Nordiska-kirjoneule

Uusin kirjoneuleeni on Caitlin Hunterin suunnittelema Nordiska, mihin maksullisen ja englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä täältä, klik.

Tykkään kovasti tämän suunnittelijan tyylistä ja helpoista, mutta näyttävistä, kirjomalleista. Aikaisemmin olen hänen malleista neulonut jo Lilou-pipon ja Soldotna-puseroita, ja mielen päällä suunnitelmissa on vielä monen monta muuta. Esimerkiksi haluan tehdä joskus vielä Sipila-nimisen puseron, minkä tämä alaskalainen suunnittelija on nimennyt mummonsa suomalaisia sukujuuria kunnioittaen. Siitä syystä häneltä löytyy melko monta ohjetta, joilla on suomalainen tai pohjoismaihin viittaava nimi.

Kirjoneuleessani on Louhittaren Luolan fingering vahvuista Väinämöistä väreissä hopea ja noki sekä Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä värissä metsä. Ah, mitkä langat ja niiden värit ! ♥ Väinämöinen on jo minulle vanha tuttu, mikä on ihastuttavan rouhea ja pehmeä lanka yhtäaikaa. Suoma oli puolestaan uusi tuttavuus sekä ensimäinen kerta, että neuloin 100 % suomalaista villaa. Se sopi hyvin Väinämöisen kaveriksi, vaikka ei kovin hyvin kuvioista erotukaan, mutta lopptulos on harmoninen. Lisäksi se on Väiskiin verrattuna pörröisempää, mikä tuo kivan lisän neuleen pintaan.

Ohjeesta poiketen käytin pienempiä puikkoja, koska tykkäsin enemmän tiheämmästä neuletiheydestä, mitä ohjeessa oli suositeltu. Neuleeseen meni yhteensä 271 grammaa lankaa ja kaapelini oli siis 3mm paksu, jolla neuletiheyteni oli 22 s / 10 cm. Laskin kuitenkin, että L-koon mukaiseilla silmukoilla neuleesta pitäisi tulla minulle sopiva.

Ohjeen mukaan neuleen silhuetti on vartalo-osalta väljän laatikkomainen, kädentiet reilun lepakkomaiset ja hihansuut pussittavat. Minun vartalo-osa on kyllä suora, mutta ei tosiaan niin väljä pienemmästä puikkokoostani johtuen. Lisäksi hihojeni raglansaumat palmikkoineen istuvat melko hyvin tavan kädentien mukaisesti. Niissä on ohjeen mukainen pussimainen muoto, mutta pidensin niitä ohjeen 2,5 senttimetrin sijaan 12 senttimetriä ennen kuvion aloittamista. Sillä lisäyksellä sain ne näyttämään saman mittaiselta kuin ohjeessa, ulottumaan kyynärpäihin saakka.

Saman lisäyksen tein helmaan, niin se ylttää juuri ja juuri niin sanotusti housun vyötärökaitaleelle. Näin lyhyttä neuletta tuskin housujen kanssa kuitenkaan pidän, mutta aikaisemmin ompelemani Myosotis-mekko sopii tämän kanssa täydellisesti.

Nämä sopivat täydellisesti myös näihin harmaisiin ja sateisiin kesäpäiviin. Tykkään kovasti!

Hyvää viikonloppua!

Neulottu Bowline

Neuloin uusiksi ennen tätä blogia neulomani Atelier-neuleatakin, mikä oli jäänyt käyttämättä. Syy siihen oli, ettei se istunut päälle oikein mitenkään, valui sinne sun tänne, koska tuolloin en vaivautunut neulomaan mallitilkkuja. Aikoinaan siitä tuli siis liian suuri, koska en ymmärtänyt käsialani olevan liian löysää.

