Suomusiipi-takki

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöneuleisiin:


Suomusiipi-takki on näyttöneuleistani vaativin, koska se neulotaan aikaisempia neuleita ohuemmasta langasta, Fjallalopista. Lisäksi miehusta steekataan auki ja sen jälkeen siihen liitetään huppu, mikä puolestaan on kirjoneulottu ennen yhdistämistä tasona. Huppu yhdistetään yhden silmukan vaakaraidalla. Viimeiseksi neulotaan nappilista.

Kuviot ovat helppoja, mutta niitä on määrällisesti eniten kaikista kolmesta Suomusiipi-neuleesta, koska takissa ne jatkuvat hihoissa aina ranteeseen saakka.

Kaikki sai ikään kuin alkunsa tästä mallista eli kaksi aikaisempaa yläosaa ovat tästä yksinkertaistettu. Takissa yhdistyykin monta minulle tärkeää asiaa: siinä näkyy perhosen siipien linjakkuutta, ahvenien vauhdikkuutta ja monen monituista linnun siiven iskua. Näiden lisäksi kuviot muodostavat tietynlaista tuijotusta, mikä muistuttaa, että luonnossa et ole koskaan yksin. Vaatii vain hiljentymisen, jottet vain sinä tule nähdyksi.

Esimerkiksi näitä kuvia ottaessa huomasin takana olevassa kuusessa hämähäkin, joka erehdyttävästi näytti ”pukeutuneen” yhtä geometrisesti kuin minä. Tämän kesän muistettavin kohtaaminen tosin oli lumikon kanssa: istuin rannassa merta ihaillen, kun yhtäkkiä huomasin silmäkulmassani liikettä. Katsoin alas jalkojeni juureen ja katseeni kohtasi eloisat nappisilmät kuin kysyen, kuka sinä olet.


Tämä oli siis viimeinen näyttöneuleeni: koska näyttööni kuuluu vain valmiiden tuotteiden valmistus, mahdollisten ohjeiden kirjoittaminen jää myöhempään ajankohtaan. Ensin kuitenkin keskityn 5.-6.9.2025 Oulussa olevaan Pieni Lankafestivaali  2025 – tapahtumaan. Minä olen siellä monen muun mukana lauantaina näiden näyttöneuleiden kanssa. Ne eivät ole kuitenkaan pääosissa, vaan neuletuen antaminen, jos langat ovat solmussa. Toki voit tulla kyselemään myös käsityöntekijä-opinnoistani  sekä kokeilemaan mukanani olevia Tukuwoolin lankoja sekä The Knitting Barberin kultaisia pyöräpuikkoja. Eli siis viikon päästä Oulussa – tuuhan mukaan!

Suomusiipi-paita

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöihin :


Jos edellisen puseron täytti lokit, Suomusiipi-paidassa lentävät joutsenet. Paita on neulottu saumattomasti ylhäältä-alas Lettlopi-langasta. Edellisen postauksen pusero oli neulottu siis Alafosslopista ja tulevassa, seuraavassa postauksessa vuorossa on vielä Fjallalopista neulottu takki.

Joutsenia lentää paidassa niin lähempänä kuin etäällä, samaan- ja eritahtiin sekä ylilentävinä varjoina että pienen pieninä pisteinä jossain horisontissa matkalla kaukaisuuteen. Kirjoneuleessa on hieman pintaneuletta imitoiden joutsenien siipien liikettä.

Edellisessä puserossa oli kahden silmukan raita pystyssä raglansaumoissa, tässä on se on puolestaan yhden silmukan vaakaraitana kauluksella.

Joustimet ovat 1 oikein, 1 nurin -resoria. Aloitukset ja päättelyt tein italialaisittain, mutta myönnän, että tässä kohdin se oli turhaa. Pidän vaan niin kovin siitä tekniikasta, etten hoksannut, etteivät nämä yksityiskohdat oikein mustasta ja karheasta langasta erotu. Toki tunne päällä on tukevampi ja tykkään, että tällä tekniikalla joustimet pitävät paremmin muotonsa, näkyvät ne sitten tai ei. Erottuvuus voisi olla kuitenkin parempi pehmeämmällä ja eri värisellä langalla.

Hihat hieman pussittavat, sillä kavennukset rannetta kohden tehdään vasta hihojen kirjoneuleen osuudella. Itse ihastuin tähän neuleeseen juuri hihojen vuoksi: ne onnistuivat heti kerrasta. ♥

Suomusiipi-huppu

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöihin :


Idea irtohupun neulomiseen syntyi siitä, että halusin näyttöneuleisiini suunnitella hupullisen villatakin. Mielessäni oli sellainen huppu, missä kirjoneule kiertäisi hupun reunaa saumattomasti. Sitä asiaa ”jumppasin” ensin pienemmässä koossa, jotta saisin ensin selvitettyä, miten saan rakenteen onnistumaan. Siitä sitten jatkaessani isommassa koossa tuumailin, että tämä voisi toimi ihan sellaisenaan, irtohuppuna.

