Vuosi 2018

Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.

MEKOT

Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.

Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).

LOTTA-TUNIKAT

Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀

NEULETAKIT

Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!

Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!

KIRJOVIRKKAUS

Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.

PIPOT

Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset. 

Toinen suosittu pipopostaus on alkusyksystä kutomani Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Tykkään kovasti tästäkin mallista istuvuutensa vuoksi.

Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.

Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.

Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀

Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?

Juhlan aika (+ arvonta)

Fillahihainen tunika
Blogiyhteistyö: Unelmallinen

Meillä on monta syytä juhlaan: toinen blogivuoteni on tullut jo syksyllä täyteen, on ensimmäinen adventti ja vielä Unelman päivä! Mutta juhlan ja kiitoksen aika on erityisesti siksi, että olette vierailleet blogissani tänä vuonna sankoin joukoin. Kiva, kun kävit ja tervetuloa uudelleen! ♥

Moni jo jättänyt kommenttejakin, minkä ainakin jokainen bloggaaja tietää sydäntä lämmittävän aivan erityisellä tavalla. Myös minä pidän niistä kovasti, sillä tarkoitukseni ei ole yksinpuhelu. Esimerkiksi tänä vuonna Neulefestarit ja Breaking the Pattern –lanseerausjuhla osoittivat, kuinka ihana on jakaa sama mielenkiinto ja tunteenpalo käsitöihin. Sitä on hyvä jatkaa pitkin vuotta niin täällä blogissa kuin myös Facebookissa ja Instagramissa.

Vuoropuhelu on mahtavaa, mutta olen kiitollinen kaikesta saamastani huomioista, kuten käynneistä sekä tykkäyksistä. Siksi haluan kaikkien kesken arpoa Unelmallisen Lotta-kaavapaketin. Siihen kuuluu tunikapohja, josta voi tehdä 30 erilaista variaatiota eri mittaisilla hihoilla ja helmoilla, vaihtamalla perushihan perhoshihaan, lisäämällä olkafrillat jne.

Frillahihainen tunika
Kukkallisesta trikoosta frillahihainen tunika, missä sivutaskut.
MaarItse - ompelublogi

Itse olen kokeillut lyhythihaista rypytettyä frillaa (musta ja kukallinen) sekä pidensin tunikan mekoksi, mihin valitsin kellotetut volankihihat. Näistä onnistuneista vaatteista tulin ajatelleeksi, että ehkä tämä kaava ilostuttaisi jotain teistäkin. Että laitetaan hyvä kiertämään! Samaa mieltä oli myös kaavan tekijä, Unelmallisen Kati, joten hän lahjoitti kaavapaketin meille arvottavaksi. Kiitos!

Eurokankaan viskoositrikoosta mekko taskuilla ja volankihihoilla.
Trikoomekko istuvalla takasaumalla.

Reilu kaksi vuotta on siis kulunut siitä, kun haaveilin, että osaisin ommella paremmin sekä voisin jakaa kaiken tämän käsityöinnostukseni muiden kanssa. Se unelma on selvästi toteutumassa. 

MaarItse - ompelublogi

Siksi arvontaan osallistuminen on niin yksinkertaista, että kommentoit, mistä sinä olet viime aikoina unelmoinut tai ollut kiitollinen. Mutta muistathan jättää kommenttisi lisäksi myös toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä mahdollisen arpaonnen suosiessa. Arvontaan voi osallistua ensi sunnuntaihin 9.12.18 klo 14.00 saakka, minkä jälkeen otan henkilökohtaisesti yhteyttä voittajaan. Jos en tavoita häntä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.

 Kiitos kaikille osallistujille! Tästä on hyvä jatkaa, kiitollisin mielin seuraaviin seikkailuihin. 🙂 Nyt arpaonni suosi Irmeliä, jolle olen laittanut sähköpostilla ohjeet palkinnon lunastamisen suhteen – Onnea


Ps. Oman onnistumiseni lisäksi kaikki kolme Lotta-postusta ovat tämän vuoden luetuimpien postusteni top-10:ssä. Siitäkin syystä oletan tämän ompelupalkinnon kiinnostavan monia, mutta mielellään kuulisin, mitä muuta voisin jatkossa blogisynttäreiden kunniaksi arpoa.

Pallomekko

Tämä mekko on saanut alkunsa jo keväällä, kun näin Instagramissa  @laalaair:in valkomustan pallomekon. Mekko oli tehty suuri palloisesta kuosikankaasta ja Suuri Käsityölehden Taimi-kaavalla. Ihastuin kovasti mekon leikkisyyteen ja kauniisiin frillahihoihin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Siksi kokeilin itsekin tuota viime kesän yhtä suosituimmista mekkokaavoista, mutta ei, minun päälläni se oli ihan kamala! Ongelmana siinä oli se, että se leveni pallomaisesti heti kainaloiden alta tehden minusta täysin muodottoman möhkön. Malli oli itseassa minulle niin poisoikeasta, etten edes jaksanut edes yrittää sen muokkaamista minulle sopivaksi: ajatellin suosiolla etsiväni jonkin kapeamman mallin, mistä saisin itselleni istuvan frillamekon vähemmällä vaivalla, pienemmillä muutoksilla.