Pitkä matka on niistä ajoista tultu, sillä nykyään en näin isoja töitä ilman mallitilkkua hevin aloita: se on pieni vaiva, jotta kerralla saa aikaiseksi sopivan neuleen eikä työ mene hukkaan. Kuten tämäkin, että kerin vyydit kertaalleen, neuloin neuletakin, purin sen, pesin langat ja kerin ne toistamiseen sekä veivasin taas valmiiksi vaatteeksi. Ennen purkamista vielä useamman vuoden kaapissa hyllyltä toiselta siirtelin ja siunailin…

Eniten harmitti pohjavärini hukkaan heittäminen, sillä se on Shilasdarin jo poistunutta kasvivärjättyä Luxury DK w/Camel -lankaa ( 40 % lampaanvillaa, 40 % angoraa, 10 % kashmiria, 10 % kamelia). Kuviovärit ostin varta vasten tälle kavereiksi: pinkki on Walcot Yarnsin Opus-lankaa (love posion) ja harmaa roiskevärjättyä La Bien Aimeen Merinoa ( pop grunge).

Puseron ohje on puolestaan Veera Välimäen Bowline, ylhäältä-alas neulottava kaarrokepusero. Omani neuloin koossa M, mutta sovelsin kuvioita ja lisäsin helmaan mittaa, jotta sain mahdollisimman paljon kulutettua pohjalankaani pois pölyttymästä. Painoa neuleelle tuli 390 grammaa.

Tästä tuli hirvittävän sievä. Värit eivät kylläkään oikein hyvin kuvissa toistu: en saanut aikoinaan enkä nyt pohjaväriä kuvattua täysin oikein. Todellisuudessa se on hieman pehmeämpi väri, mutta kyllä näistä kuvista osviittaa siitä saa, kuinka hyvin värien suhteen onnistuin. Ainakin omaan makuuni nämä kolme lankaa sopii kovin hyvin toisiinsa, vaikka pinkin langan ja pohjavärin kontrasti on hyvin pieni. Itseasiassa se on olematon, koska ne eivät erotu toisistaan mustavalkokuvassa lainkaan.

Mutta minusta se on juuri se juttu, mikä tekee tästä puserosta niin kauniin: lankojen keskinäinen kontarasti sekä sen puute eli kuinka harmaa erottuu hyvin pohjasta pilkkuineen ja samalla kehystää esille myös pinkit kuviot. Olen siis erittäin tyytyväinen, että uskalsin kokeilla, hullutella hieman.

Vielä onnistuin, mikä on aika minulle melko harvinaista kuvioneuleen värivalintojen suhteen yleensäkin.


Neulontavinkki:

  • Kuvioneuleiden kontrastia, kuinka hyvin ne toisistaan erottuvat, voi testata ottamalla niitä mustavalkokuvan. Jos ne erottuvat kuvasssa hyvin toisistaan, myös kuviot tulevat erottumaan hyvin.

Poolopusero nro 19

Elokuun Suuri Käsityö -lehdessä toimituspäällikkö Leeni Hoimela kuvasi neuleiden suunnittelua muun muassa niin, että ikinä ei tiedä, kuinka käy, ja se juuri kiehtoo. Olen täysin samaa mieltä. Tosin itse en suunnittele neuleita, mutta tuo on juuri se juttu, mikä koukuttaa neulomaan toistuvasti sen yhden kerroksen lisää: jotta näkisin, onnistunko vai enkö, miltä neulepinta näyttää ja tuntuu, riittääkö lanka ja niin edelleen.

maaritse_mohairneule_arwetta_ja_tilia_langoista

Harvoin neulon kuitenkaan täysin ohjeiden mukaan. Myönnän, että kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan suunniteltuja, vaan tulevat usein vahingon kautta. Pienen vahingon vuoksi muuttui käsissäni myös tämä Leenin suunnittelema poolopusero. Ohje siihen löytyy tuosta jo aikaisemmin mainitsemastani elokuun lehdestä, pusero mallinumerolla 19.

maaritse_neulontablogi_mohairneule

Lankavarastostani löytyi tähän kylmän kirkasta keltaista, Filcolanan Arwettaa ja Tiliaa värissä Limelight, joilla tiesin pääseväni ohjeen tiheyteen aikaisempien Oslo-pipojeni vuoksi (mitkä löytyvät täältä, täältä ja täältä).

