Blogijoulukalenteri 2021

Vuosi sitten pidetystä ensimmäistä blogijoulukalenteristani jäi niin hyvät muistot, että päätin vuoden vaihteessa satsata siihen tänäkin vuonna. Mutta kun vuosi vieri eteenpäin, muisto haaleni ja kalenterin kasaaminen tuntui toissijaiselta. Kalenteri palautuikin muistiini takaisin vasta marraskuun alussa. Kauhistuneena ajattelin, että antaapa olla, en ehdi enää. En ainakaan samaan aikaan yhtä yhtenäistä ilmettä, minkä onnistuin viime vuoden kalenterin kuviin luomaan.

Kuvatiedostoistani löytyi valmiina kuitenkin melkein puolet luukuista, niin hetken mietittyäni muutin mieleni. Olin siis vuoden aikana kerännyt sellaisia lahjavinkkejä tai pieniä käsitöitä, joista ei mielestäni riitä ihan kokonaiseksi postaukseksi, mutta osana tällaisesta postaussarjaa ne menevät hyvinkin. Suurin osa kuvista on siis otettu pitkin vuotta ja siksi niissä saattaa näkyä menneen talven lumia tai kesän aurinkoa.

Viime vuoden kalenterin tavoin lähes kaikki luukuista ovat syntynyt tarpeesta ja/tai kässävarastojani vähentäen, mutta on mukana myös muutama ns. jouluinen luukku. Muutama luukku on myös vielä tekemättä, että jännäksi vetää… 🙂 Ensi viikolla kuitenkin startataan: ensin suuritöisemmät työt aina loppua kohden nopeampiin kässäilyihin edeten.

Valkoiset soodakoristeet

Soodataikinasta tein joulukuusen koristeita joitain vuosia sitten.

Soodataikinasta tehdyt koristeet ovat kuin auringonvalossa välkehtivä lumihanki: puhtaan valkoisia ja kimaltelevia.

Soodataikinan ohjeen löydät täältä, klik.

Koristeet muotoilin eri muotoisilla piparkakkumuoteilla. Pinnan kuviot kaulitsin pitsisten muoviliinojen avulla.

Joidenkin koristeiden pitsikuvioita korostin rei’ittämällä ne vielä pienemmillä muoteilla.

Näitä koristeita voi kiinnittä myös joulukortteihin. Silloin pitää kuitenkin huomioida koristeiden kosketus- ja kosteusherkkyys eli nämä menevät kovista iskuista palasiksi ja/tai kosteutta saadessaan mössöksi.

Itse ajattelin jatkojalostaa nämä jonkinlaiseksi joulukranssiksi sisälle, koska olemme luopuneet joulukuusesta: minä en kestä aitoa ja muovisen mennessä rikki, uuden ostaminen ei tuntunut enää merkittävältä tunnelmanluojalta. Kaappiin en kuitenkaan näitä haluaisi jättää, niin mielessä on pyörinyt näiden yhdistäminen joko pyöreään metallikehikkoon tai sopivan vänkkyrään ja sievään oksanpätkään.

Kierrätetty kynttilänjalka

Äiti Armaalta saatu pullo sopii erityisen hyvin tämän vuoden kolmanteen adventtisunnuntaihin.

Pullo on Blossan vuoden 2013 pullo, mihin ostin kynttilänpidikkeen. Pullo on varsin jouluinen ja tosiaan ikään kuin tämän päivän numerolla varustettu. Lisäksi se on sen verran raskas, että pysyy turvallisesti pystyssä ilman lisättyä painoa (kuten esim. hiekkaa sisällä).

Se sopii hyvin myös punaisen posliinikissan kaveriksi, minkä äitini mummo on antanut tupaantuliaslahjaksi 70-luvun lopulla. Kissa on oikeasti säästöpossu, minkä olen lapsena rikkonut. En osaa sanoa miksi ja miten, koska ei siellä koskaan rahaa ole ollut. Jos olisikin, niin pohjasta rahat olisi saanut pois täysin kivuttomasti. Silti kissan takaraivo näyttää siltä, että olen yrittänyt tiirikoida sen auki.

Muistan lapsuudesta myös sen, että kaikkien mielestä kissa oli kammottava värikkäästä 70-luvusta huolimatta. Minulle se päätyi siitäkin huolimatta aikuisena, koska äidilläni on tapana kierrättää meille lapsille kaiken maailman rojua joululahjoina. Sellaisia tavaroita, joita olemme jossain elämän vaiheessa rikkoneet tai viottaneet (sillä tavoin olen saanut ensimmäisen imurinikin 🙂 ) tai jättäneet hänen varastoihinsa kuljeksimaan. Huumorinsa kullakin. 😀

Eli sen, minkä taakseen jättää, edestään löytää. 🙂 Äiti Armaani on sanonut myös usein, että aika tavaran kaupihtee. Tottahan se on. Tämäkin kissa on nykyisin aivan hurmaava. Se sopii vielä meidän kotiimme kaiken kaikkiaan kuin nenä päähän eikä vaan adventtikynttilän kaveriksi jouluna.

Että sellainen jouluperinne. Mitähän sitä tänä jouluna tulee samaan? Äidin varastot vaikuttavat olevan ehtymättömät. 😀

Levollista adventtia! ♥

Blogijoulukalenteri 2020

Aikaisemmin blogissani joululla ei ole oikein ollut sijaa, koska joulu on minulle ennen kaikkea rauhoittumisen aikaa: silloin siivotaan koti kuntoon, paikataan puutteita sekä mietitään, miten vuosi on mennyt ja miten siitä sitten uutta vuotta kohti.

Sen vuoksi blogi on aina jäänyt toissijaiseksi, vaikka vuodesta toiseen olen haaveillut joulukalenterin pitämisestä: ehkä juuri sen työläys, mikä minua kiehtoo, että olisiko minusta postaamaan 24 päivää peräkkäin.

Blogijoulukalenterin koen siis yhdenlaisena koetinkivenä, johon päätin jo viime jouluna alkaa valmistumaan hyvissä ajoin. Lisäksi päätin, ettei yhtään luukkua saa ns. tekemällä tehdä, vaan kaikki pitää olla meidän perheen joulun näköistä eli kahden aikuisen, jotka eivät välitä ylenpalttisesta koristelusta eivätkä itseasiassa kovin monesta jouluperinteestäkään.

Valmistautumisessa ovat hyvin auttaneet erilaiset käsityöhaasteet, joiden avulla on tullut tehtyä pitkin vuotta vähän sitä sun tätä. Esimerkiksi haasteiden ansiosta olen kaivellut kaapeista mm. itse painamia kankaita ja viimeinkin ommellut niistä jotain sekä yrittänyt hävittää tilkkuja, jämälankoja ynnä muuta jemmattua kässäilytavaraa. Joulukalenterini tulee siis olemaan sarja erilaisia pieniä ommeltuja, neulottuja, virkattuja ja askarreltuja juttuja. Koristeiden ja pienten itsetehtyjen lahjaideoiden lisäksi seassa on muutama käsityökirjavinkki. Itseasiassa niillä aloitan eli huomenna vuorossa on heti ensimmäiset sukkakirjat.

Olet tervetullut mukaan yhdessä luukkuja laskemaan! Jännittävää. 😀