Elokuun aikana tein kaksi syysmekkoa yhdistämällä Ommellisen Mekkotunika- ja Hulmuhelmamekko -kaavoja. Näin siksi, että Mekkotunika istuu minulle yläosastaan niin paljon paremmin kuin Hulmuhelma. Syysmekkoni ovat siis Mekkotunikaa kaikilta muilta osin paitsi helman hulmua ja taskuja. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisen mekkoni, jonka ompelin elokuun ensi metreillä. Toisesta mekosta myöhemmin, niin pysyy postaus kuvineen sopivassa mitassa. 🙂
Mustan version ompelin Ommellisen trikoosta. Leikkasin sen mökillä lattialla ähisten jotenkin sinne päin, mutta silti tuli tosi kiva. Ainoastaan helmaa olisi voinut vähän kaventaa ennen hulmun ompelua, koska mittailuistani huolimatta mekkotunikan helma oli vähän leveämpi, mitä piti. Mutta laiskotti kaiken kiemurtelun jälkeen, niin ompelin ne yhteen siitäkin huolimatta hulmua hieman venyttäen.
Sen tarkkasilmäiset voivat huomatakin saumasta, koska se vetää helmaa pussille.
Pitkän hihan kaavaa lyhensi reippaasti. Lisäksi lyhensi Mekkotunikan helman mittaa jonkin verran, jotta helman mitta kokonaisuudessaan pysyisi sopivana.
Mekosta tuli ihana. Tuolloin tosin ajattelin, että siitä tuli hieman liian pitkä.
Enää en niin ajattele, sillä käytössä tämä on ollut mukava ja oman mielen mukainen. Sitä ajatusta vahvisti toisen version ompelu kukkakuosisesta trikoosta, mitä menin lyhentämään liiaksi, kun nyt tein kaavamuutoksen ihan ajatuksen kanssa viivaimen avulla kotosalla.
Ehkä pitäisi sellainen tarkka työ lopettaa. 😀 Ei tokikaan kukkaversiostakaan susi tullut, mutta vieraan oloinen itselle. Onneksi se äidille kelpaa, niin hänelle sitten.
Mutta palaan tähän kukkamekkoon, kunhan ehdin kuvat editoida. 🙂 Kaunista syksyä kaikkille!
