Uusin kirjoneuleeni on Caitlin Hunterin suunnittelema Nordiska, mihin maksullisen ja englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä täältä, klik.
Tykkään kovasti tämän suunnittelijan tyylistä ja helpoista, mutta näyttävistä, kirjomalleista. Aikaisemmin olen hänen malleista neulonut jo Lilou-pipon ja Soldotna-puseroita, ja mielen päällä suunnitelmissa on vielä monen monta muuta. Esimerkiksi haluan tehdä joskus vielä Sipila-nimisen puseron, minkä tämä alaskalainen suunnittelija on nimennyt mummonsa suomalaisia sukujuuria kunnioittaen. Siitä syystä häneltä löytyy melko monta ohjetta, joilla on suomalainen tai pohjoismaihin viittaava nimi.
Kirjoneuleessani on Louhittaren Luolan fingering vahvuista Väinämöistä väreissä hopea ja noki sekä Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä värissä metsä. Ah, mitkä langat ja niiden värit ! ♥ Väinämöinen on jo minulle vanha tuttu, mikä on ihastuttavan rouhea ja pehmeä lanka yhtäaikaa. Suoma oli puolestaan uusi tuttavuus sekä ensimäinen kerta, että neuloin 100 % suomalaista villaa. Se sopi hyvin Väinämöisen kaveriksi, vaikka ei kovin hyvin kuvioista erotukaan, mutta lopptulos on harmoninen. Lisäksi se on Väiskiin verrattuna pörröisempää, mikä tuo kivan lisän neuleen pintaan.
Ohjeesta poiketen käytin pienempiä puikkoja, koska tykkäsin enemmän tiheämmästä neuletiheydestä, mitä ohjeessa oli suositeltu. Neuleeseen meni yhteensä 271 grammaa lankaa ja kaapelini oli siis 3mm paksu, jolla neuletiheyteni oli 22 s / 10 cm. Laskin kuitenkin, että L-koon mukaiseilla silmukoilla neuleesta pitäisi tulla minulle sopiva.
Ohjeen mukaan neuleen silhuetti on vartalo-osalta väljän laatikkomainen, kädentiet reilun lepakkomaiset ja hihansuut pussittavat. Minun vartalo-osa on kyllä suora, mutta ei tosiaan niin väljä pienemmästä puikkokoostani johtuen. Lisäksi hihojeni raglansaumat palmikkoineen istuvat melko hyvin tavan kädentien mukaisesti. Niissä on ohjeen mukainen pussimainen muoto, mutta pidensin niitä ohjeen 2,5 senttimetrin sijaan 12 senttimetriä ennen kuvion aloittamista. Sillä lisäyksellä sain ne näyttämään saman mittaiselta kuin ohjeessa, ulottumaan kyynärpäihin saakka.
Saman lisäyksen tein helmaan, niin se ylttää juuri ja juuri niin sanotusti housun vyötärökaitaleelle. Näin lyhyttä neuletta tuskin housujen kanssa kuitenkaan pidän, mutta aikaisemmin ompelemani Myosotis-mekko sopii tämän kanssa täydellisesti.
Nämä sopivat täydellisesti myös näihin harmaisiin ja sateisiin kesäpäiviin. Tykkään kovasti!
Hyvää viikonloppua!