Pantoja twistillä

Pantakelit taittavat olla jo ohi, jos ensi viikon säätietoja on uskominen. Vai olenko vain hyvissä ajoin valmiina ensi syksyyn. 😉

maaritse_twist_headband_limelight

Tästä kauniin keltaisesta langasta alunperin piti tulla pipo, mutta sen kirkas, tosin äärimmäisen kaunis, väri alkoi hirvittämään ja purin piponalun. Sen vuoksi Uunimies haukkui minut kaikella rakkaudella nynnyksi, ja sehän toimi. 😀 Sisuuntuneena aloitin uudelleen. Vaihdoin vain mallin piposta pantaan.

maaritse_twistpanta_neulontablogi

  • Twist by Nina Ruth (maksullinen ohje Raverlyssä täällä, klik)
  • Lanka Arwetta Classic, väri limelight
  • Menekki 40 g (vähensin kymmenen silmukkaa ohjeesta)
  • 2 mm puikot
  • Pannan korkeus on 11 cm

Tykkään kovasti pannan etuosan solmusta, mikä yhdistää kauniisti päät yhteen ja tekee pannasta hyvin päähän istuvan. Tuo kikka olisi mukava jakaa teidän kanssanne, mutta sehän ei ole mitenkään soveliasta, kun maksullisesta ohjeesta on kyseessä.

maaritse_twist_panta_arwetta_langasta

Se maksullisuus hieman harmittikin, että ostin lopulta näinkin yksinkertaisen ohjeen hetken ihastuksesta. Ilmaisia pantaohjeita olisi kyllä löytynyt, jos olisin vähänkään jaksanut nähdä vaivaa. Mutta kun olen impulsiivinen ja mukavuudenhaluinen, niin näin nyt kävi.

maaritse_joutsen_ylilento

Toisaalta maksan mielellään siitä, että joku on pähkäillyt minun puolestani eikä mistään suurista summista ollut kuitenkaan kyse, vain reilut viisi euroa. Harmikin meni nopeasti ohi, kun tajusin hyödyntää tuota solmukikkaa kankaisiin pantoihin: niitä tarvitsee aina niin sisä- kuin ulkokäyttöön ja materiaalia löytyisi jämäpaloistani runsaasti.

maaritse_ommellut_twist_pannat

Näin ohje ei ollutkaan yhden tempun poni! Kudotun pannan lisäksi minulla oli hetkessä myös kahdeksan ommeltua pantaa: yhden tein vanhasta neulospaidastani ja loput ovat vanhoja jämiä, trikoota ja joustocollegea.

maaritse_vanhasta_puserosta_panta

Itselle sopivan pannan sain leikkaamalla päänympäryksen mittaisen eli 56 senttiä leveän ja 18 senttiä korkean palan. Saumanvaroja en erikseen lisännyt, vaan noilla mitoilla menin.

maaritse_ompelublogi_twistpanta

Muutaman pannan takaosaa mahdallisin vielä parilla sentillä, jotta ne soveltuvat paremmin ns. sisäkäyttöön esimerkiksi hiuksia auki pidettäessä: valmis, noin kahdeksan sentin panta sopii hyvin ulkoiluun varsinkin silloin, jos hiukset ovat kiinni, mutta se on niskasta liian korkea hiusten auki ollessa. Tuolloin hiukset eivät laskeudu, vaan nousevat häiritsevästi pystyyn. Muutenkaan sisällä olleessa pannan ei tarvitse olla niin peittävä eikä luonnollisesti lämminkään, vaan pitää hiukset kurissa, poissa kasvoilta kutittamasta.

maaritse_kudottu_twist_panta

Oma pantavarastoni on nyt siis hyvällä mallilla, mutta olisko sinulla antaa vinkkejä muille, joilla on malttia minua enemmän? Kiitos jo etukäteen! 😀

Hupparitakki neuloksesta

Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.

Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.

maaritse_hupparitakki_neuloksesta

Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.

maaritse_hupparitakin_takaosa

Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.

maaritse_paallitaskutOlihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥

hupparitakki12

Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂

maaritse_hupparitakki_ja_ponilettimekko

Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.

maaritse_waverjacket_kaavalla_hupparitakki

Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!

Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉

Luottokaavalla luottomekko

MaarItse: käsitöitä | valokuvia

Olen hillonnut mustaa neulosta perusmekkoa varten jo ompeluharrastukseni alkuajoista lähtien. Siksi en enää muista, mutta luulen, että kangas on puntoneulosta. Ainakin se on sen kaltaista eli sileää, napakkaa ja paksuhkoa.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Vaikka kuvissa mekko näyttää vähän nuhjuiselta, lopputulos on siistimpi kuin joustocollegesta tai trikoosta tehty. Mieskin nimesi sen pyhämekoksi heti nähtyään, eikä voinut ymmärtää, kun valokuvaamisen jälkeen tämä päällä söin näkkileipää rinnuksille piristellen. Kuvitella! 😀 😉

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Itse ajattelin kyllä käyttää tätä ihan arkena: tähän sopii hyvin erilaiset sukkikset, korut yms. Tyyliä voi siis vaihdella mielin määrin. Neulos on kuitenkin sen verran paksua, että sopiva pitohetki taitaa olla vasta talvella.

maaritse_kruununmakasiinin_rappauksia

Mekon olen ommellut blogissani jo tutuksi tulleella luottokaavallani. Se on siis Relaxed-mekkokaava (Ottobre 5/2016), jonka olen onnistuneesti muokannut itselleni sopivammaksi: muistaakseni pari vuotta sitten kavensin sitä vähän lantiolta, mutta erityisesti takasaumasta, sillä liian leveä takakappale työnsi sivusaumat helman osuudelta vinosti eteenpäin. Helmasta puolestaan lyhensi noin kuusi senttiä (olen 163 cm pitkä) ja väljyyttä lisäsin hippasen olkasaumoihin sekä hihoihin.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Vaikka kuvien perusteella tämän mekon takasauma ei ihan priimaa vielä ollutkaan, on tämä kaava ollut ompelu-urani opettavaisin kaava. Tämän avulla oivalsin siis muutamia jippoja, kuinka standardimittaisia kaavoja voin muokata omaan kroppaani sopivaksi.

maaritse_kruununmakasiinin_ikkunan_haka

Ehkä tärkeimmät oivallukseni olivat, että minulla toimii parhaiten mekkokaava, missä etuosa on takaosaan leveämpi eikä liian leveää vaatetta kannata yrittää väkivalloin kaventaa sivusaumoista. Ei ainakaan pelkästään sieltä, sillä silloin usein kaikki mittasuhteet vääristyvät, ja sitä vain siirtää istuvuusongelman toiseen paikkaan.

maaritse_kruununmakasiinin_ranni

Näiden oivalluksien jälkeen ompelu ei enää ollut niin sattumankauppaa, pelkkää yritystä ja erehdystä, sutta ja sekundaa, vaan aloin ymmärtämään, mitä tulee huomioda, jotta kaavasta saisi sopivan minulle. Se oli tärkeä hetki, koska alkuun ompeluharrastus ei meinannut onnistua millään: sopivien kaavojen löytäminen oli niin tuskallista, että olin lopettaa koko homman jo alkumetreillä.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Onnellisena onnistumisesta olen näitä tehnyt parin vuoden aikana vinon pinon niin hihalla kuin hihattomana, puseromittaisena sekä taskullisena (jostain syystä harvemmin niistä on tullut postattua). Määrästä huolimatta en vielä ole, ainakaan pahasti, malliin kyllästynyt, mutta toki mekkojen määrä alkaa olemaan jo ihan riittävä… Vielä kuitenkin puuttui tälläinen siisti musta luottomekko! 🙂

Aikaisempia mekkoja löytyy täältä:

Kolme

Tänä vuonna on niin monia kiinnostavia blogihaasteita tarjolla, että koen jo ihan runsaudenpulaa. 🙂 Tässäkin postauksessa on kyse kolmesta: valokuvahaaste Pieni Lintu -blogista sekä käsityöhaasteet Mehukekkerit- ja HommaHuone-blogeista.


