Minulla on haaveena ommella nahkakinttaat mieheni käyttämättömästä nahkatakista, mutta tuo mieheni mun, Unelmien Uunimies, ei millään suostu tähän projektiin, vaikka muutoin tukee käsityöharrastustani kaikin puolin.
Ehkä parempi niin, sillä taitoni eivät vielä taida vielä riittää, koska hermot olivat mennä jo matalan kynnyksen tumppujen kanssa.
Kaava on PuuhakasPajalta (Tumput aikuisille). Käytin näihin merinokerraston ja mustavalkoisen tunikan jämiä, vuoriksi mustaa joustocollegea ja ranteeseen mustaa resoria.
Kaava ja ohje ovat selkeät. Kuvitetut ompeluohjeetkin löytyvät, PuuhakasPajan FaceBook-sivuilta täältä.
Mistä ne hermot sitten meni? No, kahden samanlaisen käsineen aikaansaamisessa. Ensimmäinen pari merinonjämistä oli selvästi eri paria kooltaan. Siitä sitten seurasi se peruskiroaminen, ettei tästä mitään tule… 😀 😀 😀
Heh, tulihan siitä, kun keskityin paremmin. Toiset eli raidalliset ovat, jos ei ihan identtiset, niin lähellä kuitenkin. Eikä lopen ollut edes vaikeaa. Eikä tekeminen ottanut aikaakaan.
Nyt vain käytännössä testaamaan, miten toimivat. Ainakin tuntuma, istuvuus, vaikuttaa hyvältä. Tilkkukasakin taas pieneni! Jes!
Kaikkeahan ei tarvitse tehdä itse, mutta tein nyt kuitenkin. Eli ompelin merinokerraston, koska kesällä oli Sulo Vilenimäisesti ostohousut jalassa Mereenin alennysmyynnin aikaan. Merenpohja-merinoa oli saatavilla polkuhintaan…
Tykkään meri-ihmisenä kovasti tästä kuosista sekä tiesin jo etuudestaan sen olevan ihanan pehmeää, kevyttä ja joustavaa. Kuin halaus.
Toisen kerran Sulon housut eksyivät jalkaani joulukuussa eräänä arkiaamuna, kun PuuhakasPajan joulukalenterista esille tuli Aino-kerrasto “päivän hintaan”. Kiirekin oli, kun töihin oli ehdittävä, mutta edullinen kaava oli saatava.
Kiireen vuoksi tilaushetkellä en ollut parhaimmillani, minkä vuoksi yllätyin kaava-arkin saatuani. Ensimmäisenä huomasin kerraston paidan hihojen olevan ns. satulahihat, joista en pidä yhtään. Myös housujen kaava osottautui kummallisen näköiseksi, mitä piti hetken sulatella: piirränkö tämän vai käytänkö jotain muuta kaavaa…
Onneksi en käyttänyt, sillä tämä on aivan mainio. Paita istuu hartiaseudulta minun suoraan olkalinjaani täydellisesti. Myös kauluksen korkeus on loistava. Aluspaidaksi tämä on ehkä hitusen liian väljä helmastaan: ei huono, mutta olisin voinut ehkä vähän kaventaa, tehdä ihonmyötäisemmäksi.
Myös housut onnistuivat. Kaavan kummallisuuden syyksi osottautui etusauman puuttuminen. Housujen muoto saatiin aikaiseksi erillisellä takapuolen läpällä, että tämä oli ihan uusi juttu minulle. Vaikuttaa istuvalta.
Lahkeiden pituuskin on oikein hyvä tällaiselle reilulle 160-senttiselle.
Koot valitisin mittataulukon mukaan, sillä kaava-arkilta mitattuna esimerkiksi housunlahje vaikutti hyvin kapealta. Se oli kuitenkin sopiva, koska kaavassa on otettu huomioon merinon erinomainen joustavuus.
Mietin, että pelkällä helman pidennyksellä, tästä voisi tulla ihana mekko. Vai venyisiköhän merino helman painosta liikaa? Että olisiko kellään kokemusta merinomekon ompelusta? 🙂
Vuoden alussa päätin ommella enemmän yksivärisiä, koska huomasin herkästi sortuvani toinen toistaan ihanampiin kuoseihin. Ne menettivät kuitenkin melko nopeasti viehätyksensä eivätkä useinkaan sopineet toinen toisiinsa, joten jatkossa halusin enemmän yksivärisiä. Ajattelin myös ottavani paremmin huomioon minulle sopivat talvityypin värit.
Mutta voi pyhä yksinkertaisuus! Kuoseista siirtyminen yksivärisiin ei ollutkaan niin helppoa. Ensinnäkin ne tuntuvat usein niin valjuilta, että herksti tekee mieli lisätä niihin jotain, sotkea se yksivärisyys ja yksinkertaisuus.
Tähänkin siniseen Birdy-tunikaan meinasin kirjoa hopeanharmaita kimalaisia olkapäille, mutta maltoin mieleni ja annoin olla, jotta yhdisteltävyys säilyisi paremmin. Tosin eivät ne tuolta Namedin Esme-neuletakin alta näkyisikään, minkä alle tunika on tarkoitettu.
Tämä on kolmas Birdy-tunika: kaksi ensimmäistä tein joustocollegesta ja tämä on trikoota. Jämäkämpi joustocollege toimii tässä tunikassa mielestäni paremmin kuin notkampi trikoo, koska nyt lepakkohihainen tunika ei oikein pysy mallissaan vaan valuu timanttimekon lailla lantiolle. Luulen, että tämäkään ei tulisi esille niin kuviollisesta trikoosta tehtynä, mutta yksivärisyys korostaa tunikan väljyyttä.
Siinä missä kuviot saattavat harhauttaa silmää ja peittää vaateen epäedullisia kohtia, peittävät ne myös huonoja tikkejä. Yksivärisissä vaatteissa viimeistelyt (kuten myös lika ja rypyt) näkyvät minusta siis selvemmin kuin kuosillisissa, joten ne pitää tehdä huolellisemmin.
Periksi en aio kuitenkaan antaa: jos tämä onkin vain tottumuskysymys, niin silloinhan vain pitää pitää enemmän ei-kuosillisia vaatteita sekä opetella näkemään, millaisiin malleihen ne sopivat parhaiten. Ja onhan tämäkin sininen hyvin kaunis sininen. Se on Kangaskapinan trikoota värissä Sargasso Sea, mikä yllätyksekseni sopi täydellisesti Mereenin merinoon, mistä olin aikaisemmin ommellut Esme-neuletakin. Tiesin tuon sinisen sopivan myös minulle, koska tilasin sen Kangaskapinalta aikaisemmin ostamani vuodenaika-värikartan mukaan.
Eikä käy kieltäminen, etteikö tunika sopisi vähän tämän ja tuon kanssa. Esimerkiksi runsaita kuosivarastojani tuhosin ompelemalla myös kolmet leggingsit eri tunikoille kaveriksi (talvipakkasia odottamaan, koska toimivat hyvin arjessani niin sisällä kun ulos lähtiessä toppahousujen alla), joista ainakin Nappinjan Ruudut ja Vimman Mystical Flowers -kuosit sopivat sen kanssa. Kokeilin myös neuleen vaihtamista, niin halutessani voin Esmen vaihtaa paksumpaan Ruusutarhurit-neuletakkiin eli yhdisteltävyydessä jokseenkin onnistuin.
Kumpia sinä ompelet ja/tai pidät mielummin – kuosikankaita vai yksivärisiä vai osaatko sekoitella niitä taitavasti keskenään?
