Katinka jacquard-kankaasta

Kesällä ompelukerhossani oli useamman viikon kestänyt ompeluhaaste, mikä omalta kohdaltani jäi puolitiehen koronan vuoksi. Suunnitelmat olivat toki suorittajaluonteeni mukaisesti valtavat, mutta sairastamisen pitkittyessä ne jäivät – suurin osa – leikattuna odottamaan parempia ompeluaikoja. Jotain sain kuitenkin ihan valmiiksi asti, joista yritän postailla tulevien viikkojen aikana ( tosin koronan jälkitaudit yhä hidastavat oloa ja eloa kaikin puolin 😖).

Yksi valmistuneista on tämä PuuhakasPajan Katinka-neulostakki. Kangas on jacquardia, minkä ostin itselleni ns. lahjaksi keväällä kesälomalle jäätyäni ranskalaisesta Églantine & Zoé -nettikaupasta. Ihastuin siihen, että kankaan langoista 72 % on kierrätettyjä. Myös vihreäsävyinen väritys oli niin mieleinen, että halusin kangasta, vaikka siinä on talvityypille sopimatonta lämpimän sävyistä kuparilankaa kuteessa.

Isommista kuvista nuo kimaltelevat kuparilangat eivät tule oikein esille, mutta lähikuvissa auringonpaiste saa raidat loistamaan.

Kangas oli alkuihastukseeni verrattuna pienoinen pettymys. Usein tietokoneen näytöllä värit eivät toistu oikein, mutta siitä ei tällä kertaa ollut kysymys. Pettymyksen aiheena oli kankaan tuntuma: paksuudesta, täkkimäisyydestä ja tönkköydestä johtuen siitä tuli mieleen enemmän verhoilukankaat kuin vaatetuskankaat. Oletin siis kankaan olevan ohuempaa ja laskeutuvampaa, koska nettikaupassa siitä oli ommeltu malliksi esim. korkeavyötäröiset shortsit laskoksilla. Hämmentävää.

Itse yritin miettiä mallia, missä ei ainakaan laskoksia olisi, vaan pikemmin jotain hyvin yksinkertaista. Toisekseen mallin piti olla sellainen, missä paksuus olisi edukseen. Kolmanneksi mietin, mikä vaatekappale ei joudu kovin suurelle kulutukselle eikä altistu jatkuvalle pesulle, sillä ne kimaltelevat kuparilangat vaikuttavat valitettavan herkästi löystyvän ja nousevan epäsiististi kankaan pinnalle nypyiksi. Näillä kriteereillä päädyin siis Katinka-takkiin. Sitä voisin pitää syksyn viilenevillä keleillä ja talven tullen paukkupakkasilla sisällä.

Kaikista hyvistä puolista huolimatta, Katinkan ompelu tästä kankaasta vaati heittäytymistä, sillä siinä on useampi moninkertainen sauma ommeltavana. Esimerkiksi taskujen kohdalla sivusaumoissa jo itsestään paksu kangas on nelinkertaisena ja reunakaitaleen puolella jopa kuusinkertaisena. Myös Katinkan kapeiden hihojen toimivuus mietitytti kankaani joustamattomuuden ja paksuuden vuoksi. Niitä hieman levensinkin, mutta valitettavasti en riittävästi.

Hihat olisivat siis saaneet olla vielä hieman reilummat kauttaaltaan, mutta muutoin – jopa paksujen kohtien – ompelu onnistui. Hihatkin menevät tuollaisinaan (ja mentävä onkin, kun kangasta ei ollut enempää 😉 ), mutta takin alle ei mahdu mitään, missä on reilummat hihat.

Onneksi sekään ei ole ongelma, sillä minultahan löytyy jo valmiina siihen yhdisteltäväksi muun muassa Ommellisen kapeahihainen Lea-tunika, Kamoon-mekko ja Mekkotunika. 🙂


Ompeluvinkki:

  • Jotta ompelemani vaatteet sopivat toinen toisiinsa eli ne tulevat käyttöön eikä hyllyjen täytteeksi, yritän miettiä aina ennen ompeluprojektiin ryhtymistä, mihin jo olemassa oleviin vaatteisiin uuden kuosi ja vaatteen voisi yhdistää.
  • Pyrin miettimään ainakin kolme vanhaa vaatetta yhdistelmien pohjaksi. Tämän kikan kuulin Seamwork Radion englanninkielisistä podcastisista. En enää muista varmuudella, missä jaksossa kyseinen vinkki mainittiin, mutta oletan sen tulevan esille jaksossa 35 How to Use the Rule of Three Outfits. Suosittelen aiheeseen liittyen myös 87. How Can I Get More Wear Out of the Things I Sew? -jakson kuuntelua.
  • Ja löytyy tuolta monta muutakin hyvää podcastia ompeluharrastukseen liittyen, että vink vink, suuntaa sinne siis, jos ompelusanasto taittuu myös englanniksi. Itse ajattelin seuraavaksi täällä kotona sairauslomalla ollessa kuunnella jakson 101., kuinka siivota ompelutila 15 minuutissa. 😅