MaarItse - ompelublogi

Kovinkaan kauan en joutunut kateellisena somessa seuraamaan, kun yksi jos toinenkin esitteli kauniita röyhelöitään, sillä sain testattavakseni Unelmallisen Lotta-tunikan. Sen pystyi toteuttamaan niin frilla- kuin näillä volankihihoilla (frillahihalliset löydät täältä ja täältä).

MaarItse - ompelublogi

Ympyrä sulkeutui, kun syksyllä Eurokankaan valikoimista bongasin alkuperäisen ihastukseni mukaisen suuri palloisen kuosin. Ja mikä parasta, siinä oli pohjavärinä vielä lempivärini musta, mikä sopii paremmin tähän vuodenaikaan kuten pidemmät hihatkin: vaihdoin frillat volangeihin.

Trikoomekko, jossa taskut ja volankihihat.

MaarItse - käsityöblogi

Hihat ovat täysin Lotta-kaavan mukaiset, mutta muutoin muokkasin kaavaa hieman kapeammaksi niin lantiolta kuin takaa lisäämällä sinne keskitakasauman. Ja pidensin siis mekkomittaan.

Trikoomekko istuvalla takasaumalla.

Kaavamuokkaukset olivat tämän mekon kohdalla helpoin osuus, sillä pallokangas oli ohutta viskoositrikoota. Läpinäkyvyytensä vuoksi siihen piti tehdä vuori, minkä ompelin myös ohuesta viskoositrikoosta.

Volangit mekon hihoissa

Vuori ei ole kuitenkaan täysin irrallinen, sillä taskujen vuoksi ompelin niin päälli- kuin vuorikappaleet sivusaumoista kiinni. Taskut onnistuivatkin, mutta muutoin ohuen viskoosin ompelu oli täysin tuskaa, koska en riittävän tarkoin miettinyt kankaiden eroja.

Eurokankaan viskoositrikoosta mekko taskuilla ja volankihihoilla.

Keskityinkin lähinnä niiden samankaltaisuuteen eli paksuuteen, mutta sillä ei kuitenkaan taida olla niin paljon merkitystä lopputuleman kanssa. Tärkeämpää olisi ollut miettiä eroavuuksia jouston suhteen, mistä johtuen esimerkiksi helman ompelu oli hyvin hankalaa: päällikangas venyi niin pituus- kuin leveyssuunnassa vuorikangasta enemmän. Helman osalta menikin käsinompeluksi, mutta nyt minulla on vihdoin oma pallomekko. 😀

Elämä ei ole mustavalkoista

Ihan ensimmäisenä pyydän anteeksi sähköpostitse minua seuraavilta, kun sohlasin, vahingossa julkaisin postausluonnoksen. En tiedä, miten sen tein, sillä se ei onnistu yhdellä klikkauksella: puhelin lipesi kädestä kesken kirjoittamisen ja varmennuksesta huolimatta se lähti jakoon ennen aikojaan.

Poistin luonnoksen heti blogistani enkä asiaa sen kummemmin ajatellut, kunnes tänä aamuna mieheni, Unelmien Uunimies, luki sähköpostejaan ja ihmetteli, kuinka huonon postauksen olin tehnyt: huonoa suomen kieltä eikä kuvan kuvaa (kyllä, hän on ensisijaisesti blogini lukija, mutta tarpeen mukaan toimii myös oikolukijana ja elävänä kamerajalustana ♥ ). Silloin vasta tajusin, että vaikka poistin raakileen blogistani, se ei luonnollisestikaan poistunut teidän sähköposteista.

Musta Peura-tunika Suuri Käsityölehdestä (9/18).

Aluksi mokani hieman nolotti, mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa. Eihän siinä ollut kuin listattuna ajatuksia, mitä yhden mekon tekemiseen liittyi. Käsitöitä tehdessähän mieli tekee monen monta mutkaa, koska se on aikaa omille ajatuksille ja tunteille tulla käsitellyksi, saati sitten pohdinnat materiaalien ja mallien suhteen jne.

Kaikista noista ajatuksista postauksiini yleensä päätyy kuitenkin vain murto-osa, koska en osaa vielä tiivistää kovin hyvin. Lisäksi haluaisin pitää postaukset melko lyhyenä ja siten luettavampana. Joskus siinä onnistun, joskus en (nyt varmaan jo huomasit, ettei tämä ole sellainen kerta… 😀 ).

