Huputon Kuura-huppari

Innostuin Jujunan Kuura-hupparitunikasta, sillä sen levenevä ja taaksepäin pitenevä helma olivat jotain sellaista, mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Tämä kokeilu ei edes maksanut mitään, sillä kaavan voi tilata ilmaiseksi Jujunan sivuilta täältä, klik. Se on siis pdf-kaava, joten se pitää itse tulostaa ja teipata kasaan.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaava-arkkia

Yleensä piirtämisen sijaan mielummin teippailenkin kaavani, jos kaavassa – kuten tässä – on hyvät kohdistusmerkit. Myöskään hyvää teippirullaa ei sovi unohtaa, koska ilman sitä hommasta ei tahdo tulla mitään!

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika

Omani tein suositusta ohuemmasta kankaasta, trikoosta, joten valitsin oikean koon mittaamalla kaavasta rinnanympäryksen. Siltä osin tunikasta tulikin sopiva, mutta mittaamista olisi kannattanut tehdä enemmänkin, sillä takakappale ja helma olivat aivan liian suuria. Esim. Belle Époque Diary -blogin Teresa oli piirtänyt oman Kuuransa niin, että yläosa oli kokoa 44 ja alaosa kokoa 40. Luulen, että tuollainen muokkaaminen, ylä- ja alaosan eriparisuus, olisi voinut toimia minullakin. 

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika_takasauma

Tosin minulla toimii paremmin sellaiset mallit, joissa takakappale on etukappeletta kapeampi. Se oli nyt helppo toteuttaa, kun mallissa oli valmiina istuvuutta parantava takasauma. Kavensin siis sen avulla, lapojen alaosasta lähtien, alussa loivasti, helmaa kohti syventäen. 

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika_kaula_aukkoMyös pääntietä tuli muokata, koska se nousi ikävästi olkapäiltä (kuvassa olen jo toista puolta hieman matalammaksi leikannut), koska olen melko harteikas.

maaritse_jujunan_kuura_hupparitunikan_paantien_kanttaus

Pääntie ei kuitenkaan vaatinut sen kummempia kikkailuja, vaan yksinkertaisesti leikkasin sen vain matalammaksi. Siltikään en jaksanut ommella huppua enää kaiken miettimisen jälkeen, vaan kanttasin sen mustalla trikoolla. Helmaa kuitenkin vielä lyhensin, koska se alkoi tuntumaan liian pitkältä.

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika_sivutasku

Melko monen muutoksen jälkeen ajattelinkin, etten toista Kuuraa enää tee. Mutta muutin mieleni, kun olen tätä pitänyt: erityisesti yläosan istuvuus ja muotoillut sivusaumat taskuineen viehättävät. 🖤 Jospa siihen seuraavaan  sitten se huppukin. 🙂


Mehukekkerit-blogissa on meneillään kässävuosihaaste, missä kuukausittain vaihtuu teema. Nyt on meneillään #paitamaaliskuu. HommaHuone-blogissa puolestaan keskitytään yksityiskohtiin, tällä hetkellä erityisesti #helmat2018.

Vaihtelu virkistää

Pitkästä aikaa kaivoin Ehtakaavan esille, ja tuntui tosi hyvältä ommella jotain, missä oli vähän haastettakin eli ihan suorien saumojen ompelemisella en tällä kertaa itseäni päästänyt.

maaritse_ehta_neulos_smartass_taskunsuu

maaritse_neulostunika_ehta

Ehta-taukoni vuoksi olin unohtanut, että kaava on minulle melko reilu alaosastaan: yläosan istuvuutta parantavat muotolaskokset olin kaavaan merkannut, mutta muut muutokset olin jostain syystä jättänyt tekemättä… Tunikaa piti siis kaventaa, jonka tein leikkaamalla takakappaleeseen keskisauman: minulla toimii parhaiten kaavat, joiden takakappale on hieman etukappaletta kapeampi. Siitäpä sitten otin sisään ja muokkasin sauman vielä notkoselälleni sopivaksi.

maaritse_neulostunika_ehta_takakappale

maaritse_ehtatunika_neuloksesta_smartass_raidat

Kaikki muokkaukset onnistuvat hyvin, ihan mahtavaa! Tälläisista jutuista sitä huomaa, että jotain on tullut näiden muutamien ompeluvuosien aikana opittua. 😃 Tunikasta tuli siis a-mallinen, koska besserwisserit eli SmartAss-neuloksen kuosi näytti mielestäni näin suorana paremmalta kuin alkuperäisellä Ehta-helmalla, mikä on pussitettu.

Kaula-aukon viimeistelin Mutturalla-blogin ohjeen (viimeinen vaihtoehto) mukaan leikkaamalla resorin 0,75 kertoimella. Taskunsuihin ja helmaan puolestaan lyhensin resoria vain pari senttiä, jotteivat ne kiristäisi. Ne ovat kuitenkin ommeltu samalla tavalla kuin pääntien resorikin: ensin suoralla ompeleella kiinni ja sitten kaksoisneulalla viimeistely.

