Avainsana: itsetehtyvaatekaappi

Käsityöt

Excited State

by MaarItseLeave a Comment on Excited State

Pääsin jälleen Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 12:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Tämän kertaisen lehden sporttikaavoista valitsin Marja Niemen suunnitelman Excited State -topin, koska siihen oli mahdollista ommella vuoriksi urheiluliivit. Minulla on tämän tyyppinen ostotoppi, mikä on kiva kesällä, mutta alkaa olla jo käyttönsä päässä.

Toppikaava sisälsi useamman eri toteutusvaihtoehdon: (1) kapeampi tai leveämpi helma, (2) integroidut urheiluliivit vahvemmalla tai kevyemmällä tuella sekä (3) toppi puhelintaskulla tai ilman.

Minä päädyin leveämpään helmaan, koska hieman pelotti esitellä urheilutoppia somessa. Päätin testata ensin tällä armollisemmalla versiolla, jotta kokovalinta menee oikein enkä päädy tänne pinkeänä puumana. 😉 Pelkoni taisi olla turha, sillä mittataulukon ja väljyyssuosituksen mukaisesti valittu koko vaikuttaa oikealta. Saatan seuraavaan toppiin kuitenkin piirtää kaavan niin, että kädentien piirrän yhtä kokoa pienempänä. Toisin sanoen ympärysmittanani ovat mittataulukon mukaiset, mutta lyhyenä ihmisenä, korkeussuunnassa mitat ovat – usein tämän tyyppisissä topeissa – minulle liian pitkät.

Mittasin kädentien korkeuden ennen kankaan leikkaamista, mutta siitäkin huolimatta se oli mielestäni sovitusvaiheessa, ennen huolitteluja, liian korkea. Siinä vaiheessa tein huonon korjausliikkeen eli yksinkertaisesti leikkasin useamman senttimetrin pois ja ompelin olkasaumat uudelleen kiinni. Sehän itsessään ei ole vielä virhe, mutta kaavoissahan on merkattuna yleensä se optimaaliset kohdat, mistä lyhentää, pidentää, kaventaa tai leventää mallia, jotta oikeat mittasuhteet säilyvät. Näinpä. Tein siis lyhennykseni niin sanotusti väärässä kohdassa ( ja ehkä otin pois liikaakin ), minkä vuoksi kädentien kaarretta olisi pitänyt muotoilla uudestaan. Tästä oikotie onneen -ratkaisustani johtuen topin päälliosa nousee hieman ylöspäin, kuroutuu kohti pääntien ja kädenteiden tikkauksia.

Liiviosan ompelin vahvistettuna samalla lycralla, mistä ompelin koko topin. Musta vuoriosa on Coolmax-kangasta, mikä soveltuu urheiluasuihin ja alusvaatteisiin pitäen ihon kuivana ja viileänä. Vihreä kuminauha on pehmeää vyötärökuminauhaa NuppuPrintiltä. Liiviosa oli helppo ommella, mutta toki vaati ohjeiden tarkkaa seuraamista. Se vaati eniten aikaa koko topin tekemisen suhteen, mutta oli vaivan arvoinen. Tokikaan se ei mielestäni anna raskaalle povelle sellaista tukea, mitä nopeampitempoisempi liikunta vaatii, mutta on mukava lisä.

Puhelintaskun paikka olisi ollut ylhäällä takana, keskellä paininjanselkää. Marja oli suunnitellut sen siihen, koska hän oli huomannut, että selkätaskussa puhelinta ei juurikaan huomaa liikkuessa.

Ymmärrän täysin Marjan ajatuksen ja aion tuon nerokkaan idean vielä toteuttaa. Nyt kuitenkin halusin vain testata kaavan istuvuuden ja tehdä mahdolliset korjaukset, jotta voin tehdä myöhemmin toisen topin paremmasta kankaasta. Tämän eläinkuosillisen lycran ongin Eurokankaan palalaarista, mistä johtuen kankaan laadusta ja käyttöiästä ei ole taetta. Kaiken lisäksi olen epävarma, onko tämä kuosi ihana vai ihan kamala, niin vetoketjullisen taskun ompeleminen liukkaaseen lycraan ei tässä kohtaan tuntunut vaivan arvoiselta.