MakroTex-valokuvashaaste

Pieni Lintu -blogin MakroTex-haaste on ainoa haasteeni, johon pyrin viikottain osallistumaan haasteen itsensä vuoksi eli keksimään juuri siihen sopivia kuvia. Tosin tällä viikolla MakroTex-teemana on kolme, johon sopivasti sopii muutama käsityöhaaste ja niihin liittyvät käsityöt. Tässä postauksessa esittelen siis kolme haastetta ja kolme ompelemaani paitaa. Muiden kolmikoista voit käyt käydä innostumassa täällä, klik.

maaritse_kolme_makrotex_handy_pocket

Makrotex-haasteen lisäksi osallistun muihin haasteisiin, jos ne sattuvat blogisuunnitelmiini sopimaan, sillä esimerkiksi käsitöitä teen vain tarpeeseen. Ideat kylläkin sotkeentuvat usein päässäni niin, etten aina itsekään erota, että oliko postausajatus omani, haasteesta lähtöisin vai sekoitus näitä molempia. 🙂 Hyvä haastehan inspiroi niin itsessään kuin muiden töitä seuratesssa, ja sillä niihin tykkään osallistuakin.

Mehukekkeritkässävuosi 2018

Mehukekkerit-blogin kässävuosihaasteeseen osallistuin ensimmäisen kerran tammikuussa, jolloin teemana oli #jämätammikuu. Silloin valmistui Handy Pocket (Ottobre 5/17) SmartAss-neuloksen jämistä ja mustasta joustocollegesta.

Vaikka Ottobre-lehden kaavat ovat mielestäni reiluja, tein paidan normikoollani, koska luulin neuloksen paksuuden ja joustamattomuuden vuoksi tarvitsevani enemmän väljyyttä. Pusero oli siis suunniteltu neuloksen sijaan trikoolle.

maaritse_kolme_makrotex_smartass_handy_pocket

Siten tuli taas todistettua, että luulo ei ole tiedon väärti, ja paidasta tuli melko reilu. Siitäkin huolimatta olen sitä käyttänyt, ja etuosan pienet taskutkin ovat osoittautunueet ihan käteviksi, joten piirsin uudet kaavat pienemmässä koossa ja tein kaksi keväisempää versiota. Ne sopivat hyvin haasteen #paitamaaliskuuhun.

HommaHuone Details

HommaHuone-blogin haasteessa on puolestan kyse erilaisten yksityiskohtien kokeilusta. Ensimmäinen teema on helman yksityiskohdat, mitä ovat näissä paidoissa upotetut taskut. Niitä en ollut aikaisemmin kokeillut, mutta olivat todella helppoja tehdä.

maaritse_kolme_makrotex_orvokkitrikoo_handy_pocket

Vinkkinä, jos taskuja mielit eikä sinulla ole tuota Ottobre-lehteä etkä halua sitä ostaakaan, selkeät ohjeet tällaisten taskujen kaavoittamiseen ja ompeluun löytyy  Kototeko-blogista.

maaritse_kolme_makrotex_orvokkitrikoo_majapuu

Etuosan poikkisauman tarjosi hyvän mahdollisuuden harjoitella myös kuvion kohdistusta, mitä harvemmin on tullut tehtyä. Ensimmäinen, vaalea pusero, oli kaikin puolin harjoituskappale, missä kohdistus ei täysin onnistunut, mutta riittävän hyvin kuitenkin.

maaritse_kolme_markotex_handy_pocket

maaritse_kolme_makrotex_ottobre_handypocket

Mutta toinen meni sitten millilleen!

maaritse_kolme_makrotex_kohdistus

Haasteet eivätkä kevätpuserotkaan olleet vielä tässä, että lisää on luvassa ainakin t-paitojen muodossa… Kesähän on ihan kohta täällä! 😉 Aurinkoista viikkoa! ♥