Halibut-unisexneule

Tämä neule valmistui jo vuoden vaihteessa, ja nyt jo saimme se kuvattua. 😉 Neule on Caitlin Hunterin Halibut, mikä neulotaan ylhäältä-alaspäin ja pääntie muotoillaan takaa lyhennetyin kerroksin.

Malli on unisex-malli. Tämän neuloinkin miehelleni, mikä tosin tapahtui vahingossa: tumma, mutta kirkas havunvihreä on selvästi minun (talvi)värini, niin olisin tämän mieluusti pitänyt ihan itselläni. Kävi siis sellainen vahinko, että mallitilkusta huolimatta kaarroketta neuloessa huomasin neuletiheyteni olevan liian suuren. Purkaminen kävi kyllä mielessä, mutta hetken tuumattuani, sovitin keskeneräistä kaarroketta miehelleni. Ja sehän sopi, niin päätin tehdä tämän hänelle ja itselleni uuden eri langoilla.

Nämä halibutit eli ruijanpallas-kalat on neulottu suomalaisesta villasta, Tukuwool DK:sta. Tummanvihreä pohjaväri on nimeltään havu ja sinertävä kuvioväri puolestaan aava.

Vaikka neuleesta tuli suuri, tuli siitä lopulta meille Uunimiehen kanssa yhteinen: hänelle tämä on sopiva ja minulle reilu, oversize pusero, mitä voi käyttää leggingsien ja maihareiden kanssa. Itseasiassa minä olenkin jo nyt pitänyt tätä enemmän kuin mieheni.

Ainut asia, mikä rajoittaa minua tätä pitämästä, on pääntie-kainalomitan syvyys. Se on melkoisen reilu, minkä vuoksi se ei mahdu ihan kaikkien toppatakkieni alle. Lisäksi käsiä nostaessa, helma nousee tuosta syystä melkoisesti ylöspäin, mutta toisaalta tässä on reilusta helmalla mittaa, niin se ei niin haittaa.

Tuo mitta, pääntieltä kainaloon, on suurin ero oman ja mieheni Halibut-puseroiden välillä: eroa on noin kymmenen senttiä. Toki omani on myös kapeampi ja tarkoituksella lyhyempi, mutta päällekkäin aseteltuina, puseroissa ei niin valtavaa eroa ole, mitä saattaisi luulla. Tästä johtuen tämä malli istuu miehelleni todella hyvin, koska siinä on riittävästi tilaa hartioille sekä käsivarsille. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan säkkimäinen, vaan suora miehusta kapenee hänellä vyötäröä kohden sopivasti istuvammaksi.

Ohjeen mukainen matala pääntie oli meille molemmille liian avara. Keksin pienentää sitä neulomalla kuviovärillä vihreän joustinneuleen alle toisen kauluksen: keräsin pienemmillä puikoilla, joilla neuloin kaikki puseron joustinneuleet, silmukat pääntien ja sileän neuleen reunasta. Ensimmäisen sentin jälkeen kavensin muutamia silmukoita (muistaakseeni yhteensä kuusi) tasaisin välein. Sen jälkeen jatkoin niin kauan, että toisella, sinisellä, kauluksella oli korkeutta yhden kerroksen enemmän kuin joustinneuleella ja viimeistelin sen päättelemällä i-cord-reunuksella.

Kauluksesta tuli näin oikein hyvä, sillä sain i-cord-reunuksella lisättyä pääntielle muutaman kaivatun sentin. Lisäksi alle tehty kaulus teki matalasta joustinkauluksesta napakamman ikään kuin kokoamalla sitä hieman kasaan. Eli näin pääntie pieneni ja istuvuus sekä ulkonäkö paranivat huomattavasti.

