Lautasliinat

Eilisen postauksen jatkoksi esittelen lautasliinat, jotka olen myös itse painanut. Samalla kuosilla olevat keittiöpyyhkeet esittelin siis eilen ja tiskirättejä muutama päivä aikaisemmin. Niitä ennen puolestaan oli postaus patalapuista, jotka olin tehnyt painamastani lintukankaasta.

Aikaisemmista nämä poikkeavat niin, että näiden keskellä on vain yksi kuvio: tiskiräteissä oli vain puolikas ja keittiöpyyhkeissä useampi rinnakkain.

Idean pestäviin kestolautasliinoihin sain, kun joulusiivouksia tehdessä löysin monen monta avattua jouluservettipakettia. Kaikki eivät enää olleet edes käyttökelpoisia, vaan ruttuisia ja nuhjaantuneita. Mitä tuhlausta!

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lautasliinat ompelin samoin kuin keittiöpyyhkeet eli käänsin kahdesti saumuroidut reunat ompeleen verran. Käänteet ompelin kiinni suoralla ompeleella auttamalla koneen aina alkuun paksuissa nurkissa monitoimityökalun avulla (kuten jo eilen totesin, olen yrittänyt ommella senkin jossain vaiheessa työhöni kiinni ja siksi siinä on ylimääräinen neulanmentävä reikä 🙂 ) .

Ei enää montaa päivää, kun nämä saa käyttöön. ♥


Tämän päivän luukulla osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisestä luukusta löytyi tuunattuja joulupalloja Käsintehtyä ja kaunista -blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Pygminkoukussa-blogi. Kaikki luukut löydät muun muassa ensimmäisestä luukusta, Katrin Tilkkublogista. Sinne kannattaa suunnata, vaikka bloggaajien joulukalenteri ei kiinnostaisikaan, sillä ensimmäisestä luukusta löytyy hurmaava tilkkuohje punatulkkuun ja talitinttiin. Niitä aion ensi vuonna kokeilla!

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂

Itse tehdyt tiskirätit

Tämä postaus sisältää tekemiäni tiskirättejä niin itse painaen, ommellen kuin virkaten.

Alla olevat tiskirätit olen itse painanut vuosia sitten itse tekemällä seulalla valmiille valkoisille keittiöliinoille. Tätä kuvioita tulette näkemään vielä myöhemmissä postauksissa, sillä aikoinaan ihastuin kovasti näihin pyörylöihin. Sillä varmaan näitä rättejä olinkin painanut varastoon melko hyvän määrän.

Kesän aikana myös virkkasin yhden tiskirätin, koska käsityöhaasteet. 😀 Yhteen haasteeseen piti siis kuviovirkata jotain, mutta minä harvoin kykenen tekemään sellaista, millä ei olisi tarvetta tai tarkoitusta. Tiskirättejähän tarvitsee aina, ja ah, vieläpä näin sievänä. Pinterestistä siis löysin neulomiseen tarkoitetun pallokaavion, omista kätköistä jotain mustaa sekä valkoista puuvillalankaa ja sitten vain virkkasin menemään. Mukava ja nopea kesäprojekti.

Lisäksi kesän aikana saumuroin tiskirätiksi pitämättä jääneen puseroni, minkä olin tehnyt ihastuttavasta Verson Puodin joustofroteesta. Kuosi on Paratiisin puutarha nimeltään.

Nämä – kuten kyllä kaikki muutkin – tiskirätit sopivat värikkääseen kotiimme kuin nenä päähän. Yhdestä puserosta sain aikaiseksi kaiken kaikkiaan kolme ihan hyvän kokoista rättiä, mutta kuvaushetkellä yksi oli onnistunut menemään hukkaan. 🙂

Riittääkö se siivoamiseksi, jos on itse tehnyt välineet? 😉

Patalaput itse tehden

Vuoden aikana olen kunnostautunut ja ommellut epämääräisen kasan itse painamiani kankaita jemmoistani pois. Tästä niistä ensimäiset, lintukuvioiset patalaput.

Kankaanpalaset eivät ole suuren suuria, joten ne ovat juuri oivallisia kaikkeen tällaiseen pieneen piristykseen. Sitä ainakin näin jouluisin kaipaan: kuluneiden kodin tekstiilien tilalle uusia.

Häpeäksi tunnustan, että nämä oli leikattu jo valmiiksi joskus vuosia vuosia sitten. Ohje oli tuolloin Suuri Käsityölehdessä, mutta vuotta, saati numeroa, en enää muista. Hääräämö-blogista löytyy kuitenkin kiva, samankaltainen ohje, ja vieläpä kierrätyskankaista, joten innostuesssasi, suuntaa sinne eli siis klikkaa tästä. 🙂

Minun päällikankaat ovat siis tavallista painopohjaa (hieman lakanakangasta vahvempaa) ja sisällä on lämmönkestävää vanulevyhuopaa eli lämpövanua.

Tällaisissa söpöläisissä on vain se vika, että en ole varma, raaskinko ottaa käyttöön. 🙂