Lumoavat mekot

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ommellisen Lumous-kuosin suosio tempaisi minut kevättalvella mukaansa, vaikka värit, joita onnistuin saamaan, eivät ole minun värejä lainkaan: vaaleanvihreä on ehkä vähän tummanvihreää parempi.

Tummanvihreästä Lumous-kankaasta mekko

Suuri kuosikaan ei lopen tuntunut omalta, vaikka kuinka pyörittelin kangaspalojani suuntaa ja toiseen. Ensimmäinen, tummanvihreä, tuntuikin aluksi kovin väärin leikatulta, että kukat menivät liian sivuun. Näin kuosi ei mielestäni pääse oikein oikeuksiinsa, ja sitä meni melko paljon haaskuuseenkin.

Ompelublogi MaarItse

Olen ommellut tämän mekon jo keväällä, ja aika on tehnyt tehtävänsä: se ei enää näytä niin valjulta kuin silloin heti valmistuttuaan. Mutta tuo kukallinen hiha pistää yhä silmääni. Noin kamalaan kohdistukseen ei auta edes aika. 😀

Käsityöblogi MaarItse

Tämä on siis tehty muokkaamallani, jo aikaisemmin postatulla Relaxed-luottokaavalla.

Ompelublogi - MaarItse

Koska ensimmäinen Lumous-mekko ei mielestäni oikein onnistunut, hautautui vaaleampi kangaslaatikkoni pohjalle hyväksi aikaa. Mutta pari viikkoa sitten rohkaisin mieleni, ja leikkasin siitä mekon pidentämällä viimeisimmässä Suuri Käsityö-lehdessä (9/2018) ollutta Peura-tunikaa.

Ompelublogi - MaarItse

En tietenkään laittanut ylös kuinka paljon sitä pidensin, koska ajattelin asian muistavani… Hah, turhan optimistinen olin. Helman pidennyksen lisäksi lisäsin sivutaskut, koska ilman niitä en osaa enää olla, mutta muutoin mekko on täysin kaavan ja ns. normikokoni mukainen.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Melko onnistunut lopputulos, vai mitä? Että siinä missä ensimmäinen sai päättämään, etten ikinä osta enää näin suurta kuosia, varsinkaan hetken mielihalusta, vielä väärän värisenä, toinen mekko palautti uskoni. En kylläkään tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia…

MaarItse - taskumekko

Lettimekkoja

Vihdoinkin oli aikaa ja intoa ommella muutama kesämekko: toinen on Vimman minttua joustocollegea ja toinen Hellinin vaaleanpunaista trikoota. Kesähelteiden lisäksi näillä mekoilla osallistuin Mehukekkerit-blogin kässävuosihaasteeseen, #mekkotoukokuu


Hihattoman mekkokaavan muokkasin Ottobren (5/2016) Relaxed-taskumekon kaavasta. Aikaisemmin olin tuota mekkokaavaa jo muokannut itselleni sopivammaksi kaventamalla hieman lantion kohdalta sekä suoristamalla takakappaleen keskisaumaa. Nyt yhdistin siihen vielä jonkun vanhan Suuri Käsityö -lehden toppikaavan ja Namedin Ruri-housujen taskut.

Mintun värinen lettimekko ei onnistunut niin hyvin kuin vaaleanpunainen, koska yritin välttää rintalaskosten tekemisen. Ensimmäisen mekon teinkin lähinnä suin päin suunnittelematta. Touhukkaana nostin vahingossa vyötärön liian ylös ja lyhensin helmaakin melkoisesti. Mokien takia tunnin mekkosurautus venyikin lähes koko päivän mittaiseksi ompelutuokioksi.

maaritse_hihaton_mekko_minttu_lettikangas_vimma

Lopputulos on kuitenkin ihan ok. Kangas on mukavan tuntuinen iholla: joustava ja melko paksu. Juuri sellainen, mikä toimii tällaisessa mekossa, koska ohuemmasta kankaasta tehtynä mekko vaatii alusmekon pysyäkseen siistinä päällä. Se ajatus ei näin kesällä kyllä viehätä. Jätin kuitenkin taskut pois, ettei etuosasta tulisi toisaalta liiankaan pönäkkä.

