Eilisen penaalin palaset jäivät tämän laukun ompelusta.
Kassin kaava oli kesän Suuri Käsityölehdessä (6/2021). Lehdessä taisi olla maininta rantakassista, mutta minä tein tämän neuletöideni säilytykseen ja kuljettamiseen.
Penaalin tavoin tämä kassi oli osa ompelukerhoni kesän ompeluhaastetta. Siksi siinä on toisella puolella yksityiskohtana epäsymmetrisyys niin kuosittelun suhteen kuin ohjeen mukaisesti keskisauman molemmin puolin asetetuilla taskuilla.
Työssä piti olla myös napinläpi, minkä lisäsin toiseen päällitaskuun.
Kassin suulla on kiritystä varten sirkkarenkaat ja…
… koristeompeleena “MaarItse“.
Tein tämän neuleprojekteja varten, mutta totuus on, että kassi on toiminut koko syksyn ajan työlaukkuna. Kovin onnistunut ompelus siis, kun en ole hennonut sitä aamuisin kotiin jättää. 🙂 Mukavaa oli myös se, että kaikki kassiin tarvittavat materiaalit löytyivät valmiina omista kaapeista, joten sain niitäkin vaillennettua.
Vahingossa olin tallentanut alla olevan heinäkuun auringonlaskukuvan samaan tiedostoon kassikuvien kanssa. Päätin se jättää tähän, niin voidaan yhdessä ihmetellä näitä meidän kauniita vuodenaikoja: kuinka talviset pakkasmaisemat voivatkaan näyttää nyt niin erilaiselta kuin kesäinen hehku. Ja kuinka kaukaiselta kesä nyt tuntuu, vaikka juuri oli tässä ja kohta on taas… ♥
Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.
MEKOT
Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.
Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).
Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀
Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!
Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!
Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.
Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset.
Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.
Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.
Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀
Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?
Viikon päästä alkavat Jyväskylässä Neulefestarit, joihin osallistuin viime kesänä ensimmäisen kerran: päiväseltään kävin niin Toivolan Vanhan Pihan markkinoilla kuin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille.
En tätä näin suunnitellut, mutta sattumalta kaikki viime vuoden festarituliaiset ovat valmistuneet viimeisten viikkojen aikana.
Viime vuonna heräsin vasta toukokuussa, että festareille ja jollekin kurssille olisi päästävä. Tapahtuma on kuitenkin hyvin suosituttu, ja monet kurssit täytyvät jo kevättalvella heti lippujen tullessa myyntiin.
Onneksi tällaiselle mattimyöhäiselle löytyi vielä tilaa Molla Millsin popcorn-virkkauskurssilta. Vaikka virkkaaminen ei niin suuri intohimoni olekaan, ja kirjo- sekä popcorn-virkkaus olivat tuttuja tekniikkoja jo entuudestaan, siitä huolimatta Molla sekä hänen tuleva kirjansa (eli tuolloin neljäs Virkkuri) ja siitä opeteltava jäätelökuosi kuullostivat niin hauskalle, että päätin mennä sinne.
Eikä kaduta! Innostuin virkkaamista pitkästä aikaa niin, että hankin kurssin jälkeen muutaman Virkkurin ja ergonomisen virkkuukoukun sekä virkkasin pari pikkulaukkua. Toisesta tuli mustavalkoinen ja
Viikon päästä tarkoitukseni on osallistua Neulefestareille toistamiseen. Alkukeväästä sain vain niin kovan flussan, mistä toipuminen on ollut hyvin hidasta, koska saan herkästi poskiontelotulehduksen. Nyt tulehduskierre on alkanut rauhoittumaan, mutta loma on tähän saakka mennyt pitkälti lepäillessä (ja käsitöitä tehdessä). Vielä siis vähän arveluttaa, että kestääkö vointi lähtemistä. Toivottavasti, sillä festareiden anti kantaa pitkälle, kuten tästä minunkin postauksesta voi huomata. Ja onhan ne vielä ihanassa Jyväskylässä, entisellä kotipaikkakunnallani, minne on aina mukava mennä.
