Paljettineule

Syksyn ajan olen inspiroitunut jo olemassa olevista langoistani, neulonut niitä vähemmäksi tavalla tai toisella: viime postauksessa yhdistin uutta mohairia Bio Shetland -jemmoihin ja nyt vaaleanharmaaseen Kos-lankaan paljetteja.

Molemmat langat ovat siis Sandnes Garnin: Kos 1021 vaaleanharmaa ja Paljett 1120 Silver Spoon.

Paidasta tuli ihana! Neuloin sen yläosastaan ja hihoistaan istuvaksi. Hihat neuloin lyhyiksi ja helmaa levensin kevyesti a-malliseksi. Olen tätä nyt pitänyt niin housujen kuin hameiden kanssa. Istuvasta yläosasta huolimatta se toimii myös kerrospukeutumisessa (alla oleva paitamekko on aikaisemmin ompelemani Nepeta).

Paljettilanka oli minulle uusi tuttavuus. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi neulonut siitä uutta mallia omin mitoin. Tätä oli melkoisen mahdotonta purkaa, koska sommat paljetit jäivät silmukoihin kiinni, joten tätä ei niin vain purettu auki vetämällä. Totuus on, että helman levennykset eivät onnistuneet ihan kerrasta, niin leikkasin surutta helmasta kaistaleen, poimin silmukat takaisin puikolle ja neuloin sellaisen helman kuin halusin. Se leikattu osa odottaa yhä kärsivällistä purkajaa…

Purkamishaasteiden vuoksi viimeistelyt on myös tehty vähän sinne päin. Ne näyttää ihan hyvältä, mutta mielessäni oli ihan jotain muuta: muistelin somessa näkemääni kapean päärmeen ohjetta, mutta muistini petti ja tein ihan omiani. Jätin kuitenkin epäonnistuneen päärmeen paikalleen ja neuloin helmaan lyhyen resorin, jotta se asettuisi aloilleen.

Hihansuihin ja pääntiellä tein puolestaan muistini mukaiset – omanlaiset – päärmeet, jotta ne yhdistyisivät jollakin tapaa helman kupruun. Resorin jätin niistä pois, koska ne asettuivat hyvin sellaisenaan ja näin ilme säilyi kevyempänä, vähemmän villapaitamaisena.

Alla on kuvista koostamani videonpätkä, minkä julkaisin mm. YouTube-kanavallani. Näitä tulee nyt tehtyä, koska jatkoin syksyllä valmiiksi saamiani käsityöntekijä-opintoja käsityömestari-opintoihin. Tutkintotavoitteessa on mm. oman osaamisen portfolio, minkä tekeminen on minulle sujuvinta tällä tavoin pitkin matkaa. Ensi tammikuussa aloitankin viikonloppuopintoina graafisen suunnittelun perusteet, jolloin näihin somesisältöihinkin saan lisäoppia.

Mutta ennen vuoden vaihdetta palaan vielä kahden jemmalankaneuleeni kanssa tänne (jos vain hovikuvaajani, Uunimieheni mun, on vapailla yhtä aikaa minun ja riittävän luonnonvalon kanssa 😉 ).

Hyvää joulua ♥

Musta tuntuu

Musta on ollut minulle aina tuttu ja turvallinen väri.

Gellilevyllä kuosisuunittelua

Viime vuonna opiskellessani käsityöntekijäksi, musta alkoi viehättämään vähän liiaksi. Aikaisemmin olin lukenut, että musta edustaa lähinnä jotain pysähtynyttä, raskasta ja/tai alakuloisuutta. Opintojen keskellä tuntui juuri siltä, että musta otti ylivallan luovuudestani: oli vaikea suunnitella ja ideoida (esimerkiksi uutta kangaskuosia), kun mikään muu väri ei tuntunut miltään.

”Tuttu helvetti vai tuntematon paratiisi” – tulkintani metallilangasta

Viehtymys synkkyyteen oli huipussaan, vaikka elin elämäni luovinta aikaa. Se tuntui hämmentävältä, kunnes törmäsin juttuun, että mustaan ei liity vain kielteisiä piirteitä. Mustan myönteiset puolet symboloivat esimerkiksi alkua – uudelleen syntymistä, hiljaista kasvua ja luovuutta, joka nousee jostain syvältä. Tämä näkökulma selvensi. Minulle käsityöntekijä-koulutus antoi siis niin paljon: se ravisteli, ravitsi ja jätti jälkeensä uudenlaisen ymmärryksen tekemisestä. Tuntuu kuin siemenet olisi istutettu opintojen aikana ja nyt ne alkavat hiljalleen versoa.

Koin tarvetta tehdä tämän postauksen, koska kaikki kokemani on ollut kovin hämmentävää enkä osaa pukea niitä sanoiksi. Vähän riippuu kumpi – kaaos vai kontrolli – ottaa kunakin päivänä vallan. Vastaukseni opintojen mielekkyydestä ( niin viime vuotisten kuin nyt käsityömestariopintoihin jatkaessani) ovat sen mukaisia eli välillä epämääräistä mutinaa ja välillä puolestaan selkeän ryhdikästä. Joten tämä vaihe elämässäni on nyt tällainen musta tuntuu -hetki: näkymätön työ on käynnissä, jotain uutta on muotoutumassa, vaikka kaikki näyttää vielä tutulta.

