Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.
Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.
Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.
Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.
Olihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥
Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂
Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.
Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!
Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉
