Ompelubingoilua

Viimeaikaiset ompelukset ovat olleet lähinnä perusvaatteiden suunnittelua ja suhmurointia, neuletakkien alle pidettävien yläosien ompelua. Esimerkiksi tein Kimmin leveästä ribbitrikoosta kaksi mustaa pooloa. Että miksikö kaksi. No, itseasiassa tähän sarjaan kuului kolmaskin, sillä ensin testasin kaavaa jollakin epämääräisellä trikoolla. Ensimmäinen testiversio antoi hyvin osviittaa kaavan toimivuudesta, mutta se oli kuitenkin sen verran huono istuvuudeltaan, että se on jo jatkojalostettu siivousliinoiksi. 🙂

Trikoisen testiversion jälkeen uskalsin saksia ribbitrikoota, mille Ottobren poolokaava (5/2021) oli tarkoitettu. Siitä poolosta tuli pidettävä, mutta viilasin kaavaa vielä niin, että lisäsin siihen rintalaskoksen ja pyöristin helman alavaran avulla. Kolmas poolo eli toinen musta syntyi siis näiden muutosten testaamisesta.

Muutokset onnistuivat niin hyvin, että saksin vielä neljännen poolon, Majapuulta ostetun Mia-pikkukukat kuosisen.

Tämän kuosin ajattelin sopivan pinkin neuletakin alle. Toki menee muutoinkin, kuten mustat, melkein miten ja milloin vaan.

Koska poolokausi on kohta ohi, niin ompelin pari trikoista testipaitaa. Sellaisia, mitkä tosiaan sujuvat neuletakin alle, mutta joita voi pitää sellaisenaankin. Tätä varten kaivoin esille PuuhakasPajan Ellen-paituli kaavan, minkä helmaa lyhensin ja lyhyet hihat pidensin.

Tämä kaava on ollut minulla aikaisemmin jo kovassa käytössä, vaikka sen rintalaskos on ollut minulle liian ylhäällä. Mutta ei ole enää, ei! Nyt kaivoin esille ompelutekniikkaoppaani, ja opiskelin, kuinka se lasketaan alemmas. Ja ta-daa – muokkaus onnistui hyvin. Ainoastaan ensimmäinen, vihreä testiversio, on melko jämäkkää trikoota, niin olanseutu jää tässä paidassa melko kulmikkaan näköiseksi.

Siksi olan laskeutuminen piti testata uudelleen laskeutuvammalla trikoolla, niin ompelin vielä toisen Ellenin, perusmustan. 😀 Ja toimiihan se. Mustan pääntien käänsin alavaralla, vihreässä tein sen puolestaan kaitaleella, mutta muutoin samoilla mentiin.

Olat jäävät yhä pehmeämmästä trikoosta huolimatta hieman kulmikkaiksi, mihin voi vaikuttaa se, että pidensin kaavan alkuperäisen lyhyen hihan pitkäksi. Niin ajattelin vielä kokeilla tehdä tämän lyhyen Ellen-version t-paitana. Toki omaan leveät hartiat, joten voihan sekin olla _se syy_. 😀

Oli nyt niin tai näin, olen supertyytyväinen näihin perusvaatteisiin. Näillä tuli myös bingoihin useampi rasti: @hommahuoneen ompeluaiheiseen bingoon saan rastit uusi tekniikka (rintalaskoksen laskeminen), nostalgia (mustat poolot) ja sano se kukkasin, raidoin ja/tai pilkuin (kukallinen poolo). @elina.ween bingoon puolestaan jollakin näistä rastitan kohdan jotain muuta: ehkä teen rastini minulle uuden materiaalin, ribbitrikoon, perusteella.

Ompelun lisäksi saan rastittaa Hommahuoneen neulebingosta kohdan unelmalanka, mitä on sukkaparin verran yllä kuvassa. 🙂 Kaikki nämä ja aikaisemmat bingoiluni olen muuten tallentanut Instagram-tilini kohokohtiin, koska ajattelin näin pysyväni itse paremmin kärryillä, missä olen menossa. Jäähän niistä sinne sitten myös kiva kooste, mitä tänä vuonna on tullut tehtyä.

