-puseron proton jouduin neulomaan kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla kuviomäärä ei ollut toimiva. Tämä paksu Alafosslopi-langasta tehty pusero neulotaan siis alhaalta-ylös päin. Alun perin ajatuksissani oli miehusta, minkä mustalla pohjalla harmaat kuviot jatkuvat aina helmasta kainaloon saakka.
Alkuperäinen kuviomäärä oli kuitenkin liiallinen, mistä johtuen neuleen yleisilmeestä tuli liian raskas. Väritkään eivät oikein miellyttäneet silmää, niin jätin mustapohjaisen proton kaapeleille. Halusin kokeilla, miltä näyttäisi, jos käännän värit toisin päin ja vähennän kuvioiden määrää. Tämä kokeilu kannatti – näillä muutoksilla sain aikaiseksi sellaisen neuleen kuin olin ajatellut.
Vaikka mustapohjainen ja runsaskuvioinen pusero ei sopinut neuleperheeseeni, en raaskinut purkaa sitä. Otin sen nyt takaisin puikoille ja neuloin vyötärölle taitettavan resorin kuminauhakujaksi. Siinäpä se hame oli kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Kevät kiri kuitenkin ohitseni, joten ensi talvi näyttää, onko villahameelle käyttöä. Ehkä tästä voisi taikoa sitten mökille tyynynpäällisen tai talviretkille istuinsuojan…
Syksyn ajan olen inspiroitunut jo olemassa olevista langoistani, neulonut niitä vähemmäksi tavalla tai toisella: viime postauksessa yhdistin uutta mohairia Bio Shetland -jemmoihin ja nyt vaaleanharmaaseen Kos-lankaan paljetteja.
Molemmat langat ovat siis Sandnes Garnin: Kos 1021 vaaleanharmaa ja Paljett 1120 Silver Spoon.
Paidasta tuli ihana! Neuloin sen yläosastaan ja hihoistaan istuvaksi. Hihat neuloin lyhyiksi ja helmaa levensin kevyesti a-malliseksi. Olen tätä nyt pitänyt niin housujen kuin hameiden kanssa. Istuvasta yläosasta huolimatta se toimii myös kerrospukeutumisessa (alla oleva paitamekko on aikaisemmin ompelemani Nepeta).
Paljettilanka oli minulle uusi tuttavuus. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi neulonut siitä uutta mallia omin mitoin. Tätä oli melkoisen mahdotonta purkaa, koska sommat paljetit jäivät silmukoihin kiinni, joten tätä ei niin vain purettu auki vetämällä. Totuus on, että helman levennykset eivät onnistuneet ihan kerrasta, niin leikkasin surutta helmasta kaistaleen, poimin silmukat takaisin puikolle ja neuloin sellaisen helman kuin halusin. Se leikattu osa odottaa yhä kärsivällistä purkajaa…
Purkamishaasteiden vuoksi viimeistelyt on myös tehty vähän sinne päin. Ne näyttää ihan hyvältä, mutta mielessäni oli ihan jotain muuta: muistelin somessa näkemääni kapean päärmeen ohjetta, mutta muistini petti ja tein ihan omiani. Jätin kuitenkin epäonnistuneen päärmeen paikalleen ja neuloin helmaan lyhyen resorin, jotta se asettuisi aloilleen.
Hihansuihin ja pääntiellä tein puolestaan muistini mukaiset – omanlaiset – päärmeet, jotta ne yhdistyisivät jollakin tapaa helman kupruun. Resorin jätin niistä pois, koska ne asettuivat hyvin sellaisenaan ja näin ilme säilyi kevyempänä, vähemmän villapaitamaisena.
Alla on kuvista koostamani videonpätkä, minkä julkaisin mm. YouTube-kanavallani. Näitä tulee nyt tehtyä, koska jatkoin syksyllä valmiiksi saamiani käsityöntekijä-opintoja käsityömestari-opintoihin. Tutkintotavoitteessa on mm. oman osaamisen portfolio, minkä tekeminen on minulle sujuvinta tällä tavoin pitkin matkaa. Ensi tammikuussa aloitankin viikonloppuopintoina graafisen suunnittelun perusteet, jolloin näihin somesisältöihinkin saan lisäoppia.
Mutta ennen vuoden vaihdetta palaan vielä kahden jemmalankaneuleeni kanssa tänne (jos vain hovikuvaajani, Uunimieheni mun, on vapailla yhtä aikaa minun ja riittävän luonnonvalon kanssa 😉 ).
