Jos edellisen puseron täytti lokit, Suomusiipi-paidassa lentävät joutsenet. Paita on neulottu saumattomasti ylhäältä-alas Lettlopi-langasta. Edellisen postauksen pusero oli neulottu siis Alafosslopista ja tulevassa, seuraavassa postauksessa vuorossa on vielä Fjallalopista neulottu takki.
Joutsenia lentää paidassa niin lähempänä kuin etäällä, samaan- ja eritahtiin sekä ylilentävinä varjoina että pienen pieninä pisteinä jossain horisontissa matkalla kaukaisuuteen. Kirjoneuleessa on hieman pintaneuletta imitoiden joutsenien siipien liikettä.
Edellisessä puserossa oli kahden silmukan raita pystyssä raglansaumoissa, tässä on se on puolestaan yhden silmukan vaakaraitana kauluksella.
Joustimet ovat 1 oikein, 1 nurin -resoria. Aloitukset ja päättelyt tein italialaisittain, mutta myönnän, että tässä kohdin se oli turhaa. Pidän vaan niin kovin siitä tekniikasta, etten hoksannut, etteivät nämä yksityiskohdat oikein mustasta ja karheasta langasta erotu. Toki tunne päällä on tukevampi ja tykkään, että tällä tekniikalla joustimet pitävät paremmin muotonsa, näkyvät ne sitten tai ei. Erottuvuus voisi olla kuitenkin parempi pehmeämmällä ja eri värisellä langalla.
Hihat hieman pussittavat, sillä kavennukset rannetta kohden tehdään vasta hihojen kirjoneuleen osuudella. Itse ihastuin tähän neuleeseen juuri hihojen vuoksi: ne onnistuivat heti kerrasta. ♥
Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka käsityöntekijän ammattitutkintoon liittyvät näytöt, tuotteen suunnittelu ja valmistus, lähtivät syntymään. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisenä valmistuneen näyttöneuleeni, Suomusiipi-puseron, jonka neuloin Alafosslopista 9974 ja 0059.
Aikaisemmassa postauksessa mainitsin myös sen, että kaikki näyttöneuleideni kuviot saivat alkunsa tavalla tai toisella perhosen yksittäisestä siivestä. Tässä puserossa nuo siipien suomut täyttyivät paarmoja metsästävistä lokeista.
Yllä olevassa kuvassa lokki lentää paarmasta ohi. Alla olevassa kuvassa lokki puolestaan onnistuu saaliin nappaamisessa ja kolmannessa kuvassa lokki liitää muiden mukana, samassa rytmissä kehää kiertäen. Tämä paarmojen metsästys on siis joka kesäinen ilmiö merenrannassa, kun on ollut riittävän lämmintä. Tuolloin paarmat ”nousevat” rantaan, joita jopa useat kymmenet lokit tulevat saalistamaan. Tunnelma on aina hieman kauhuleffamainen, sillä linnut lentävät yleensä matalalla ääneti pitkän aikaa. Välillä ilman täyttää vain siipien havina tai yksittäinen kirkaisu, jos joku erehtyy lentämään kehässä vastavirtaan.
Puseron suunnittelin neulottavaksi alhaalta-ylös, vaikka se ei ole monenkaan mielestä se paras mahdollinen tapa. Mutta tällä tavoin, jos haluaa lisähaastetta muutoin yksinkertaisen mallin neulomiseen, voi sujuvasti harjoitella tai tehdä aloitukset ja lopetukset italialaisittain: italialainen päättely tehdään neulan kanssa, joten näin tehtynä neulaa tarvitaan vain poolokauluksen päättelyssä helman ja hihansuiden sijaan. Toisin sanoen neulaa tarvitsee tästä suunnasta neulottuna määrällisesti vähemmän kuin ylhäältä-alas-neulottaessa ja siten pusero soveltuu myös vähemmän neuloneelle ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi.
Puserossa on raglanhihat, mitä korostavat silmukkarivit, jotka jatkuvat aina kainaloista kaulukseen. Kaikki resorit on neulottu 2 oikein, 2 nurin – joustimena. Kauluksen korkeutta voi halutessaan säätää oman mielen mukaiseksi.
Omakohtaisesti itselleni uutta tässä puserossa oli kainalosilmukoiden päättely neuloen. Ne voi tehdä myös yleisemmällä kolmen puikon päättely – tekniikalla, mutta mielestäni sillä tavoin saumasta tulee kovin paksu ja joustamaton. Silmukointipäättelyä neuloen harjoittelin Käsityökekkereiden Veeran tekemän tutoriaalin avulla. Löydät sen täältä, klik. Linkin takaa löytyy myös vinkkejä, kuinka luoda silmukat, päätellä joustavasti ja neuloa kantapää varpaista varteen neulottavaan sukkaan.
Seuraavassa postauksessa aiheena on Suomusiipi-neuleista erillinen huppu, minkä neuloin myös Alafosslopista.
Heinäkuun ajan postasin Instgramiin LankaSorvari-tilille käsityöntekijän opintojen näyttöneuleista. Tiivistetysti näyttöä varten tehtävänäni oli suunnitella ja valmistaa x-määrä neuleita. Näyttöön ei siis voi tehdä pelkkää neuleohjetta, vaan tulee tehdä tuotteita eli varsinaisia neuleita.
Tässä ensimmäinen kooste, kuinka ideat muuttuivat suunnitelmaksi. Huomioi, että jokaisen näytöt perustuvat kunkin omaan lähtötasoon, joten jokaisen opiskelijan matka on siksi tietyllä tavalla uniikki ja erilainen. Minunkaan matkani ei ole vielä edes valmis, sillä näytön arviointi koulullani, Jyväskylän Taitokeskuksessa, on vielä tekemättä.