Orono Top

Lankalaihikseni etenee hyvin, mutta uusien kankaiden tulva näyttää olevan ehtymätön. Tilanne ei ole vielä hirvittävän paha, sillä kun vauhtiin pääsen, saatan ommella kymmenenkin metriä esimerkiksi viikonlopun aikana. Vielä en vaan ole oikein vauhtiin päässyt, vaikka minulla on jo kova tarve uusille käyttövaatteille, koska monet mekot ja tunikat ovat kuluneet kovin epäsiistin näköisiksi.

Mutta hieman on valoa tunnelin päässä nähtävissä eli sain ommeltua pari uutta yläosaa: ompelin Eurokankaan viskoosineuloksesta, tummanvihreästä ja mustasta Royal Puntosta Itch to Stichin Orono Topit.

Tämän malliset yläosat ovat mieleeni eli raglanhihat ja taskut. ♥

Ohjeen mukaan taskujen ompelu vaati hieman tavallista enemmän keskittymistä. Ne onnistuivat ihan hyvin, vaikka vahviketikkaukset vahingossa meni vähän sivuun: painoin vahingossa koneeni päälle jo siinä vaiheessa, kun asettelin kangasta paikalleen. Piti siis painaa käynnistysnapin sijaan paininjalka alas…. En alkanut kuitenkaan purkamaan, vaan tähtäsin loputkin ompeleet sivu suun. 😀

Ylläolevassa kuvassa tummanvihreä väri toistuu parhaiten, mitä se luonnossa on. Väri on todella kaunis vihreä, jalokivimäinen, vaikka Eurokankaan valikoimissa tämä väri on nimetty joulu-kankaaksi. Itse en tätä väriä ihan jouluiseksi miellä, mutta mielipiteensä kullakin. 🙂 Samaa mieltä olen kuitenkin Eurokankaan kuvauksen kanssa, että tämä napakka neulos on loistava materiaali esim. mekoiksi ja pooloihin. Kyllä! Ylläolevasta kuvasta näkyy hyvin myös puntoneuloksen pinta, mikä tuntuu kättä vasten mukavan sileältä ja viileältä.

Vihreän ompelin täysin ohjeen mukaan paitsi lisäsin hihoihin resorit samasta kankaasta sekä nostin vyötäröä hieman ylemmäs. Mustassa hihat ovat puolestaan ohjeen mukaisesti suorat, mutta kaikkea muuta menin sitten hieman säätämään vyötärön noston lisäksi.

Esimerkiksi taskut tein niin, että pystyin huolittelemaan ne peittarilla ja ompelemaan sivusaumat saumurilla. Käytin siis itselleni tutumpaa tapaa, mikä ei ole sen yksikertaisempi, mutta jokseenkin selvempi eikä vaadi ohjeen mukaisesti niin kovasti näpräämistä. Ohjeen mukaan siis kaikki saumat tuli ommella ompelukoneella, jotta siinä opastetun taskutekniikan käyttäminen auki silitettyjä saumoja hyödyntäen oli mahdollista.

Myös helman käänsin ohjeesta poiketen alavaralla ja kauluksen muokkasin korkeammaksi, kaksin kerroin käännettäväksi.

Mustasta jätin tukikankaat raglansaumoilta pois, minkä vuoksi rinnan päälle tulee ryppyä. Ne tulevat siihen joka tapauksessa, mutta tuosta oikotie onneen -ratkaisustani johtuen korostutusti. Eli tuolta osin en jatkossa oikaise ja muokkaan kaavaa vielä sopivammaksi. 🙂

Mielestäni tämä oli kiva perusmalli, johon oli lisätty sitä jotain taskuilla ja ristiin menevillä etukappaleilla. Kaavan löysin FaceBookissa olevan Sewing for my not-pregnant belly -ryhmän kautta. Ryhmään liityin taannoin, koska oman pyöreän vatsani vuoksi karttelevan istuvia vaatteita, vaikka kapean vyötäröni vuoksi liikaan kangasmäärään hukuttautuminen ei ole minulle edustavin tapa pukeutua. Tuosta ryhmästä ajattelin saavani vinkkejä, kuinka korostaa vartalon kaarevuutta kauniisti. Tämä kaava oli ainakin hyvä alku! Seuraava testikaava saattaa ollakin tämä: Radiant Rouched Top.

