EpäkeräKAL

HommaHuoneen Sanne-Maija on järjestänyt yhteisneulonnan ( Knit along eli KAL) epäkeriin liittyen. Tarkemmat kalisteluohjeet löydät joko Hommanhuoneen Instagram– tai FaceBook-tililtä.

Tiivistetysti KAL:n ideana on yhdessä inspiroitua ja neuloa lankajemmoista niitä epämääräisiä yksittäisiä keriä ja vyyhtejä, mitkä ihastuksissa on kotiuttanut, mutta ne ovat jääneet jemmoihin pyörimään joko unohdettuna, riittämättöminä tai vain yksinkertaisesti liian rakkaana aarteena. Neulonta-aikaa on kesäkuun loppuun.

Minun ensimmäinen epäkeräneuleeni on tässä, Petite Knitin Sophie-huivi. Neuloin sen Louizesta ylijääneistä kahdesta Semilla-kerästä: ensin neuloin ohjeen mukaisesti yhden kerän toistaen kahdeksaa kerrosta lisäyksineen ja sitten toisen kerän ohjeen mukaisilla kahdeksalla kerroksella kavennuksineen. Siksi huivini on huomattavasti suurempi, mitä ohjeessa. Lankatiheytenikin oli mitä oli, koska tavoitteena oli tuhota nuo kaksi merinokerää pois.

Huivista tuli mieleen reilun kymmenen vuoden takainen Baktus-villitys. Ainoa ero Baktuksen ja tämän huivin kanssa on i-cord-reunat, jotka tuovat Sophieen hivenen viimeistellympää vaikutelmaa. Mutta muutoin idea on sama eli huivi neulotaan poikittain ja variointimahdollisuudet halutessaan ovat monet.

Muistaakseni tuolloin vuosia sitten tein sellaisen version, missä oli jokin yksinkertainen pitsikuvio joka neljäs tai kuudes kerros.

Pitsin kokeilu kävi mielessä, kun aloitin tekemään toista huivia. Sen neulon puolestaan Poetriasta jääneistä vihreistä merinoista, joita löysin kummallisia nyssyköitä vähän sieltä sun täältä. En tiedä, mitä niistä olen ajatellut alun perin tehdä ja sitte päätynyt purkamaan, mutta kiharaista lankaa löytyi noin 160 grammaa.

Vihreästä huivistani tulee siis tätä ensimmäistä suurempi ja leveämpikin, koska olen tehnyt lisäykset tällä kertaa joka kuudennella kerroksella kahdeksannen sijaan. Lisäksi jätin pitsikokeilut sikseen. Ehkä vuodet tässä välissä – Baktuksesta Sophieen – ovat muuttaneet mieltymyksiäni niin, että enemmän nykyisin puhuttelee mutkaton yksinkertaisuus.

Nämä huiviprojektini ovat ehkä epäkeriä enemmän jämiä, mutta Sanne-Maijan luvalla saan osallistua yhteisneulontaan niillä. Onhan nämä merinot kuitenkin sillä tavalla epämääräisiä, ettei näistä määristä oikein mitään yksinään saa aikaiseksi eivätkä ne kirjoneuleeseenkaan sovellu. Tämä lanka toimii parhaiten pintaneuleessa.

Sellaisia todellisia epäkeriä minulla ei kovin montaa olekaan, koska olen aina ostanut lähes paidallisen verran lankaa ( siis apua, mutta näin olen tehnyt, joten lankavarastoni muistuttavat pientä lankakauppaa). Poikkeuksena ovat yläkuvassa olevat kaksi aarretta. Ehkäpä nyt, kesäkuun loppuun mennessä, taion näistä jotain. Vähän mielessä kutkuttelisi Susanne Sommerin eli Sosun Treelight, mutta sitä varten pitää ostaa vielä kolmas epäkerä. Tuo Sosun huiviohje on siis suunniteltu Jyväskylän Neulefestareita varten sillä silmällä, jos runsauden pulan vuoksi tulee ostettua erilaisia yksittäisiä vyyhtejä. Eli kun ei enää näe metsää puilta. 🙂 Siinä mielessä tämä voisi olla hyvä epäkeräsuunnitelma. Myös siitä syystä, että minäkin olen ostanut nämä lankahuuruissani Neulefestareilta vuonna miekka ja kivi. 😀

Rohkelikko-kaulahuivi ja -pipo

Olen todella hyvä kieltäytymään kaikenlaisista tilaustöistä kaikkien muiden kanssa, mutta tietyt pienet ihmiset ovat heikko kohtani. Sen vuoksi huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että raivoneulon kaiken muiden arjen kuperkeikkojen keskellä Harry Potter -teemaisia neuleita yhdelle tammikuun synttärisankarille.

