Kaikkeahan ei tarvitse tehdä itse, mutta tein nyt kuitenkin. Eli ompelin merinokerraston, koska kesällä oli Sulo Vilenimäisesti ostohousut jalassa Mereenin alennysmyynnin aikaan. Merenpohja-merinoa oli saatavilla polkuhintaan…
Tykkään meri-ihmisenä kovasti tästä kuosista sekä tiesin jo etuudestaan sen olevan ihanan pehmeää, kevyttä ja joustavaa. Kuin halaus.
Toisen kerran Sulon housut eksyivät jalkaani joulukuussa eräänä arkiaamuna, kun PuuhakasPajan joulukalenterista esille tuli Aino-kerrasto “päivän hintaan”. Kiirekin oli, kun töihin oli ehdittävä, mutta edullinen kaava oli saatava.
Kiireen vuoksi tilaushetkellä en ollut parhaimmillani, minkä vuoksi yllätyin kaava-arkin saatuani. Ensimmäisenä huomasin kerraston paidan hihojen olevan ns. satulahihat, joista en pidä yhtään. Myös housujen kaava osottautui kummallisen näköiseksi, mitä piti hetken sulatella: piirränkö tämän vai käytänkö jotain muuta kaavaa…
Onneksi en käyttänyt, sillä tämä on aivan mainio. Paita istuu hartiaseudulta minun suoraan olkalinjaani täydellisesti. Myös kauluksen korkeus on loistava. Aluspaidaksi tämä on ehkä hitusen liian väljä helmastaan: ei huono, mutta olisin voinut ehkä vähän kaventaa, tehdä ihonmyötäisemmäksi.
Myös housut onnistuivat. Kaavan kummallisuuden syyksi osottautui etusauman puuttuminen. Housujen muoto saatiin aikaiseksi erillisellä takapuolen läpällä, että tämä oli ihan uusi juttu minulle. Vaikuttaa istuvalta.
Lahkeiden pituuskin on oikein hyvä tällaiselle reilulle 160-senttiselle.
Koot valitisin mittataulukon mukaan, sillä kaava-arkilta mitattuna esimerkiksi housunlahje vaikutti hyvin kapealta. Se oli kuitenkin sopiva, koska kaavassa on otettu huomioon merinon erinomainen joustavuus.
Mietin, että pelkällä helman pidennyksellä, tästä voisi tulla ihana mekko. Vai venyisiköhän merino helman painosta liikaa? Että olisiko kellään kokemusta merinomekon ompelusta? 🙂
Mukavaa alkavaa viikkoa! ♥