Sadie-tunika

Voi kääk! Postaustaukoni venähti niin pitkäksi, että piti ihan muistella, miten näitä postauksia tehtiinkään. 😀 Yksi syy taukooni on ollut kesäkuussa aloittamani käsityöntekijä-opintoni. Siksi takana on noin monen monta keskeneräistä reissukäsityötä, uutta asiaa ja ihmistä sekä noin 3 000 ajettua kilometriä. Opintoihini palaan myöhemmin, mutta nyt ensin muutama sana ja kuva ompelukerhoni viimeisimmästä haasteesta, tuplaharson ompelusta.

Olen usean vuoden hillonnut kaapissani harmaata tuplaharsoa eli double gauzea. Se on jäänyt odottamaan inspiraatiota, sillä suuresta suosiostaan huolimatta, tämä ei ole minun lempparimatskua. En pidä sen paksuudesta, vaikka se keveää ja ilmavaa kesäkangasta onkin.

En myöskään ole kovin innostunut tämän kankaan käsittelystä, vaikka moni muu on sen helppoutta kiitellyt. Eihän tämä tokikaan mitään ohutta ja liukasta ole, mutta päänvaivaa minulle tuottaa nuo rypyt ja niiden mahdollinen siliäminen kesken ompelun. Se voi muuttaa mittasuhteita niin, ettei esimerkiksi alavarat tai hihat enää sovikaan paikalleen ilman sorvaamista. Sitä voi toki yrittää välttää sillä, että pesee ja silittää kankaan etukäteen.

Tämän tunikan kohdalla ompelu kuitenkin tällä kertaa onnistui ihan suosiolla kankaan puolesta. Mallia piti pääntieltä muokata, koska se oli liian suuri. Se ei ollut mikään suuren suuri muutos, sillä ratkoin vain taakse tarkoitetun nappihalkion pois ja ompelin keskisauman ylös asti hieman reilummalla saumanvaralla. Ja hyvin sujahtaa päälle näinkin, napittomana. Toki ratkominen oli ärsyttävää ja sohlasin kaikenlaista muutenkin, kun tätä yötä myöten ompelin. Ratkoja oli siis omista töpeistä johtuen valitettavan tarpeellinen kapistus, vaikka sinällään malli ei ollut vaikea.

Kaava on Style Arc:n Sadie Tunic. Kaavaan alkuperäisesti kuuluisi taakse pääntielle nappihalkio, mutta sen siis jätin pois. Pääntie ja helma huolitellaan alavaralla. Hihoissa on kivana yksityiskohtana solmut ja helmassa sivuhalkiot. Istuvuutta parantaa rintalaskokset. Koon valitsin mittataulukon rinnanympäryksen mukaan ja hyvä tuli. Ainoastaan helma on minusta ehkä vähän liian pitkä tai sitten se on vaan yksinkertaisesti tylsä, että siihen pitää jotakin miettiä…

Mutta ihan onnistunut fiilis tästä tuli kaiken kaikkiaan. Varsinkin, kun olen tämän kaavan testaamista kauan suunnitellut. Tällä kertaa muistin jopa ommella ompelumerkkejä mukaan, jotta työ olisi viimeistellympi. Niiden sanoma sopiikin tilanteeseen enemmän kuin hyvin: sain korjattua kaikki virheeni ja osallistuttua haasteeseen. Yay!

Aikaisemmista tuplaharsokokemuksista johtuen en edes yrittänyt tehdä pääntien ja helman alavaroja samasta kankaasta. En ole siinä koskaan onnistunut tuplaharson paksuuden vuoksi, niin tein ne suosiolla eri kankaasta. Alavarojen materiaali on Pure Waste:n harmaata palttinaa.

Lopuksi vielä muutama fiilistelykuva juhannuksen mökkielämästä. Joutsenien ja oravan jälkeen löydät listattuna minun vinkkini tuplaharson ompeluun. Nähdään! ♥


Ompeluvinkit tuplaharsolle:

  • Pese ja silitä tuplaharso ennen ompelua. Se helpottaa kankaan käsittelyä ja oikean kokoisen vaatteen ompelua.
  • Tuplaharsosta ei voi ommella mitään kovin istuvaa, koska se on nimensä mukaisesti harsomaista. Näin ollen istuvissa malleissa uhkana on saumojen periksi antaminen. Valitse siis kaava, jossa on reilusti väljyyttä. Siten vältät saumojen irvistämisen sekä polvi- ja kyynärpussien muodostumisen.
  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Pääntien voi huolitella myös kanttinauhalla (kuten mekossani täällä, klik). Kanttinauhaa voi tehdä myös tulpaharsosta itsestään purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, mikä sellaisenaan se on liian paksua kanttaamiseen.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.

