Lettlopi-jämät eivät kaikki tuhoutuneet eilisen postauksen pipoon, niin neuloin vielä samalla kuviolla lapaset.
Hyödynsin siis Linka Neumannin Matoaka-pipon kuviota (mikä löytyy Norjalaisia villapaitoja 2 -kirjasta) lapasiin. Lapasten ohjeena käytin puolestaan Novitan ilmaista peruslapasohjetta 7 veljestä langalle.
Kiva setti tuli eikä näihin mennyt lankaa paljoakaan. Harmillisesti hukkasin muistilapun, mihin olin huolella punninnut lankojen kulutuksen niin pipon kuin lapasten osalta. Mutta huolellisuuteni ei riittänyt loppuun saakka, koska hukkasin sen lapun. 😀 Palaan asiaan, jos se vielä jostain ilmaantuu. Ilman sitä voin vain rohkaista kokeilemaan, sillä ihmeellisen pienistä nökkösistä nämä syntyivät.
Vihdoin ja viimein sain neulottua Uunimiehelle lahjaksi hänen haluamansa Jaska-pipon.
Huh, tämän tekeminen otti lujille. Niin lujille, että en voi suositella tätä tämän joulun lahjavinkiksi kenellekään. Ainakin minulla otti lähes iäisyyden tuon kierretyn joustinneuleen tekeminen ohuella langalla kokonaisen pipon verran. Pitkä tekoaika näkyy pipossa, sillä siinä näyttää olevan kaikenlaista nukkaa. 😀 Se on siis pyörinyt mukanani lähes vuoden verran siellä sun täällä, koska kädet kipeytyivät, jos yritin tehdä tätä vähänkään pitempään ja aika puuduttavaa tämä oli mielen päällekin.
Mutta lopputulos on hyvä ja langan ansiosta myös aivan ihanan tuntoinen. Pipolankani on Regia Premium Silk, minkä ostin Nurjasta, mistä ostin myös pipon ohjeen. Minulle tämä pipo on vähän liian iso (sopivampi toki olisi, jos kääntäisin enemmän reunaa), mutta Uunimiehelle, joka ei kameran takaa suostu kuviin, sopiva.
Itselle neuloin Jaskan jo aikaisemmin, mutta muutin tuolloin päänlaen kavennuksia niin, että sain siihen sellaisen törrön pään päälle. 🙂 Miehelle piti kuitenkin tehdä ihan ohjeen mukaiset päättelyt, mutta ei hassumpi ole tämä normi-Jaskakaan. 😀
Viime talvena hurahdin pitkän vastustelun jälkeen islantilais-norjalaisvillitykseen, minkä seurauksena neuloin itselleni Hnetur-paidan. Olin varannut sitä varten liikaa lankaa, joista se ajatus sitten lähti. Eli ostin Lettlopi-lankaa lisää ja neuloin Uunimiehelle samanlaisen. Tai ainakin yritin. 😀
Eihän siitä siis samanlaista tullut, koska kaarroketta neuloessa ajatukseni karkailivat ja tein virheitä heti alkumetreillä (nuo valkoiset kuviot sinisillä keskustoilla ovat omia sähläyksiäni). Karhean ja pölisevän langan purkaminen ei kuitenkaan innostanut, niin sovelsin Käsityökekkereiltä löytyvää ohjetta ja neuloin kaarrokkeen loppuun alkuperäisiä kuvioita mukaillen.
Hihoihinkin vähän säädin sitten kuvioita enemmän ja niin edelleen. 😉 Mutta kaunis, hyvin kaunis, paidasta tuli kaikesta huolimatta. ♥
Mieheni ei suostunut malliksi, niin siksi minä poseeraan näissä kuvissa. Mikäpä siinä, hän kuitenkin auttaa niin paljon kameran toisella puolella. 🙂
Puseron koon valitsin mieheni rinnanympäryksen mukaan, mutta muutoin sovittelimme koko ajan matkan varrella, jotta siitä tulisi hänelle mieluinen. Näiden kuvien ottamisen jälkeen neuloin vielä pääntiellä tuolla kullanvärisellä langalla pääntielle reilun kolme senttiä korkean resorin, koska pääntie näytti minusta hieman liian avaralta.
Uunimiehen paidan värit ovat siis lähes samat kuin minun Hneturin. Siltin paitojen yleisilme on aivan erilainen, koska hänellä on tumma pohja ja minun on puolestaan taivaansininen. Tuon eron vuoksi mieheni paidan värit ovat selvästi paremmat, jopa niin hyvät, että minähän tein vielä kolmannen Lettlopi-paidan, Hopin, itselleni samoilla väreillä. Pohjaväri on siis Galaxy 1707 ja kuviovärit Heaven Blue 1402, White 0051 ja Golden Heather 9426.
Ensi jouluksi on jo nyt esitetty toive Luotolaisesta, että sellaista kai tässä pitäisi alkaa pikku hiljaa tekemään…
Vuosi sitten pidetystä ensimmäistä blogijoulukalenteristani jäi niin hyvät muistot, että päätin vuoden vaihteessa satsata siihen tänäkin vuonna. Mutta kun vuosi vieri eteenpäin, muisto haaleni ja kalenterin kasaaminen tuntui toissijaiselta. Kalenteri palautuikin muistiini takaisin vasta marraskuun alussa. Kauhistuneena ajattelin, että antaapa olla, en ehdi enää. En ainakaan samaan aikaan yhtä yhtenäistä ilmettä, minkä onnistuin viime vuoden kalenterin kuviin luomaan.
Kuvatiedostoistani löytyi valmiina kuitenkin melkein puolet luukuista, niin hetken mietittyäni muutin mieleni. Olin siis vuoden aikana kerännyt sellaisia lahjavinkkejä tai pieniä käsitöitä, joista ei mielestäni riitä ihan kokonaiseksi postaukseksi, mutta osana tällaisesta postaussarjaa ne menevät hyvinkin. Suurin osa kuvista on siis otettu pitkin vuotta ja siksi niissä saattaa näkyä menneen talven lumia tai kesän aurinkoa.
Viime vuoden kalenterin tavoin lähes kaikki luukuista ovat syntynyt tarpeesta ja/tai kässävarastojani vähentäen, mutta on mukana myös muutama ns. jouluinen luukku. Muutama luukku on myös vielä tekemättä, että jännäksi vetää… 🙂 Ensi viikolla kuitenkin startataan: ensin suuritöisemmät työt aina loppua kohden nopeampiin kässäilyihin edeten.