maaritse_neulepuseron_resorit_silmukat_kiertaen

Aloitin M2-koon mukaan, millä sain aikaiseksi hyvin istuvan yläosan, sillä raglansaumat osuvat juuri oikeaan kohtaan.

maaritse_poolopusero_neuloen

Raglanit jatkuvat kauniisti pitkästä kauluksesta, minkä neulominen oli alkuun tuskastuttavan hidasta. Se ei siis alkuun tuntunut etenevän millään, koska käännöksen verran piti neuloa kiertäen myös nurjat oikeiden silmukoiden lisäksi, jotta se olisi saman näköinen niin suorana kuin käännettynä.

maaritse_mohairneule_poolopuseron_raglansaumat

Jostain syystä tuossa aloitusvaiheessa, kun piti neuloa kaikki kiertäen, minulta jäi usein paksumpi merinolanka, Arwetta, ottamatta puikolle ohuen silkkimoharin, Tilian, mukana. Virkkuukoukun kanssa kaulusta sitten paikkailin eli nostelin Arwettaa kuin pudonneita silmukoita, minkä vuoksi kauluksesta tuli hieman epätasainen eikä se silottunut oikein edes viimeistelypesussa: se on yhtä ihanan ryppyinen kuin omistajansa. 😀

maaritse_neulottu_poolopusero

Olin niin tyytyväinen yläosan istuvuuteen, että sovitin puseroa toisen kerran vasta kun helma oli jo melkein valmis. Yllätykseni se oli liian sopiva eikä mielikuvieni mukainen rento mohairneule. Mittanauhan kanssa tajusin, että se olikin kokoa M1, joten väljyyttä oli puolet vähemmän kuin olin ajatellut. Ei siis ihme, että pusero tuntui liian istuvalta.

maaritse_mohairneuleen_helman_koristeraidat

Syyksi huomasin tiheyteni, mikä olikin ollut suurempi kuin puseron ohjeessa eli  olin muistanut Oslo-pipojen tiheyden väärin. Pusero ei ollut kuitenkaan peltiä enkä halunnut menettää hyvin istuvaa yläosaa, joten neuloin helman uudelleen: purin sen lähes alkuunsa ja neuloin uudestaan tehden lisäyksiä tasaisesti helmaa kohti. Lisäsin rentoutta malliin vielä lisää lisäämällä pituuteen noin 13 senttiä, mitä varten jouduin tilaamaan lankaakin hieman lisää. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului noin seitsemän kerää kutakin.

maaritse_top_down_mohairsweater

Lisätilaus ja purkaminen kuitenkin kannatti, koska muutoin neule olisi mennyt hukkaan: tiedän nykyisin aika nopeasti, mitä pidän ja mitä en. Siksi jätin myös helman taskut pois, koska en uskonut niiden toimivan tässä pitemmässä mitassani, vaikka yhdenlainen taskufriikki olenkin.

maaritse_syksyinen_laituri

maaritse_laiturin_kettingit

Tästä tuli kyllä kiva! Mietinkin, kuinka neuloessa sitä sietää huomattavasti enemmän epävarmuutta ja purkamista kuin ommellessa. Esimerkiksi inhoan ratkomista, mutta neuloessa purkaminen kuuluu ikään kuin tähän juttuun, että veivataan edes takaisin, kunnes lopputulos on halutunlainen. Ommellessa puolestaan hyväksyn usein vaatteen, mikä on jotain sinne päin, ja ratkominen pakon edessä aiheuttaa tunnemyrskyn vihasta aina ahdistukseen. Voi, kuinka usein olenkaan miettinyt ompelukoneen ja kankaiden myyntiä… 😉

maaritse_mohairneule

Ehkä nämä asenne-erot liittyvät materiaalien eroihin, sillä neuloessa voi purkaa aina uudelleen ja uudelleen, mutta kankaan voi hetkessä menettää esimerkiksi leikkaamalla väärin. Vai liittyisikö siihen, että olen neulojana taitavampi kuin ompelijana: usein tiedän, kuinka neuleen voi korjata, mutta ompelukoneen edessä istuin sormi suussa…

Kuinka sujuvasti sinulta sujuvat erilaiset käsityöt?