Serene-tunika

Mekoksi suunnittelu kirjava viskoosi päätyikin tunikaksi. Kaavana käytin jo kerran kokeilemaani MUTCAT Desing Housen Serene-mekkokaavaa.

Tällä kertaa kuitenkin muutin mieleni kesken ompelun, kun sovitusvaiheessa kuosi näytti niin kivalta useampien mustien alaosien kanssa, joten jätin frillahelman pois ja mekko muuttui tunikaksi.

Lisäksi nostin hieman ylemmäksi nauhakujia kuten ensimmäisen Sereneni kohdalla, mutta muutoin ompelin kaavan mukaan.

Ensimmäisen mekon kohdalla mietin pääntien pienentämistä olkasaumoista, koska se jäi hieman lörpöttämään. Luulen, että tuo pääntien istuvuusongelma tuli kuitenkin silittämiselläni eli venytin kangasta liialla lämmöllä. Se on minun sellainen perisynti, mihin innokkaana silittäjänä sorrun tuon tuosta. Mutta tällä kerralla silitin varovaisemmin ja ompelin heti pääntien reunaan suoranompeleen tueksi, niin se päässyt venymään ja näin istuu ongelmitta.

Pienikuosinen viskoosi on Tiny Birds Fabricsilta ( mutta tämä taisi olla viimeinen pala laatuaan). Ihastuin siihen, vaikka siinä on montaa minulle sopimatonta lämmintä väriä.

Mutta viskoosissa on kuitenkin minulle montaa sopivaa väriä, minkä vuoksi se on helppo yhdistää eri neuleideni kanssa.

Vihreä mohairneuletakki on PetiteKnitin Copenhagen Cardigan. Pinkin neuleen olen puolestaan neulonut omalla ohjeella.

Oman vaatekaapin tekijöille hyvä vinkki onkin se, että uusia vaatteita tehdessä kannattaa miettiä ainakin kolme muuta vaatetta, mihin uuden voi yhdistää. Tässä minulla siis esimerkkinä kaksi neuletakkia, mutta kaapista löytyy vielä ainakin kolmas sopiva, viimeisin neuletakkini, Syringa. Lisäksi kesää kohden pitkien leggingsien tilalle voin vaihtaa muun muassa ompelemani mustat pyöräilyshortsit, ja taas mennään… 🙂

Katinka jacquard-kankaasta

Kesällä ompelukerhossani oli useamman viikon kestänyt ompeluhaaste, mikä omalta kohdaltani jäi puolitiehen koronan vuoksi. Suunnitelmat olivat toki suorittajaluonteeni mukaisesti valtavat, mutta sairastamisen pitkittyessä ne jäivät – suurin osa – leikattuna odottamaan parempia ompeluaikoja. Jotain sain kuitenkin ihan valmiiksi asti, joista yritän postailla tulevien viikkojen aikana ( tosin koronan jälkitaudit yhä hidastavat oloa ja eloa kaikin puolin 😖).

Yksi valmistuneista on tämä PuuhakasPajan Katinka-neulostakki. Kangas on jacquardia, minkä ostin itselleni ns. lahjaksi keväällä kesälomalle jäätyäni ranskalaisesta Églantine & Zoé -nettikaupasta. Ihastuin siihen, että kankaan langoista 72 % on kierrätettyjä. Myös vihreäsävyinen väritys oli niin mieleinen, että halusin kangasta, vaikka siinä on talvityypille sopimatonta lämpimän sävyistä kuparilankaa kuteessa.

Isommista kuvista nuo kimaltelevat kuparilangat eivät tule oikein esille, mutta lähikuvissa auringonpaiste saa raidat loistamaan.

Kangas oli alkuihastukseeni verrattuna pienoinen pettymys. Usein tietokoneen näytöllä värit eivät toistu oikein, mutta siitä ei tällä kertaa ollut kysymys. Pettymyksen aiheena oli kankaan tuntuma: paksuudesta, täkkimäisyydestä ja tönkköydestä johtuen siitä tuli mieleen enemmän verhoilukankaat kuin vaatetuskankaat. Oletin siis kankaan olevan ohuempaa ja laskeutuvampaa, koska nettikaupassa siitä oli ommeltu malliksi esim. korkeavyötäröiset shortsit laskoksilla. Hämmentävää.

