Käsin kirjailtu

Testasin viikonloppuna Style Arcin Montana-mekkokaavan lisäosia, joiden ansiosta mekkoon sai tehtyä v-pääntien ja maltilliset hihat. Valitsemani lisäosat olivat siis pääntienosalta c ja hihojen 1.

Siinä samalla harjoittelin myös kirjomista eli mekon selkämykseen tein Jennifer Cardenas Riggsin Kirjonta nyt -kirjasta Valvova silmä -mallin.

Kirjontamalli oli vaikein, mitä olen ikinä tehnyt. Se onnistui melko hyvin ja sen tekemiseen meni melko tarkalleen kirjan arvioitu kymmenen tunnin tekoaika, vaikka vähän yksinkertaistin mallia sekä muutamassa kohdin käytin helpompia pistoja. Silti opin muutamia uusia pistoja vanhojen lisäksi sekä roppakaupalla kärsivällisyyttä. Ainoastaan värit olisivat mielestäni voineet olla toisenlaiset, mutta muliinilankajemmani olivat rajalliset ja niillä mentiin.

Myös mekko onnistui kohtuullisen hyvin. Kangasvalintani ei tainnut olla paras mahdollinen tähän, minkä vuoksi hihat hieman olkapäiltä pussittavat. Harteikkaana pyrin välttämään sitä, mutta kankaani oli nyt vaan liian jäykkää. Sen vuoksi mekon istuvuutta parantavat hihanpyöriön maltilliset rypytykset näkyvät päälle päin. Sehän ei ole siis tarkoitus, vaan niiden pitäisi ns. sulautua näkymättämäksi. Ainakin oletan niin, että viskoosista tehtynä näin kävisi. Minun kankaani oli mustaa palttinkangasta / Pure Waste.

Tosin en ole varma, miten hihojen pitäisi istua, sillä Style Arcin ompeluohjeet ovat usein hyvin vaillinaiset tai puuttuvat kokonaan kuten nyt. Kaava-arkillakaan ei ollut mitään merkintää rypytyksen tarpeellisuudesta, mutta ilman niitä en olisi saanut hihaa istumaan paikalleen. Eikä kaavan mallikuvassa ollut puhvihihoja, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että rypytykset pyöriöllä tarvitaan istuvuuden vuoksi, mutta ompelun jälkeen ne eivät näy, mutta ne antavat tarvittavan väljyyden käsivarsien liikkumiselle. Tai jotain. 😀

Joka tapauksessa ompeluohjeiden niukkuuden tai puuttumisen vuoksi en voi suositella tämän kaavafirman kaavoja ihan aloittelijoille, jos et sitten pelkää ottaa haastetta vastaan. Toki poikkeuksiakin heidän valikoimissaan on eli joihinkin kaavoihin löytyy jopa ompeluvideoita, mutta pääsääntöisesti kokemukseni mukaan heidän ohjeet on yksinkertaistettu ja tiivistetty niin tehokkaasti, että niiden avulla ompelu on lähinnä heittäytymistä. 😉

Mutta palatakseni takaisin kirjontaan, niin tällä kertaa jopa nurja puoli näyttää melko siistiltä. Aikaisemmin en näin hyvin ole onnistunut, mutta nyt panostin ja tein rauhallisesti aloitukset ja päättelyt. Aikaisemminhan olen kirjonut peace-merkin huppariin ja t-paitaan sekä pullopostia tunikan taskuun.

Syksy on mielestäni nyt parhaimmillaan, niin en malttanut olla ottamatta monen monta fiilistelykuvaa.

Viimeiseksi fiilistelykuva sylin täyttävästä Bio Shetland -kasasta, mistä pitäisi tulla minulle värikkäin kirjoneuletakki ikinä!

Kirjottu Pinja-huppupaita

Postauksen kuvat on otettu Oulun taidemuseossa Outi Pieskin teoksen “Kokoontuminen” alla. Tuo suuri teos, jonka sisälle pystyi sukeltamaan, oli tehty saamenpuvun huivien solmituista hapsuista: ihastuttavia värejä ja muotoja. Pieskin näyttelyn lisäksi taidemuseossa oli kolme muutakin näyttelyä: Terttu Jurvakaisen “Loistava paletti”, Maija-Liisa Niemen taidekokoelma ja Helena Kaikkosen “Kaipuun horisontti”. Suosittelen!


