Syringa

Viime kesän neulefestareilla osallistuin Meiju K-P:n pitämälle neulesuunnittelukurssille. Siellä toivoimme Meijun suunnittelevan perusneuleen, missä olisi meistä monelle sopiva v-pääntie. Toiveemme myös toteutui viime kuussa, sillä Meiju julkaisi Syringa-ohjeen, joka on ostettavissa mm. Ravelrysta suomeksi tai englanniksi. V-aukkoinen Syringa neulotaan ylhäältä-alas ja ohje on suunniteltu neulottavaksi yhtä aikaa kahdella langalla, fingering-vahvuisella ja mohairilla.

Kuten kuvista näkyy, poikkesin ohjeesta jonkin verran. Suurin muutos oli se, että etukäteen suunnittelin tämän sopivan viime postauksen Serene-mekon kanssa. Mutta mekon helman mittaan neulepusero ei oikein sopinut, joten ompelin ompelukoneella keskelle neuletta ompeleet sur-sur ja leikkasin etukappaleen kahtia nips-naps. Näin sain puserosta neuletakin rennosti mekon päälle heitettäväksi eli alkuperäinen ajatukseni mekon ja neuleen yhdistämisestä on turvattu.

Nyt oli vaan liian kylmä poseerata mekon kanssa. Ei oikein onnistunut edes farkut jalassa, koska oli niin kylmä. Toki tiesin ulos lähtiessä, että on melko paljon pakkasta, mutta yleensä silloin on myös tuuletonta. No, ei ollut, ei, vaan aamun rapsakka – 14 astetta tuntui tuulen kanssa reilulta 20 asteen pakkaselta. Siksi neuletakki näyttää ikään kuin se olisi päälle vain heitetty, kun en kyennyt sitä yhtään oikomaan.

Toinen muutos oli se, että neuloin Syringan pelkästään fingering-vahvuisesta langasta, Louhittaren Luolan Väinämöisestä, koska en löytänyt sille riittävän kirkasta mohairlankaa kaveriksi. En halunnut mohairlangalla haalistaa bysantista tummanviolettia väriä, joten tein mallitilkun ja sen mukaan valitsin suuremmat silmukkamäärät ohjeesta.

Kolmas muutokseni koski hihoja, joiden kavennukset aloitin myöhemmin, jotta ne olisivat riittävän leveät alle tulevan mekon hihoja varten. Ne – kuten takki muutoinkin kokonsa puolesta – onnistuivat hyvin, vaikka kuvissa takki jääkin vähän bombertakkimaisesti kiinni alla olevaan pooloon enkä kylmyydeltä ymmärtänyt sitä oikoa. 😀

Neuletakin alla olevaan poolon olen tehnyt aikaisemmin Ottobren kaavalla. Pipo on puolestaan Anna Tanskasen The Silk Mohair Beanie eli Silkkimohairpipo, minkä voi ladata suomenkielellä ilmaiseksi Ravelrysta.

Pipossa lankana on Filcolanan Tilia, värissä Rime Frost. Nämä mohairit jäivät yli aikaisemmasta Cumuluksestani. Pipo on mukavan muhkea ja pehmeä, sillä se neulotaan viidellä mohairsäikeellä yhtä aikaa.

Vaikka ei ole koiraa karvoihin katsominen, nyt joudun itseäni vähän moittimaan: vaikka onnistuin muuttamaan ohjeen ohuemmalle langalle sekä muotoilemaan sievästi pääntien sekä nappilistan lyhennetyillä kerroksilla, vyyhtien keskinäisässä häivyttämisessä epäonnistuin.

Lankaa kului takkiin noin 360 grammaa eli lähes kaikki neljä vyyhtiä, mitkä minulla oli. Kaikki vyyhdit eivät olleet samaa värjäyserää, mutta siitä ajattelin selviäni niin, että neulon hihat ja yläosan saman värjäyserän vyyhdeillä ja loput häivyttelen raidoittamalla. Mutta takista tuli kovin laikukas, koska ne kaksi saman erän vyyhtiä olivat ihan eri väriset (mikä on toki ihan mahdollista käsin värjätyn langan kanssa) enkä – tietenkään – ollut varannut lankaa hihojen raidoitusta varten. Siitä johtuen hihoissa on selvä tumma raja, missä hihat on eroteltu vartalo-osasta.

