Avainsana: käsityöopinnot

Käsityöt

Kesäverstaan virtuaaliset avoimet ovet

by MaarItseLeave a Comment on Kesäverstaan virtuaaliset avoimet ovet

Koska käsityömestari-opinnoissa on vuorossa näyttö, johon täytyy muun muassa jollakin tapaa osoittaa oma osaaminen piirtäen, piirros-, valokuva-, video-, ääni- tai tekstimateriaalin avulla, päätin avata ns. kesäverstaani ovet YouTubessa kesän ajan.

Kesäverstas on todellisuudessa mökki meren rannassa, mikä teistä monelle on jo tuttu paikka kuvien kautta. Tai ainakin sen rannat, aallokot ja linnut. Se voi tulla kuitenkin uutena, että sitä puhutellaan leikkisästi verstaaana. Se johtuu siitä, että täytän sen erityisesti aina näin kesän alussa kaikilla käsityöjutuilla. Istumapaikat on pienessä mökissä vähissä. 😀

Ja taas sitä siis mennään! Nyt vain edellisiin vuosiin verrattuna teen viikoittain jakson @lankasorvari-tililleni, ikään kuin virtuaaliset avoimet ovet. Tarkoituksena on kertoa sekä tulevista suunnitelmista että valmistuneista töistä ja samalla avata käsityömestari-opintojen etenemistä.

Ensimmäinen jakso on tuossa alhaalla nähtävissä. Siinä esittelen lyhyesti sekä kesäverstaan että itseni ja kerron, mitä kaikkea valkoisilla langoilla aion tehdä viikon aikana. Ja perustelen tietenkin sen, miksi juuri keskityn valkoisiin.

YouTubesta löytyy jo toinen jakso katsottavaksi: mitkä yllä olevan jakson suunnitelmista toteutui ja millä tavalla sekä uusia suunnitelmia virkkauksen, neulomisen sekä tulevien Jyväskylän Neulefestereiden suhteen.

Niinpä! Ihan hirveän nopeasti aika on juossut, kun jo ensi viikonloppuna on festit! Mutta niin mukavaa. ♥

LankaSorvari

Paljettineule

by MaarItseLeave a Comment on Paljettineule

Syksyn ajan olen inspiroitunut jo olemassa olevista langoistani, neulonut niitä vähemmäksi tavalla tai toisella: viime postauksessa yhdistin uutta mohairia Bio Shetland -jemmoihin ja nyt vaaleanharmaaseen Kos-lankaan paljetteja.

Molemmat langat ovat siis Sandnes Garnin: Kos 1021 vaaleanharmaa ja Paljett 1120 Silver Spoon.

Paidasta tuli ihana! Neuloin sen yläosastaan ja hihoistaan istuvaksi. Hihat neuloin lyhyiksi ja helmaa levensin kevyesti a-malliseksi. Olen tätä nyt pitänyt niin housujen kuin hameiden kanssa. Istuvasta yläosasta huolimatta se toimii myös kerrospukeutumisessa (alla oleva paitamekko on aikaisemmin ompelemani Nepeta).

Paljettilanka oli minulle uusi tuttavuus. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi neulonut siitä uutta mallia omin mitoin. Tätä oli melkoisen mahdotonta purkaa, koska sommat paljetit jäivät silmukoihin kiinni, joten tätä ei niin vain purettu auki vetämällä. Totuus on, että helman levennykset eivät onnistuneet ihan kerrasta, niin leikkasin surutta helmasta kaistaleen, poimin silmukat takaisin puikolle ja neuloin sellaisen helman kuin halusin. Se leikattu osa odottaa yhä kärsivällistä purkajaa…

Purkamishaasteiden vuoksi viimeistelyt on myös tehty vähän sinne päin. Ne näyttää ihan hyvältä, mutta mielessäni oli ihan jotain muuta: muistelin somessa näkemääni kapean päärmeen ohjetta, mutta muistini petti ja tein ihan omiani. Jätin kuitenkin epäonnistuneen päärmeen paikalleen ja neuloin helmaan lyhyen resorin, jotta se asettuisi aloilleen.

Hihansuihin ja pääntiellä tein puolestaan muistini mukaiset – omanlaiset – päärmeet, jotta ne yhdistyisivät jollakin tapaa helman kupruun. Resorin jätin niistä pois, koska ne asettuivat hyvin sellaisenaan ja näin ilme säilyi kevyempänä, vähemmän villapaitamaisena.

Alla on kuvista koostamani videonpätkä, minkä julkaisin mm. YouTube-kanavallani. Näitä tulee nyt tehtyä, koska jatkoin syksyllä valmiiksi saamiani käsityöntekijä-opintoja käsityömestari-opintoihin. Tutkintotavoitteessa on mm. oman osaamisen portfolio, minkä tekeminen on minulle sujuvinta tällä tavoin pitkin matkaa. Ensi tammikuussa aloitankin viikonloppuopintoina graafisen suunnittelun perusteet, jolloin näihin somesisältöihinkin saan lisäoppia.