maaritse_ehta_neulostunika_kaulus

maaritse_neulostunika_ehta_taskunsuu

Taskujen tikkaus kaksoisneulalla oli suurin haaste, koska neuloksen pinnan ja tummuuden vuoksi en voinut piirtää taskun ääriviivoja etukappaleeseen niin kuin yleensä teen eli taikatussilla (se on merkkauskynä, minkä jälki katoaa kankaasta yleensä muutamassa päivässä itsekseen). Siksi nyt piti nähdä enemmän vaivaa, joten vaihdoin valkoisen alalangan ja ensin harsin taskupussit paikoilleen pitkällä tikillä nurjalta puolelta. Näin valkoinen alalanka teki taskujen ääriviivat näkyväksi etupuolelle, joiden avulla tiesin, mistä ommella. Lopuksi tietenkin purin merkkilangat pois, vaikka tämän postauksen kuvissa toisessa se vielä näkyykin. Näistä kuvista huomasin unohtaneeni sen! 😀

maaritse_ehta_neulostunika_aputikki_taskujen_ompeluun

Molempia neuloksia jäi minulle vielä palaset, jotka aion hyödyntää Handy Pocket -svetarin etuosaan (Ottobre 5/2017). Saanpa sitten lyhyemmänkin yläosan näitä ihania mököjä, ja jämät hyödyntäen tulee samalla osallistuttua #mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen, missä tammikuun teemana on #jämätammikuu. Sellaista kässäilyä luvassa siis ensi viikolla!

Lempilankani Kaisla

Vihreä maaliskuu meni, tervetuloa musta huhtikuu! Jälleen kuukausi vaihtui, niin vaihdoin myös blogin ylätunnisteen kuukauden teeman mukaisesti, mustan puhuvaksi. Eli osallistun tänä vuonna Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tulee tehdä kuukausittain jokin työ/töitä ennalta valitun värin mukaan, ja etukäteen olen siis valinnut huhtikuun värikseni mustan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun aikaisemmista haastetöistä puolestaan täältä, klik.

Kuukauden ensimmäinen musta työni on tehty Novitan Kaisla  -langasta. Muutama vuosi sitten, ollessani pitkässä tulehduskierteessä, se oli ainut lanka, jota pystyin kutomaan ilman rintarangan tulehtumista tai järjettömiä niska-hartiakipuja. En tiedä miksi, sillä se on melko paksua, painaavaakin, mutta niin vain oli.

MUSTASNUG

Plussaa on myös se, että Kaisla-langasta tehdyt neuleet voi pestä jopa 60:ssä asteessa, se on suomalaista ja tehty osittain kierrätyspuuvillasta. Kaikkine hyvine ominaisuuksineen, kutoisinkin siitä kaikkea mahdollista, mutta paksuna puuvillalankana se ei ihan kaikkeen taivu.

Heh, mutta silti piti yrittää. Veera Välimäen Snug on tarkoitettu ohuemmalle sporttivahvuiselle, kolmosen puikoilla kudottavalle langalle. Kaisla on puolestaan viitosen puikoilla kudottavaa, joten ihan suoraan ohjeen noudattaminen ei onnistunut.

Ensimmäiseksi yläosan jouduin kutomaan uudelleen omalla silmukkajaolla, koska näin paksu lanka ei armahtanut yhtään, kun raglansaumat eivät olleet täysin kohdallaan. Ensimmäisessä versiossa olikin kamalat kainalopussit.

mustakaisla

Seuraavaksi sain aikaiseksi pussin selän puolelle. Olin aivan ihmeissäni, kuinka onnistuin tuon ompelusta tutun ongelman siirtämään kutomiseen. No, ihmettelyt sikseen: toki raskas neulekin pussittaa, jos väljyyttä on vyötärön kohdalla liikaa ja lantion kohdalla liian vähän, joten uusiksi meni.

mustaneule

Myös helma piti tehdä kahteen kertaan, koska alkuperäinen taaksepäin pitenevä helma ei sopinutkaan minulle. Joten purin jälleen ja kudoin omanlaiseni, tasapitkän.

MSNUG

Tällainen on siis minun lempilankani ♥. Millainen on sinun?

Kolme onnistumista

Ompelin kolme tunikaa Relaxed – kaavalla (Ottobre 5/2016), koska tykästyin sen yksikertaisuuteen. Lyhensin heti mekon helman tunikamittaan ja jätin taskut pois, koska oletin niiden korostavan jo ennestään pyöreää vatsanseutuani, ja eihän kukaan nyt sitä halua, eihän… Taskut voisivat toki toimia minullakin hieman ylöspäin nostettuna, mutta tuollaisenaan näyttäisi siltä, että ne alkavat juuri vatsani korkeimmalta kohdalta. Että ehkä vielä tuunaan niitä, mutta nyt halusin ylipäätään vain kokeilla mallin sopivuutta.

Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, mikä olikin istuva, mutta lantion ympärys oli hyvinkin reilu. Mutta alaosan pyöreys eli mallin kuosi sopi mielestäni ensimmäisen tunikan kankaan kuosiin, joten jätin sen sellaiseksi. Kiristin helman vain kuminauhalla, jotta tuo väljyys asettuu paremmin päällä eikä näytä hyvältä vain kun seison paikallaan. Lopputulos onkin varsinainen pallopaita ♥.

pallopaita

Toista tunikaa varten kavensin kaavaa lantion kohdalta sekä pidensin hihaa. Toisen tunikan tein siis Lillestoffin pehmeästä Sketch – kankaasta, ja tästä tuli aivan ihana! Tunikan ompelu onnistui mutkattomasti ja kuvioraidatkin osui kohdalleen lähes täydellisesti.

raita2

raita

Kolmannen tein samoilla kaavamuokkauksilla kuin toisenkin. Tästä taisi tulla mieluisin, koska kankaan sininen väri on vaan niin kaunis. Farkkujoustocollege on Verson Puodilta (minkä sivuilta väri näkyy suttuista kuvaani paremmin).

farkkumekko

Nyt istun täällä kotona käsien päällä miettien, että kuinka monta samanmallista tunikaa/mekkoa voin vielä tehdä, että vaikutan yhä täysjärkiseltä… 😀