Itse yritin miettiä mallia, missä ei ainakaan laskoksia olisi, vaan pikemmin jotain hyvin yksinkertaista. Toisekseen mallin piti olla sellainen, missä paksuus olisi edukseen. Kolmanneksi mietin, mikä vaatekappale ei joudu kovin suurelle kulutukselle eikä altistu jatkuvalle pesulle, sillä ne kimaltelevat kuparilangat vaikuttavat valitettavan herkästi löystyvän ja nousevan epäsiististi kankaan pinnalle nypyiksi. Näillä kriteereillä päädyin siis Katinka-takkiin. Sitä voisin pitää syksyn viilenevillä keleillä ja talven tullen paukkupakkasilla sisällä.

Kaikista hyvistä puolista huolimatta, Katinkan ompelu tästä kankaasta vaati heittäytymistä, sillä siinä on useampi moninkertainen sauma ommeltavana. Esimerkiksi taskujen kohdalla sivusaumoissa jo itsestään paksu kangas on nelinkertaisena ja reunakaitaleen puolella jopa kuusinkertaisena. Myös Katinkan kapeiden hihojen toimivuus mietitytti kankaani joustamattomuuden ja paksuuden vuoksi. Niitä hieman levensinkin, mutta valitettavasti en riittävästi.

Hihat olisivat siis saaneet olla vielä hieman reilummat kauttaaltaan, mutta muutoin – jopa paksujen kohtien – ompelu onnistui. Hihatkin menevät tuollaisinaan (ja mentävä onkin, kun kangasta ei ollut enempää 😉 ), mutta takin alle ei mahdu mitään, missä on reilummat hihat.

Onneksi sekään ei ole ongelma, sillä minultahan löytyy jo valmiina siihen yhdisteltäväksi muun muassa Ommellisen kapeahihainen Lea-tunika, Kamoon-mekko ja Mekkotunika. 🙂


Ompeluvinkki:

  • Jotta ompelemani vaatteet sopivat toinen toisiinsa eli ne tulevat käyttöön eikä hyllyjen täytteeksi, yritän miettiä aina ennen ompeluprojektiin ryhtymistä, mihin jo olemassa oleviin vaatteisiin uuden kuosi ja vaatteen voisi yhdistää.
  • Pyrin miettimään ainakin kolme vanhaa vaatetta yhdistelmien pohjaksi. Tämän kikan kuulin Seamwork Radion englanninkielisistä podcastisista. En enää muista varmuudella, missä jaksossa kyseinen vinkki mainittiin, mutta oletan sen tulevan esille jaksossa 35 How to Use the Rule of Three Outfits. Suosittelen aiheeseen liittyen myös 87. How Can I Get More Wear Out of the Things I Sew? -jakson kuuntelua.
  • Ja löytyy tuolta monta muutakin hyvää podcastia ompeluharrastukseen liittyen, että vink vink, suuntaa sinne siis, jos ompelusanasto taittuu myös englanniksi. Itse ajattelin seuraavaksi täällä kotona sairauslomalla ollessa kuunnella jakson 101., kuinka siivota ompelutila 15 minuutissa. 😅

Roscoe-pusero

Tänä vuonna lähdin mukaan Make Nine -haasteeseen, johon toteutettavaksi valitsin yhdeksän kangasta/lankaa jemmoistani. Tämä viime kesänä ostamani Eurokankaan joustamaton viskoosi oli yksi valinnoistani.

maaritse_kukkallinen_roscoe_blouse

Ompelin tästä laskeutuvasta ja kevyestä kankaasta boho-tyylisen Roscoe-puseron (True Bias), jossa on raglanhihat sekä rypytettyt pääntie ja hihansuut.

maaritse_roscoe_blouse_raglan_seam

maaritse_roscoe_puseron_hihansuu

Pääntiellä on halkio, mitä luulin puseron vaikeimmaksi kohdaksi, koska se piti saada suoraan ja keskelle etukappaletta. Lisäksi siitä piti tehdä siisti niin oikealta kuin nurjalta, jotta nauhoja voisi pitää auki tai kiinni.

maaritse_roscoe_puseron_paantien_halkio

Ensin suorakaiteen mallinen alavara ommeltiin kiinni etukappaleeseen lyhyellä tikillä, minkä jälkeen halkio vasta leikattiin auki.

