Siitä on melko tarkalleen kaksi vuotta, kun ompelin joustofarkusta Tilly and the Buttonsin Cleo-mekon. Tuolloin heti tuskailin, että mekosta tuli turhan mini. Päätin kyllä jo tuolloin pidentää mekkoa, mutta niinpä se vain jäi…
kunnes nyt. Jatkon lappumekon helmaa keväällä yli jääneellä takkikankaalla, vakosametilla.
Nyt tämä on minun mieleen eikä tunnu siltä, että pylly vilkkuu. 🙂
Otin riskin, koska mekko on ommeltu hiilenharmaasta joustofarkusta ja jatkopala joustamattomasta mustasta vakosametista. En edes tehnyt kaavaan kuuluvaa etuhalkiota helmaan, koska en tykännyt siitä: se ei minusta vaan näyttänyt hyvältä.
Alustavasti tuntumani on, että mekko päällä voi sujuvasti liikkua, joten riskinotto kannatti. 🙂 Vihdoinkin tätä voi pitää!
Muistan, kuinka pari vuotta sitten jännitin noiden haalarinappien laittamista. Nyt puolestaan jännitän nappien laittamista siihen keväällä tekemääni samettitakkiin. Se on siis neppareita vaille valmis. Huh, yritän ensi viikolla kerätä rohkeuden sen suhteen, ettei siitäkin tule parin vuoden projekti. 😀
Ompeluvinkki:
- Ensimmäistä Cleo-lappumekkoa aloittaessani mietin, kuinka esipestä paksu farkkukangas ilman, että siihen tulisi pesun aikana rumia taitejälkiä. Nyt tiedän, miten niiden syntymistä voi yrittää estää! Niksi on se, että kangaspala pitää kastella jo ennen pesukoneen laittamista: märkä kangas on notkeampi eikä taitteita synny.