Näyttöneuleiden ideointi lähti liikkeelle oppilaitoksen näyttövaatimuksista, mutta halusin lähestyä projektia myös realistisesti – sekä ajallisesti että taloudellisesti. Tavoitteeni oli saada kaikki valmiiksi kesän aikana (aloitin loppukeväästä ) eli melko tiukassa aikataulussa. Siksi valinnat materiaalien ja mallien suhteen vaativat tarkkaa harkintaa. Toisin sanoen tuli miettiä, mikä lanka on nopeasti neulottavaa ja helposti saatavaa. Laadusta en kuitenkaan halunnut tinkiä – neuleiden tuli olla myös käyttökelpoisia ja kestäviä.
Näyttöneuleiden idea on pyörinyt mielen päällä siitä lähtien, kun aloitin käsityöntekijä-opinnot. Varsinaiseen työhön ei kuitenkaan saanut ryhtyä vasta kun opinnot ovat loppuvaiheessa, koska ensin pitää osaaminen hankkia ennen kuin sen voi osoittaa hallitsevansa. Sen takia varsinaisen suunnittelun ja toteutuksen aloitin siis vasta viime keväänä, mutta “opiskelijaystävällisesti” olin ostellut lankoja pikku hiljaa.
Näillä perusteilla pääydin Ístexin lankoihin, kuten Alafosslopi ja Lettlopi: ne olivat minulle entuudestaan tuttuja, niitä neuloo nopeasti ja ne ovat melko huokeita hinnaltaan ( etenkin kun niitä on ollut alennuksessa aina tuon tuosta). Langat valitsin mustan ja vaaleanharmaan sävyissä, jotta mahdolliset eri värjäyserät eivät niin näkyisi lopputuloksessa – hyvä käytännön ratkaisu, kun tein lankaostoksia useammassa erässä.
Lankojen valinnan kautta ideani kirkastui ulkoiluneuletuoteperheeksi – yhteensopivaksi kokonaisuudeksi, jossa jokaisella neuleella olisi oma funktionsa, mutta niitä yhdistäisi samankaltainen kuviomaailma. Kuvioiden (ja tuoteperheen nimen) perustaksi päätyi puolestaan ottamani kuva vuosien takaa. Siinä oli pala perhosen siipeä lokakuun loskaisella terassilla.
Mietin, kuinka perhoset käyttävät eri kuvioita ja ”valesilmiä” suojanaan. Tutkin, että perhosen latinalainen nimi on sanasta sanaan suomennettuna suomusiipi, koska niiden siivet muodostuvat pienistä väriainetta sisältävistä suomuista. Perhoskuvan lisäksi suomusiipi-sana nosti ajatuksiin myös muita ottamiani kuvia, kuten eri lintuja ja rantamatalikon ahvenia. Siitä se ajatus sitten lähti.
Näyttöneuleiden suunnittelu alkoi näin tiivistymään ikään kuin tilaustyöksi, jossa piti ottaa huomioon niin koulun vaatimukset kuin omat ajalliset, rahalliset sekä esteettiset että myöhemmin tehtävän sarjonnan ja ohjeiden kirjoittamisen näkökulmat. Näiden perusteella päädyin kolmeen eri lankaan, kolmeen eri tasoiseen neuleeseen:
SUOMUSIIPI-PUSERO: Alafosslopista nopeasti neulottava raglanhihainen neule, jossa on helmassa ja hihansuissa helpot, yksinkertaiset kuviot.
SUOMUSIIPI-PAITA: Lettlopista perinteisempi kaarrokeneule, jossa kuvioneuleen lisäksi hieman pintaneuletta.
SUOMUSIIPI-TAKKI: Fjallalopista neuletakki, jossa kirjoneule jatkuu aina kaarokkeesta hihansuihin saakka. Tämä on teknisesti haastavin neule steekkauksen, hupun ja ohuimman langan vuoksi. Kirjoneule ei ole vaikea, mutta sitä on määrällisesti eniten näistä kolmesta.
SUOMUSIIPI-HUPPU: Kolmen neuleen lisäksi testasin erilaisia huppurakenteita, koska halusin tulevan neuletakin hupun kuviot toteuttaa tietyllä tavalla. Nämä kokeilut tein nopeasti neulottavalla Alafosslopilla. Yksi versio oli mielestäni niin toimiva, että päätin sen ottaa liittää Suomusiipi-sarjaan omanaan ns. irtohuppuna.
Esittelen seuraavissa postauksissa neuleet yksitellen. Ne ovat toki jo nähtävissä Instagram-tilillä @lankasorvari, koska sinne tosiaan tein näyttöneule-projektista postauksia heinäkuun ajan. Nyt elokuussa keskityn siellä puolestaan seuraavan näytön esittelyyn kulissien takana -tyyppisesti: valmistauduin tällä hetkellä Pieni Lankafestivaali 2025 -tapahtumaan, johon osallistun lauantaina 6.9. pitämällä LankaSorvarin neuletukea. Ohjauspisteen aikataulut tarkentuvat lähempänä ajankohtaa, mutta olen siellä siis sinua varten, jos tarvitset neulekaveria yhdessä pähkäilemään lankojen solmuja. 😉 Otan mukaani myös näyttöneuleet hypisteltäväksi sekä Tukuwool ja The Knitting Barber ovat sponsoroineet meille lankoja ja puikkoja kokeiltavaksi. Joten tulehan moikkamaan! 😀