Enpä olisi uskonut, että joskus vielä neulon meille yhteisen puseron. Mutta näin nyt kävi ja hyvin kävikin. 😀

Hnetur miehelle

Viime talvena hurahdin pitkän vastustelun jälkeen islantilais-norjalaisvillitykseen, minkä seurauksena neuloin itselleni Hnetur-paidan. Olin varannut sitä varten liikaa lankaa, joista se ajatus sitten lähti. Eli ostin Lettlopi-lankaa lisää ja neuloin Uunimiehelle samanlaisen. Tai ainakin yritin. 😀

Eihän siitä siis samanlaista tullut, koska kaarroketta neuloessa ajatukseni karkailivat ja tein virheitä heti alkumetreillä (nuo valkoiset kuviot sinisillä keskustoilla ovat omia sähläyksiäni). Karhean ja pölisevän langan purkaminen ei kuitenkaan innostanut, niin sovelsin Käsityökekkereiltä löytyvää ohjetta ja neuloin kaarrokkeen loppuun alkuperäisiä kuvioita mukaillen.

Hihoihinkin vähän säädin sitten kuvioita enemmän ja niin edelleen. 😉 Mutta kaunis, hyvin kaunis, paidasta tuli kaikesta huolimatta. ♥

Mieheni ei suostunut malliksi, niin siksi minä poseeraan näissä kuvissa. Mikäpä siinä, hän kuitenkin auttaa niin paljon kameran toisella puolella. 🙂

Puseron koon valitsin mieheni rinnanympäryksen mukaan, mutta muutoin sovittelimme koko ajan matkan varrella, jotta siitä tulisi hänelle mieluinen. Näiden kuvien ottamisen jälkeen neuloin vielä pääntiellä tuolla kullanvärisellä langalla pääntielle reilun kolme senttiä korkean resorin, koska pääntie näytti minusta hieman liian avaralta.

Uunimiehen paidan värit ovat siis lähes samat kuin minun Hneturin. Siltin paitojen yleisilme on aivan erilainen, koska hänellä on tumma pohja ja minun on puolestaan taivaansininen. Tuon eron vuoksi mieheni paidan värit ovat selvästi paremmat, jopa niin hyvät, että minähän tein vielä kolmannen Lettlopi-paidan, Hopin, itselleni samoilla väreillä. Pohjaväri on siis Galaxy 1707 ja kuviovärit Heaven Blue 1402, White 0051 ja Golden Heather 9426.

Ensi jouluksi on jo nyt esitetty toive Luotolaisesta, että sellaista kai tässä pitäisi alkaa pikku hiljaa tekemään…

Hopi

Viime maaliskuussa neulomastani islantilaispaidastani jäi hieman lankoja, joista päätin neuloa myös miehelleni Hnetur-kaarrokepaidan. Jämien vuoksi miehen puseron värit ovat siis lähes samat kuin itselläni: valitsin Käsityökekkereiden sivulta löytyvistä värivinkeistä vaihtoehdon, minkä avulla saisin kulutettua jäljelle jääneet Lettlopit pois. Näin pohjaväriksi valikoitui 1707 Galaxy sekä kuvioväreiksi 1402 Heaven Blue, 0051 White ja 9426 Golden. Miehen paita on kuitenkin lahjapaita, joten siitä teen postauksen myöhemmin. Sen verran siitä kuitenkin voin kertoa, että siitä tuli väriensä vuoksi ihan kamalan ihana! 🙂

Miehenikin puserosta jäi ylimääräisiä lankoja lähes puolikkaan puseron verran, niin päätin tehdä samoilla väreillä kauan himoitsemani Linka Neumannin Hopi-neuleen itselleni. Ohje löytyy hänen Norjalaisia Villapaitoja 2 -kirjastaan.

Neuleestani tuli kiva, mutta en onnistunut taikaa enää toista kertaa uusimaan eli ei tästä niin upea tullut kuin mieheni neuleesta. Mutta hämmentävää kokemusta kuitenkin, kuinka erilaiselta voi sama malli (miehen ja minun Hneturit) näyttää eri väreillä tehtynä sekä siitä, kuinka samat värit näyttävät erilaisilta eri kuvioneuleissa (minun Hopini ja miehen Hnetur). Tämän vertailun voin tosiaan näyttää toteen paremmin sitten tulevaisuudessa, kun miehen paidan voi julkaista….