Toisaalta ulkona valo on tällä hetkellä niin kirkas ja raaka, että värjäyserot näkyvät ulkokuvissa kovin selvästi osittain sen vuoksi. Sisällä otettuihin kuviin sain aikaiseksi pehmeämmän valon, mikä on selvästi armollisempi tasoittaen eri sävyt yhteneväisemmäksi.

Huomasitko muuten, että Syringassa on kauniina yksityiskohtana nurjat kerrokset ennen kierrettyjen resoreiden aloittamista? Ne näkyvät aina tuollaisina sievinä kumpareina resoreiden alussa.

Ompelubingoilua

Viimeaikaiset ompelukset ovat olleet lähinnä perusvaatteiden suunnittelua ja suhmurointia, neuletakkien alle pidettävien yläosien ompelua. Esimerkiksi tein Kimmin leveästä ribbitrikoosta kaksi mustaa pooloa. Että miksikö kaksi. No, itseasiassa tähän sarjaan kuului kolmaskin, sillä ensin testasin kaavaa jollakin epämääräisellä trikoolla. Ensimmäinen testiversio antoi hyvin osviittaa kaavan toimivuudesta, mutta se oli kuitenkin sen verran huono istuvuudeltaan, että se on jo jatkojalostettu siivousliinoiksi. 🙂

Trikoisen testiversion jälkeen uskalsin saksia ribbitrikoota, mille Ottobren poolokaava (5/2021) oli tarkoitettu. Siitä poolosta tuli pidettävä, mutta viilasin kaavaa vielä niin, että lisäsin siihen rintalaskoksen ja pyöristin helman alavaran avulla. Kolmas poolo eli toinen musta syntyi siis näiden muutosten testaamisesta.

Muutokset onnistuivat niin hyvin, että saksin vielä neljännen poolon, Majapuulta ostetun Mia-pikkukukat kuosisen.

Tämän kuosin ajattelin sopivan pinkin neuletakin alle. Toki menee muutoinkin, kuten mustat, melkein miten ja milloin vaan.

Koska poolokausi on kohta ohi, niin ompelin pari trikoista testipaitaa. Sellaisia, mitkä tosiaan sujuvat neuletakin alle, mutta joita voi pitää sellaisenaankin. Tätä varten kaivoin esille PuuhakasPajan Ellen-paituli kaavan, minkä helmaa lyhensin ja lyhyet hihat pidensin.

Tämä kaava on ollut minulla aikaisemmin jo kovassa käytössä, vaikka sen rintalaskos on ollut minulle liian ylhäällä. Mutta ei ole enää, ei! Nyt kaivoin esille ompelutekniikkaoppaani, ja opiskelin, kuinka se lasketaan alemmas. Ja ta-daa – muokkaus onnistui hyvin. Ainoastaan ensimmäinen, vihreä testiversio, on melko jämäkkää trikoota, niin olanseutu jää tässä paidassa melko kulmikkaan näköiseksi.

Siksi olan laskeutuminen piti testata uudelleen laskeutuvammalla trikoolla, niin ompelin vielä toisen Ellenin, perusmustan. 😀 Ja toimiihan se. Mustan pääntien käänsin alavaralla, vihreässä tein sen puolestaan kaitaleella, mutta muutoin samoilla mentiin.

Olat jäävät yhä pehmeämmästä trikoosta huolimatta hieman kulmikkaiksi, mihin voi vaikuttaa se, että pidensin kaavan alkuperäisen lyhyen hihan pitkäksi. Niin ajattelin vielä kokeilla tehdä tämän lyhyen Ellen-version t-paitana. Toki omaan leveät hartiat, joten voihan sekin olla _se syy_. 😀

Oli nyt niin tai näin, olen supertyytyväinen näihin perusvaatteisiin. Näillä tuli myös bingoihin useampi rasti: @hommahuoneen ompeluaiheiseen bingoon saan rastit uusi tekniikka (rintalaskoksen laskeminen), nostalgia (mustat poolot) ja sano se kukkasin, raidoin ja/tai pilkuin (kukallinen poolo). @elina.ween bingoon puolestaan jollakin näistä rastitan kohdan jotain muuta: ehkä teen rastini minulle uuden materiaalin, ribbitrikoon, perusteella.