Että siitä se ajatus sitten lähti. Koska neuloin huppukokeilut Alafosslopi-langasta, neuloin siitä myös varsinaisen irtohupun sekä yhdistin siihen samasta langasta neulotun Suomusiipi-puseron kirjoneuleen. Pusero löytyy siis edellisestä postauksesta.

Huppu neulotaan tasona, niin sileänä kuin kirjoneuleena. Paksulla langalla kirjoneuleen nurjat kerrokset sujuvat nopeasti. Kokonaisuudessaan hupussa ei ole muutoinkaan niin hirmuisesti neulottavaa, joten se valmistuu melko nopeasti.

Omakohtaisesti eniten hermojani koitteli pitkien i-cord-nauhojen neulominen, noiden kiinnitysnauhojen, jotka yhdistyvät hupun reunan i-cordiin. Se on sellaista muutaman silmukan veivaamista edestakaisin, mistä tulee tunne, ettei tämä etene. Mutta eteneehän se. 😅

Itse kestän aika karheitakin lankoja, mutta aion kokeilla hupun neulomista vielä jostain pehmeämmästä langasta. Ei tokikaan tässä juuri ihokosketusta tule, mutta ajatuksissani pyörii itsepintaisesti yksivärinen versio, johon voisi yhdistää jotain pörröäkin.

Seuraavan postauksessa esittely vuorossa on Suomusiipi-paita, joka on näyttöneuleistani ehkä perinteisin kaarrokeneule.

Suomusiipi-pusero

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka käsityöntekijän ammattitutkintoon liittyvät näytöt, tuotteen suunnittelu ja valmistus, lähtivät syntymään. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisenä valmistuneen näyttöneuleeni, Suomusiipi-puseron, jonka neuloin Alafosslopista 9974 ja 0059.

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin myös sen, että kaikki näyttöneuleideni kuviot saivat alkunsa tavalla tai toisella perhosen yksittäisestä siivestä. Tässä puserossa nuo siipien suomut täyttyivät paarmoja metsästävistä lokeista.

Yllä olevassa kuvassa lokki lentää paarmasta ohi. Alla olevassa kuvassa lokki puolestaan onnistuu saaliin nappaamisessa ja kolmannessa kuvassa lokki liitää muiden mukana, samassa rytmissä kehää kiertäen. Tämä paarmojen metsästys on siis joka kesäinen ilmiö merenrannassa, kun on ollut riittävän lämmintä. Tuolloin paarmat ”nousevat” rantaan, joita jopa useat kymmenet lokit tulevat saalistamaan. Tunnelma on aina hieman kauhuleffamainen, sillä linnut lentävät yleensä matalalla ääneti pitkän aikaa. Välillä ilman täyttää vain siipien havina tai yksittäinen kirkaisu, jos joku erehtyy lentämään kehässä vastavirtaan.

Puseron suunnittelin neulottavaksi alhaalta-ylös, vaikka se ei ole monenkaan mielestä se paras mahdollinen tapa. Mutta tällä tavoin, jos haluaa lisähaastetta muutoin yksinkertaisen mallin neulomiseen, voi sujuvasti harjoitella tai tehdä aloitukset ja lopetukset italialaisittain: italialainen päättely tehdään neulan kanssa, joten näin tehtynä neulaa tarvitaan vain poolokauluksen päättelyssä helman ja hihansuiden sijaan. Toisin sanoen neulaa tarvitsee tästä suunnasta neulottuna määrällisesti vähemmän kuin ylhäältä-alas-neulottaessa ja siten pusero soveltuu myös vähemmän neuloneelle ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi.

Puserossa on raglanhihat, mitä korostavat silmukkarivit, jotka jatkuvat aina kainaloista kaulukseen. Kaikki resorit on neulottu 2 oikein, 2 nurin – joustimena. Kauluksen korkeutta voi halutessaan säätää oman mielen mukaiseksi.

Omakohtaisesti itselleni uutta tässä puserossa oli kainalosilmukoiden päättely neuloen. Ne voi tehdä myös yleisemmällä kolmen puikon päättely – tekniikalla, mutta mielestäni sillä tavoin saumasta tulee kovin paksu ja joustamaton. Silmukointipäättelyä neuloen harjoittelin Käsityökekkereiden Veeran tekemän tutoriaalin avulla. Löydät sen täältä, klik.  Linkin takaa löytyy myös vinkkejä, kuinka luoda silmukat, päätellä joustavasti ja neuloa kantapää varpaista varteen neulottavaan sukkaan.

Seuraavassa postauksessa aiheena on Suomusiipi-neuleista erillinen huppu, minkä neuloin myös Alafosslopista.