Kiila-tunika

Pari vuotta sitten ompelin Noshin Kiila-tunikan, minkä mansetteja moitin ihan liian pieniksi. Kaava oli Suuri Käsityölehdessä 9/2017.

maaritse_kiilatunika_nosh

Kuinka väärässä olinkaan! Ensimmäisen jälkeen ompelin näitä vielä kaksi lisää, mitkä onnistuivat erinomaisesti ilman kaavan muokkaamista. Nuo kaksi, joista viimeisin kuvissa, onnistuivat, koska ompelin ne viskoositrikoosta. Joustavuutensa ansiosta se toimii siis tässä kaavassa loistavasti: mansetit ovat mittasuhteiltaan juuri sopivan tiukat levään miehustaan verrattuna, mutta eivät purista. Lisäksi ohut viskoositrikoo laskeutuu ja liikkuu liikkeen mukana kauniisti. Eikä miehustakaan purista tai kiristä mistään. 😀

maaritse_ompelublogi_kiilatunika

maaritse_noshin_kiilatunika

Helman kulmat ompelin, kuten edellisetkin, siististi vinoon. Aikaisemmin minulla ei vaan ollut saumuria, joten nyt helman käänteistä tuli erityisen siistit. Eli saumuroin reunat, mittasin käänteet sekä kulmat ja silitin ne, ompelin kulmat sekä silitin ne uudelleen ja ompelin koko helman käänteet kiinni. Siistit, eikö vain?

maaritse_kiila_tunika_halkioiden_siisti_ompelu

Ensimmäinen Kiila, jota hieman moitin, oli joustocollegea. Kiila toimi toki siinäkin kankaassa, mutta tuolloin mansetteja piti sorvata, jotta niistä sai kädet läpi. Toki paksummasta ja vähemmän joustavammasta kankaasta lopputuloskin oli tönkömpi, mutta kuitenkin niin hyvä, että se tunika on jo käytössä kulunut kotipaidaksi, kun en raaski sitä poiskaan laittaa.

maaritse_kiilatunika_eurokankaan_palalaari

Mutta tämä on ihana. Sopii väreiltään hyvin joulun aikaan, ja muutenkin, kukathan on yhä in ja pop. Alunperin olisin halunnut tehdä tästä kukkakuosista juhlavamman kietaisumekon, mutta jo esipesussa tuli ilmi, että tästä Eurokankaan palalaari-ihmeestä pesujen myötä nousee valkoinen pohja pintanukaksi. Eli tämä menee arkikäyttöön, koska on liian nuhjuinen juhlahetkiin. Mutta perusarkihan on sitä parasta!

maaritse_kiila_tunika_suuri_kasityolehti

Tai no, ei nämä viikonloputkaan aivan huonoja ole. 😉


Ompeluvinkki helman vinojen kulmien ompeluun:

  •  Yksi hyvin selkeä ohjevideo tähän tekniikkaan löytyy mm. Hääräämö-blogista täältä, klik. Kannattaa tutustua niin ohjeeseen kuin blogiin muutoinkin!

Kielo-mekko

Tämä kaunokainen on Namedin Kielo Wrap Dress, minkä ompelusta olen haaveillut kauan. Nyt vihdoin osui kohdalle sellainen palalaarilöytö Eurokankaasta, että se oli tehtävä: tähän saakka en ollut löytänyt kangasta, mikä miellyttäisi niin silmää kuin olisi sopivan notkeaa eri tavoilla sidottavaksi.

maaritse_namedin_kielo_mekko

Mekon juju on siis sivulla olevissa siivissä, jotka voi pitkien solmimisnauhojen avulla sitoa kiinni useammalla tavalla.

maaritse_kielo_mekko_nauhat_taakse_solmittuna

Yllä olen solminut nauhat edestä ristiin ja taakse, jolloin siivet asettuvat vatsan päälle. Tämä tyyli on minusta melko juhlava. Lisäksi näin solmittuna sain nostettua ylipitkän helman korkeammalle ja takana oleva syvä halkio tulee hyvin esille.

maaritse_kielo_mekon_takahalkio

Näin esille tulee valitettavasti myös se, että keskitakasauman kuvion kohdistaminen ei onnistunut. Takasauma on ylhäältä hieman kaareva, joten kohdistaminen ei onnistunut siitäkään syystä. Silti, olisihan tuota voinut vähän enemmän miettiä, sillä nyt kuvioiden yhteensopivuus jää ärsyttävästi niin vähästä kiinni, että silmä tarttuu siihen. Parempi olisi ollut ehkä harhauttaa katsetta kunnon sekamelskalla eli kohdistamalla ihan päin seiniä… 

maaritse_namedin_kielo_wrap_dress

Nauhat voi sitoa myös rennosti taakse, jolloin kankaan kuosi näkyy hyvin edestä ja takaosan takakappaleiden epäonnistunut kohdistaminen ei puolestaan kovin erotu.

maaritse_ompelublogi_kielo_wrap_dress

Valitsin koon mittataulukon mukaan sekä ompelin ohjeen mukaisesti muutoin, mutta pienensin hieman kainoloaukkoja sekä jätin jätin takakappaleiden pystylaskokset pois ohuen viskoositrikoon (vai voiko laarilöydöistä varmuudella tietää ?) laskeutuvuuden vuoksi. En siis kokenut niitä tarpeelliseksi: ainahan ne voi lisätä jälkikäteen, jos tuntuu, että istuvuus ne vaatii. Mietinnän alla on myös pituus, että onko mekko tällaisena liian pitkä vai just hyvällä tavalla pitkä….

maaritse_kielo_mekko_nauhat_eteen_solmittuna

Siivet voi sitoa myös takakautta ristiin ja rusetti eteen eli päinvastoin kuin ensimmäisessä kuvassa. Tämä on minun suosikkini, koska näin näyttävä kuosi näkyy selvästi edestä katsottuna ja taakse menevät siivet puolestaan peittävät takasauman huonon kohdistuksen. Tykkään myös siitä, että tällä tavoin sidottuna kangas rypyttyy takapuolen päälle vatsan sijaan, mikä ei tarvitse yhtään enempää volyymiä. Pyllyn päällä sitä ei taas voi olla koskaan liikaa. 😀

maaritse_kielo_mekko_takaa_nauhat_eteen_solmittuna

maaritse_namedin_kielo_mekon_solmimisnauhat

maaritse_kielo_mekon_sivunauhat

Neljäs sidontatapa, nauhojen solmiminen niskan taakse, saa mekon näyttämään  hieman kaftaanilta.

maaritse_kielo_wrap_dress_niskan_taakse_solmittuna

Niskan taakse solmitut nauhat tuovat mekkoon myös hieman timanttimekoista tuttua muotoa.

maaritse_kielo_mekko_niskaan_taakse_solmittuna

Tästä mekosta on siis moneksi eikä sen ompelukaan ollut vaikeaa. Hankalaa oli ainoastaan ohuen ja valuvan kankaan leikkaaminen, erityisesti sen paikallaan pitäminen, mutta vielä pitää toinen kokeilla, lyhyempänä ja hihallisena… 🙂

Cumulus-pusero

Tämä on jo kolmas PetiteKnit-malli, mikä olen kutonut eli Oslo-pipojen lisäksi olen kutonut myös No Frills -neuletakin. Tämä on puolestaan Cumulus-pusero, minkä englannin kielisen ohjeen ostin Ravelystä.

maaritse_cumulus_ blouse_by_petite_knit

Ohjeesta poiketen kudoin puseroni Onionin Mohair+Wool-langasta, missä nimensä mukaisesti on puolet ja puolet niin mohairia kuin villaa. Vaihtamani lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, mutta se vain sattui olemaan helposti ja edullisesti saatavillani. Lisäksi Ulla-neuleen arvostelun mukaan sen paksuudesta huolimatta neulepinnasta tulisi kuitenkin harvaa valmistajan antamalla puikkosuosituksella, joten ajattelin sen sopivan hyvin tähän malliin.

maaritse_onion_wool_mohair_yarn

Mallitilkun perusteella laskin kertoimen, minkä avulla ohje oli muutettavissa paksumalle langalleni. Kävikin niin onnekkaasti, että pystyin hyödyntämään ohjeesta XS-koon silmukkamääriä, sillä ne vastasivat minun langan neuletiheydellä M-koon leveyttä. Helman kudoin kuitenkin pari senttiä pitemmäksi kuin M, mutta hihoja piti puolestaan lyhentää sen pari senttiä. Muita muutoksia en tehnyt.

maaritse_kudottu_mohair_pusero

Näin lopputuloksena on rinnanympäryksen mukaan joko reilu M tai nafti L. Vai olisiko se paremmin koko “sopiva”, kuten kuvista näkyy. Ja lankaa meni vitosen puikoilla vain neljä kerää!

petiteknitin_cumulus_blouse

maaritse_kumulus_bluse

Malli oli tosi helppo. Pusero kudotaan siis saumattomasti ylhäältä-alas, joten lopuksi ei tarvitse saumoja ommella. Helman ja hihojen i-cord-reunatkin tehdään suoraan päättelyvaiheessa.

maaritse_raglanhihainen_cumulus_pusero

Vähän vaivaa joutui näkemään vain pääntien i-cord-reunuksen suhteen, mikä tehdään viimeisenä silmukat pääntieltä keräten. Mutta sekään ei ollut iso juttu.

maaritse_i_cord_reunuksella_huoliteltu

Puseron alle ompelin pehmeästä viskoositrikoosta aluspaidan jollakin vanhalla kaavalla.

