Orono Top

Lankalaihikseni etenee hyvin, mutta uusien kankaiden tulva näyttää olevan ehtymätön. Tilanne ei ole vielä hirvittävän paha, sillä kun vauhtiin pääsen, saatan ommella kymmenenkin metriä esimerkiksi viikonlopun aikana. Vielä en vaan ole oikein vauhtiin päässyt, vaikka minulla on jo kova tarve uusille käyttövaatteille, koska monet mekot ja tunikat ovat kuluneet kovin epäsiistin näköisiksi.

Mutta hieman on valoa tunnelin päässä nähtävissä eli sain ommeltua pari uutta yläosaa: ompelin Eurokankaan viskoosineuloksesta, tummanvihreästä ja mustasta Royal Puntosta Itch to Stichin Orono Topit.

Tämän malliset yläosat ovat mieleeni eli raglanhihat ja taskut. ♥

Ohjeen mukaan taskujen ompelu vaati hieman tavallista enemmän keskittymistä. Ne onnistuivat ihan hyvin, vaikka vahviketikkaukset vahingossa meni vähän sivuun: painoin vahingossa koneeni päälle jo siinä vaiheessa, kun asettelin kangasta paikalleen. Piti siis painaa käynnistysnapin sijaan paininjalka alas…. En alkanut kuitenkaan purkamaan, vaan tähtäsin loputkin ompeleet sivu suun. 😀

Ylläolevassa kuvassa tummanvihreä väri toistuu parhaiten, mitä se luonnossa on. Väri on todella kaunis vihreä, jalokivimäinen, vaikka Eurokankaan valikoimissa tämä väri on nimetty joulu-kankaaksi. Itse en tätä väriä ihan jouluiseksi miellä, mutta mielipiteensä kullakin. 🙂 Samaa mieltä olen kuitenkin Eurokankaan kuvauksen kanssa, että tämä napakka neulos on loistava materiaali esim. mekoiksi ja pooloihin. Kyllä! Ylläolevasta kuvasta näkyy hyvin myös puntoneuloksen pinta, mikä tuntuu kättä vasten mukavan sileältä ja viileältä.

Vihreän ompelin täysin ohjeen mukaan paitsi lisäsin hihoihin resorit samasta kankaasta sekä nostin vyötäröä hieman ylemmäs. Mustassa hihat ovat puolestaan ohjeen mukaisesti suorat, mutta kaikkea muuta menin sitten hieman säätämään vyötärön noston lisäksi.

Esimerkiksi taskut tein niin, että pystyin huolittelemaan ne peittarilla ja ompelemaan sivusaumat saumurilla. Käytin siis itselleni tutumpaa tapaa, mikä ei ole sen yksikertaisempi, mutta jokseenkin selvempi eikä vaadi ohjeen mukaisesti niin kovasti näpräämistä. Ohjeen mukaan siis kaikki saumat tuli ommella ompelukoneella, jotta siinä opastetun taskutekniikan käyttäminen auki silitettyjä saumoja hyödyntäen oli mahdollista.

Myös helman käänsin ohjeesta poiketen alavaralla ja kauluksen muokkasin korkeammaksi, kaksin kerroin käännettäväksi.

Mustasta jätin tukikankaat raglansaumoilta pois, minkä vuoksi rinnan päälle tulee ryppyä. Ne tulevat siihen joka tapauksessa, mutta tuosta oikotie onneen -ratkaisustani johtuen korostutusti. Eli tuolta osin en jatkossa oikaise ja muokkaan kaavaa vielä sopivammaksi. 🙂

Mielestäni tämä oli kiva perusmalli, johon oli lisätty sitä jotain taskuilla ja ristiin menevillä etukappaleilla. Kaavan löysin FaceBookissa olevan Sewing for my not-pregnant belly -ryhmän kautta. Ryhmään liityin taannoin, koska oman pyöreän vatsani vuoksi karttelevan istuvia vaatteita, vaikka kapean vyötäröni vuoksi liikaan kangasmäärään hukuttautuminen ei ole minulle edustavin tapa pukeutua. Tuosta ryhmästä ajattelin saavani vinkkejä, kuinka korostaa vartalon kaarevuutta kauniisti. Tämä kaava oli ainakin hyvä alku! Seuraava testikaava saattaa ollakin tämä: Radiant Rouched Top.

