Suomu-neuletakki

Olen haavaillut Suomu-paidan neulomisesta jo pitempään, mutta paksummalle neuleelle ei ole enää oikein tarvetta, kun onhan noita. Niinpä tein Suomun ja steekkasin sen neuletakiksi, sillä niitä puolestaan ei voi koskaan olla liikaa. Eihän. 🙂

Suomu on sisarusten Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan eli @neuloosiskon suunnittelema. Nykyisin ohje löytyy maksullisena Ravelrystä niin suomeksi kuin englanniksi. Aikaisemmin ohje oli saatavilla ilmaiseksi heidän FaceBook-sivuilta, mistä olin sen talteen napannut ennen Ravelrymuuttoa. Voi siis olla, että ohje on noista ilmaisajoista muuttunut palautteen mukaan. Tiedä häntä, mutta hyvän sain aikaan tälläkin.

Neuloin Suomun koossa XL, koska sen koon silmukkamäärät vastasivat hetki sitten neulomaani Hopia. Se oli melko reilu minulle, mutta ajattelin sen väljyyden olevan juuri sopiva neuletakkiin, jotta allekin mahtuu vaatetta. Arvailuni osuivat väljyyden suhteen oikeaan, vaikka käyttämällä langalla, Filcolanan Peruvian Highland Woolilla, neuletiheyteni oli pienempi kuin Lettlopista neulotussa Hopissa. Tästä tuli siis pienempi kuin oletin, mutta siltikin koko on tosi hyvä.

Hihansuiden, pääntien ja helman resorit tein ohjeesta poiketen kierretyllä joustimella. Vaihdoin niiden värin myös mustaan, sillä ohjeen mukaisesti ne olisi pitänyt tehdä valkoisena. En vaan uskonut valkoisen olevan minulle kovin käytännöllinen väri. 😀

Auki-leikkauksen eli steekkauksen takia lisäsin eteen keskelle kolme silmukkaa, mitä neuloin joka toinen kerros oikein ja joka toinen kerros nurin. Kun neule oli valmis sekä kylvetetty ja kuivattu, ompelin tiheällä suoralla ompeleet tuon raidan vierestä molemmin puolin. Muistin tällä kertaa löysätä (yleensä aina unohdan!!!) ompelukoneen paininjalan puristuksen lähes olemattomiin. Tällä kertaa siis onnistuin saamaan aikaiseksi suoran nappilistan reunan ilman aallon aaltoa. \o/

Koneompelun jälkeen leikkasin ompeleiden väliin jääneen raidan pois, nostin silmukat ja neuloin nappilistan kierrettynä joustimena, kuten muutkin resorit. Napit vielä puuttuvat, mutta jemmoista löysin ihanat mattamustat, mitkä sopivat väreihin ja neuleen luonteeseen kuin nenä päähän.

Neuleen kuvaaminen meni vähän kiemurteluksi, koska kamera hanakasti kohdisti aina taustalla olevaan syksyiseen marja-aroniapensaaseen. Kauempaa otetut kuvat ovat siksi vähän utuisia ja ylläoleva lähikuva tarkempana on lähempänä totuutta kuvion selkeydestä ja värien kontrasteista. Väreinä minulla oli siis hieman totiset vaihtoehdot, mutta niin toimiva trio kuin musta, valkoinen ja keskiharmaa.

Tästä tuli siis varsin onnistunut neule: onnistuin steekkauksessa, malli ja värit ovat minun mieleiset sekä sopivat niin mökille kuin töihin. Myös lanka on ihana pehmeää ja neuloituikin lähes itsessään. Se on siis hyvä vaihtoehto karhealle Lettlopille, mutta suosittelen tarkistamaan neuletiheyden. Ainakin omalla kohdalla ne eivät vastanneet toisiaan, koska Lettlopia jouduin ikään kuin vetämään puikolle ja siksi käsialani on sitä neuloessa löysempi kuin tällä Filcolanan langalla.

Hopi

Viime maaliskuussa neulomastani islantilaispaidastani jäi hieman lankoja, joista päätin neuloa myös miehelleni Hnetur-kaarrokepaidan. Jämien vuoksi miehen puseron värit ovat siis lähes samat kuin itselläni: valitsin Käsityökekkereiden sivulta löytyvistä värivinkeistä vaihtoehdon, minkä avulla saisin kulutettua jäljelle jääneet Lettlopit pois. Näin pohjaväriksi valikoitui 1707 Galaxy sekä kuvioväreiksi 1402 Heaven Blue, 0051 White ja 9426 Golden. Miehen paita on kuitenkin lahjapaita, joten siitä teen postauksen myöhemmin. Sen verran siitä kuitenkin voin kertoa, että siitä tuli väriensä vuoksi ihan kamalan ihana! 🙂

Miehenikin puserosta jäi ylimääräisiä lankoja lähes puolikkaan puseron verran, niin päätin tehdä samoilla väreillä kauan himoitsemani Linka Neumannin Hopi-neuleen itselleni. Ohje löytyy hänen Norjalaisia Villapaitoja 2 -kirjastaan.

Neuleestani tuli kiva, mutta en onnistunut taikaa enää toista kertaa uusimaan eli ei tästä niin upea tullut kuin mieheni neuleesta. Mutta hämmentävää kokemusta kuitenkin, kuinka erilaiselta voi sama malli (miehen ja minun Hneturit) näyttää eri väreillä tehtynä sekä siitä, kuinka samat värit näyttävät erilaisilta eri kuvioneuleissa (minun Hopini ja miehen Hnetur). Tämän vertailun voin tosiaan näyttää toteen paremmin sitten tulevaisuudessa, kun miehen paidan voi julkaista….

Eihän tämä tokikaan huono ole, ja sainpas Lettlopit kulutettua loppuun: ihan pienet nyssäkät enää jäi, joista voisi taikoa vaikka patalaput (esim. nämä Eerot olisivat ihanat). Painoa neuleelleni tuli noin 540 grammaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neulon puseron saumattomasti alhaalta-ylöspäin eli ensin neulottiin miehusta helmaresorista ylöspäin sekä hihat hihansuista kainaloihin ja kaarroke viimeisenä. Uusi tapa tuntui hieman epämiellyttävältä, koska yleisesti neuleen kokoa sekä helman ja hihojen lopullista pituutta oli vaikea arvioida.

Kokopohdintoihin käytin kuitenkin hyväkseni aikaisemmin neulomaani Hneturia. Esimerkiksi sen silmukkamäärien mukaan Hopin kooksi valikoitui itselle hieman reilu L-koko, mutta näin sen alle tarvittaessa mahtuu lisävaatetusta.

Helma on Hopin ohjeen mukainen, mutta hihat ovat puolestaan kolme senttiä lyhyemmät. Silti niistä tuli hieman liian pitkät eikä niitä voi purkaa niin sujuvasti kuin toisin päin, ylhäältä-alas-neuloessa. Tälle tekniikalle miinus siis siitä. Kuviovärit ovat myös ohjeesta poikkeavat hihansuiden ja kaarrokkeen suhteen: neuloin kaarrokkeen kahteen kertaa, sillä vaihdoin sinisen ja valkoisten kuviovärien paikkaa saadakseni kuvion näyttämään paremmalta. Ylhäältä-alaspäin neuloessa olisin varmaankin vaihtanut kokonaan mallia tässä vaiheessa, koska huomasin, etteivät värit toimi kovin hyvin yhteen tässä kuviossa. Mutta en raaskinut, kun paita oli kaarroketta vaille valmis, joten tyydyin tähän ja neuloin loppuun. Mutta toinen miinus siitä.

Mutta suuri plussa alhaalta-ylös neuloessa on se, että pusero tulee ikään kuin kerrasta valmiiksi eikä puuttuvat hihat saa jättämään neuletta keskeneräisenä nurkkaan pölyttymään. Tällä tavoin ne on pakko tehdä aikanaan, koska muutoin homma ei etene mihinkään.

Muutaman muutoksen tein myös pääntielle: koska vaihdoin kuviovärit lennossa toisenlaiseksi, piti pääntien viimeisiä kuviokerroksia sorvata. Muuten viimeiset kuviot eivät olisi erottuneet oikein. Ratkaisin ongelman neulomalle kaulalle samanlaisen kuviorenkaan, mitä hihansuilla on. Lisäksi neuloin pääntielle 2 o, 2n -resorin, johon tein taakse lyhennettyjä kerroksia istuvamman pääntien toivossa.