Mutta ennen vuoden vaihdetta palaan vielä kahden jemmalankaneuleeni kanssa tänne (jos vain hovikuvaajani, Uunimieheni mun, on vapailla yhtä aikaa minun ja riittävän luonnonvalon kanssa 😉 ).

Hyvää joulua ♥
Käsityöt, LankaSorvari

Musta tuntuu

by MaarItseLeave a Comment on Musta tuntuu

Musta on ollut minulle aina tuttu ja turvallinen väri.

Gellilevyllä kuosisuunittelua

Viime vuonna opiskellessani käsityöntekijäksi, musta alkoi viehättämään vähän liiaksi. Aikaisemmin olin lukenut, että musta edustaa lähinnä jotain pysähtynyttä, raskasta ja/tai alakuloisuutta. Opintojen keskellä tuntui juuri siltä, että musta otti ylivallan luovuudestani: oli vaikea suunnitella ja ideoida (esimerkiksi uutta kangaskuosia), kun mikään muu väri ei tuntunut miltään.

”Tuttu helvetti vai tuntematon paratiisi” – tulkintani metallilangasta

Viehtymys synkkyyteen oli huipussaan, vaikka elin elämäni luovinta aikaa. Se tuntui hämmentävältä, kunnes törmäsin juttuun, että mustaan ei liity vain kielteisiä piirteitä. Mustan myönteiset puolet symboloivat esimerkiksi alkua – uudelleen syntymistä, hiljaista kasvua ja luovuutta, joka nousee jostain syvältä. Tämä näkökulma selvensi. Minulle käsityöntekijä-koulutus antoi siis niin paljon: se ravisteli, ravitsi ja jätti jälkeensä uudenlaisen ymmärryksen tekemisestä. Tuntuu kuin siemenet olisi istutettu opintojen aikana ja nyt ne alkavat hiljalleen versoa.

Koin tarvetta tehdä tämän postauksen, koska kaikki kokemani on ollut kovin hämmentävää enkä osaa pukea niitä sanoiksi. Vähän riippuu kumpi – kaaos vai kontrolli – ottaa kunakin päivänä vallan. Vastaukseni opintojen mielekkyydestä ( niin viime vuotisten kuin nyt käsityömestariopintoihin jatkaessani) ovat sen mukaisia eli välillä epämääräistä mutinaa ja välillä puolestaan selkeän ryhdikästä. Joten tämä vaihe elämässäni on nyt tällainen musta tuntuu -hetki: näkymätön työ on käynnissä, jotain uutta on muotoutumassa, vaikka kaikki näyttää vielä tutulta.

Musta väri voi siis muistuttaa myös siitä, että alku ei aina näytä kirkkaalta – joskus se on varjossa, hiljainen ja täynnä potentiaalia. Se haastaa katsomaan tarkemmin, tunnustelemaan ja luottamaan siihen, että jokainen silmukka sekä pisto, ovat osa suurempaa. ♥

LankaSorvari

Suomusiipi-huppu

by MaarItseLeave a Comment on Suomusiipi-huppu

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöihin :

Idea irtohupun neulomiseen syntyi siitä, että halusin näyttöneuleisiini suunnitella hupullisen villatakin. Mielessäni oli sellainen huppu, missä kirjoneule kiertäisi hupun reunaa saumattomasti. Sitä asiaa ”jumppasin” ensin pienemmässä koossa, jotta saisin ensin selvitettyä, miten saan rakenteen onnistumaan. Siitä sitten jatkaessani isommassa koossa tuumailin, että tämä voisi toimi ihan sellaisenaan, irtohuppuna.

Että siitä se ajatus sitten lähti. Koska neuloin huppukokeilut Alafosslopi-langasta, neuloin siitä myös varsinaisen irtohupun sekä yhdistin siihen samasta langasta neulotun Suomusiipi-puseron kirjoneuleen. Pusero löytyy siis edellisestä postauksesta.

Huppu neulotaan tasona, niin sileänä kuin kirjoneuleena. Paksulla langalla kirjoneuleen nurjat kerrokset sujuvat nopeasti. Kokonaisuudessaan hupussa ei ole muutoinkaan niin hirmuisesti neulottavaa, joten se valmistuu melko nopeasti.

Omakohtaisesti eniten hermojani koitteli pitkien i-cord-nauhojen neulominen, noiden kiinnitysnauhojen, jotka yhdistyvät hupun reunan i-cordiin. Se on sellaista muutaman silmukan veivaamista edestakaisin, mistä tulee tunne, ettei tämä etene. Mutta eteneehän se. 😅

Itse kestän aika karheitakin lankoja, mutta aion kokeilla hupun neulomista vielä jostain pehmeämmästä langasta. Ei tokikaan tässä juuri ihokosketusta tule, mutta ajatuksissani pyörii itsepintaisesti yksivärinen versio, johon voisi yhdistää jotain pörröäkin.

Seuraavan postauksessa esittely vuorossa on Suomusiipi-paita, joka on näyttöneuleistani ehkä perinteisin kaarrokeneule.