sekä ripustuslenkki henkarin kautta piposta läpi. Näin syntyy neulottu tonttukoriste (mistä valonpuutteen vuoksi en saanut nyt hyvää roikkuvaa kuvaa) joulumieltä tuomaan.
Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.
Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.
Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.
Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.
Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!
Hyvää ja rauhallista joulua!
Viime vuoden kalenterissa esittelin pienen pieniä tontun paitoja. Suloiset tapaukset!
Päätin jatkojalostaa tätä ideaa ja tehdä paidoille omat henkarit. Tätäkin varten olin mukamas jemmannut valmiin ohjeen, mutta kalenterin viimeisiä luukkuja kiireessä pakertaessa, en löytänyt ainuttakaan oikein hyvää; kaikissa henkarit taiteltiin niin kovin vaikeasti. Minä päätin pärjätä taittelussa vain muutaman pihdin avulla ja sillä saisi olla hyvä. Tämä Littlemoshin blogipostaus kuitenkin toimi innoittajana, missä tehtiin rautalangasta pieniä henkareita nukenvaatteille.
Oikeaa kokoa hahmotin mallailemalla henkaria aina puseron päälle. Tein siis aina ensin nuo ns. kolmion kulmat alas.
Sen jälkeen katkaisin toisen langan ja kiedoin toisen ympärille sekä loppulangan taittelin kiemuralle ripustuskoukuksi.
Eihän tuosta nyt niin siisti eikä mitenkään lasten leikkeihin sopiva tullut (repii pian ihon rikki ), mutta koristetarkoitukseeni ihan hyvä.
Tarkoitus on siis, että näitä puseroita voisi henkareitten avulla laittaa helpommin roikkumaan koristeeksi tai esim. kiinnittää helpommin joulukortteihin muistoksi.
Koen kovin vaikeaksi ostaa lahjapaperia. Mielestäni se on niin turhaa, kun maailma on paperia täynnä ja lahjat on paketoituna vain hetken. Toki, ovathan ne lahjat sieviä sen pienen hetken, mutta yritän kuitenkin välttää lahjapaperin ostamista ja tuunata lahjapaketit kierrätyksen henkeen kaikesta kotoa löytyvästä. Yritän tehdä sieviä paketteja näinkin, toisinaan onnistuen ja toisiaan en.
Tänä vuonna paketteja sulostuttamaan tein paperilintuja, joiden ohjeeseen sattumalta Pinterestissä törmäsin. Aivan varma en ohjeen alkuperästä ole, mutta ainakin se oli ladannut nimimerkki Julis_Home. Ohje on siis video, jonne pääset tästä, klik.
Lintu on periaatteessa vain paperinen solmu, jonka toinen pää saksitaan kaartaen pääksi ja toinen pää halkaistaan pyrstöksi.
Minun lintuihini materiaali löytyi vuoden 2017 Marimekon mainoslehtisestä. Siinä oli kivoja printtejä niin onnekkaasti, että osalle tuli valkoiset pyrstöt. Niihin voisi kirjoittaa lahjansaajan nimen. Osasta taas tuli hienon kaksivärisiä, kun paperin molemmin puolin oli kahta eri printtiä. Paperisuikaleitteni koko oli noin 2,5 cm *24 cm.
Esimerkiksi linnuilla peittelin jo kertaalleen postin tuoman ja hieman kolhiintuneen paketin.
Teippasin paketin takaisin kiinni washiteipillä ja kuumaliimalla liimasin linnut aikaisemman lähettäjän laittamien teipin päiden päälle.
Nimi vielä puuttuu. Ajattelin sen mustalla tussilla kirjoittaa toisen linnun pyrstöön. Pienesti ja siististi. 🙂
Myös tämä kierrätyspussi saa mustavalkoisen linnun kylkeensä. Ajatuksenani on kääntää pussin suuta, rei’ittää mustalle nyörille reiät ja liimata lintu rusetin kylkeen kiinni.
Taisi olla viime vuosi, kun luovuin viimeistenkin joulukorttien lähettämisestä, koska se vaikuttaa olevan hyvin harvalla enää tapana. Niiden tekemisestä en kuitenkaan täysin luopunut, vaan entiseen tapaani tein viime aaton jälkeen heti kortteja tälle vuodelle. Ihan kuten ennenkin.
Tarkoituksenani on laittaa nämä kortit ikäihmisille Siskot ja Simot -kampanjan kautta. Korttikeräys on voimassa vielä muutaman päivän ajan, 7.12. asti. Nyt olisi siis viime hetket käsillä ilahduttaa etenkin niitä iäkkäitä, joille hyvän joulun toivotukset ovat muutoin vähissä.
Tein kortit jälleen niistä materiaaleista, mitä kaapeista löytyi: niin ostetuista kuin postin kautta kulkeneista mainoksista yms.
Jäin vain miettimään, että tulikohan näistä liian yksinkertaiset saajia ajatellen. Omaa mummoani, kun mietin, niin hän ainakin tykkää kaikesta hyvin koristeellisesta…
Tyylinihän on melko yksinkertainen, mutta nämä ovat kieltämättä tähän astisista korteistani kaikista riisutuimmat (viime vuoden postaus löytyy täältä, klik). Täytyy toivoa, että ikäihmisistä löytyy yhtä mutkattoman tyylin arvostavia kuin minä. 🙂 Ja ehkä se ajatus on tässä se tärkein, että joku muistaa ja ajattelee. ♥