Vaaleanpunaisen kohdalla tein kaavat huolella, ja niinhän siinä kävi, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Tämän ompeluun meni ainakin puolet vähemmän aikaa kuin mintunvihreään, vaikka tosiaan piirsin kaavat sekä ompelin mekkoon taskut ja rintalaskoksetkin.

maaritse_ponilettimekko_tasku

maaritse_taskumekko_poniletista

maaritse_poniletti_hellin_taskumekko

maaritse_poniletti_taskumekko_takaa

Mekosta tuli tosi hyvä, sellainen rento tennareiden ja farkkutakin kanssa pidettävä. Myös tätä voi pitää ilman alusmekkoa, vaikka Hellinin trikoinen Poniletti oli Vimman joustocollegea ohuempaa. Taskut tuovat kuitenkin etuosaan sopivasti jämäkkyytä ja painoa, niin se laskeutuu hyvin eikä ala kiertymään epäedullisesti vartalon jokaiseen mutkaan kiinni.

maaritse_ponilettimekko_farkkutakki

Kolmas kerta toden sanoo, että vielä yksi on suunnitelmissani. Siitä taidan sorvata toispuoleisen, olkapään paljastavan. Ja nyt teen kaavan heti enkä kantapään kautta. 😀

Virtuaalinen ompelukerho

Verson Puodin kesäkuun ompelukerhossa oli aiheena Kotiinpaluu. Tuli heittäytyä Koivu ja tähti-sadun tunnelmiin, ja ommella rakkaudesta Suomeen: palata siihen aikaan, kun sota oli vihdoin ohi ja kauan poissa ollut vihdoin seisoo kotipihan polun päässä ja näkee oksien lomasta rakkaimman paikkansa maailmassa.

Virtuaalinen ompelukerho toimii siis niin, että kukin ompelee yllätyskankaasta aiheen mukaisen työn tykönänsä. Aiheeseen ei suhtauduta kuitenkaan tiukkapipoisesti, vaan pienikin juju riittää, ja muun materiaalin yhdistäminen yllätyskankaaseen on sallittua.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_merkki

Nyt ompeluaika oli 16.-21.6., jolloin työt laitetiin myös näkyviin kerhon fb-sivuille ja/tai tägättiin Instagramiin kaikkien ihailtaviksi. Ennen tuota sovittua ajankohtaa kuoseja ei siis saanut somessa esitellä, vaikka oman kankaan olisi jo saanut ja jopa ommellutkin, jotta yllätyskangas pysyisi salaisuutena kaikille tasapuolisesti.

Tämän kertaiset yllätyskankaat liittyivät Verson Puodin Suomi 100-kuosisarjaan, joista minä ensikertalaisena valitsin metrin verran turvallisimmaksi kokemaani mustavalkoista kangasta. Siltikin ennen kankaan tuloa jännitin kovasti, että millainenhan se kangas on ja onnistunkohan tekemään siitä mitään. Turhaan, sillä kankaan saatuani, se oli selkeästi mielestäni mekkokangas, ja hetken tuumattuani aihetta, muistin lapsena nähdyn ryijyn, jossa poika ja tyttö olivat koivun edessä kotiin palaamassa. Ryijyn tytöllä oli yllään kellohelmainen mekko, niin siitä se ajatus sitten lähti.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_kellotettuhelma

zadiedress_versonpuotiompelukerho_yläselkä

Muistaakseni ryijyn olen nähnyt jollakin kyläreissulla pappani kanssa. Se oli vielä sitä aikaa, kun kylään mentiin talosta taloon sen kummemmin etukäteen ilmoittamatta. Noissa muistoissa kesät oli pitkiä sekä kuumia, ja kesävaatteet olivat joko äidin tekemiä tai serkuilta pieneksi jääneitä puuvillamekkoja ja -hameita. Mutta voikukat ja ruoho värjäsivät vaatteet tuolloinkin ja pellonsänki sattui paljaisiin jalkapohjiin kuten nyt aikuisenakin.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_selkämys

zadiedress_versonpuotiompelukerho_helma

Minun Koivu ja tähti-paluuseeni liittyvät siis omat lapsuuden muistot, kuten isovanhempani ja se maaseutumaisema, jossa he tuolloin asuivat. Ja noiden muistojen innoittamana ompelin rennon taskullisen Zadie-mekon, joka ei purista eikä kiristä, kuten ei kiristäneet väljät kesävaatteet lapsenakaan. Juhannuksena tässä ei kyllä tarkene tanssia, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä…

koivunoksat

Hyvää juhannusta kaikille!