Kuulostaa kovin kummalliselta, mutta käsityöt ovat minulle melko pitkälle hermoja raastavaa hommaa: useinkaan taidot ja unelmat eivät kohtaa, ei ole tarpeeksi aikaa tai muuten vain universiumi vastustaa eikä mikään onnistu. Mutta. Parhaimmillaan ne voivat olla sitten niin kuin tämä huppari: helppoa, sujuvaa ja lopputulos on parempi kuin uskalsi toivoakaan.

MaarItse - käsityöblogi

Huppari on Puuhakaspajan Pinja-huppupaita, missä on kolme helmavaihtoehtoa: normaalin lisäksi niin lyhyt kuin pitkä kaareva. Minä halusin sellaisen perusharmaan hupparin, joten tämä on ns. normaali.

maaritse_pinja_hupparipaita

Tästä tuli kyllä hyvä. Esimerkiksi pääntie oli niin sievä, että hetken teki mieli jättää huppu kokonaan pois. Toisaalta pääntie on myös sellainen, että huppu asettuu hyvin. Että toimii kummin vaan. Myös hihan ja helman mitat olivat hyvät. Edes hieman alaspäin laskettu olkasauma ei häirinnyt, vaikka usein sellainen suurentaa suoraa hartialinjaani vielä suuremmaksi. Sopivan koon valitsin vertailemalla kaavaa aikaisemmin ompelemiin puseroihini.

MaarItse - ompelublogi

Koristelin vielä harmaan peruspaidan rintamuksen kirjomalla siihen rauhan käsimerkin. Siitä tuli hieno! Käsimerkki on silityskuva aikaisemmin esittelemästäni kirjontakirjasta, minkä ohjeiden mukaan tämä oli helppoa kuin heinänteko.

MaarItse - käsityöblogi

Ensimmäisenä ompelin olka-, hiha- ja sivusaumat, jotta käsimerkin paikan hahmottaminen olisi helpompaa. Eli sovitin puolivalmista paitaa ja merkitsin siihen taikatussilla (tussi, jonka jälki haihtuu ajan kanssa pois) kohdan, ettei kuvio tulisi liiaksi kainaloon eikä pääntielle. Sen jälkeen silitin silityskuvan päälle ja irtirevittävän tukikankaan nurjalle puolelle.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Aluksi kirjominen jännitti, mutta se olikin helppoa ja melko nopeaakin tikki- ja laakapistoin. Mutta nyt puolestaan jännittää hupparin peseminen, että pysyykö nuo pistot paikallaan: muliinilankojen pitäisi kestää pesua, mutta hieman hirvittää, että voiko esimerkiksi tikkipistot jäädä kiinni johonkin tai jotain…

MaarItse - käsityöblogi

Toisaalta odotan, että pesu pehmentäisi hieman irtirevittävää tukikangasta, minkä onnistuin kiinnittämään niin tiukkaan, että sitä jäi nurjalle puolelle melko paljon. Sen ääriviivat näkyvät hieman ikävästi päällepäin, erityisesti hihasauman puolelta, koska jäykkyyttään kangas ei siitä kohdin myötäile kovin hyvin rinnan muotoa. Siksi toivon, että pesussa tukikangas pehmenisi ja saisin sitä edes vähän enemmän kuvion ympäriltä irrotettua ilman suurempaa väkivaltaa.

MaarItse

Mutta tukikankaasta huolimatta, onhan tämä hieno! Pesun jälkeen palaan vielä asiaan, että toimiko tämä vai ei. Tämä oli siis ensimmäisiä kirjontakokemuksiani ja varsinkin ihka ensimmäinen arkivaatteeseen, joustavaan kankaaseen, tehty, niin vielä en uskalla kovin tyhjentäviä vinkkejä antaa. Että niistä myöhemmin – toivon mukaan – lisää. Kysy toki, jos jokin asia nyt jo mietityttää! Tai kerro omat vinkkisi, jos olet kirjontakonkari. ♥