Roscoe-pusero

Tänä vuonna lähdin mukaan Make Nine -haasteeseen, johon toteutettavaksi valitsin yhdeksän kangasta/lankaa jemmoistani. Tämä viime kesänä ostamani Eurokankaan joustamaton viskoosi oli yksi valinnoistani.

maaritse_kukkallinen_roscoe_blouse

Ompelin tästä laskeutuvasta ja kevyestä kankaasta boho-tyylisen Roscoe-puseron (True Bias), jossa on raglanhihat sekä rypytettyt pääntie ja hihansuut.

maaritse_roscoe_blouse_raglan_seam

maaritse_roscoe_puseron_hihansuu

Pääntiellä on halkio, mitä luulin puseron vaikeimmaksi kohdaksi, koska se piti saada suoraan ja keskelle etukappaletta. Lisäksi siitä piti tehdä siisti niin oikealta kuin nurjalta, jotta nauhoja voisi pitää auki tai kiinni.

maaritse_roscoe_puseron_paantien_halkio

Ensin suorakaiteen mallinen alavara ommeltiin kiinni etukappaleeseen lyhyellä tikillä, minkä jälkeen halkio vasta leikattiin auki.

maaritse_paantien_ommel

Vaikka ompelin tällaisen ensimmäistä kertaa, silitin vain etukappaleen ja päälle tulevan alavaran keskikohdat näkyviin, jotta ne olisi helpompi kohdistaa päällekkäin. Keskiviivan näkeminen auttoi myös ompelemaan aukon symmetrisesti v:n malliseksi. Ehkä olikin aloittelijan tuuria, mutta muoto onnistui täydellisesti näinkin vähällä valmistautumisella.

maaritse_halkion_aukileikkaus

Ompelun jälkeen halkio leikattiin auki ja alavara käännettiin nurjalle. Silittäminen tässä vaiheessa oli ihan ehdoton juttu.

maaritse_paantien_halkion_ommel

Silitin muutenkin ahkerasti kaikissa vaiheissa. Se esimerkiksi helpotti alavaran reunojen kääntämisessä ja niiden tikkaamisessa. Lopputulos onkin mainio!

maaritse_roscoe_puseron_nauhat

Halkiota hankalammaksi osottautui solmimisnauhojen kiinni ompelu pääntiehen: jouduin purkamaan molemmat puolet kolmeen kertaa ennen kuin ne olivat riittävän siistit niin oikealta kuin nurjalta. Jokin mittavirhekin oli tullut, sillä aluksi nauhat tulivat eri kohtiin, mistä johtuen toinen puoli oli pitempi kuin toinen ja halkio näytti vinolta.

maaritse_ompelublogi_pusero_joustamattomista

Yllätyin myös puseron väljyydestä: tuntuu, että hukun siihen. Väljyyttä tuli liikaa, koska en ymmärtänyt boho-tyylin nimenomaan tarkoittavan väljää ja ilmavaa pukeutumista. Toki kokoa valitsiessani tarkistin vartalonmittojen lisäksi valmiin puseron mitat, mutta kokemuksen puutteessa, kun en ole joustamattomista vuosiin ommellut, ne mitat eivät oikein sanoneet minulle mitään.

Eikä tämä kuitenkaan ole niin mahdoton, että pitämättä jäisi: kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kevyt pusero myötäilee kauniisti kehon liikkeitä vähentäen hieman vaikutelmaa puolijoukkueteltasta. Toisekseen tällainen ilmava pusero on toimiva aurinkosuoja lämpiminä kesäpäivinä. Syksymmällä puolestaan voisin korostaa hippityyliä leveillä lahkeilla ja mustalla rinnan alle tulevalla liivillä. Tarkemmin ajateltuna, se taisi olla tyylini jo noin parikymmentä vuotta sitten eli sellainen liivi ja leveät lahkeetkin taitavat kaapista valmiina löytyä. 🙂

maaritse_roscoe_blouse

Muuten, kuvassa en pitele kättä otsalla auringon häikäisemänä. Ei, syynä ovat hyttyset. Puhelimeni toimii siis kaukolaukaisijana silloin kun mieheni ei ehdi avustamaan eli kuvassa yritän katsoa puhelimesta, mikä on kameran näkymä. Hyttysiä on tänä kesänä ollut kuitenkin paljon ja tuossakin ne yrittävät täyttää niin silmät kuin suun. Kädellä yritän siis suojata silmiäni, huulet olen puristanut tiukaksi viivaksi ja mielessä vilahtelevat kaikki mahdolliset kirosanat. Voihan elävä luonto! 🙂

maaritse_roscoe_blouse_from_back

Puseron ompelussa onnistuminen ruokki ompeluintoani valtavasti: oli todella virkistävää ommella muutakin kuin vain joustavia sekä kokeilla ihan eri tyyppistä kaavaa, mihin olen tottunut, ehkä jopa juuttunut. Innostuneena uudesta, valmiiksi leikattuna odottaakin pellavamekko, missä uuden materiaalin lisäksi tehdään taskut minulle ihan uudella tavalla. Ihanan jännittävää! 🙂

Oletko sinä haastanut itseäsi jollain tapaa viime aikoina? Miltä se tuntui?