Osallistuminen toistamiseen Taukon haasteeseen oli yhtä mukavaa kuin ensimmäinen kerta, mistä tein edellisen postauksen. Mukavaa on olla muiden mukana tirkistelemässä etukäteen, millaisia kaavoja on tulossa ja mahdollisesti vielä uutta oppimassa. Ilmapiiri on kannustava ja rento. Ompeluaikaakin on runsaasti (molemmilla kerroilla taisi olla viisi viikkoa).

Vaikka kiireettömyys on tervetullutta, reipas ompeluaika näyttää tuudittavan minut ajatukseen, että ehtiihän tässä… Niin kävi ensimmäisellä kerralla ja taas toistamiseen. Ompeleminen ei ole se ongelma, vaan kuvaaminen. Nähtävästi sitä venytän aina viime tippaan, niin sitten kuvat pitää ottaa pakotettuna säässä kuin säässä: viime kerralla oli varmaan kevään kylmin päivä ja eilen kuvia ottaessa tuuli ihan hirveästi. Mutta oli sentään lämmin. 😄Männikön suojassa saatiin edes muutama kuva otettua helma jokseenkin suorassa.

Käsityöt

Dyad-mekko

by MaarItseLeave a Comment on Dyad-mekko

Pääsin mukaan Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 11:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Valinta oli vaikea, koska hyviä vaihtoehtoja oli monia. Loppujen lopuksi valitsin Dyad-kietaisumekon, jonka on suunnitellut Alyssa Marcheleta.

Valintaani vaikutti se, että olen suunnitellut kietaisumekon ompelemista jo kauan. Tässä oli siis hyvä tilaisuus tehdä haaveesta totta. Päätöksen kruunasi vielä se, että Dyad ei ole mikä tahansa kietaisumekko, vaan se on vielä käännettävä, joten voin pitää sitä päälläni joko koko mustana tai paisley-kuosisena.

Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan mekko on käänteinen myös etu- ja takakappaleittensa puolesta. Tästä syystä pääntie on takaa melko matala, koska sen voi kääntää myös etuosaksi ja solmia nauhat selän sijaan vatsan puolelle. Melko kätevää! Neljän vaihtoehdon lisäksi kauluksia voi käännellä, niin saa vielä lisää vaihtelua.

Ihastuin tässä mekossa myös siihen, että tämä käy hyvin kerrospukeutumiseen. Esimerkiksi viileänä päivänä tämän kanssa voin pukea päälleni trikoisen mekkoni (Ommellisen Hulmuhelma). Suunnitelmissani on tehdä tälle kaveriksi vielä myös mustat leveälahkeiset housut ja vihreä poolo.

Koska vaihtoehtoja eri kerroksiin löytyy, niin tästä kesämekosta taisi tulla koko vuoden mekko. Mietin myös sitä, miltä mekko näyttäisi lyhempänä, toimisiko ihan liivi-mitassa, jos sellaisen kokeilisi sorvata…

Mekon moninaisuutta olisi ollut kiva esitellä kuvien kera, mutta juuri sinä päivänä, kun ehdimme kuvaamaan, oli sisällä liian hämärää ja ulkona taas kylmä. Kesken kaiken vihmoi vähän luntakin ja vettä, niin sillä ilmeeni on hieman kärsivä. 😀 Tästä syystä pidän visusti Dyad-mekkoni päällä vain tällä yhdellä tavalla enkä alkanut sitä kääntelemään, mutta niitäkin kuvia muiden mekoista löytyy Tauko-lehden sivuilta, täältä klik.

Syksyisen kalseasta kevätsäästä huolimatta, on se kesä sieltä tulollaan. ♥

Mekkoni tein ohuesta kuviollisesta popliinista sekä mustasta struktuuriviskoosista. Valitsin koon mittataulukon mukaan ja tämä koko 4 oli minulle sopiva. Ompelin muutoin ohjeen mukaan, mutta siirsin laskoksia – jotka eivät kuvistani tosin erotu – hieman ylemmäksi sopimaan paremmin mittasuhteisiini. Samoin tein kietaisunauhoille, jotka jäivät tosin pituutensa suhteen minun makuun hieman lyhyiksi. En saa niitä tällä pituudella solmittua kovinkaan nätisti.