Mereen-jemmat

Osallistuin Mereenin ompeluhaasteeseen. Haasteeseen tuli osallistua ompelemalla jotain jemmassa olevista Mereenin kankaista uusien sijaan. Hih, onneksi jemmoistani sellastakin löytyy. 😉 Totuuden nimissä vielä vähän jäikin…

Mutta asiaan: kahdella trikoolla lähdin haasteeseen mukaan. Toinen oli tämä Merenpohja-trikoo. Olen jo aikaisemmin todennut, että tämä on yksi lempikuoseistani. Yksi syy siihen löytyy, että aihe on minulle hyvinkin läheinen, sillä meri nyt vaan on niin ♥.

Toinen syy suosiooni on se, että – kuten olen jo aikaisemmin todennut – kuosia ei tarvitse kohdistella, koska kuviot soljuvat mutkattomasti saumoista huolimatta. Sehän säästää kangasta ja aikaa, kun ei tarvitse pähkäillä kuvioiden kohdistamista.

Ennen Merenpohjan leikkaamista, testasin PuuhakasPajan Ellen-paitulikaavan Kangaskapinan yksivärisellä trikoolla. Ihana kaava, missä on valmiina kaksi hihavaihtoehtoa, yllä kuvassa oleva ja toinen lyhyempi tampillinen. Testiversioni väri, vaalea laventeli, ei vain oikein miellytä, vaikka se on minun talvivärejäni ja taitaa olla nyt kovin trendikäskin. Kokonaisuus on vaan liian yöpaitamainen.

Mutta Mereenin trikoossa oli tarpeeksi särmää, jotta kaava toimii. Hyvä tuli! Tämä on yhtä ihana kuin PuuhakasPajan Pinja-huppari eli tästä taitaa tulla uusin lempikaavani.

Muutoin tein ihan kaavan mukaan, mutta venytin hihoja noin 20 senttimetriä pitemmäksi. Ne voisivat olla hieman kapeammat, mutta toisaalta tuollaisenaan ne on helppo kääriä kyynärpäille.

Paituli-kaavaan kuuluu myös taskut, mutta jätin ne nyt pois, koska paitulia on tarkoitus pitää neuletakkien alla.

Toinen jemmani oli Ruma ankanpoikainen -trikoo, millä kokeilin PaaPiin kaavakirjan Putous-paidan toimivuutta.

Toiveissani oli, että saisin myös lyhyemmän paidan neulatakkien alle pidettäväksi. No, lähellä ollaan, muttei ihan, sillä kaava on hippasen liian pieni olkapäistä. Olen siis kovin harteikas, joten tämä ei yllättänyt. Toki vähän harmittaa, koska muuten paita istuu todella hyvin. Ainoastaan se kiristää hieman olkapäiden korkeimmalta kohdalta eli hihoissa noiden sinisten ankkojen nokkien kohdalta, minkä vuoksi pääntie nousee herkästi korviin.

Istuvuusongelma ei kylläkään tule esille neuletakin alta, joten voi olla, että tämä paita menee tällaisena. Mutta seuraaviin pitää tehdä muutoksia. Tosin en vielä oikein tiedä, mitä tulee muuttaa ja miten mahdolliset muutokset vaikuttaa muihin mittasuhteisiin: miten suurentaa hihaa kuitenkaan suurentamatta muita mittoja. Hmmm, tätä joutuu kyllä miettimään ja opiskelmaan. 😀 Vinkkejä?