Ompeluvinkki:

  • Useammissa ostamassani ulkomaisissa pdf-kaavoissa on ollut 1,5 sentin saumanvarat valmiina. Tässä kaavassa vinkattiin, että nuo leveät saumanvarat voi kaventaa joko leikkaamalla harkkosaksilla ylimääräiset pois tai ompelemalla pussisaumat. Koska olin nyt uuden äärellä kaiken kaikkiaan, valitsin uutena tekniikkana pussisaumojen opettelun. Siihen kuvalliset ohjeet löytyvät esim. Kangaskapinalta, Jännittääkö hentojen kankaiden ompelutekniikka? -artikkelista, täältä.

maaritse_pussisauma_ohueen_kankaaseen

maaritse_pussisauma

Pantoja twistillä

Pantakelit taittavat olla jo ohi, jos ensi viikon säätietoja on uskominen. Vai olenko vain hyvissä ajoin valmiina ensi syksyyn. 😉

maaritse_twist_headband_limelight

Tästä kauniin keltaisesta langasta alunperin piti tulla pipo, mutta sen kirkas, tosin äärimmäisen kaunis, väri alkoi hirvittämään ja purin piponalun. Sen vuoksi Uunimies haukkui minut kaikella rakkaudella nynnyksi, ja sehän toimi. 😀 Sisuuntuneena aloitin uudelleen. Vaihdoin vain mallin piposta pantaan.

maaritse_twistpanta_neulontablogi

  • Twist by Nina Ruth (maksullinen ohje Raverlyssä täällä, klik)
  • Lanka Arwetta Classic, väri limelight
  • Menekki 40 g (vähensin kymmenen silmukkaa ohjeesta)
  • 2 mm puikot
  • Pannan korkeus on 11 cm

Tykkään kovasti pannan etuosan solmusta, mikä yhdistää kauniisti päät yhteen ja tekee pannasta hyvin päähän istuvan. Tuo kikka olisi mukava jakaa teidän kanssanne, mutta sehän ei ole mitenkään soveliasta, kun maksullisesta ohjeesta on kyseessä.

maaritse_twist_panta_arwetta_langasta

Se maksullisuus hieman harmittikin, että ostin lopulta näinkin yksinkertaisen ohjeen hetken ihastuksesta. Ilmaisia pantaohjeita olisi kyllä löytynyt, jos olisin vähänkään jaksanut nähdä vaivaa. Mutta kun olen impulsiivinen ja mukavuudenhaluinen, niin näin nyt kävi.

maaritse_joutsen_ylilento

Toisaalta maksan mielellään siitä, että joku on pähkäillyt minun puolestani eikä mistään suurista summista ollut kuitenkaan kyse, vain reilut viisi euroa. Harmikin meni nopeasti ohi, kun tajusin hyödyntää tuota solmukikkaa kankaisiin pantoihin: niitä tarvitsee aina niin sisä- kuin ulkokäyttöön ja materiaalia löytyisi jämäpaloistani runsaasti.

maaritse_ommellut_twist_pannat

Näin ohje ei ollutkaan yhden tempun poni! Kudotun pannan lisäksi minulla oli hetkessä myös kahdeksan ommeltua pantaa: yhden tein vanhasta neulospaidastani ja loput ovat vanhoja jämiä, trikoota ja joustocollegea.

maaritse_vanhasta_puserosta_panta

Itselle sopivan pannan sain leikkaamalla päänympäryksen mittaisen eli 56 senttiä leveän ja 18 senttiä korkean palan. Saumanvaroja en erikseen lisännyt, vaan noilla mitoilla menin.

maaritse_ompelublogi_twistpanta

Muutaman pannan takaosaa mahdallisin vielä parilla sentillä, jotta ne soveltuvat paremmin ns. sisäkäyttöön esimerkiksi hiuksia auki pidettäessä: valmis, noin kahdeksan sentin panta sopii hyvin ulkoiluun varsinkin silloin, jos hiukset ovat kiinni, mutta se on niskasta liian korkea hiusten auki ollessa. Tuolloin hiukset eivät laskeudu, vaan nousevat häiritsevästi pystyyn. Muutenkaan sisällä olleessa pannan ei tarvitse olla niin peittävä eikä luonnollisesti lämminkään, vaan pitää hiukset kurissa, poissa kasvoilta kutittamasta.

maaritse_kudottu_twist_panta

Oma pantavarastoni on nyt siis hyvällä mallilla, mutta olisko sinulla antaa vinkkejä muille, joilla on malttia minua enemmän? Kiitos jo etukäteen! 😀