Joulusukka

Voihan pah ja pöh! 🙂 Näistä piti tulla ihanaakin ihanimmat sukat. Värit ja kuviot olisivat olleet niin kohdillaan.

Sukkamalli on Mia Sumellin Unelmasukat, joiden ohje on Hyvän mielen sukat -kirjassa. Ohjeessa suosituslankana oli Novitan Nalle-lanka, minkä jämiä yritin tähän sukkaprojektiin tuhota. Ne tuhoutuihan niitä, mutta ei ihan sillä tavalla kuin olin ajatellut: koska lanka oli tuttu, en ajatellut neuletiheyttä sen kummin, vaan tottumuksesta valitsisin 3 mm puikot ja aloin neulomaan ilman sen kummemmin ohjetta lukematta.

Melko nopeasti huomasin, että sukasta tulee liian suuri minulle. Käsialani on löysä ja silmukkamäärä oli muutoinkin aika suuri minun pohkeilleni, niin nämä sukat onnistuakseen olisivat vaatineet minulta Nallen sijaan ohuemman, fingering-vahvuisen langan. Posotin kuitenkin menemään, sillä ajattelin näiden menevän kuitenkin Uunimiehelle, jolle kelpaa ihan kaikki neulomani sukat. ♥

Mutta nilkan kohdalla myönsin tappioni. Kaikkien kavennusten jälkeen sukka oli yhä liian suuri kenen tahansa jalkaan. Se oli kuitenkin hyvin sievä väreiltään ja kuvioiltaan sekä tasaisesti tehty, niin en raaskinut purkaa. Sen sijaan päätin, että siitä tulee amerikkalaishenkinen joulusukka. 🙂 Ehkä siihen voisi joskus paketoida jonkin lahjankin eli tein sukan loppuun toiveissa, että siitä tulee ekologinen kierrätyslahjakäärre.

Kun päätin tehdä sukasta lähinnä joulukoristeen, lopetin ohjeen orjallisen seuraamisen ja tein sukan kärkiosan vähän sinne päin.

Onhan se kaunis! Näyttäisi nätiltä jalassakin. 😉

Baggy Hat

Tämä on helppoa helpompi ja nopea pipo eli PetiteKnitin Baggy Hat.

Näitä pipoja neuloin viime talvena useamman aina työviikon päätteeksi perjantai-illan terapiana: yhden pipon neuloi parissa tunnissa, niin kyllä helpotti ja nauratti työn raskasta raatajaa.

Olisin neulonut enemmänkin, mutta ehkä neljä pipo kuitenkin riittää. 😀

Lankana näissä kaikissa on fingering-vahvuinen lanka yhdessä lace-vahvuisen mohairlangan kanssa. Langat olivat ylijäämäkeriä muista neuleprojekteista.

Eniten olen syksyllä pitänyt mustaa pipoa (esim. vilahti aikaisemmin jo täällä, klik).

Tämän pipon harmikseni olen jo ehtinyt kadottaa, niin täytyy tehdä uusi. Onneksi työ on sellaista, että terapiaa aina tarvitaan ja mustaa lankaa löytyy aina sen verran, että yhden pipon tekee. 😉 No, ihan aikuisten oikeasti, tämähän on vain suora putki päälaen kavennuksilla, että ei sinällään suuri vaiva tehdä toinen. Koon 55-58 pipon neuloo vielä yhdestä kerästä kumpaakin lankaa eli ei rahallisestikaan kovinkaan suuri menestys. Enemmän harmittaa mustat nahkahanskani, mitkä katosivat yhdessä pipon kera. 🙁

Toiseksi eniten olen pitänyt tätä täysin harmaata, mikä on neulottu samoista langoista kuin Luotsi– huivini. Sekin on aikaisemmin vilahtanut päässäni tässä postauksessa täällä, klik.

Pipo ei ole kovinkaan paksu, koska se neulotaan isoilla puikoilla (ohjeessa on suositus 4,5 mm puikoille, minulla oli käsialani vuoksi 4 mm). Se on yksi syy, miksi valmistuukin niin nopeasti. Mutta ehdottomasti mukava syksyinen pipo ja uskoakseni voisi olla mukava itse tehty lahjakin, mikä vielä tuhoaa ylijääneitä yksinäisiä mohairkeriä. Että win-win kaikin puolin! 🙂

Matoaka-lapaset

Lettlopi-jämät eivät kaikki tuhoutuneet eilisen postauksen pipoon, niin neuloin vielä samalla kuviolla lapaset.

Hyödynsin siis Linka Neumannin Matoaka-pipon kuviota (mikä löytyy Norjalaisia villapaitoja 2 -kirjasta) lapasiin. Lapasten ohjeena käytin puolestaan Novitan ilmaista peruslapasohjetta 7 veljestä langalle.

Kiva setti tuli eikä näihin mennyt lankaa paljoakaan. Harmillisesti hukkasin muistilapun, mihin olin huolella punninnut lankojen kulutuksen niin pipon kuin lapasten osalta. Mutta huolellisuuteni ei riittänyt loppuun saakka, koska hukkasin sen lapun. 😀 Palaan asiaan, jos se vielä jostain ilmaantuu. Ilman sitä voin vain rohkaista kokeilemaan, sillä ihmeellisen pienistä nökkösistä nämä syntyivät.

Matoaka-pipo

Lettlopin jämistä neuloin Linka Neumanin Matoaka-pipon, minkä ohje löytyy Norjalaisia villapaitoja 2 -kirjasta.

Aikaisemmin neulotuista Lettlopi-puseroista ei jäänyt mitään suuria määriä jämiä. En myöskään enää syttynyt Lettlopin neulomiseenkaan, koska lanka minusta liikkuu huonosti puikoilla enkä ole – jos totta puhutaan – missään vaiheessa niin kovin ihastunut tähän lankaan. Siksi päätin neuloa jämät pipoksi sen sijaan, että tilaisin taas sitä lisää jotakin paitaa varten. Se on siis ollut tyylini, että ylijämälangat on pitänyt tuhota heti paikalla johonkin, mikä on tarvinnut aina lisälangan ostamista. Yhdenlainen itse aiheutettu oravanpyörä siis, millä olen oikeuttanut langan ostamista. 😉

Jämät pääsivät kyllä käyttöön, mutta pipo ei oikein ole minun tyylinen: ihan ok, kuviotkin kivat, mutta valkoinen väri häiritsee. Ei kuitenkaan niin paljon, että ilmeeni olisi sen vuoksi niin kärsivä, kun on. Sen sijaan kylmä merituuli sai kyynelehtimään. Lähes kaikki otetut kuvat olivatkin käyttökelvottomia, koska silmäni olivat niin vetiset ja punaiset, koska tuuli tuona päivän oikeasti tuntui ja lujaa.

Pipon värit ovat siis samoja, mitä oli Uunimiehen Hnetur-paidassa ja minun Hopissani: 1707, 0051, 1402 ja 9426.

Ajattelen olevani herkkä ihoinen, sillä se reagoi herkästi aina kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Saan välillä melko herkästi kosketusnokkosihottumaakin, mutta siitä huolimatta tämä Lettlopista tehty pipo ei kutita. Ihme ja kumma.