Vuokko ja Veljenpaita

Nyt saan postata näistä testineulontapuseroista, mitkä neuloin jo talvella. Ne ovat Vuokko ja Veljenpaita Neuloosiskojen uudesta kirjasta, mikä julkaistiin tällä viikolla. Testineulonnan ajankohta sopi alkuvuodesta syntyneiden vanhempieni syntymäpäiviin, niin neuloin nämä heille.

Äiti Armaalle neuloin yllä olevan kaarrokeneuleen, Vuokon. Uutta siinä minulle oli pääntien aloitus i-cord-reunuksella. Vuokon värit saivat inspiraation suoraan kirjan mallista, koska minulla oli jäänyt omasta neuleesta vihreää ( 9322) Casdade 220 -lankaa jäljelle. Tilasin sitä hieman lisää kuviovärien mukana, mitkä minulla olivat tummanvioletti ( 7808), pinkki ( 7802) ja vaaleanpunainen ( 9477).

Vuokko neulottiin siis ylhäältä-alas, kaarroke ensin ennen miehustaa ja hihoja. Miehusta on malliltaan suora ja hihat hieman pussimaiset.

Isä Aurinkoisen paidanmalliksi valitsin Veljenpaidan. Neuloin sen samassa vihreässä värissä, mitä oli äidin puserossa. Että ei tullut ihan samanlaiset tuulipuvut, mutta melkein kuitenkin. 🙂

Tämä mallin neulotaan puolestaan alhaalta-ylös. Takapuolella hihan raglansaumat eli -lisäykset tulevat niin sanotusti normaaliin tapaan, mutta edestä ne lähentyvät toisiaan kohti kuvitteellista keskietusaumaa. Tykkään kovasti tuosta yksityiskohdasta.

Itse lisäsin yhden yksityiskohdan lisää, sillä tein pääntien resorin kiertäen 1o, 1n -joustinta. Täsmäytin kierretyt oikeat niin, että raglansaumat näyttävät jatkuvan pääntiellä saumattomasti ylös-asti. Ohjeesta poiketen jätin myös kauluksen kääntämättä kaksin kerroin isäni toiveesta, koska hän pitää korkeammista kauluksista.

Muutama muunkin mallin otin tuolloin puikoille, mutta niitä en ehtinyt viimeistellä testiajassa. Ne jäivätkin kesken valitsemani langan pölyisyyden vuoksi enkä kesälläkään ehtinyt niitä ulkosalla neuloa loppuun. Että menee varmaan ensi kesään, jos en muuta tapaa keksi. 🙂

Ilya II

Kokeilunhaluisena valitsin ensimmäiseen Ilyaan minulle ei-tyyppillisiä värejä, mitkä tuntuvat yhä vierailta. Siksi neuloin toisen Ilyan niin sanotusti omissa väreissäni. Koska olin jo yhden neulonut testineulonnan henkeen ohjetta orjallisesti seuraten, tämän kanssa vähän hulluttelin, sovelsin kuvioiden ja helman pituuden kanssa.

Pusero on siis Caitlin Hunterin uusin malli, Ilya. Neuloin tämän Cascade 220 -langasta väreissä Forest Heather, Silver Bruce ja Silver Gray. Pusero neulotaan ylhäältä-alas, aina kauluksesta helmaan. Kauluksesta tuli langallani aika paksu, joten se ei laskeudu kovinkaan kauniista (ainakaan näin uuden karheana ), joten sen olen näissä kuvissa kääntänyt kaksin kerroin sisälle päin.

Neuloin puseron koossa kolme. Tämä on suunnittelu alun perinkin niin, että kaikkia pituuksia voi muuttaa tarvittaessa paremmin sopimaan omiin mittoihin. Esimerkiksi kaarrokkeeni on noin viisi senttiä pitempi kuin ohjeessa, sillä neuletiheyteni oli suurempi korkeuden osalta. Mutta tämä mitta sopii minulle, suurille hartioilleni, erittäin hyvin.

Hihojen mittaa jouduin puolestaan lyhentämään viisi senttiä, mikä on melko tavallinen muutos, minkä joudun tekemään neuleen kuin neuleen kanssa. Helmaa puolestaan venytin eli sillä on mittaa hihojen alta mitattuna 50 cm resorin kanssa. Lisäsin myös kuvioneuletta ennen hihojen ja helman resoreita. Se idea tuli siitä, että halusin tuhota tummanvihreän langan loput. Idea osoittautui toimivaksi ja käytännölliseksi: tummanvihreää jäi jäljelle loppujen lopuksi ihan pienen pieni jämä ja kokonaisuuden kannalta lisäripaus kirjoneuletta näyttää hyvältä.

Resorit neuloin 1 oikein takareunasta ja 1 nurin. Neuloin ne myös pari senttiä ohjetta pidemmäksi eli seitsemän sentin korkuiseksi.

