Testineuloin Caitlin Hunterin Ilya-neuleen muutamia viikkoja sitten. Koko kuvaa puserosta ei saanut julkaista vasta kuin tänään, ohjeen julkistamispäivänä.
Ilya neulotaan ylhäältä-alaspäin, aina kauluksesta helmaan. Pääntieltä jos otettaisiin kaulus pois, on se malliltaan melkoisen suora, venepääntien mallinen. Siitä johtuen kirjoneule asettuu yläosaan raitojen lailla ja jatkuu aina hihoista miehustaan.
Kuviot ovat helppoja, aloittelevillekin sopivia, koska niissä ei ole pitkiä langanjuoksuja.
Koska kyseessä oli testineulonta, ohjetta piti seurata säntillisesti ja tarkistaa, ettei siinä ollut virheitä. Ainoastaan mittoja sai muuttaa oman mielen mukaiseksi, niin minun koon kolme puseron helma on lähes 20 cm pitempi kuin ohjeessa. Hihoja puolestaan jouduin lyhentämään – kuten yleensä – viisi senttimetriä. Näillä muutoksilla lankaani, Tukuwool DK:ta, kului seuraavanlaisesti: violetti haavetta kolme vyyhtiä sekä turkoosia kajoa yksi ja kullankeltaista valoa puolikas vyyhti.
Testineulojana pitää pyrkiä samaan tiheyteen, mikä ohjeessa on annettu. Se olikin tämän neuleen suurin haasteeni: en tiedä, miten siinä niin kävi, mutta neuleen edistyessä, tiheyteni suureni korkeuden osalta. Sen takia kaarrokkeeni on jopa viisi senttimetriä korkeampi kuin pitäisi. Onneksi se ei haitannut, niin vältin purkamisen ja sain myös omille suurille hartioilleni istuvan puseron. Ohjeen mukainen mitta kaarrokkeen osalta olisi ollut minulle todennäköisesti siis liian pieni, sillä tämä istuu ja tuntuu hyvältä.
Tykkään myös kovasti tuosta korkeasta kauluksesta, mutta valitsemani värit vaativat totuttelua. Näin siinä käy, kun yrittää kokeilla jotain uutta ja erilaista. Mutta ajattelin, etten – taas – tekisi vihreää tai musta-harmaa-valkoista ja yritin heittäytyä. Edellisestä postauksestani tosin voi jo päätellä, miten tässä lopulta kävi. Toinen Ilya-postaus on siis tulossa lähiaikoina… 🙂