Edit. Instagramin syöväreistä löysin tänään 30.9. tälle puserolle nimenkin, Sahra Sweater, minkä ohje näyttäisi tulevan myöhemmin myös Ravelryyn myyntiin, englannin kielisenä tosin.

Cumulus-pusero pitsineuleella

Suurin osa tämän vuoden postauksista on alkanut ajan kulun päivittelyllä eikä tämä postaus ole poikkeus. Jatkan siis samalla teemalla, kuinka hip hei! 😀 vanha kässäjemma muuttui jälleen aikomuksesta todeksi.

MaarItse - käsityöblogi

Pari vuotta sitten olin aloittanut kutomaan perusneuletta ylhäältä-alaspäin Novitan Miami-langasta. Se oli jäänyt kuitenkin kesken, koska lanka on kovin pehmeää, joten jo keskeneräisenä pusero venyi paljon. Valmiin puseron paino olisi siis luultavasti venyttänyt puseroa aivan liikaa, joten se aloitus jäi sitten siihen.

MaarItse - neuleblogi

Nyt keksin, että venymistä voisin yrittää hillitä pintaneuleella. Epäilykseni osoittautuikin oikeaksi eli kudoin muutaman mallitilkun testatakseni erilaisia pitsineuleita, joista nämä alaspäin osoittavat kolmiot osottautuivat parhaimmaksi: kolmioiden keskelle tulevat kavennusrivit selvästi pitävät neuletta kasassa, estävät liikaa venymistä.

Puseromalliksi valitsin jo aikaisemmin kutomani Cumulus-puseron. Tällä kertaa langan tiheys sopi suoraan ohjeessa mainittuun, minkä sain aikaiseksi 4 mm puikoilla. Kudoin puseron M-koon mukaan ja lankaa kului 410 grammaa.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Mallitilkun lisäksi en kummemmin suunnitellut, tikuttelin vaan menemään ja jännitin, mitä tulee…

MaarItse - käsityöblogi

Ja hyvä tuli! Kuviot asettuivat hyvin niin eteen kuin taakse. Lisäksi pitsi tuo kevyttä laatikkomalliseen puseroon.

MaarItse - neulontablogi

Pitsineuleen lisäksi kudoin sivuille valesaumat varmistaakseni, ettei pusero venyisi. Valesauma kudotaan nostetuin silmukoin eli joka toinen kerros sama sivusilmukka nostetaan ja joka toinen kerros se kudotaan.

MaarItse - käsityöblogi

Tässä neuleessa valesauma ei juurikaan erotu, eikä sen tarvitsekaan, mutta se lisää toivomaani ryhtiä neuleeseen. Lisäksi valesaumat helpottavat myös neuleen pesemistä, sillä märkänä ja painavana sen kuivumaan asettelu on helpompaa, kun selvästi näkee, missä sivusaumat ovat.

MaarItse-blogi

Tästä tuli siis varsinainen mukavuusneule, koska valmistuakseen tämä puseromalli ei montaa ajatusta vaadi. Pusero siis kudotaan ylhäältä-alas ilman vartalon muokkauksia. Ainoat kavennukset tehdään hihan suissa ja helmassa juuri ennen i-cord-reunusta, jotta ne istuisivat kauniisti.  Alussa toki raglan- ja pääntienlisäysten kanssa pitää olla hieman ajatusta mukana, jotta kaikki tulee tehtyä ja oikealla kerroksella. Muutoin tämä on kovin yksinkertainen, mutta hyvännäköinen malli. Niin ainakin minä tykkään. 🙂

MaarItse - käsitöitä | valokuvia


Neulontavinkit:

  • Ohje Cumulus-puseroon löytyy Ravelrystä täältä, klik. Ohje on maksullinen ja englanninkielinen.
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Erilaisia pitsikaavioita löytyy mm. Dropsin sivuilta täältä, klik.