Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut alusta loppuun saakka niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana.
On sellainen tunne, että niin monta asiaa on vasta alullaan eikä loppua vielä näy. Se ilmenee esimerkiksi siinä, kun minulta kysytään kuulumisia, menen ihan mykäksi, kun en osaa oikein kaikesta tapahtuneesta ottaa kiinni. Kun viimein saan suuni auki, höpöttelen irrallisia lauseita sieltä sun täältä, ettei puheesta saa mitään tolkkua.
Näistä syistä siis ajattelin, että antaapa olla, kunnes tajusin, että aakkostaminen voisi parhaimmillaan selkeennyttää mennyttä vuotta minulle itsellenikin. Joten tuumasta toimeen: jaoin kirjaimet kahteen osaa, jotta postaukset pysyisivät joten kuten nopeasti luettavassa mitassa. Tässä siis ensimmäiset 12 kirjainta. Muutama kirjain loppupäästä puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024.
Aikuisten perusopinnot. Syksyn mittaan mietin, kuinka mukavaa on opiskella monenlaisia käsityötekniikoita porukassa. Heräsi ajatus, että tätä pitää jotenkin jatkaa ensi syksynä, kun palaan kässäopintojen parista työn äärelle. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan: olen käynyt 1-4-luokat Kalajoen Jokisuun koululla, missä nykyään toimii Taito Keski-Pohjanmaa. Heidän ohjelmasta löytyi aikuisten käsityön perusopinnot, jotka laajuudeltaan kestävät viisi vuotta ja kokoontumistahti on verkkaisesti joka toinen viikko. Matka ei ole sinne ole pitkä ja kokoontumistahti vaikuttaa sopivalta, joten se olkoot minun jatkosuunnitelma tulevan varalle. Vielä en vielä ehtinyt montaa kertaa siellä käymään, mutta oli aika nostalgista palata samaan rakennukseen jälleen käymään koulua, missä oman koulupolkuni aikoinaan aloittanut. ♥
Bleiseri. Opintovapaalle jäädessä minulla oli suuret haaveet ompelemisen suhteen. Opiskelujen leppoisa eteneminen on kuitenkin osoittautunut täysin harhaksi ja vuosi meni niin, etten ole aikoihin näin vähän ommellut. Yhden haaveompelun sain elokuussa kyllä toteutettua, sillä ompelin rennon bleiserin The Assembly Linen Blazer Patternin avulla. Se on jäänyt niin tänne kuvaamatta kuin pitämättäkin. Ompelin sen Pakopiste-näyttelyn avajaisiin, mikä olikin niin helteinen päivä, että sen olisi mielellään viettänyt kokonaan vaatteetta. 😀 Joka tapauksessa, toivottavasti aikaa ompelulle tänä vuonna löytyisi paremmin: vaikka päälle pantavaa on tähän asti ilman ompelujakin löytynyt, alkaa tilanne olla jo vähän kriittinen.
Dyad-kääntö-ja kietaisumekko oli niitä harvoja ompelutöitä, mitä viime vuoden aikana tein. Sekin tuli tehtyä, kun lähdin mukaan Tauko Magazinen Make and Share -ryhmään eli sain valita etukäteen ommeltavaksi jonkun tulevan lehden malleista. Sillä samalla tyylillä sain itseni motivoitumaan seuraavan kirjaimen, E-kohdan.
Festarit viime vuonna kävin niin talvisilla kuin kesäisillä Jyväskylän Neulefestereilla. Talviset oli siinä mielessä mukavammat, että tungos oli vähäisempää ja oli aikaa jutella vähän siellä sun täällä. Kesällä olin puolestaan jo niin puhki kevään työrutistuksesta sekä koulumatkoista ja -kiireistä, että ihmisvilinä oli hieman liikaa. Mutta inspiroivia kokemuksia molemmat! Tulevana kesänä festariviikonloppuna minulla on – oletettavasti – viimeiset koulupäivät, joten eiköhän sitä ehdi Toivolan Vanhalla Pihalla jossain välissä piipahtamaan, kun paikkakunnalla olen.
Gelli-painanta on helpon oloinen painantamenetelmä Pinterestistä katsottuna. Olen tutustunut tekniikkaan ihan itsekseni somen avulla, mutta toistaiseksi se ei ole minusta niin helpolta tekniikalta tuntunut, joten harjoittelu jatkukoot. Ehkä jokin kurssi olisi kuitenkin paikallaan, vaikka muutaman kangaskuosin sen avulla olen jo saanut aikaiseksi. Nekin vähän sattumalta, joten varmuutta kannattaisi ehkä hankkia itseään viisaammalta…..
Haasteet ovat olleet minulle aikaisemmin kovin mieluisia, mutta nyt en tällä kertaa tee mitään erityisiä suunnitelmia. Tähtään vain siihen, että saisin kouluni käytyä loppuun tämän kevään aikana. Tosin Jujunan ompelubingo hieman kutkuttelisi, sillä siinä oli sellaiset ruudut, mitkä saisin melko vaivatta tehtyä ihan vaan tarveompeluilla. Ja haasteeseen osallistuminen toisi ehkä tarvittavan lisämotivaation.
Intarsia pyörönä -tekniikalla palkkipaita.
Jalometalli-työpaja tulee olemaan keväällä jatkoa tähän astisille koruopinnoille. Toiveissa on ainakin juottamisen oppiminen.
Kankaanpainanta-työpaja oli viime keväänä. Nyt keväällä on vuorossa seulapainanta, mikä on jo jollain tapaa tuttua kansalaisopiston kursseilta, mutta viikon työpaja on yleensä intensiivisempää tekemistä ja oppimista.
LankaSorvari on nimimerkkini Instagramissa. Perustin sinne uuden tilin, jotta voisin erotella kaikesta käsityö- ja valokuvauskaaoksesta neuletyöt omanaan. Olisin halunnut perustaa tilin ihan omalla nimellä, mutta se ei näin mattimyöhäisenä onnistunut, sillä koko nimikaimoja minulla on useita. Perustin samalla nimellä myös Ravelry-tilin, mutta se on jostain syystä jumissa, en itse pääse sinne tällä hetkellä, vaikka siellä se näyttää olevan. Mutta se on selvittelyn alla, kuten omien ohjeiden tekeminen, joita sinne tulen laittamaan. Toistaiseksi useampi malli on jo neulottuna ( ja monen monta vielä vain päässäni 😉 ), mutta opinnot hidastaa ohjeiden kirjoittamista monin tavoin. Oletan, että kevään aikana esteet madaltuu ainakin joltain osin, niin toiveissa olen…
Metallilanka-korvakorut olivat tämän vuoden ensimmäiset valmistuneet työt. Tai pikemminkin viimeistellyt työt, sillä korut olin punonut jo viime keväänä, mutta koukut olivat jääneet lisäämättä. Että ei mikään suuren suuri urotyö ollut, mutta valmista tuli kuitenkin.
Näitä viimeistelyä vaille valmiita koruja löytyykin melkoinen määrä, että näissä tekemistä löytyy aina. Toisaalta sellainen keskeneräisyys tuntuu kuuluvan tähän prosessiin, sillä usein joutuu joko odottamaan lisämateriaalia, oivallusta tekniikan suhteen ja/tai pajalle pääsyä. Mutta kivaa hommaa, aina löytyy jotain uutta opittavaa ja selvästi silmän ja käden yhteistyö paranee. Esimerkiksi löysä käsialani on tiukentunut näiden taitojen myötä. Joskin vaikutus tuntuu olevan kuin joogassa, että se notkeus pysyy vain sen ajan, kun säännöllisesti harjoittelee. 😀