Musta väri voi siis muistuttaa myös siitä, että alku ei aina näytä kirkkaalta – joskus se on varjossa, hiljainen ja täynnä potentiaalia. Se haastaa katsomaan tarkemmin, tunnustelemaan ja luottamaan siihen, että jokainen silmukka sekä pisto, ovat osa suurempaa. ♥

Suomusiipi-huppu

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöihin :


Idea irtohupun neulomiseen syntyi siitä, että halusin näyttöneuleisiini suunnitella hupullisen villatakin. Mielessäni oli sellainen huppu, missä kirjoneule kiertäisi hupun reunaa saumattomasti. Sitä asiaa ”jumppasin” ensin pienemmässä koossa, jotta saisin ensin selvitettyä, miten saan rakenteen onnistumaan. Siitä sitten jatkaessani isommassa koossa tuumailin, että tämä voisi toimi ihan sellaisenaan, irtohuppuna.

Että siitä se ajatus sitten lähti. Koska neuloin huppukokeilut Alafosslopi-langasta, neuloin siitä myös varsinaisen irtohupun sekä yhdistin siihen samasta langasta neulotun Suomusiipi-puseron kirjoneuleen. Pusero löytyy siis edellisestä postauksesta.

Huppu neulotaan tasona, niin sileänä kuin kirjoneuleena. Paksulla langalla kirjoneuleen nurjat kerrokset sujuvat nopeasti. Kokonaisuudessaan hupussa ei ole muutoinkaan niin hirmuisesti neulottavaa, joten se valmistuu melko nopeasti.

Omakohtaisesti eniten hermojani koitteli pitkien i-cord-nauhojen neulominen, noiden kiinnitysnauhojen, jotka yhdistyvät hupun reunan i-cordiin. Se on sellaista muutaman silmukan veivaamista edestakaisin, mistä tulee tunne, ettei tämä etene. Mutta eteneehän se. 😅

Itse kestän aika karheitakin lankoja, mutta aion kokeilla hupun neulomista vielä jostain pehmeämmästä langasta. Ei tokikaan tässä juuri ihokosketusta tule, mutta ajatuksissani pyörii itsepintaisesti yksivärinen versio, johon voisi yhdistää jotain pörröäkin.

Seuraavan postauksessa esittely vuorossa on Suomusiipi-paita, joka on näyttöneuleistani ehkä perinteisin kaarrokeneule.

Suomusiipi-pusero

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka käsityöntekijän ammattitutkintoon liittyvät näytöt, tuotteen suunnittelu ja valmistus, lähtivät syntymään. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisenä valmistuneen näyttöneuleeni, Suomusiipi-puseron, jonka neuloin Alafosslopista 9974 ja 0059.

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin myös sen, että kaikki näyttöneuleideni kuviot saivat alkunsa tavalla tai toisella perhosen yksittäisestä siivestä. Tässä puserossa nuo siipien suomut täyttyivät paarmoja metsästävistä lokeista.

Yllä olevassa kuvassa lokki lentää paarmasta ohi. Alla olevassa kuvassa lokki puolestaan onnistuu saaliin nappaamisessa ja kolmannessa kuvassa lokki liitää muiden mukana, samassa rytmissä kehää kiertäen. Tämä paarmojen metsästys on siis joka kesäinen ilmiö merenrannassa, kun on ollut riittävän lämmintä. Tuolloin paarmat ”nousevat” rantaan, joita jopa useat kymmenet lokit tulevat saalistamaan. Tunnelma on aina hieman kauhuleffamainen, sillä linnut lentävät yleensä matalalla ääneti pitkän aikaa. Välillä ilman täyttää vain siipien havina tai yksittäinen kirkaisu, jos joku erehtyy lentämään kehässä vastavirtaan.

Puseron suunnittelin neulottavaksi alhaalta-ylös, vaikka se ei ole monenkaan mielestä se paras mahdollinen tapa. Mutta tällä tavoin, jos haluaa lisähaastetta muutoin yksinkertaisen mallin neulomiseen, voi sujuvasti harjoitella tai tehdä aloitukset ja lopetukset italialaisittain: italialainen päättely tehdään neulan kanssa, joten näin tehtynä neulaa tarvitaan vain poolokauluksen päättelyssä helman ja hihansuiden sijaan. Toisin sanoen neulaa tarvitsee tästä suunnasta neulottuna määrällisesti vähemmän kuin ylhäältä-alas-neulottaessa ja siten pusero soveltuu myös vähemmän neuloneelle ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi.

Puserossa on raglanhihat, mitä korostavat silmukkarivit, jotka jatkuvat aina kainaloista kaulukseen. Kaikki resorit on neulottu 2 oikein, 2 nurin – joustimena. Kauluksen korkeutta voi halutessaan säätää oman mielen mukaiseksi.

Omakohtaisesti itselleni uutta tässä puserossa oli kainalosilmukoiden päättely neuloen. Ne voi tehdä myös yleisemmällä kolmen puikon päättely – tekniikalla, mutta mielestäni sillä tavoin saumasta tulee kovin paksu ja joustamaton. Silmukointipäättelyä neuloen harjoittelin Käsityökekkereiden Veeran tekemän tutoriaalin avulla. Löydät sen täältä, klik.  Linkin takaa löytyy myös vinkkejä, kuinka luoda silmukat, päätellä joustavasti ja neuloa kantapää varpaista varteen neulottavaan sukkaan.

Seuraavassa postauksessa aiheena on Suomusiipi-neuleista erillinen huppu, minkä neuloin myös Alafosslopista.