Minulla on haaveena ommella nahkakinttaat mieheni käyttämättömästä nahkatakista, mutta tuo mieheni mun, Unelmien Uunimies, ei millään suostu tähän projektiin, vaikka muutoin tukee käsityöharrastustani kaikin puolin.
Ehkä parempi niin, sillä taitoni eivät vielä taida vielä riittää, koska hermot olivat mennä jo matalan kynnyksen tumppujen kanssa.
Kaava on PuuhakasPajalta (Tumput aikuisille). Käytin näihin merinokerraston ja mustavalkoisen tunikan jämiä, vuoriksi mustaa joustocollegea ja ranteeseen mustaa resoria.
Kaava ja ohje ovat selkeät. Kuvitetut ompeluohjeetkin löytyvät, PuuhakasPajan FaceBook-sivuilta täältä.
Mistä ne hermot sitten meni? No, kahden samanlaisen käsineen aikaansaamisessa. Ensimmäinen pari merinonjämistä oli selvästi eri paria kooltaan. Siitä sitten seurasi se peruskiroaminen, ettei tästä mitään tule… 😀 😀 😀
Heh, tulihan siitä, kun keskityin paremmin. Toiset eli raidalliset ovat, jos ei ihan identtiset, niin lähellä kuitenkin. Eikä lopen ollut edes vaikeaa. Eikä tekeminen ottanut aikaakaan.
Nyt vain käytännössä testaamaan, miten toimivat. Ainakin tuntuma, istuvuus, vaikuttaa hyvältä. Tilkkukasakin taas pieneni! Jes!
Tästä olen ihan pähkinöinä! Kaava on Geodesic/Blueprints for Sewing, minkä miehustat kootaan kolmioista. Halutessaan voi – kuten minä – ladata kuitenkin takaosan ilmaiseksi samalta sivulta, mistä kaavan voi ostaa. Siten sen voi leikata kokonaisena kolmoista kokoamisen sijaan.
Tämän pdf-kaavan olen ostanut muutama vuosi sitten sillä ajatukselle, että tekisin eri sävyisistä mustista joustocollegen paloista tunikan. Mutta se ajatus on jäänyt, koska niille jämille on aina muuta käyttöä löytynyt eikä niitä ole edes etukappaleen verran ehtinyt kertymään.
Muistin jälleen kaavan, kun murehdin, mitä tehdä kesällä ompelemalleni mustavalkoraidalliselle neulostakille. Se ei vaan tuntunut sopivalta. Harmitti, kun näin vaivaa raitojen kohdistamisessakin. Lisäksi siihen meni paljon kangasta, vielä laadukasta Ehtan neulosta.
Tällä kaavalla sain sille uuden elämän! Takakappaleen sain leikattua kokonaisena takin takakappaleelta ja etukappaleen kolmiot leikkasin sieltä mistä mahtui. Neulostakki ei ihan kaikkiin kolmioihin riittänyt, mutta onneksi minulle oli jäänyt jemmaan sen verran kangasta, mistä sain puuttuvat kolmiot.
Hihat sekä taskujen tehosteet ovat puolestaan mustia joustocollegen jämiä, mitkä sain riittämään, kun en leikannut hihoja taitteelta, vaan tein niihin keskelle sauman.
Minusta tämä kolmio-idea on ihan huikea, kun sen avulla saa tuhottua jämäpalasia kerralla heti kunnolla. Lisäksi mielikuvitus on vain rajana, miten eri värejä sommittelee, mutta tämä voisi toimia myös ihan yksivärisenä. Instagramista ja/tai Pinterestistä löytyy paljon inspiroivia kuvia (#geodesicsweater) niin tästä tunikapituisesta kuin lyhyemmästä mallista, johon ei tule alinta kolmioriviä eli cropatusta taskuttomasta versiosta.
Tästä tuli vielä ihan hauskan näköinen kaiken käytännöllisyyden lisäksi. Tein vielä takin lopuista ja mustista joustocollegepalojen roikaleista tumput. Nekin onnistuivat hyvin, vaikka sellainen pienen pieni piiperrys ei ole my cup of tea. Siitä teehetkestä postailen erikseen vielä myöhemmin… 😀
Pantakelit taittavat olla jo ohi, jos ensi viikon säätietoja on uskominen. Vai olenko vain hyvissä ajoin valmiina ensi syksyyn. 😉
Tästä kauniin keltaisesta langasta alunperin piti tulla pipo, mutta sen kirkas, tosin äärimmäisen kaunis, väri alkoi hirvittämään ja purin piponalun. Sen vuoksi Uunimies haukkui minut kaikella rakkaudellanynnyksi, ja sehän toimi. 😀 Sisuuntuneena aloitin uudelleen. Vaihdoin vain mallin piposta pantaan.
Twist by Nina Ruth (maksullinen ohje Raverlyssä täällä, klik)
Lanka Arwetta Classic, väri limelight
Menekki 40 g (vähensin kymmenen silmukkaa ohjeesta)
2 mm puikot
Pannan korkeus on 11 cm
Tykkään kovasti pannan etuosan solmusta, mikä yhdistää kauniisti päät yhteen ja tekee pannasta hyvin päähän istuvan. Tuo kikka olisi mukava jakaa teidän kanssanne, mutta sehän ei ole mitenkään soveliasta, kun maksullisesta ohjeesta on kyseessä.
Se maksullisuus hieman harmittikin, että ostin lopulta näinkin yksinkertaisen ohjeen hetken ihastuksesta. Ilmaisia pantaohjeita olisi kyllä löytynyt, jos olisin vähänkään jaksanut nähdä vaivaa. Mutta kun olen impulsiivinen ja mukavuudenhaluinen, niin näin nyt kävi.
Toisaalta maksan mielellään siitä, että joku on pähkäillyt minun puolestani eikä mistään suurista summista ollut kuitenkaan kyse, vain reilut viisi euroa. Harmikin meni nopeasti ohi, kun tajusin hyödyntää tuota solmukikkaa kankaisiin pantoihin: niitä tarvitsee aina niin sisä- kuin ulkokäyttöön ja materiaalia löytyisi jämäpaloistani runsaasti.
Näin ohje ei ollutkaan yhden tempun poni! Kudotun pannan lisäksi minulla oli hetkessä myös kahdeksan ommeltua pantaa: yhden tein vanhasta neulospaidastani ja loput ovat vanhoja jämiä, trikoota ja joustocollegea.
Itselle sopivan pannan sain leikkaamalla päänympäryksen mittaisen eli 56 senttiä leveän ja 18 senttiä korkean palan. Saumanvaroja en erikseen lisännyt, vaan noilla mitoilla menin.
Muutaman pannan takaosaa mahdallisin vielä parilla sentillä, jotta ne soveltuvat paremmin ns. sisäkäyttöön esimerkiksi hiuksia auki pidettäessä: valmis, noin kahdeksan sentin panta sopii hyvin ulkoiluun varsinkin silloin, jos hiukset ovat kiinni, mutta se on niskasta liian korkea hiusten auki ollessa. Tuolloin hiukset eivät laskeudu, vaan nousevat häiritsevästi pystyyn. Muutenkaan sisällä olleessa pannan ei tarvitse olla niin peittävä eikä luonnollisesti lämminkään, vaan pitää hiukset kurissa, poissa kasvoilta kutittamasta.
Oma pantavarastoni on nyt siis hyvällä mallilla, mutta olisko sinulla antaa vinkkejä muille, joilla on malttia minua enemmän? Kiitos jo etukäteen! 😀
Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.
Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.
Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.
Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.
Olihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥
Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂
Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.
Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!
Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉
Olihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden 