Onko sinulla festarisuunnitelmia, villaisia tai jotain muunlaisia? 🙂
Osallistuin viime kesänä Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille Jyväskylän Kesän Neulefestareilla. Kurssilla opeteltiin neljännestä Virkkurista, Kurittomat kuosit – kirjasta, limupussi kolmiulotteisella jäätelökuosilla. Innostuin niin, että virkkasin tuolla kuosilla pikkulaukun. Laukkua varten varasin melko paljon lankaa, joten jäljelle jääneistä virkkasin toisenkin. Siitä postasinjo viime viikolla.
Lanka ja mitat. Laukku on virkattu Cataniasta, merseroidusta puuvillalangasta. Laukku on leveydeltään noin 24 ja korkeudeltaan 21 senttiä. Pohjan syvyys on puolestaan kolme senttiä.
Virkkuukoukku. Kurssilla kokeilin ergonomisia Cloverin koukkuja, mitkä hurmasivat keveydellään. Kotiin päästyäni tilasinkin oman Cloverini, mikä on ollut ehdottomasti ostamisen arvoinen: se istuu käteen hyvin, joten käsi ei väsy ja käsiala pysyy tasaisena.
Koukun koko. Kirjovirkkauksessa käytettään yleensä pienempää koukkua, mitä langan valmistaja suosittelee, jotta käsiala olisi napakkaa ja väripinnoista tulisi tiivitä. Esim. Catanian koukkusuositus oli 3, mutta käytin pienempää, 2,5 mm koukkua. Olisin tosin voinut kokeilla vieläkin pienempää koukkua, sillä virkkuukäsialani on aika löysä, joten vielä pienemmällä koukulla väripinnat olivat saattaneet tulla suosiolla tiiviimmiksi.
Väripinnat. Ihan hyvin onnistuin kuitenkin tämänkin kokoisella koukulla, mutta koko ajan virkkuuta piti tarkistaa kiristelemälä ja suoristelemalla niitä lankoja, mitkä ikään kuin odottivat vuoroaan pylväiden sisällä. Eli kun virkkasin kanelin värisellä langalla tötterön vohvelia, valkoinen ja musta lanka kulkivat virkkuun sisällä (ks. yläkuva).
Vapaana olevien lankojen avulla työtä voi siis tiivistää jonkin verran, mutta kannattaa olla varovainen, että kiristää lankoja tasaisesti koko virkkuun läpi. Been there, done that eli kiristin jossain kohdin niin, että työ näytti erityisen hyvältä, koska pylväiden välistä ei pilkistänyt mikään muu väri. Harmittavasti siinä samalla myös kavensin laukkua melkoisesti, joten purkamiseksi meni…
Kuosi. Jäätelökuosin yhden kuvion mitta oli kymmenen pylvästä, joten laukkuni pylväsmäärä piti olla kuvion vuoksi kymmenellä jaollinen sekä kaksipuolisuutensa vuoksi parillinen luku. Muistaakseni aloitukseen tein ketjusilmukoita 140 eli 70 silmukkaa ja seitsemän tötteröä per sivu.
Kuviota olisi voinut tehdä ympäri asti, mutta minä jätin tötteröt sivuista pois, jotta hihnat pystyi kiinnittämään suoralle pinnalle tötteröiden sijaan.
Hihna. Hihna on oikeasti 110 senttiä pitkä kapea vyö, minkä leikkasin soljen alapuolelta kahtia ja tein molempiin uusiin päihin reiät kiinnitystä varten. Ne on ommeltu kiinni ensimmäisen Virkkurin ohjeiden mukaisesti vahvalla ompelulangalla.
Villatakistanivoitte päätellä, ettei tänään – ainakaan vielä aamupäivällä – ollut jäätelökelit, vaikka aurinko paistoikin. Mutta silti, rannassa oli ihanaa ja iloinen olin – avojaloin, tukka tuulesta sekaisin ja uusi laukku olkapäällä. 🙂