Eihän tämä tokikaan huono ole, ja sainpas Lettlopit kulutettua loppuun: ihan pienet nyssäkät enää jäi, joista voisi taikoa vaikka patalaput (esim. nämä Eerot olisivat ihanat). Painoa neuleelleni tuli noin 540 grammaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neulon puseron saumattomasti alhaalta-ylöspäin eli ensin neulottiin miehusta helmaresorista ylöspäin sekä hihat hihansuista kainaloihin ja kaarroke viimeisenä. Uusi tapa tuntui hieman epämiellyttävältä, koska yleisesti neuleen kokoa sekä helman ja hihojen lopullista pituutta oli vaikea arvioida.

Kokopohdintoihin käytin kuitenkin hyväkseni aikaisemmin neulomaani Hneturia. Esimerkiksi sen silmukkamäärien mukaan Hopin kooksi valikoitui itselle hieman reilu L-koko, mutta näin sen alle tarvittaessa mahtuu lisävaatetusta.

Helma on Hopin ohjeen mukainen, mutta hihat ovat puolestaan kolme senttiä lyhyemmät. Silti niistä tuli hieman liian pitkät eikä niitä voi purkaa niin sujuvasti kuin toisin päin, ylhäältä-alas-neuloessa. Tälle tekniikalle miinus siis siitä. Kuviovärit ovat myös ohjeesta poikkeavat hihansuiden ja kaarrokkeen suhteen: neuloin kaarrokkeen kahteen kertaa, sillä vaihdoin sinisen ja valkoisten kuviovärien paikkaa saadakseni kuvion näyttämään paremmalta. Ylhäältä-alaspäin neuloessa olisin varmaankin vaihtanut kokonaan mallia tässä vaiheessa, koska huomasin, etteivät värit toimi kovin hyvin yhteen tässä kuviossa. Mutta en raaskinut, kun paita oli kaarroketta vaille valmis, joten tyydyin tähän ja neuloin loppuun. Mutta toinen miinus siitä.

Mutta suuri plussa alhaalta-ylös neuloessa on se, että pusero tulee ikään kuin kerrasta valmiiksi eikä puuttuvat hihat saa jättämään neuletta keskeneräisenä nurkkaan pölyttymään. Tällä tavoin ne on pakko tehdä aikanaan, koska muutoin homma ei etene mihinkään.

Muutaman muutoksen tein myös pääntielle: koska vaihdoin kuviovärit lennossa toisenlaiseksi, piti pääntien viimeisiä kuviokerroksia sorvata. Muuten viimeiset kuviot eivät olisi erottuneet oikein. Ratkaisin ongelman neulomalle kaulalle samanlaisen kuviorenkaan, mitä hihansuilla on. Lisäksi neuloin pääntielle 2 o, 2n -resorin, johon tein taakse lyhennettyjä kerroksia istuvamman pääntien toivossa.

Aika suureksi pääntie silti jäi, mutta mahtuupa alle hupullinenkin takki, jos niikseen tulee. 🙂


Neulontavinkki:

  • Koska Hopin kuviot muodostuvat lähes kokonaan yhden rivin silmukoista, on lankadominanssin muistaminen tärkeää. Kuvioväri kannattaa pitää siis dominoivana, jotta yksittäiset silmukat erottuvat hyvin pohjasta. Lankadominanssin avulla itse sain Hopin raidat nousemaan pohjasta näin paksulla langalla jopa niin erottuvaksi, että korkeusero on sormenpäillä tunnusteltavissa. Ohjeita lankadominanssiin löytyy netistä paljon, yksi esimerkiksi Novitan Neulekoulun sivuilta täältä, klik.