Jee! Ehdin ja onnistuin, vaikka mitään valmista ohjetta ei ollut. Sopivat Rohkelikon väriset langatkin löysin helposti Menitalta, jonka sivuilta kannattaa käydä myös värejä ihastelemassa, koska hämärässä otetuissa kuvissani viininpunainen väri ei taida toistua ihan oikein. Lanka on siis Sandnes Garnin konepestävää ja pehmeää Smart-lankaa väreissä okra (2527)ja viininpunainen (4065). Mukava oli huomata, että tuo viininpunainen sopi talviseen väriviuhkaani eli vink vink!, jos olet talvi ja viininpunaista lankaa halajat…

Kaulahuivissa on 60 silmukkaa ja neuloin sen pyörönä. Yhden raidan korkeus on aina 25 kerrosta ja raitoja on yhteensä 17, joilla pituutta huiville tuli ilman hapsuja noin 160 senttimetriä. Tuohon pituuteen päädyin selailemalla useampia lasten, noin 10-vuotiaiden, kaulahuiviohjeita, joista hahmottelin jonkinlaisen keskiarvon päässäni. En siis tiedä yhtään, onko tämä mitta käytännössä toimiva. Yritin kuitenkin tehdä ennemmin liian pitkän kuin lyhyen, jotta tarvittaessa on riittävästi solmimis- ja kieputteluvaraa. Tyhjästä kun on paha nyhjästä!

Viimeistelin kaulahuivin kiinnisilitettävällä merkillä ja hapsuilla. Pottereiden mukaan hapsujen olisi pitänyt olla vuorotellen punaisia ja keltaisia, mutta huomasin kesken tylsääkin tylsemmän kaulahuiviputken neulomisen, että olin arvioinut langanmenekin reilusti yläkanttiin: olin ostanut viisi kerää kutakin väriä, josta vain puolet vaikutti uppoavan huiviin. Siksi piristin itseäni neulomalla kesken huivin teon palmikkopipon, millaisen olin jossain mainoksessa nähnyt, kun valmista huiviohjetta haeskelin.

Heh, kesken huivin teon otin ja kulutin siis kaiken ylimääräisen punaisen langan pipoon, joten hapsuista oli tehtävä pelkästään keltaiset. Mutta näin sain lähes kaiken langan kulumaan: puolesta lankakilosta jäljellä jäi vain keltaista lankaa puolitoista kerää. Eli pipo meni noin 200 grammaa punaista (ja ripaus keltaista) sekä kaulahuiviin yhteensä noin 225 grammaa lankaa.

Pipollekaan minulla ei ollut valmista ohjetta eikä mitään ymmärrystä, minkä kokoisia päitä lapsilla on. Rohkenin kuitenkin kokeilla, koska ajattelin palmikkopipon joustavan sopivasti pään kuin pään mukaan. Neuloin pipoon myös kahdeksan senttimetriä korkean 2o, 2 n -reunajoustimen, niin siinä on melko hyvä kääntövara, jos sen korkeus tuntuu liialliselta.

Joustinneuleen neuloin puolinumeroa pienemmillä puikoilla kuin muun pipon, mutta silmukoita oli alusta lähtien koko ajan 108 silmukkaa. Yhdellä kuviokerralla oli leveyttä 12 silmukkaa (2 oikein, 2 nurin, kuuden silmukan palmikko joka kuudes kerros, 2 nurin), mitkä toistuivat pipon ympäri yhdeksän kertaa. Päälaen kavennukset aloitin, kun pipolla oli käännetystä reunasta mitattuna noin 17 senttimetriä. Periaatteessa kavensin joka toinen kerros vähän sieltä sun täältä. Ainoastaan 2 oikean silmukan raidat jätin rauhaan, koska niiden kaventaminen muutti pipon ilmettä suuntaan, mistä en pitänyt. Yhden kerran jouduin siis purkamaan. 🙂

Kaikesta epävarmuudestani huolimatta loppujen lopuksi minussakin taitaa olla vähän velhon vikaa, kun palautteen mukaan synttärisankari oli näistä ikionnellinen. ♥


Neulontavinkit:

  • Hapsujen mittaan ja kiinnittämiseen ohjevideo löytyy täältä, klik.
  • Tupsun kiinnitän napin avulla, niin sen saa otettua tarvittaessa esim. pesun yhteydessä pois.
  • Hyvä vinkin siistiin värin vaihtoon joustinneuletta raidoittaessa löydät täältä Neulemedia-blogista. Alla olevassa kuvassa näkyy joustimen nurjapuoli, mikä on melko sekavan näköinen, mutta päällipuoli sen sijaan on siisti kuin mikä. Jos tämä raidoitusvinkki ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan, sillä näin saat hyvin helposti siistimmät ja viimeistellymmät raidat esimerkiksi villasukan varsiin.

Tonttu

Viime vuoden tonttupaidat, tämän vuoden pienet tonttulakit ja henkarit

sekä ripustuslenkki henkarin kautta piposta läpi. Näin syntyy neulottu tonttukoriste (mistä valonpuutteen vuoksi en saanut nyt hyvää roikkuvaa kuvaa) joulumieltä tuomaan.

Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.

Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.

Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.

Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.

Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Pienet neulotut tonttulakit

Eilisten isompien lakkien lisäksi neuloin vielä pienempiä tonttulakkeja koristeeksi. Näitä voisi käyttää esimerkiksi joulupöydässä paikkakorttien koristeena tai laittaa joulukuusen oksia “suojaamaan”.

Tässä kuvassa näkyy koko ero eiliseen lakkiin: ylhäällä isompi ja alempana pienempi.

Pienet tonttulakit neuloin kuten eiliset isot fingering-vahvuisesta langasta 2 mm pyöröllä. Tällä kertaa:

  • silmukoita oli yhteensä 22
  • 1o, 1n -resoria neljä kerrosta
  • lakilla korkeutta reunasta noin 2 cm ennen kavennuksia.