Merinokerrasto

Kaikkeahan ei tarvitse tehdä itse, mutta tein nyt kuitenkin. Eli ompelin merinokerraston, koska kesällä oli Sulo Vilenimäisesti ostohousut jalassa Mereenin alennysmyynnin aikaan. Merenpohja-merinoa oli saatavilla polkuhintaan…

maaritse_merenpohja_merinovilla_mereen

Tykkään meri-ihmisenä kovasti tästä kuosista sekä tiesin jo etuudestaan sen olevan ihanan pehmeää, kevyttä ja joustavaa. Kuin halaus.

maaritse_naisten_kerrasto

Toisen kerran Sulon housut eksyivät jalkaani joulukuussa eräänä arkiaamuna, kun PuuhakasPajan joulukalenterista esille tuli Aino-kerrasto ”päivän hintaan”. Kiirekin oli, kun töihin oli ehdittävä, mutta edullinen kaava oli saatava.

Kiireen vuoksi tilaushetkellä en ollut parhaimmillani, minkä vuoksi yllätyin kaava-arkin saatuani. Ensimmäisenä huomasin kerraston paidan hihojen olevan ns. satulahihat, joista en pidä yhtään. Myös housujen kaava osottautui kummallisen näköiseksi, mitä piti hetken sulatella: piirränkö tämän vai käytänkö jotain muuta kaavaa…

maaritse_merinovillasta_kerrasto_satulahihat

Onneksi en käyttänyt, sillä tämä on aivan mainio. Paita istuu hartiaseudulta minun suoraan olkalinjaani täydellisesti. Myös kauluksen korkeus on loistava. Aluspaidaksi tämä on ehkä hitusen liian väljä helmastaan: ei huono, mutta olisin voinut ehkä vähän kaventaa, tehdä ihonmyötäisemmäksi.

maarise_puuhakaspajan_aino_kerrasto_merinovillasta

Myös housut onnistuivat. Kaavan kummallisuuden syyksi osottautui etusauman puuttuminen. Housujen muoto saatiin aikaiseksi erillisellä takapuolen läpällä, että tämä oli ihan uusi juttu minulle. Vaikuttaa istuvalta.

maaritse_merinowool_underlayers

Lahkeiden pituuskin on oikein hyvä tällaiselle reilulle 160-senttiselle.

maaritse_merino_kalsarit

Koot valitisin mittataulukon mukaan, sillä kaava-arkilta mitattuna esimerkiksi housunlahje vaikutti hyvin kapealta. Se oli kuitenkin sopiva, koska kaavassa on otettu huomioon merinon erinomainen joustavuus.

maaritse_merinokerrasto

Mietin, että pelkällä helman pidennyksellä, tästä voisi tulla ihana mekko. Vai venyisiköhän merino helman painosta liikaa? Että olisiko kellään kokemusta merinomekon ompelusta? 🙂

Mukavaa alkavaa viikkoa! ♥

Poolopusero nro 19

Elokuun Suuri Käsityö -lehdessä toimituspäällikkö Leeni Hoimela kuvasi neuleiden suunnittelua muun muassa niin, että ikinä ei tiedä, kuinka käy, ja se juuri kiehtoo. Olen täysin samaa mieltä. Tosin itse en suunnittele neuleita, mutta tuo on juuri se juttu, mikä koukuttaa neulomaan toistuvasti sen yhden kerroksen lisää: jotta näkisin, onnistunko vai enkö, miltä neulepinta näyttää ja tuntuu, riittääkö lanka ja niin edelleen.

maaritse_mohairneule_arwetta_ja_tilia_langoista

Harvoin neulon kuitenkaan täysin ohjeiden mukaan. Myönnän, että kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan suunniteltuja, vaan tulevat usein vahingon kautta. Pienen vahingon vuoksi muuttui käsissäni myös tämä Leenin suunnittelema poolopusero. Ohje siihen löytyy tuosta jo aikaisemmin mainitsemastani elokuun lehdestä, pusero mallinumerolla 19.

maaritse_neulontablogi_mohairneule

Lankavarastostani löytyi tähän kylmän kirkasta keltaista, Filcolanan Arwettaa ja Tiliaa värissä Limelight, joilla tiesin pääseväni ohjeen tiheyteen aikaisempien Oslo-pipojeni vuoksi (mitkä löytyvät täältä, täältä ja täältä).

maaritse_neulepuseron_resorit_silmukat_kiertaen

Aloitin M2-koon mukaan, millä sain aikaiseksi hyvin istuvan yläosan, sillä raglansaumat osuvat juuri oikeaan kohtaan.

