Viime kesän neulefestareilla osallistuin Meiju K-P:n pitämälle neulesuunnittelukurssille. Siellä toivoimme Meijun suunnittelevan perusneuleen, missä olisi meistä monelle sopiva v-pääntie. Toiveemme myös toteutui viime kuussa, sillä Meiju julkaisi Syringa-ohjeen, joka on ostettavissa mm. Ravelrysta suomeksi tai englanniksi. V-aukkoinen Syringa neulotaan ylhäältä-alas ja ohje on suunniteltu neulottavaksi yhtä aikaa kahdella langalla, fingering-vahvuisella ja mohairilla.

Kuten kuvista näkyy, poikkesin ohjeesta jonkin verran. Suurin muutos oli se, että etukäteen suunnittelin tämän sopivan viime postauksen Serene-mekon kanssa. Mutta mekon helman mittaan neulepusero ei oikein sopinut, joten ompelin ompelukoneella keskelle neuletta ompeleet sur-sur ja leikkasin etukappaleen kahtia nips-naps. Näin sain puserosta neuletakin rennosti mekon päälle heitettäväksi eli alkuperäinen ajatukseni mekon ja neuleen yhdistämisestä on turvattu.

Nyt oli vaan liian kylmä poseerata mekon kanssa. Ei oikein onnistunut edes farkut jalassa, koska oli niin kylmä. Toki tiesin ulos lähtiessä, että on melko paljon pakkasta, mutta yleensä silloin on myös tuuletonta. No, ei ollut, ei, vaan aamun rapsakka – 14 astetta tuntui tuulen kanssa reilulta 20 asteen pakkaselta. Siksi neuletakki näyttää ikään kuin se olisi päälle vain heitetty, kun en kyennyt sitä yhtään oikomaan.

Toinen muutos oli se, että neuloin Syringan pelkästään fingering-vahvuisesta langasta, Louhittaren Luolan Väinämöisestä, koska en löytänyt sille riittävän kirkasta mohairlankaa kaveriksi. En halunnut mohairlangalla haalistaa bysantista tummanviolettia väriä, joten tein mallitilkun ja sen mukaan valitsin suuremmat silmukkamäärät ohjeesta.

Kolmas muutokseni koski hihoja, joiden kavennukset aloitin myöhemmin, jotta ne olisivat riittävän leveät alle tulevan mekon hihoja varten. Ne – kuten takki muutoinkin kokonsa puolesta – onnistuivat hyvin, vaikka kuvissa takki jääkin vähän bombertakkimaisesti kiinni alla olevaan pooloon enkä kylmyydeltä ymmärtänyt sitä oikoa. 😀
Neuletakin alla olevaan poolon olen tehnyt aikaisemmin Ottobren kaavalla. Pipo on puolestaan Anna Tanskasen The Silk Mohair Beanie eli Silkkimohairpipo, minkä voi ladata suomenkielellä ilmaiseksi Ravelrysta.

Pipossa lankana on Filcolanan Tilia, värissä Rime Frost. Nämä mohairit jäivät yli aikaisemmasta Cumuluksestani. Pipo on mukavan muhkea ja pehmeä, sillä se neulotaan viidellä mohairsäikeellä yhtä aikaa.

Vaikka ei ole koiraa karvoihin katsominen, nyt joudun itseäni vähän moittimaan: vaikka onnistuin muuttamaan ohjeen ohuemmalle langalle sekä muotoilemaan sievästi pääntien sekä nappilistan lyhennetyillä kerroksilla, vyyhtien keskinäisässä häivyttämisessä epäonnistuin.

Lankaa kului takkiin noin 360 grammaa eli lähes kaikki neljä vyyhtiä, mitkä minulla oli. Kaikki vyyhdit eivät olleet samaa värjäyserää, mutta siitä ajattelin selviäni niin, että neulon hihat ja yläosan saman värjäyserän vyyhdeillä ja loput häivyttelen raidoittamalla. Mutta takista tuli kovin laikukas, koska ne kaksi saman erän vyyhtiä olivat ihan eri väriset (mikä on toki ihan mahdollista käsin värjätyn langan kanssa) enkä – tietenkään – ollut varannut lankaa hihojen raidoitusta varten. Siitä johtuen hihoissa on selvä tumma raja, missä hihat on eroteltu vartalo-osasta.

Toisaalta ulkona valo on tällä hetkellä niin kirkas ja raaka, että värjäyserot näkyvät ulkokuvissa kovin selvästi osittain sen vuoksi. Sisällä otettuihin kuviin sain aikaiseksi pehmeämmän valon, mikä on selvästi armollisempi tasoittaen eri sävyt yhteneväisemmäksi.

Huomasitko muuten, että Syringassa on kauniina yksityiskohtana nurjat kerrokset ennen kierrettyjen resoreiden aloittamista? Ne näkyvät aina tuollaisina sievinä kumpareina resoreiden alussa.

♥