Viime maaliskuussa neulomastani islantilaispaidastani jäi hieman lankoja, joista päätin neuloa myös miehelleni Hnetur-kaarrokepaidan. Jämien vuoksi miehen puseron värit ovat siis lähes samat kuin itselläni: valitsin Käsityökekkereiden sivulta löytyvistä värivinkeistä vaihtoehdon, minkä avulla saisin kulutettua jäljelle jääneet Lettlopit pois. Näin pohjaväriksi valikoitui 1707 Galaxy sekä kuvioväreiksi 1402 Heaven Blue, 0051 White ja 9426 Golden. Miehen paita on kuitenkin lahjapaita, joten siitä teen postauksen myöhemmin. Sen verran siitä kuitenkin voin kertoa, että siitä tuli väriensä vuoksi ihan kamalan ihana! 🙂
Miehenikin puserosta jäi ylimääräisiä lankoja lähes puolikkaan puseron verran, niin päätin tehdä samoilla väreillä kauan himoitsemani Linka Neumannin Hopi-neuleen itselleni. Ohje löytyy hänen Norjalaisia Villapaitoja 2 -kirjastaan.
Neuleestani tuli kiva, mutta en onnistunut taikaa enää toista kertaa uusimaan eli ei tästä niin upea tullut kuin mieheni neuleesta. Mutta hämmentävää kokemusta kuitenkin, kuinka erilaiselta voi sama malli (miehen ja minun Hneturit) näyttää eri väreillä tehtynä sekä siitä, kuinka samat värit näyttävät erilaisilta eri kuvioneuleissa (minun Hopini ja miehen Hnetur). Tämän vertailun voin tosiaan näyttää toteen paremmin sitten tulevaisuudessa, kun miehen paidan voi julkaista….
Eihän tämä tokikaan huono ole, ja sainpas Lettlopit kulutettua loppuun: ihan pienet nyssäkät enää jäi, joista voisi taikoa vaikka patalaput (esim. nämä Eerot olisivat ihanat). Painoa neuleelleni tuli noin 540 grammaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neulon puseron saumattomasti alhaalta-ylöspäin eli ensin neulottiin miehusta helmaresorista ylöspäin sekä hihat hihansuista kainaloihin ja kaarroke viimeisenä. Uusi tapa tuntui hieman epämiellyttävältä, koska yleisesti neuleen kokoa sekä helman ja hihojen lopullista pituutta oli vaikea arvioida.
Kokopohdintoihin käytin kuitenkin hyväkseni aikaisemmin neulomaani Hneturia. Esimerkiksi sen silmukkamäärien mukaan Hopin kooksi valikoitui itselle hieman reilu L-koko, mutta näin sen alle tarvittaessa mahtuu lisävaatetusta.
Helma on Hopin ohjeen mukainen, mutta hihat ovat puolestaan kolme senttiä lyhyemmät. Silti niistä tuli hieman liian pitkät eikä niitä voi purkaa niin sujuvasti kuin toisin päin, ylhäältä-alas-neuloessa. Tälle tekniikalle miinus siis siitä. Kuviovärit ovat myös ohjeesta poikkeavat hihansuiden ja kaarrokkeen suhteen: neuloin kaarrokkeen kahteen kertaa, sillä vaihdoin sinisen ja valkoisten kuviovärien paikkaa saadakseni kuvion näyttämään paremmalta. Ylhäältä-alaspäin neuloessa olisin varmaankin vaihtanut kokonaan mallia tässä vaiheessa, koska huomasin, etteivät värit toimi kovin hyvin yhteen tässä kuviossa. Mutta en raaskinut, kun paita oli kaarroketta vaille valmis, joten tyydyin tähän ja neuloin loppuun. Mutta toinen miinus siitä.
Mutta suuri plussa alhaalta-ylös neuloessa on se, että pusero tulee ikään kuin kerrasta valmiiksi eikä puuttuvat hihat saa jättämään neuletta keskeneräisenä nurkkaan pölyttymään. Tällä tavoin ne on pakko tehdä aikanaan, koska muutoin homma ei etene mihinkään.
Muutaman muutoksen tein myös pääntielle: koska vaihdoin kuviovärit lennossa toisenlaiseksi, piti pääntien viimeisiä kuviokerroksia sorvata. Muuten viimeiset kuviot eivät olisi erottuneet oikein. Ratkaisin ongelman neulomalle kaulalle samanlaisen kuviorenkaan, mitä hihansuilla on. Lisäksi neuloin pääntielle 2 o, 2n -resorin, johon tein taakse lyhennettyjä kerroksia istuvamman pääntien toivossa.
Aika suureksi pääntie silti jäi, mutta mahtuupa alle hupullinenkin takki, jos niikseen tulee. 🙂
Neulontavinkki:
- Koska Hopin kuviot muodostuvat lähes kokonaan yhden rivin silmukoista, on lankadominanssin muistaminen tärkeää. Kuvioväri kannattaa pitää siis dominoivana, jotta yksittäiset silmukat erottuvat hyvin pohjasta. Lankadominanssin avulla itse sain Hopin raidat nousemaan pohjasta näin paksulla langalla jopa niin erottuvaksi, että korkeusero on sormenpäillä tunnusteltavissa. Ohjeita lankadominanssiin löytyy netistä paljon, yksi esimerkiksi Novitan Neulekoulun sivuilta täältä, klik.