Ompelun lisäksi saan rastittaa Hommahuoneen neulebingosta kohdan unelmalanka, mitä on sukkaparin verran yllä kuvassa. 🙂 Kaikki nämä ja aikaisemmat bingoiluni olen muuten tallentanut Instagram-tilini kohokohtiin, koska ajattelin näin pysyväni itse paremmin kärryillä, missä olen menossa. Jäähän niistä sinne sitten myös kiva kooste, mitä tänä vuonna on tullut tehtyä.

Orono Top

Lankalaihikseni etenee hyvin, mutta uusien kankaiden tulva näyttää olevan ehtymätön. Tilanne ei ole vielä hirvittävän paha, sillä kun vauhtiin pääsen, saatan ommella kymmenenkin metriä esimerkiksi viikonlopun aikana. Vielä en vaan ole oikein vauhtiin päässyt, vaikka minulla on jo kova tarve uusille käyttövaatteille, koska monet mekot ja tunikat ovat kuluneet kovin epäsiistin näköisiksi.

Mutta hieman on valoa tunnelin päässä nähtävissä eli sain ommeltua pari uutta yläosaa: ompelin Eurokankaan viskoosineuloksesta, tummanvihreästä ja mustasta Royal Puntosta Itch to Stichin Orono Topit.

Tämän malliset yläosat ovat mieleeni eli raglanhihat ja taskut. ♥

Ohjeen mukaan taskujen ompelu vaati hieman tavallista enemmän keskittymistä. Ne onnistuivat ihan hyvin, vaikka vahviketikkaukset vahingossa meni vähän sivuun: painoin vahingossa koneeni päälle jo siinä vaiheessa, kun asettelin kangasta paikalleen. Piti siis painaa käynnistysnapin sijaan paininjalka alas…. En alkanut kuitenkaan purkamaan, vaan tähtäsin loputkin ompeleet sivu suun. 😀

Ylläolevassa kuvassa tummanvihreä väri toistuu parhaiten, mitä se luonnossa on. Väri on todella kaunis vihreä, jalokivimäinen, vaikka Eurokankaan valikoimissa tämä väri on nimetty joulu-kankaaksi. Itse en tätä väriä ihan jouluiseksi miellä, mutta mielipiteensä kullakin. 🙂 Samaa mieltä olen kuitenkin Eurokankaan kuvauksen kanssa, että tämä napakka neulos on loistava materiaali esim. mekoiksi ja pooloihin. Kyllä! Ylläolevasta kuvasta näkyy hyvin myös puntoneuloksen pinta, mikä tuntuu kättä vasten mukavan sileältä ja viileältä.

Vihreän ompelin täysin ohjeen mukaan paitsi lisäsin hihoihin resorit samasta kankaasta sekä nostin vyötäröä hieman ylemmäs. Mustassa hihat ovat puolestaan ohjeen mukaisesti suorat, mutta kaikkea muuta menin sitten hieman säätämään vyötärön noston lisäksi.

Esimerkiksi taskut tein niin, että pystyin huolittelemaan ne peittarilla ja ompelemaan sivusaumat saumurilla. Käytin siis itselleni tutumpaa tapaa, mikä ei ole sen yksikertaisempi, mutta jokseenkin selvempi eikä vaadi ohjeen mukaisesti niin kovasti näpräämistä. Ohjeen mukaan siis kaikki saumat tuli ommella ompelukoneella, jotta siinä opastetun taskutekniikan käyttäminen auki silitettyjä saumoja hyödyntäen oli mahdollista.

Myös helman käänsin ohjeesta poiketen alavaralla ja kauluksen muokkasin korkeammaksi, kaksin kerroin käännettäväksi.