Maaritse

Vaikka nolottikin, niin en kuitenkaan kokonaista postausta halunnut tehdä vain pyytäkseeni anteeksi. En kuitenkaan voinut tehdä karannutta mekkoluonnostakaan loppuun, koska tarvin tuon edellä mainitun elävän kamerajalustan sen viimeistelyyn eikä aikataulut sopineet tänään yksiin. Omillaan piti siis pärjätä, joten päätin ottaa kuvat viimeisistä ompeluksistani sekä vihdoin ja viimein Poniletti-mekostani, kuten olen joskus vuoden vaihteessa luvannut. Samalla otin uusia, parempia kuvia myös steekatusta villatakistani, koska aikaisemmat ovat harmittavan huonoja.

maaritse_kasityoblogi

Alunperin en siis ajatellut postata näistä tunikoista, mutta toisaalta nämä on niin mutkatonta arkityyliäni, mustaa ja valkoista harmaalla höystettynä, että miksipä ei. Olenhan moneen otteeseen todennnutkin, että tarvitsen yksivärisiä yläosia, sellaisia, mitä olisi helppo yhdistellä jo olemassa oleviin vaatteisiin ja mahtuisi sujuvasti villatakin alle. Nyt niitä on siis kaksin kappalein, talviväritykseni mukaisesti musta ja valkoinen, mikä kylläkin vaikuttaa niin kirkkaalta tähän vuoden aikaan, että sen käyttö taitaa odottaa kevätaurinkoa. Musta puolestaan tuntui heti omalta, ja onkin ollut päällä jo moneen otteeseen.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Tunikat tein aikaisemmin testatulla Suuri Käsityö -lehden Peura-kaavalla (9/2018), missä on juuri sopivan kapeat hihat villatakin alle. Se on siis perusedellytys yläosille, sillä tykkään erityisesti talvisin kerrospukeutua.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Viime talvena yksi pidetyin villatakkini oli tämä harmaa, jäkälän värinen. Se oli ensimmäinen aukileikkaamani, steekattu. Muokkasin sen Mountain High -neuleesta ja se onnistui yli odotusten.

maaritse_steekattu_villatakki

Kovasta pidosta huolimatta villatakki on myös pysynyt melko hyvässä kunnossa, vaikka on kudottu Novitan Seitsemän veljestä -langasta, jota moni on moittinut aikaisempaa huonommaksi laadultaan. Eli tämä harmaa on kestänyt ainakin minun käytössäni enkä kokenut sen olevan mitenkään erityisen karheaa (tosin muutama muu väri on nyppääntynyt nopeasti, ja mustaa seiskaveikkaa en voi edes kutoa, koska se yskittää ja kutisee silmiä).

Harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta.

Ensin luulin, että villatakista tuli liian kapea varsinkin näin pitkänä, mutta itseasiassa se on ollut oikein hyvä. Se on lähes yhtä hyvä kuin kahvi, mitä rakastan. Huomasin vasta jälkikäteen, että tuon rakkauden voi bongata näistä kuvistakin… 🙂

Steekkaamalla harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta. Muokattu Mountain High -puserosta.

Villatakin alle sopii erinoimaisesti monet mekkoni, mitkä olen ommellut luottomekkokaavallani, Ottobren Relaxed-taskumekosta muokatulla kaavalla.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Tämä mustavalkoinen Poniletti-mekko on ehdoton suosikkini. Sen värit onkin hieman jo kovasta käytöstä kuluneet, mutta onhan se siltikin aivan ihana.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Että tällaista tällä kertaa – kiitos ja anteeksi! 😀 Mukavaa viikonloppua!

Kukallinen Peura-tunika

Ompelublogi Maaritse

Testasin viimeisimmästä Suuri Käsityölehdestä Peura-tunikan (9/2018) kaavaa, koska se vaikutti juuri sellaiselta, mitä tarvin neuletakin alle: tunika, mikä ei purista eikä kiristä, mutta istuu yläosastaan ja hihat ovat kapeat, jottei ne rullaannu neuleen alla möykyiksi.

Peura-tunika trikoisena ja sivutaskuilla (Suuri Käsityölehti 9/2018).

Kaava oli tarkoitettu neulokselle tai joustocollegelle. Minä tein omani melko ohuesta trikoosta, mistä tuli ihan ok. Tein kuitenkin vielä toisen mustasta joustocollegesta (mitä en siis vielä ole kuvannut), mistä tuli istuvampi ja ryhdikkäämpi. Parempi istuvuus tai liika väljyys ei kylläkään tällaisessa mallissa niin näy päälle päin, että yhtä pidettäviä tunikoita molemmista tuli, mutta toki parempi istuvuus lisäsi myös tunikan mukavuutta päällä pidettäessä. Eli teen vielä lisää näitä, mutta jc:sta ainoastaan.

Käsityöblogi MaarItse

Koko vastasi ainakin minun osalta eli piirsin kaavat ns. normikokoni mukaan.

Peura-tunika trikoisena ja sivutaskuilla (Suuri Käsityölehti 9/2018).

Helmaa kuitenkin lyhensin noin kymmenen senttiä, koska kaavan mukaisella pituudella tunika näytti mielestäni liian mekkomaiselta. Lisäsin tunikaan myös sivutaskut.

Ompelublogi MaarItse

maaritse_syksyinen_meri

MaarItse käsityöblogi

Tässä tunikassa on kieltämättä aineksia syksyn lempikaavaksi! ♥


Muita Peura-kaavalla tehtyjä: