Pari vuotta sitten ompelin Noshin Kiila-tunikan, minkä mansetteja moitin ihan liian pieniksi. Kaava oli Suuri Käsityölehdessä 9/2017.
Kuinka väärässä olinkaan! Ensimmäisen jälkeen ompelin näitä vielä kaksi lisää, mitkä onnistuivat erinomaisesti ilman kaavan muokkaamista. Nuo kaksi, joista viimeisin kuvissa, onnistuivat, koska ompelin ne viskoositrikoosta. Joustavuutensa ansiosta se toimii siis tässä kaavassa loistavasti: mansetit ovat mittasuhteiltaan juuri sopivan tiukat levään miehustaan verrattuna, mutta eivät purista. Lisäksi ohut viskoositrikoo laskeutuu ja liikkuu liikkeen mukana kauniisti. Eikä miehustakaan purista tai kiristä mistään. 😀
Helman kulmat ompelin, kuten edellisetkin, siististi vinoon. Aikaisemmin minulla ei vaan ollut saumuria, joten nyt helman käänteistä tuli erityisen siistit. Eli saumuroin reunat, mittasin käänteet sekä kulmat ja silitin ne, ompelin kulmat sekä silitin ne uudelleen ja ompelin koko helman käänteet kiinni. Siistit, eikö vain?
Ensimmäinen Kiila, jota hieman moitin, oli joustocollegea. Kiila toimi toki siinäkin kankaassa, mutta tuolloin mansetteja piti sorvata, jotta niistä sai kädet läpi. Toki paksummasta ja vähemmän joustavammasta kankaasta lopputuloskin oli tönkömpi, mutta kuitenkin niin hyvä, että se tunika on jo käytössä kulunut kotipaidaksi, kun en raaski sitä poiskaan laittaa.
Mutta tämä on ihana. Sopii väreiltään hyvin joulun aikaan, ja muutenkin, kukathan on yhä in ja pop. Alunperin olisin halunnut tehdä tästä kukkakuosista juhlavamman kietaisumekon, mutta jo esipesussa tuli ilmi, että tästä Eurokankaan palalaari-ihmeestä pesujen myötä nousee valkoinen pohja pintanukaksi. Eli tämä menee arkikäyttöön, koska on liian nuhjuinen juhlahetkiin. Mutta perusarkihan on sitä parasta!
Tai no, ei nämä viikonloputkaan aivan huonoja ole. 😉
Ompeluvinkki helman vinojen kulmien ompeluun:
- Yksi hyvin selkeä ohjevideo tähän tekniikkaan löytyy mm. Hääräämö-blogista täältä, klik. Kannattaa tutustua niin ohjeeseen kuin blogiin muutoinkin!
