Vaikka kesä tekee tuloaan, ja neuloin Veera Välimäen Raidat-kirjasta Helene-kesäpuseron, en osaa jaotella neuleitani eri vuodenaikoina pidettäväksi. Aikaisemmin ehkä niin oli jopa siinä määrin, että en kesällä ikinä kokenut tarvetta neuloa, mutta virkata saatoin. Nyt on toisin, sillä neuleita tulee pidettyä milloin mitäkin. Esimerkiksi viime kesän pidetyin yläosani oli Bowline (mikä muuten on myös Veeran malli), sillä tunnetustihan Suomen kesä on niin lyhyt ja vähäluminen. 😉
Tämän Helenenkin näen niin puserona kuin liivinä, mitä voin pitää talven tullen poolon kanssa. Sen värit valitsinkin niin, että ne sopivat lähes kaikkeen muuhun: musta lanka oli jemmoistani löytyvää Cascade Heritage-lankaa ja raitaväriksi valitsin kirjan mallin innoittamana tweedlankaa.
Päädyin Isager Tweediin, koska siitä löysin itselle mieluisan väriyhdistelmän. Minua miellytti myös sen koostumus, sillä siinä on 70 % villaa ja loput mohairia. Eläväisestä pinnasta huolimatta, siinä ei siis ole keinokuitua, mutta ei myöskään mohairin pörröisyyttä. Kiva lanka, tykkään.
Kuten tykkään tästä puserostakin! Ensin epäilin kovin istuvuutta, koska olat tehdään sellaisella tekniikalla, mitä en ole koskaan kokeillut. Suuret hartiat ovat muutenkin ongelmakohtani, niin epävarmuuden tunne oli alussa suuri. Neuloin kuitenkin “kiltisti” ohjeen mukaan kaiken muun, mutta ennen helmaresoria kavensi muutamia silmukoita. Siksi pusero ei ole alkuperäisen mallin mukaan laatikkomainen, vaan pusittaa. Puserossani ei myöskään ole ohjeen suosituksen mukaista 20 senttimetrin väljyyttä, koska mallitilkkuni tiheys oli hieman suurempi kuin ohjeessa. Eli minulle oikea koko olisi ollut kolmonen, mutta tiheyteni vuoksi neulon Helenen koon kaksi silmukkamäärillä, jolloin väljyys jäi vähän pienemmäksi.
Minusta tästä tuli just täydellinen. Tässä on kivana yksityiskohtana vielä erilaisia raitoja muitakin kuin vain neulotut. Esimerkiksi resoreiden kierretyistä oikeista silmukoista nousevat pystyraidat. Lisäksi vartalon lisäyksistä syntyivät kauniit reikäraidat olkapäille. Nuo lisäykset muuten pussittavat pahasti, vetävät koko yläosaa kasaan, saaden näyttämään koko tekeleen melko erikoiselta. Sitä ei tarvitse kuitenkaan säikähtää, koska ne silottuvat sievästi, kun valmiin neuleen kastelee.
Viimeistelypesun yhteydessä painellen venytin myös pääntien takaa hieman etuosaa korkeammaksi, koska huomasin sen sovitusvaiheessa nousevan hieman häiritsevästi edestä kaulalle lyhennettyjen kerrosten puuttumisen vuoksi. Tein ensimmäisen kerran näin, vaikka olen kuullut jo aikoja sitten, että joitakin lankoja voi muotoilla viimeistelyvaiheessa melko paljonkin. Ehkä aikaisemmin ei tälle tiedolle ole ollut käyttöä, mutta nyt se tuli testattua, ja se näytti toimivan.
Minä itse en ole puolestaan ollut muutamaan päivään oikein toimintakunnossa, vaan olo on kuin yläkuvassa: etuosa on selvästi keväinen, jopa kesäinen, mutta taustalla meressä on vielä paljon jäälauttoja. Ristiriitaisesti minäkin olen ollut kotona kuumeessa sälekaihtimien suojassa, jotta ei niin ärsyttäisi paikallaan olo. Olisi niin paljon kaikkea keväthommia, niin sairaana olemisen vuoksi haluaisin jarruttaa kevään ja kesän tuloa.
Mutta ei se auta. Eikä auttanut meri-ilmakaan, minkä ajattelin kuivattavan limakalvoja.
Että paikallaan on nyt vain oltava, maltettava vielä hetki, niin takaisin arkeen pääsee siten nopeammin. Lohtuna on kuitenkin jo uusi neule puikoilla, Raidat-kirjan Maija, uudenlainen merimiespaita. Melkoisen ihanan värisistä langoista raidat tulee tähänkin. Tosin myös Maija pitää neuloa oudolla ja uudella tavalla, ylhäältä-alas kylläkin, niin taas saa jännittää.
Toivotaan, että onnistuu. 😀
Helenellä osallistun raitojen yhteisneulontaan eli Instagramissa meneillään olevaan Stripes KAL:iin (#stripeskal2022). Neule sopii myös @Hommahuoneen neuleaiheeseen bingoon, kohtaan uusi tekniikka. Siinä olen jo ns. toisella kierroksella, koska ensimmäinen bingo (mikä löytyy Instagram-tilini kohokohdista) on jo valmis. 🙂