Viime viikolla pakkailin uuteen Tilaihmeeseeni pirtanauha-työpajaa varten lankoja, mitkä olivat minulle tyypillisiä melko totisia eli pääsääntöisesti mustaa ja harmaata. Yritin ottaa mukaani kaikkea sellaista, mistä en niin välitä, mutta epäonnistuin. Esimerkiksi otin jo käteeni oranssin vyyhdin, mutta en vaan pystynyt. 😀 Laitoin sen takaisin, vaikka tärkeintä ei olisi ollut värit, vaan uudet opit.
Yläkuvassa on osa meidän ryhmän töistä, joista näkyy, että värit eivät toisille olleet samanlainen haaste kuin minulle. Ihania! Näitä katsellessa hieman kadutti oma yksinkertaisuus. Ehkä olisin irrotellut enemmän värien kanssa, jos olisin tiennyt tekeväni tästä yhdestä nauhasta korvakorut. Mutta se ei käynyt mielessä kotoa lähteissä, vaan halusin harjoitella ohuen nauhan tekemistä tulevaan mustaharmaaseen villatakkiini.
Nauha oli kovin onnistunut suunnitelmiini, mutta ohuesta langasta tehtynä kutominen eteni hyvin hitaasti. Lankana minulla oli Filcolanan Saga, mikä oli myös hyvin takertuvaa, mikä omalta osaltaan hidasti tekemistä entisestään, koska viriö piti avata joka kerta käsin auttaen.
Kokeilin tehdä poimimalla siihen kuvioitakin, mutta se oli ohuelle langalle liikaa. Yläkuvan alareunassa olevien mutkien aikana yksittäiset mustat reunalangat napsahtivat poikki. Tällä reseptillä nauhan kutominen siis onnistuu, leveys ja paksuus vaikuttivat hyviltä, mutta kuvioita tehdessä pitää reunalankoja jättää enemmän toinen toistaan tukemaan.
Kotiin tullessa tämä kesken jäänyt nauha kertoi haluavansa korvakoruiksi. 😉 Niinpä mittailin sopivat pätkät ja ompelin ne koneella kolmioihin kiinni, hapsutin päät auki ja lisäsin koukut. Aika kivat tuli! Luulin, että tupsuja pitäisi muotoilla hillitymmäksi esimerkiksi kolmion muotoon, mutta ne näyttivät ihan kivalta näinkin.
Vähän harmitti, että lyhyitä kuviopätkiä en saanut korvakoruihin sopimaan, vaan ne piti purkaa pois. Värit olivat kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin hyvät. Ne sopivat esimerkiksi viikolla – vihdoin – valmistuneeseen hiuskoruuni: aikaisimmin leikkasin ja värjäsin nahasta hiuskorun aihion ja nyt sahasin sekä nakuttelin siihen hopeisesta kotkankyntisestä sokeripihdistä kiinnitystikun.
Tämän yhden pirtanauhan lisäksi tein kaksi muutakin, joihin palaan, kun saan ne viimeisteltyä valmiiksi. Niiden lisäksi tekeillä on monta muutakin mukavaa juttua, kuten pitkään haaveilemani anorakki. Myös syksyn kestänyt kuosikurssi alkaa tulemaan päätökseen: olen jo tilannut kolmesta käsintehdystä kuosistani näytteet, joten jännää on. Pääsin myös kurkkaamaan tulevan TAUKO Magazinen mallit ja ompelemaan yhden niistä ennen tammikuun julkaisua. Tulevassa lehdessä on monta mielenkiintoista mallia, joten valinta oli vaikea. Lopulta valitsin sellaisen mallin, johon voisin kokeilla omaa kuosiani. Se tosin voi olla toiveajattelua, että ehdin saada tilattavat kankaani ompelun aikarajoissa, mutta ainahan sitä voi toivoa.