Aika suureksi pääntie silti jäi, mutta mahtuupa alle hupullinenkin takki, jos niikseen tulee. 🙂


Neulontavinkki:

  • Koska Hopin kuviot muodostuvat lähes kokonaan yhden rivin silmukoista, on lankadominanssin muistaminen tärkeää. Kuvioväri kannattaa pitää siis dominoivana, jotta yksittäiset silmukat erottuvat hyvin pohjasta. Lankadominanssin avulla itse sain Hopin raidat nousemaan pohjasta näin paksulla langalla jopa niin erottuvaksi, että korkeusero on sormenpäillä tunnusteltavissa. Ohjeita lankadominanssiin löytyy netistä paljon, yksi esimerkiksi Novitan Neulekoulun sivuilta täältä, klik.

Nurin nurin -paita Muita ihania -kuvioilla

Ihastuin heti Käsityökekkerit-blogin Veeran suunnittelemaan Nurin nurin -paitaan: se oli simppeli ylhäältä-alas neulottava kaarrokkepaita, mihin voisin tuhota vanhoja Novitan Seitsemän Veljestä jemmojani, mitkä eivät sukkia neulomalla vaikuta vailenevan yhtään.

maaritse_neulominen_kuvioneule

Valmista Nurin nurin -paitaa ohjeen mukaan tulisi pitää päällä nurinperin eli nurjat silmukat käännettynä päällepäin. Vaikka se oli juuri se juttu, mihin ihastuin, minun paidastani tuli hyvin erinäköinen: alkuperäinen ideani oli raidoittaa koko miehusta moniväriseksi. Toisin kävi, sillä ideani oli hyvä, mutta toteutus ei niinkään. 😉

maaritse_kirjoneulepusero_seiskaveikka_muitaihania_talvisukka

Koska en saanut raidoista nättejä, purin ja päätin neuloa kuvioita eli pitää valmista paitaa päällä oikeinpäin, sileä neulospinta ulospäin. Kuvioita mukailin Muita Ihania -blogin talvisukista, jotka tulivat nettisurffailun jälkeen vastaan: alunperin etsin pari vuotta sitten neulomani muitaihania-kaulahuivin kuvioita, mutta nämä puhuttelivat tällä kertaa enemmän.

maaritse_neuleblogi_nurinurinpaita

Tämmöinen siitä sitten tuli. ♥

maaritse_nurinnurinpaita_kuvioneuleena

Paita on neulottu koossa M. Kaarrokkeen neulon ohjeen mukaan, mutta kainaloiden alle lisäsin muutamia silmukoita, koska kuviot olivat kahdeksalla jaollisia. Näin kuviot jatkuvat tasaisesti koko helman ympäri.

maaritse_nurinnurinpaita_muitaihania_kuvioilla

Neuloin myös hihat väljimmiksi, jotta sain pilvenreunuskuviot sievästi hihojen loppuun.

maaritse_nurinnurinpaita_novita_seiskaveikka_muitaihania_talvisukkakuvioilla

Myös helman mitta on omasta päästä: tein niin pitkästi kuin lankoja riitti ja hyvältä näytti.

maaritse_koronaneule_nurinnurinpaita

Muutoksistani johtuen sain lankaa kulumaan hippasen yli 500 grammaa. Minusta se on hyvin. Varsinkin, kun vihreä lanka oli vanhinta, kymmenen vuotta vanhaa. 😀

maaritse_nurinurinpaita_nurinkurin

Että tyytyväinen olen, ja ohjetta suosittelen lämmöllä, sillä tästä on moneksi (kuten esimerkiksi tällaiseen kuviopaitaan tai sitten sellaiseen sievään raitaiseen kuten ohjeessa). Erityisesti jos olet halunnut opetella neulomaan ylhäältä-alas päin, mutta olet epäillyt taitojasi tai vieroksut englanninkielistä ohjetta, niin tässä on ohje sinulle – helppotajuinen ja suomenkielinen sekä keskipaksusta langasta nopea neuloa!