Mekon myötä opin myös uuden taidon, tehdä itse joustamattomasta kankaasta kanttinauhaa. Sitä piti tehdä melkoinen määrä. Itse tehdyn kanttinauhan olisi voinut korvata ostetulla, mutta en löytänyt mistään riittävän leveää. Onneksi, sillä nyt tuntuu tosi kivalta, että mekko on täysin minun itse tekemäni. Kanttinauhan tekeminen ei kuitenkaan vienyt ihan hirveästi aikaa ja sain siihen käytettyä mustaa pestyä puuvillaa, mitä oli jäänyt pieni jämäpalanen muilta ompeluilta.

Haastavin kohta mekossa taisi ollakin kanttinauhan ompelu mekon reunaan ja hihoihin, mutta hyvin silitettynä ja neulattuna myös se onnistui. Kaiken kaikkiaan tästä tulikin kovin hyvä mieli, osallistumisesta, tekemisestä ja valmiista mekosta kaikkinensa. ♥

Käsityöt

Villaviitta

by MaarItse2 kommenttia artikkeliin Villaviitta

Halusin mukaan Jujunan uuden kaavan, Villaviitan, testaamiseen, koska a) se sopi ajatukseeni ommella jemmoista eniten kaappitilaa vieviä kankaita pois ja b) olin hakenut pitkään sopivaa kaavaa Eurokankaan palalaarista ongitulle villakankaalle. Se oli jäänyt ompelematta siitä syystä, että pala oli 2,5 metriä pitkä eli ei mikään pienen pieni, mutta ei oikein suuren suurikaan. Ei ainakaan takkikankaaksi, mikä se selvästi mielestäni oli.

Vaikka vyötärönmittani mukaisesti kokoon 2 olisi tarvinnut enemmän kangasta kuin minulla oli, lähdin kokeilemaan viitan ompelemista siitä huolimatta. Oma haasteensa oli myös kankaan kuosi, minkä vuoksi kangasta ei voinut leikata kuin yhteen suuntaan.

Päädyin Villaviitan neljästä vaihtoehdosta C-malliin, mikä oli yksinkertaisin ja helpoin versio. Tämä aloittelijalle ystävällinen versio oli mielestäni parhain tuomaan esille kankaan kuviot. Lisäksi sen luvattiin valmistuvan kymmenen senttimetriä pitemmästä kangaspalasta, mitä minulla oli. Ajattelin, että se on niin vähän, että siitä selviän tavalla tai toisella.

Olin oikeassa: kaavaa ei tarvinnut muuttaa, mutta kuvioita ei voinut kohdistaa täysin kohdilleen. Etuosat ovat kuitenkin identtiset niin, että etukappaleissa ja hihoissa kuviot on kuositeltu samalla tavalla.

Takakappaleen ja hihojen saumat rikkovat kuviot, mutta sain ne kuitenkin aseteltua niin sanotusti samaan riviin, jotta viitan yleisvaikutelma olisi levollisempi.

Myös etuosien saumoissa yritin eri kuvioista huolimatta asetella samanlaisia linjoja kohdalleen.

Villaviitan kaavaan kuuluvat myös napinläpitaskut, mutta jätin ne pois, koska en halunnut sotkea enempää kohdistamattomia kuvioita. Ompelin viittaan myös kaavaan kuuluvan vyön villakankaasta, mutta se ei viimeistellyt viittaa hyvällä tavalla. Sen ansioista näytti lähinnä siltä, että olin köyttänyt jonkun viltin päälleni. 😀 Muutoin tein viitan kaavan ja ohjeiden mukaisesti.

Viitan kaava ja ohjeet olivat hyvät, selkeästi ja siististi toteutettu. Esimerkiksi pdf-kaavat oli helppo kohdistaa ja teipata eikä ompeluohjeitakaan tarvinnut tankata. Napinläpitaskuihin oli myös erillinen kuvallinen ohje saatavilla, minkä vilkaisin läpi, niin hyvältä vaikutti sekin. Sitä ohjetta tarvitsen sitten seuraavaan, sillä haluaisin vielä ihan koko mustan, korkealla kauluksella ja napeilla, vaikka en varma ole, olenko viitta-ihminen. Ensivaikutelma kyllä nyt on, että olisin. 😀 Miten on sinun laita? Sen voit käydä tarkistamassa Jujunan sivuilta täältä, klik, mistä näkyvät kaikki eri versiot ja muut yksityiskohdat.

