Kässäopintoihini liittyen ompelin äärettömän taitavan Marja Niemen kuusikulmaisen Delocalized-laukun, jonka kaava on Tauko-lehden numero 8:ssa.
Laukun tekeminen – hyvin hyvin tiivistetysti kerrottuna – liittyi kesätehtävään, jossa piti tutustua suomalaiseen käsityöperinteeseen ja toteuttaa jokin oma juttu tutustumisen pohjalta. Minä päädyin tähän laukkuun toteuttamalla ns. nykynaisen irtotaskun: siinä missä aikaisemmin naiset kuljettivat mukanaan kukkaroa tai avainta, nykyään tilaa pitää olla enemmän ainakin kännykän tai kahden verran. 🙂 Ainakin työpäivien ajan.
Näin suoraviivaista ei tokikaan tehtävän tekeminen ollut, että tuosta noin vain tekaisin laukun. Sen lisäksi vierailin mm. Suomen vanhimmassa museossa, Pakkahuoneen museossa, missä tutustuin vanhoihin käsityöperinteisiin ja -tapoihin. Tutustuin myös kansallispukuperinteisiin ennen ja nyt sekä erilaisiin kirjontatapoihin aina merkkausliinoista rekipeittoihin.
Tehtävälläni kokonaisuudessaan oli mittaa 20 sivua, minkä tähän nyt tiivistän mutkat suoraksi -tyylillä, että TADAA! Tällainen siitä tuli! 😀
Kaikki muu materiaali löytyi omasta kaapista paitsi mustanharmaat kolmion malliset hihnankannattimet ja lukot, mitkä tilasin Prymiltä. Laukun päälliskangas on ohutta canvas-kangasta, kovikkeena käytin 3 mm (oletan, kun en enää muista paksuutta) silitettävää laukkuhuopaa (silitin ne niin päällis- kuin vuorikankaaseen parempaa tukea tuomaan) ja vuori on jokin vanha jemma kuten myös hopea-musta-kuvioitu hihnanauha. Myös metallivetoketju oli ostettu farkkujen ompelua varten kauan kauan sitten… Eli entisaikojen mukaisesti kirjailin (koneella tosin) työhön nimikirjaimeni vuosilukuineen, mutta käytin myös sitä, mitä kaapista löysin.
Lopputulos on niin ihana. Laukku on osoittautunut kuukauden koekäytön jälkeen todella hyväksi irtotaskuksi niin töissä kuin vapaa-ajalla. Kun tein sen vielä kaikesta kaapista löytyvästä, niin se sopii erinomaisesti monien vaatteitteni kanssa. Eikä erikoisesta muodostaa huolimatta tämän laukun tekeminen ollut edes vaikea. Suosittelen! ♥
Eilisen penaalin palaset jäivät tämän laukun ompelusta.
Kassin kaava oli kesän Suuri Käsityölehdessä (6/2021). Lehdessä taisi olla maininta rantakassista, mutta minä tein tämän neuletöideni säilytykseen ja kuljettamiseen.
Penaalin tavoin tämä kassi oli osa ompelukerhoni kesän ompeluhaastetta. Siksi siinä on toisella puolella yksityiskohtana epäsymmetrisyys niin kuosittelun suhteen kuin ohjeen mukaisesti keskisauman molemmin puolin asetetuilla taskuilla.
Työssä piti olla myös napinläpi, minkä lisäsin toiseen päällitaskuun.
Kassin suulla on kiritystä varten sirkkarenkaat ja…
… koristeompeleena “MaarItse“.
Tein tämän neuleprojekteja varten, mutta totuus on, että kassi on toiminut koko syksyn ajan työlaukkuna. Kovin onnistunut ompelus siis, kun en ole hennonut sitä aamuisin kotiin jättää. 🙂 Mukavaa oli myös se, että kaikki kassiin tarvittavat materiaalit löytyivät valmiina omista kaapeista, joten sain niitäkin vaillennettua.
Vahingossa olin tallentanut alla olevan heinäkuun auringonlaskukuvan samaan tiedostoon kassikuvien kanssa. Päätin se jättää tähän, niin voidaan yhdessä ihmetellä näitä meidän kauniita vuodenaikoja: kuinka talviset pakkasmaisemat voivatkaan näyttää nyt niin erilaiselta kuin kesäinen hehku. Ja kuinka kaukaiselta kesä nyt tuntuu, vaikka juuri oli tässä ja kohta on taas… ♥
Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.
MEKOT
Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.
Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).
Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀
Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!
Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!
Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.
Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset.
Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.
Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.
Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀
Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?
Viikon päästä alkavat Jyväskylässä Neulefestarit, joihin osallistuin viime kesänä ensimmäisen kerran: päiväseltään kävin niin Toivolan Vanhan Pihan markkinoilla kuin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille.
En tätä näin suunnitellut, mutta sattumalta kaikki viime vuoden festarituliaiset ovat valmistuneet viimeisten viikkojen aikana.
Viime vuonna heräsin vasta toukokuussa, että festareille ja jollekin kurssille olisi päästävä. Tapahtuma on kuitenkin hyvin suosituttu, ja monet kurssit täytyvät jo kevättalvella heti lippujen tullessa myyntiin.
Onneksi tällaiselle mattimyöhäiselle löytyi vielä tilaa Molla Millsin popcorn-virkkauskurssilta. Vaikka virkkaaminen ei niin suuri intohimoni olekaan, ja kirjo- sekä popcorn-virkkaus olivat tuttuja tekniikkoja jo entuudestaan, siitä huolimatta Molla sekä hänen tuleva kirjansa (eli tuolloin neljäs Virkkuri) ja siitä opeteltava jäätelökuosi kuullostivat niin hauskalle, että päätin mennä sinne.
Eikä kaduta! Innostuin virkkaamista pitkästä aikaa niin, että hankin kurssin jälkeen muutaman Virkkurin ja ergonomisen virkkuukoukun sekä virkkasin pari pikkulaukkua. Toisesta tuli mustavalkoinen ja
Viikon päästä tarkoitukseni on osallistua Neulefestareille toistamiseen. Alkukeväästä sain vain niin kovan flussan, mistä toipuminen on ollut hyvin hidasta, koska saan herkästi poskiontelotulehduksen. Nyt tulehduskierre on alkanut rauhoittumaan, mutta loma on tähän saakka mennyt pitkälti lepäillessä (ja käsitöitä tehdessä). Vielä siis vähän arveluttaa, että kestääkö vointi lähtemistä. Toivottavasti, sillä festareiden anti kantaa pitkälle, kuten tästä minunkin postauksesta voi huomata. Ja onhan ne vielä ihanassa Jyväskylässä, entisellä kotipaikkakunnallani, minne on aina mukava mennä.
Onko sinulla festarisuunnitelmia, villaisia tai jotain muunlaisia? 🙂