maaritse_neulepusero_onion_mohairvilla_langasta

Tykkään takeissa ja puseroissa tuollaisista ylipitkistä hihoista, jotka voi sujauttaa tarvittaessa peukalon yli. Aikaisemmin olen yhteen huppariin sellaiset ommelutkin, mutta ne eivät täysin onnistuneet, koska rei`istä tuli ahtaan oloiset. Nyt päätin kokeilla tehdä paremmat.

maaritse_puseron_hihansuissa_aukot_peukaloille

Ne onnistuivatkin, mutta oliko niiden tekeminen ihan järkevää valkoiseen puseroon, on sitten ihan toinen tarina… 🙂

maaritse_neulonta_blogi

Nämä kaksi työtä liittyvät Make Nine -haasteeseen: nyt yhdeksästä työstä on jo kolme valmiina, joten hyvin etenee! Seuraavaksi taitaakin ruudukkoon, haastesuunnitelmaani, tulla bingo. 😉


Kässäilyvinkit:

  • Neuletiheyden laskeminen ohjetta ohuemmalle tai paksummalle langalle löytyy täältä, klik (kohta c.).
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Peukalonreiät on tehty PattiDoon Lynn-hupparin ohjeella. Saksan kielinen videotutoriaali siihen löytyy puolestaan täältä, klik (noin kohdasta 17:17).

Pallomekko

Tämä mekko on saanut alkunsa jo keväällä, kun näin Instagramissa  @laalaair:in valkomustan pallomekon. Mekko oli tehty suuri palloisesta kuosikankaasta ja Suuri Käsityölehden Taimi-kaavalla. Ihastuin kovasti mekon leikkisyyteen ja kauniisiin frillahihoihin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Siksi kokeilin itsekin tuota viime kesän yhtä suosituimmista mekkokaavoista, mutta ei, minun päälläni se oli ihan kamala! Ongelmana siinä oli se, että se leveni pallomaisesti heti kainaloiden alta tehden minusta täysin muodottoman möhkön. Malli oli itseassa minulle niin poisoikeasta, etten edes jaksanut edes yrittää sen muokkaamista minulle sopivaksi: ajatellin suosiolla etsiväni jonkin kapeamman mallin, mistä saisin itselleni istuvan frillamekon vähemmällä vaivalla, pienemmillä muutoksilla.

MaarItse - ompelublogi

Kovinkaan kauan en joutunut kateellisena somessa seuraamaan, kun yksi jos toinenkin esitteli kauniita röyhelöitään, sillä sain testattavakseni Unelmallisen Lotta-tunikan. Sen pystyi toteuttamaan niin frilla- kuin näillä volankihihoilla (frillahihalliset löydät täältä ja täältä).

MaarItse - ompelublogi

Ympyrä sulkeutui, kun syksyllä Eurokankaan valikoimista bongasin alkuperäisen ihastukseni mukaisen suuri palloisen kuosin. Ja mikä parasta, siinä oli pohjavärinä vielä lempivärini musta, mikä sopii paremmin tähän vuodenaikaan kuten pidemmät hihatkin: vaihdoin frillat volangeihin.

Trikoomekko, jossa taskut ja volankihihat.

MaarItse - käsityöblogi

Hihat ovat täysin Lotta-kaavan mukaiset, mutta muutoin muokkasin kaavaa hieman kapeammaksi niin lantiolta kuin takaa lisäämällä sinne keskitakasauman. Ja pidensin siis mekkomittaan.

Trikoomekko istuvalla takasaumalla.

Kaavamuokkaukset olivat tämän mekon kohdalla helpoin osuus, sillä pallokangas oli ohutta viskoositrikoota. Läpinäkyvyytensä vuoksi siihen piti tehdä vuori, minkä ompelin myös ohuesta viskoositrikoosta.

Volangit mekon hihoissa

Vuori ei ole kuitenkaan täysin irrallinen, sillä taskujen vuoksi ompelin niin päälli- kuin vuorikappaleet sivusaumoista kiinni. Taskut onnistuivatkin, mutta muutoin ohuen viskoosin ompelu oli täysin tuskaa, koska en riittävän tarkoin miettinyt kankaiden eroja.

Eurokankaan viskoositrikoosta mekko taskuilla ja volankihihoilla.

Keskityinkin lähinnä niiden samankaltaisuuteen eli paksuuteen, mutta sillä ei kuitenkaan taida olla niin paljon merkitystä lopputuleman kanssa. Tärkeämpää olisi ollut miettiä eroavuuksia jouston suhteen, mistä johtuen esimerkiksi helman ompelu oli hyvin hankalaa: päällikangas venyi niin pituus- kuin leveyssuunnassa vuorikangasta enemmän. Helman osalta menikin käsinompeluksi, mutta nyt minulla on vihdoin oma pallomekko. 😀