Lempilankani Kaisla

Vihreä maaliskuu meni, tervetuloa musta huhtikuu! Jälleen kuukausi vaihtui, niin vaihdoin myös blogin ylätunnisteen kuukauden teeman mukaisesti, mustan puhuvaksi. Eli osallistun tänä vuonna Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tulee tehdä kuukausittain jokin työ/töitä ennalta valitun värin mukaan, ja etukäteen olen siis valinnut huhtikuun värikseni mustan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun aikaisemmista haastetöistä puolestaan täältä, klik.

Kuukauden ensimmäinen musta työni on tehty Novitan Kaisla  -langasta. Muutama vuosi sitten, ollessani pitkässä tulehduskierteessä, se oli ainut lanka, jota pystyin kutomaan ilman rintarangan tulehtumista tai järjettömiä niska-hartiakipuja. En tiedä miksi, sillä se on melko paksua, painaavaakin, mutta niin vain oli.

MUSTASNUG

Plussaa on myös se, että Kaisla-langasta tehdyt neuleet voi pestä jopa 60:ssä asteessa, se on suomalaista ja tehty osittain kierrätyspuuvillasta. Kaikkine hyvine ominaisuuksineen, kutoisinkin siitä kaikkea mahdollista, mutta paksuna puuvillalankana se ei ihan kaikkeen taivu.

Heh, mutta silti piti yrittää. Veera Välimäen Snug on tarkoitettu ohuemmalle sporttivahvuiselle, kolmosen puikoilla kudottavalle langalle. Kaisla on puolestaan viitosen puikoilla kudottavaa, joten ihan suoraan ohjeen noudattaminen ei onnistunut.

Ensimmäiseksi yläosan jouduin kutomaan uudelleen omalla silmukkajaolla, koska näin paksu lanka ei armahtanut yhtään, kun raglansaumat eivät olleet täysin kohdallaan. Ensimmäisessä versiossa olikin kamalat kainalopussit.

mustakaisla

Seuraavaksi sain aikaiseksi pussin selän puolelle. Olin aivan ihmeissäni, kuinka onnistuin tuon ompelusta tutun ongelman siirtämään kutomiseen. No, ihmettelyt sikseen: toki raskas neulekin pussittaa, jos väljyyttä on vyötärön kohdalla liikaa ja lantion kohdalla liian vähän, joten uusiksi meni.

mustaneule

Myös helma piti tehdä kahteen kertaan, koska alkuperäinen taaksepäin pitenevä helma ei sopinutkaan minulle. Joten purin jälleen ja kudoin omanlaiseni, tasapitkän.

MSNUG

Tällainen on siis minun lempilankani ♥. Millainen on sinun?

Kolme onnistumista

Ompelin kolme tunikaa Relaxed – kaavalla (Ottobre 5/2016), koska tykästyin sen yksikertaisuuteen. Lyhensin heti mekon helman tunikamittaan ja jätin taskut pois, koska oletin niiden korostavan jo ennestään pyöreää vatsanseutuani, ja eihän kukaan nyt sitä halua, eihän… Taskut voisivat toki toimia minullakin hieman ylöspäin nostettuna, mutta tuollaisenaan näyttäisi siltä, että ne alkavat juuri vatsani korkeimmalta kohdalta. Että ehkä vielä tuunaan niitä, mutta nyt halusin ylipäätään vain kokeilla mallin sopivuutta.

Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, mikä olikin istuva, mutta lantion ympärys oli hyvinkin reilu. Mutta alaosan pyöreys eli mallin kuosi sopi mielestäni ensimmäisen tunikan kankaan kuosiin, joten jätin sen sellaiseksi. Kiristin helman vain kuminauhalla, jotta tuo väljyys asettuu paremmin päällä eikä näytä hyvältä vain kun seison paikallaan. Lopputulos onkin varsinainen pallopaita ♥.

pallopaita

Toista tunikaa varten kavensin kaavaa lantion kohdalta sekä pidensin hihaa. Toisen tunikan tein siis Lillestoffin pehmeästä Sketch – kankaasta, ja tästä tuli aivan ihana! Tunikan ompelu onnistui mutkattomasti ja kuvioraidatkin osui kohdalleen lähes täydellisesti.

raita2

raita

Kolmannen tein samoilla kaavamuokkauksilla kuin toisenkin. Tästä taisi tulla mieluisin, koska kankaan sininen väri on vaan niin kaunis. Farkkujoustocollege on Verson Puodilta (minkä sivuilta väri näkyy suttuista kuvaani paremmin).

farkkumekko

Nyt istun täällä kotona käsien päällä miettien, että kuinka monta samanmallista tunikaa/mekkoa voin vielä tehdä, että vaikutan yhä täysjärkiseltä… 😀