maaritse_paantien_ommel

Vaikka ompelin tällaisen ensimmäistä kertaa, silitin vain etukappaleen ja päälle tulevan alavaran keskikohdat näkyviin, jotta ne olisi helpompi kohdistaa päällekkäin. Keskiviivan näkeminen auttoi myös ompelemaan aukon symmetrisesti v:n malliseksi. Ehkä olikin aloittelijan tuuria, mutta muoto onnistui täydellisesti näinkin vähällä valmistautumisella.

maaritse_halkion_aukileikkaus

Ompelun jälkeen halkio leikattiin auki ja alavara käännettiin nurjalle. Silittäminen tässä vaiheessa oli ihan ehdoton juttu.

maaritse_paantien_halkion_ommel

Silitin muutenkin ahkerasti kaikissa vaiheissa. Se esimerkiksi helpotti alavaran reunojen kääntämisessä ja niiden tikkaamisessa. Lopputulos onkin mainio!

maaritse_roscoe_puseron_nauhat

Halkiota hankalammaksi osottautui solmimisnauhojen kiinni ompelu pääntiehen: jouduin purkamaan molemmat puolet kolmeen kertaa ennen kuin ne olivat riittävän siistit niin oikealta kuin nurjalta. Jokin mittavirhekin oli tullut, sillä aluksi nauhat tulivat eri kohtiin, mistä johtuen toinen puoli oli pitempi kuin toinen ja halkio näytti vinolta.

maaritse_ompelublogi_pusero_joustamattomista

Yllätyin myös puseron väljyydestä: tuntuu, että hukun siihen. Väljyyttä tuli liikaa, koska en ymmärtänyt boho-tyylin nimenomaan tarkoittavan väljää ja ilmavaa pukeutumista. Toki kokoa valitsiessani tarkistin vartalonmittojen lisäksi valmiin puseron mitat, mutta kokemuksen puutteessa, kun en ole joustamattomista vuosiin ommellut, ne mitat eivät oikein sanoneet minulle mitään.

Eikä tämä kuitenkaan ole niin mahdoton, että pitämättä jäisi: kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kevyt pusero myötäilee kauniisti kehon liikkeitä vähentäen hieman vaikutelmaa puolijoukkueteltasta. Toisekseen tällainen ilmava pusero on toimiva aurinkosuoja lämpiminä kesäpäivinä. Syksymmällä puolestaan voisin korostaa hippityyliä leveillä lahkeilla ja mustalla rinnan alle tulevalla liivillä. Tarkemmin ajateltuna, se taisi olla tyylini jo noin parikymmentä vuotta sitten eli sellainen liivi ja leveät lahkeetkin taitavat kaapista valmiina löytyä. 🙂

maaritse_roscoe_blouse

Muuten, kuvassa en pitele kättä otsalla auringon häikäisemänä. Ei, syynä ovat hyttyset. Puhelimeni toimii siis kaukolaukaisijana silloin kun mieheni ei ehdi avustamaan eli kuvassa yritän katsoa puhelimesta, mikä on kameran näkymä. Hyttysiä on tänä kesänä ollut kuitenkin paljon ja tuossakin ne yrittävät täyttää niin silmät kuin suun. Kädellä yritän siis suojata silmiäni, huulet olen puristanut tiukaksi viivaksi ja mielessä vilahtelevat kaikki mahdolliset kirosanat. Voihan elävä luonto! 🙂

maaritse_roscoe_blouse_from_back

Puseron ompelussa onnistuminen ruokki ompeluintoani valtavasti: oli todella virkistävää ommella muutakin kuin vain joustavia sekä kokeilla ihan eri tyyppistä kaavaa, mihin olen tottunut, ehkä jopa juuttunut. Innostuneena uudesta, valmiiksi leikattuna odottaakin pellavamekko, missä uuden materiaalin lisäksi tehdään taskut minulle ihan uudella tavalla. Ihanan jännittävää! 🙂

Oletko sinä haastanut itseäsi jollain tapaa viime aikoina? Miltä se tuntui?


Ompeluvinkki:

  • Useammissa ostamassani ulkomaisissa pdf-kaavoissa on ollut 1,5 sentin saumanvarat valmiina. Tässä kaavassa vinkattiin, että nuo leveät saumanvarat voi kaventaa joko leikkaamalla harkkosaksilla ylimääräiset pois tai ompelemalla pussisaumat. Koska olin nyt uuden äärellä kaiken kaikkiaan, valitsin uutena tekniikkana pussisaumojen opettelun. Siihen kuvalliset ohjeet löytyvät esim. Kangaskapinalta, Jännittääkö hentojen kankaiden ompelutekniikka? -artikkelista, täältä.

maaritse_pussisauma_ohueen_kankaaseen

maaritse_pussisauma