Ruusutarhurit-neuletakki

maaritse_steekattu_villatakki

Huh, tätä Ruusutarhurit-neuletakkia neuloin melko pitkään: alotin sen heti, kun Lumi Karmitsan ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (2/2019). Muutaman mutkan vuoksi sen neulomiseen tuli kuitenkin kesän mittainen tauko, minkä jälkeen uudelleen aloittaminen tuntui kovin vaikealta. Ehkä helman kirjoneule hirvitti, sillä siihen saakka ennen taukoani pääsin.

maaritse_kirjoneulottu_neuletakki_looppaamalla

Alkuun olinkin epävarma, millaisen helman haluan, koska somen perusteella melko monet kokivat pääkallot sopimattomaksi tavalla tai toisella ja aikoivat siksi neuloa vain ruusut. Nämä ajatukset saivat siis hetken harkitsemaan, ovatko pääkallot soveliaita varsinkin yli nelikymppiselle kansankynttilälle.

Lopen päätin, että muista viis, sillä kuviosta ei herännyt minulle juurikaan muita mielikuvia kuin sen suunnittelun inspiraationa toiminut Hugo Simbergin Kuoleman puutarha-teema.  Itseasiassa vuosia sitten olen käynyt katsomassa sen tunnetuimman version Tampereen Tuomiokirkossa ystäväni luona vieraillessa, joten nämä pääkallot muistuttavat minua pikemminkin elämän myönteisistä kuin nurjista puolista.

maaritse_lumi_karmitsan_ruusupuutarhurit_neuletakki_taitolehti

Alotin neulomaan takkia minulle sopivassa koossa S/M, mutta lisäsin kainaloiden alle tasaisesti silmukoita saadakseni aikaiseksi koon L. Näin siksi, että suuremman koon kuvioon kuuluu yksi erilainen kuvio: pienemässä koossa on vain sivulle katsovia pääkalloja, ei takaosan suoraan eteenpäin katsovaa, mikä minusta oli hurjan hieno. Toki lisäysten takia takista tuli melko reilu, mutta ainakin sen alle mahtuu melkein mitä vain.

Muistaakseni lisäysten lisäksi neuloin takin myös hieman ohjetta lyhyemmäksi, koska en ollut varma riittääkö musta Milla-lankani. Sitä olin hamstrannut sen edullisuuden vuoksi toista takkia varten vuosia sitten. Se projekti ei kuitenkaan koskaan valmistunut, koska en tykännyt langan karheudesta ja paksuudesta.

Nyt nuo kertaalleen neulotut, pestyt ja uudelleen kerityt langat pääsivät takaisin puikoille: koska takki neulottiin ensin ylhäältä-alas saumattomana puserona, mikä lopuksi steekattiin neuletakiksi, auki-leikkauksen mahdollinen epäonnistuminen ei näistä langoista niin harmittaisi. Steekkauksen lisäksi epävarmuutta lisäsi se, että pääntien v-muoto muodostui vasta auki-leikkauksen myötä eli neuloessa pääntie oli sovittamista varten liian pieni ja takki muutoinkin yläosastaan muodoton möykky.

maaritse_ruusupuutarhurit_neuletakki_neuleblogi

Ohjeesta poiketen jätin myös hihojen ruusukuviot pois, koska valkoinen kuviolankani loppui helmaa tehdessä. Kuviolankani ei ollut Milla-lankaa vaan vanhoja Seitsemän Veljestä -jemmojani, joten en halunnut ostaa sitä hihoja varten lisää, kun kerrankin sain lankavarastojani vähemmäksi siltäkin osin.

maaritse_auki_leikattu_neuletakki_ruusupuutarhurit

Tosin hihoista olisi tulleet varmaan muutenkin yksiväriset, koska minulta loppui sisu: hihoihin päästeessä olin jo melko kyllästynyt koko projektiin, sillä huono lanka ja helman työläys tympi. Kuvio oli siis minulle vaativa, kun joka kerros piti tarkkaan katsoa ja silmukoita laskea. Jälkiviisaana ajattelenkin, että näin suuritöistä ei olisi kannattanut ainakaan tehdä langasta, minkä laadusta ja kestävyydestä ei ole tietoa… Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon lankaan, vai miten se nyt meni. 🙂


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit järjestävät yhdessä tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Marraskuun blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.