maaritse_poolopusero_neuloen

Raglanit jatkuvat kauniisti pitkästä kauluksesta, minkä neulominen oli alkuun tuskastuttavan hidasta. Se ei siis alkuun tuntunut etenevän millään, koska käännöksen verran piti neuloa kiertäen myös nurjat oikeiden silmukoiden lisäksi, jotta se olisi saman näköinen niin suorana kuin käännettynä.

maaritse_mohairneule_poolopuseron_raglansaumat

Jostain syystä tuossa aloitusvaiheessa, kun piti neuloa kaikki kiertäen, minulta jäi usein paksumpi merinolanka, Arwetta, ottamatta puikolle ohuen silkkimoharin, Tilian, mukana. Virkkuukoukun kanssa kaulusta sitten paikkailin eli nostelin Arwettaa kuin pudonneita silmukoita, minkä vuoksi kauluksesta tuli hieman epätasainen eikä se silottunut oikein edes viimeistelypesussa: se on yhtä ihanan ryppyinen kuin omistajansa. 😀

maaritse_neulottu_poolopusero

Olin niin tyytyväinen yläosan istuvuuteen, että sovitin puseroa toisen kerran vasta kun helma oli jo melkein valmis. Yllätykseni se oli liian sopiva eikä mielikuvieni mukainen rento mohairneule. Mittanauhan kanssa tajusin, että se olikin kokoa M1, joten väljyyttä oli puolet vähemmän kuin olin ajatellut. Ei siis ihme, että pusero tuntui liian istuvalta.

maaritse_mohairneuleen_helman_koristeraidat

Syyksi huomasin tiheyteni, mikä olikin ollut suurempi kuin puseron ohjeessa eli  olin muistanut Oslo-pipojen tiheyden väärin. Pusero ei ollut kuitenkaan peltiä enkä halunnut menettää hyvin istuvaa yläosaa, joten neuloin helman uudelleen: purin sen lähes alkuunsa ja neuloin uudestaan tehden lisäyksiä tasaisesti helmaa kohti. Lisäsin rentoutta malliin vielä lisää lisäämällä pituuteen noin 13 senttiä, mitä varten jouduin tilaamaan lankaakin hieman lisää. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului noin seitsemän kerää kutakin.

maaritse_top_down_mohairsweater

Lisätilaus ja purkaminen kuitenkin kannatti, koska muutoin neule olisi mennyt hukkaan: tiedän nykyisin aika nopeasti, mitä pidän ja mitä en. Siksi jätin myös helman taskut pois, koska en uskonut niiden toimivan tässä pitemmässä mitassani, vaikka yhdenlainen taskufriikki olenkin.

maaritse_syksyinen_laituri

maaritse_laiturin_kettingit

Tästä tuli kyllä kiva! Mietinkin, kuinka neuloessa sitä sietää huomattavasti enemmän epävarmuutta ja purkamista kuin ommellessa. Esimerkiksi inhoan ratkomista, mutta neuloessa purkaminen kuuluu ikään kuin tähän juttuun, että veivataan edes takaisin, kunnes lopputulos on halutunlainen. Ommellessa puolestaan hyväksyn usein vaatteen, mikä on jotain sinne päin, ja ratkominen pakon edessä aiheuttaa tunnemyrskyn vihasta aina ahdistukseen. Voi, kuinka usein olenkaan miettinyt ompelukoneen ja kankaiden myyntiä… 😉

maaritse_mohairneule

Ehkä nämä asenne-erot liittyvät materiaalien eroihin, sillä neuloessa voi purkaa aina uudelleen ja uudelleen, mutta kankaan voi hetkessä menettää esimerkiksi leikkaamalla väärin. Vai liittyisikö siihen, että olen neulojana taitavampi kuin ompelijana: usein tiedän, kuinka neuleen voi korjata, mutta ompelukoneen edessä istuin sormi suussa…

Kuinka sujuvasti sinulta sujuvat erilaiset käsityöt?


Edit. Instagramin syöväreistä löysin tänään 30.9. tälle puserolle nimenkin, Sahra Sweater, minkä ohje näyttäisi tulevan myöhemmin myös Ravelryyn myyntiin, englannin kielisenä tosin.