Mustasta jätin tukikankaat raglansaumoilta pois, minkä vuoksi rinnan päälle tulee ryppyä. Ne tulevat siihen joka tapauksessa, mutta tuosta oikotie onneen -ratkaisustani johtuen korostutusti. Eli tuolta osin en jatkossa oikaise ja muokkaan kaavaa vielä sopivammaksi. 🙂

Mielestäni tämä oli kiva perusmalli, johon oli lisätty sitä jotain taskuilla ja ristiin menevillä etukappaleilla. Kaavan löysin FaceBookissa olevan Sewing for my not-pregnant belly -ryhmän kautta. Ryhmään liityin taannoin, koska oman pyöreän vatsani vuoksi karttelevan istuvia vaatteita, vaikka kapean vyötäröni vuoksi liikaan kangasmäärään hukuttautuminen ei ole minulle edustavin tapa pukeutua. Tuosta ryhmästä ajattelin saavani vinkkejä, kuinka korostaa vartalon kaarevuutta kauniisti. Tämä kaava oli ainakin hyvä alku! Seuraava testikaava saattaa ollakin tämä: Radiant Rouched Top.

Merinokerrasto

Kaikkeahan ei tarvitse tehdä itse, mutta tein nyt kuitenkin. Eli ompelin merinokerraston, koska kesällä oli Sulo Vilenimäisesti ostohousut jalassa Mereenin alennysmyynnin aikaan. Merenpohja-merinoa oli saatavilla polkuhintaan…

maaritse_merenpohja_merinovilla_mereen

Tykkään meri-ihmisenä kovasti tästä kuosista sekä tiesin jo etuudestaan sen olevan ihanan pehmeää, kevyttä ja joustavaa. Kuin halaus.

maaritse_naisten_kerrasto

Toisen kerran Sulon housut eksyivät jalkaani joulukuussa eräänä arkiaamuna, kun PuuhakasPajan joulukalenterista esille tuli Aino-kerrasto “päivän hintaan”. Kiirekin oli, kun töihin oli ehdittävä, mutta edullinen kaava oli saatava.

Kiireen vuoksi tilaushetkellä en ollut parhaimmillani, minkä vuoksi yllätyin kaava-arkin saatuani. Ensimmäisenä huomasin kerraston paidan hihojen olevan ns. satulahihat, joista en pidä yhtään. Myös housujen kaava osottautui kummallisen näköiseksi, mitä piti hetken sulatella: piirränkö tämän vai käytänkö jotain muuta kaavaa…

maaritse_merinovillasta_kerrasto_satulahihat

Onneksi en käyttänyt, sillä tämä on aivan mainio. Paita istuu hartiaseudulta minun suoraan olkalinjaani täydellisesti. Myös kauluksen korkeus on loistava. Aluspaidaksi tämä on ehkä hitusen liian väljä helmastaan: ei huono, mutta olisin voinut ehkä vähän kaventaa, tehdä ihonmyötäisemmäksi.

maarise_puuhakaspajan_aino_kerrasto_merinovillasta

Myös housut onnistuivat. Kaavan kummallisuuden syyksi osottautui etusauman puuttuminen. Housujen muoto saatiin aikaiseksi erillisellä takapuolen läpällä, että tämä oli ihan uusi juttu minulle. Vaikuttaa istuvalta.

maaritse_merinowool_underlayers

Lahkeiden pituuskin on oikein hyvä tällaiselle reilulle 160-senttiselle.

maaritse_merino_kalsarit

Koot valitisin mittataulukon mukaan, sillä kaava-arkilta mitattuna esimerkiksi housunlahje vaikutti hyvin kapealta. Se oli kuitenkin sopiva, koska kaavassa on otettu huomioon merinon erinomainen joustavuus.

maaritse_merinokerrasto

Mietin, että pelkällä helman pidennyksellä, tästä voisi tulla ihana mekko. Vai venyisiköhän merino helman painosta liikaa? Että olisiko kellään kokemusta merinomekon ompelusta? 🙂

Mukavaa alkavaa viikkoa! ♥