Käsityöt

Neulosta

by MaarItseLeave a Comment on Neulosta

Tämän viikon hiihtoloma tiesi ompeluaikaa ja yleisesti siivoilua. Otin esille kankaita, mitkä vievät kaapissa eniten tilaa. Näin saisin uusia vaatteita ja samalla tilaa kaappeihin. 😀 Tällä periaatteella tulin valinneeksi neuloksia. Neulosten valintaa puolsi myös viikko kaupalla keittiön pöydällä pyörinyt Ommellisen Särmä-kaava, minkä testaamista olin siirtänyt ja siirtänyt….

Yleensä uusi kaava vaatii testiversion tekemisen. Tällä kertaa tein sen Kainoneuleen vanhaakin vanhemmasta neuloksesta, sillä kauneudestaan huolimatta se ei enää oikein sytyttänyt, ei tuntunut omalta. Siitä pieleen mennyt pusero ei siis niin haittaisi. Tai niin uskottelin itselleni ja silti jännitin koko ajan, onnistuuko paita vai ei. Ikinähän sitä ei haluaisi mitään materiaalia tuhlata. Varsinkaan näin kaunista ja laadukasta.

Ja onnistuihan se. Ommellisen kaavoista minulle sopii yleensä koko L, ja sillä mentiin myös tällä kertaa. Hihoja kavensin ja helmaa lyhensin 7-8 cm, koska suoraan kaavan mukaiset mittasuhteet eivät toimineet minulla. Lisäksi lisäsin tukikankaan kauluksen vuorikappaleeseen, koska Kainoneuleen neulos oli niin laskeutuvaa; ilman tukea se olisi valahtanut.

Testipaidasta tuli ihan kevyt ja ilmava, vaikka se on neulosta. Epäilen kuitenkin, että se oli tähän malliin hitusen liian laskeutuvaa, sillä kauluksesta olisi pitänyt tulla siisti ilman tukikangastakin. Lisäksi neulos venyi kaavoja astellessa melkoisesti. Vaikka kuinka yritin asetella sen pöydälle varovasti venyttämättä ja vanuttamatta, silti se tuntui jäävän leikkuupöytäni karheaan pintaan kiinni ja ylijännittyen kaavojen leikkuu vaiheessa. Siksi tästä tuli pienempi kuin toisesta Särmästäni.

Mutta onhan se kaunis. Ja sujahtaa hyvin PuuhakasPajan Katinka-neulostakin alle. Sen ompelin puolestaan Mind the Makerin Lehti-neuloksesta. Sitä muistan ostaneeni alennuksesta pari vuotta sitten kuin Sulo Vilén 😉 , joten metrejä riittää vielä Katinkan jälkeen esimerkiksi Ommellisen Luottohousuihin. Ne sopisivat suorina ja leveä lahkeisina täydellisesti Särmä-paitojen kanssa pidettäviksi.

Testipaidan jälkeen ompelin ikään kuin sen oikean version Vanja Sean Beehave-luomuneuloksesta. Ihana ja helppo materiaali! Tähän tein samat muutokset kuin ensimmäiseen, mutta nyt kaulusta ei tarvinnut tukea.

Esimerkiksi takaa niskasta näkee, kuinka hyvin kangas kantaa tässä mallissa itsensä. En tosin ole varma, oliko tämä neulos puolestaan hieman liian jäykkää tähän malliin… Mutta lopputulos palkitsee joka tapauksessa. Edes paitojen vaikeimmat kohdat eli eturaglansaumojen ja kauluksen yhtymäkohta ei aiheuttanut harmia, kun tuijottelin kaavan mukana tulleen ohjelinkin ja rauhassa etenin.

Pitkästä aikaa näiden myötä iski oikein ompeluhimo! Siinä hurmoksessa menin ilmoittautumaan Tauko Magazinen Make and Share -ryhmään. Ja pääsin vielä mukaan! Eli olen saanut tutustua etukäteen huhtikuussa julkaistaviin ompelumalleihin ja valita niistä yhden ommeltavakseni ennen muita. Oli kuulkaa vaikea valita vain yksi, sillä nyt lehdessä oli heti useampi, mikä olisi kiinnostanut. 🤩