Kierrätetty kynttilänjalka

Äiti Armaalta saatu pullo sopii erityisen hyvin tämän vuoden kolmanteen adventtisunnuntaihin.

Pullo on Blossan vuoden 2013 pullo, mihin ostin kynttilänpidikkeen. Pullo on varsin jouluinen ja tosiaan ikään kuin tämän päivän numerolla varustettu. Lisäksi se on sen verran raskas, että pysyy turvallisesti pystyssä ilman lisättyä painoa (kuten esim. hiekkaa sisällä).

Se sopii hyvin myös punaisen posliinikissan kaveriksi, minkä äitini mummo on antanut tupaantuliaslahjaksi 70-luvun lopulla. Kissa on oikeasti säästöpossu, minkä olen lapsena rikkonut. En osaa sanoa miksi ja miten, koska ei siellä koskaan rahaa ole ollut. Jos olisikin, niin pohjasta rahat olisi saanut pois täysin kivuttomasti. Silti kissan takaraivo näyttää siltä, että olen yrittänyt tiirikoida sen auki.

Muistan lapsuudesta myös sen, että kaikkien mielestä kissa oli kammottava värikkäästä 70-luvusta huolimatta. Minulle se päätyi siitäkin huolimatta aikuisena, koska äidilläni on tapana kierrättää meille lapsille kaiken maailman rojua joululahjoina. Sellaisia tavaroita, joita olemme jossain elämän vaiheessa rikkoneet tai viottaneet (sillä tavoin olen saanut ensimmäisen imurinikin 🙂 ) tai jättäneet hänen varastoihinsa kuljeksimaan. Huumorinsa kullakin. 😀

Eli sen, minkä taakseen jättää, edestään löytää. 🙂 Äiti Armaani on sanonut myös usein, että aika tavaran kaupihtee. Tottahan se on. Tämäkin kissa on nykyisin aivan hurmaava. Se sopii vielä meidän kotiimme kaiken kaikkiaan kuin nenä päähän eikä vaan adventtikynttilän kaveriksi jouluna.

Että sellainen jouluperinne. Mitähän sitä tänä jouluna tulee samaan? Äidin varastot vaikuttavat olevan ehtymättömät. 😀

Levollista adventtia! ♥