Muutin myös helmaa a-linjaiseksi niin, että vaihdoin 3,5 mm pyöröpuikot 10 senttisen helman jälkeen 4 mm pyöröön ja jälleen 20 senttiä korkean helman jälkeen 4,5 mm pyöröön.

Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin, kaunis, rento ja lämmin, vaikka kuvaa ottaessa kädet puristuivatkin kylmyydestä nyrkkiin. 🙂

Neulemaratoni

Osallistuin viime viikolla ensimmäisen kerran Wool Me Oncen järjestämään Neulemaratoniin Instagramissa. Viikon aikana tarkoituksena oli yhdessä neuloa maratonin eli 42 kilometrin verran lankaa sekä hupsutella yhdessä bingon ja valokuvahaasteen kanssa.

Maratonin alussa kukin sai asettaa omat tavoitteensa viikolle. Minun tavoitteeni olivat varsin vihreät: halusin neuloa loppuun Poetria-pitsineuleen ja toisen Ilya-testineuleen sekä keriä muutaman vihreän vyyhdin pipoja varten.

Nämä kaikki onnistuin tekemään ja vähän enemmänkin, sillä kaikki ajateltu tuli valmiiksi. Vihreän sävyistä Ilay-kirjoneuletta en voi vielä kokonaan paljastaa, mutta sen ohje julkaistaan tämän viikon lopulla, niin sitten postaan molemmista. Etukäteen voin myöntää, että tästä toisesta, vihreäsävyisestä, tuli heittämällä lempparini, sillä ovathan nuo Cascaden värit vaan niin ♥.

Myös Poetria-neule tuli valmiiksi, mutta postaan myös tästä paremmalla ajalla. Nyt siitä on vain muutama kuva nopeasti otettuna. Mutta kaunis, niin kaunis, on tämäkin. Lanka on Semillaa.

Maratoni aikana neuloin yhteensä 613 metriä lankaa. Näiden yllä olevien lisäksi en vaan kerinyt pipolankoja, vaan neuloinkin jo muutaman Laineen ilmaisella Softie-ohjeella.

Toiseen pipoon piti käyttää jämälankoja Ilyasta, mutta ne jäävät päässä käänteen alle. Toiseen pipoon puolestaan laitoin tupsun laelle, koska tein päälaen kavennukset väärin. Eli peitin sillä pöljän näköiset päättelyt, joiden ansiosta pipo näytti päässä puolikkaalta sydämeltä. 😀

Viikkoni oli siis varsin onnistunut. Innostuin niin bingoilemaankin, että viimeisenä aamuna piti keriä sukkalankaa viimeistä puuttuvaa ruutua varten. Sitä varten piti neuloa Allium Cepa -sukkia, joiden ohjeen olinkin ostanut jo elokuussa. Nytpä nekin on puikoilla ja koko bingoruudukko tuli täyteen! Ehkäpä postausintokin vielä löytyy, kunhan nämä kaikki saan kuvattua. 🙂 Nähdään!

Ilya-testineulonta

Vauhti ei korjaa virheitä, vaan tekee minusta impulsiivisen ja harkitsemattoman. Eli olen sairastelut viimeisen vuoden aikaan paljon kaiken maailman tauteja, mistä johtuen vähän sitä sun tätä olisi rästissä. Niin mitä teen. Kerään tekemistä lisää. Esimerkiksi syyslomalla, kun yritin ottaa ihan loman kannalta, ilmoittauduin Caitlin Hunterin testineulojaksi.

Että näin nyt meni. 😀 Kaikenlaista muutakin tässä taustalla on ollut vireillä, jotta ei pääse vapaa-aika liian vapaalta tuntumaan. 😉

Tässä vaiheessa en saa näyttää kuvaa koko neuleesta, mutta sen vilauttelu on kuulemma suotavaa. Eli tässä niitä nyt olisi, pilkahduksia tulevasta Ilya-neuleesta.

Lankanani on Tukuwool DK:ta, mikä pehmenee vielä käytössä. Siten kaulus tulee vielä asettumaan paremmin paikoilleen, muuttuu laskeutuvammaksi, mutta nyt yritin kuvata sitä sen kummemmin asettelematta, jotta malli tulee näkyviin.

Kaulus saattaa siis nyt näyttää vähän hassulta, mutta ei päällä tunnu mitenkään erikoiselta. Itseasiassa esimerkiksi takin kaulusten alla tuntui se kivalta. Kivalta tuntuu myös koko pusero istuvuudeltaan, mutta minulle epätavalliset värit saavat aikaan epävarmuuden, onko tämä sittenkään minun neule. Siksi etukäteen kävin jo Äiti Armaalla sitä sovituttamassa, josko se päätyisi hänelle ja minä voisin tehdä itselle uuden… 😀